Arvostelussa Rocket League

Taskuraketti

Pelimaailman ilmiöt ovat olleet viime vuosina erittäin paljon näkyvillä. Tänä vuonna Steamin käyttäjäennätyksiä on rikkonut vielä keskeneräinen selviytymisräiskintäpeli, kun taas viime vuonna pelaava kansa sekosi GPS-kännykkäsovelluksesta, johon liimattiin päälle kuuluisat Nintendon taskuhirviöt. Näitä kahta ennen, vuonna 2015, myyntilistat mylläsi uusiksi auto- ja jalkapallopelien hybridi nimeltä Rocket League. Nyt tämä amerikkalaisyhtiö Psyonixin megahitti on myös löytänyt tiensä tämän hetken puhutuimmalle pelilaitteelle. Onko pelin taika vielä kahden vuoden jälkeenkin voimassa, vai räjähtääkö raketti käsiin?

Pelin pääideana on iskeä rantapalloakin kevyempi pallo vastustajan maaliin kauko-ohjattavan auton fysiikoilla varustetun ajoneuvon avulla. (Vanhemmille pelaajille tuttua N64:n Monster Truck Madnessin minipelistä.) Ajokortti ei ole Rocket Leaguessa pakollinen, sillä kaarat tottelevat äärimmäisen simppeliä ohjausmekaniikkaa. Toisella liipaisimella kiihdytetään, ja toisella jarrutetaan tai peruutetaan. Toimintanäppäimien taakse on piilotettu ajamiseen liittyen vain driftaaminen sekä kamerakulman vaihto joko auton taakse tai kohti palloa. Perustoimintojen lisäksi autoilla voi myös hyppiä, ajella pitkin seiniä ja kaasuttaa suihkumoottorien avulla. Taitavimpien pelaajien käsissä hypyn ja suihkumoottorien voimin autot saa liitelemään ja lentelemään pitkin suljettuja areenoita omaa joukkuetta edesauttavalla tavalla.

Kuten joukkueurheilussa yleensäkin, ratkaisevat maalit myös Rocket Leaguessa voittajan, mutta pelaaja voi päivittää omaa käyttäjäprofiiliaan matseista tienattavilla kokemuspisteillä. Pisteitä irtoaa muun muassa torjunnoista, maalisyötöistä, laukauksista maalia kohti ja ylipäätään matsin loppuun asti pelaamisesta, joten vaikka maalihanat eivät Messin tai Ronaldon lailla aukeaisikaan, kannattaa ottelut kuitenkin pelata loppuun pelkästään kokemuspisteiden vuoksi. Pisteillä avataan tukuttain erilaisia visuaalisia tehosteita omaan ajoneuvoon, ja vaikka pelissä voikin kiesinsä muokata täysin haaveidensa kaltaiseksi, ei autojen statistiikoissa ole isojenkaan muutostöiden jälkeen valtavia eroja, vaan pelit voitetaan edelleen omilla taidoilla.

Rakettiliigalaisen elämä ei ole onneksi pelkästään yhden päätilan eli 3 vs. 3:n hakkaamista, vaan mukana on useita erilaisia pelimuotoja. 2 vs. 2, neljän pelaajan free-for-all ja jopa lätkä- ja korisversiot ovat nykypäivänä osa Rocket Leaguen repertuaaria. Pelaajan kiinnostuskäyrää tasoittamassa on myös laaja valikoima erilaisia areenoita, jotka eroavat toisistaan vain visuaalisesti, mutta ovat silti täynnä mitä hienointa silmä- ja korvakarkkia. Peliseuraa myös löytyy heti äärimmäisen paljon, vaikka peli on vasta julkaistu. Tästä voidaan kiittää crossplay-ominaisuutta PC:n ja Xbox Onen liigalaisten kanssa. Aivan kuin Minecraftinkin tapauksessa, ei Sonyn leiristä ole vielä kuulunut pahemmin vastakaikua PS4:n lisäämisestä tuen piiriin. Minkäänlaista yksinpelimoodia ei pelin valikoista löydy Switchilläkään, harjoittelutila pois luettuna. Vaikka ajatus kiehtoisikin, on turhaa toivoa Rocket Leaguelta nykypäivän urheilupeleistä tuttua huikean syvällistä tarinaa, jossa pelaajan auto kävisi läpi täynnä draamaa ja vauhtia olevan kasvutarinan. Psyonix keskittyy vain ja ainoastaan moninpeliin.

Rocket League on vuosien saatossa kasvanut massiiviseksi ilmiöksi, joka on nykyään jo jopa osa isojen rahojen eSports-liigoja. Onko Switch-version julkaisussa sitten mitään järkeä enää, kun peli on jo vakiinnuttanut paikkansa PC-pelaajien ja kotikonsolistien sydämissä? Miksi kenenkään jo muilla laitteilla Rocket Leaguen omistavan tahon pitäisi vilkaistakaan Switch-versioon päin?

Switch-version isoin myyntivaltti on totta kai kannettavuus. Intohimoisimmat pelaajat voivat vaivatta aloittaa taskurakettiuransa Switchin käsikonsolimoodissa, sillä audiovisuaalien ja kontrollien puolella peli onnistuu olemaan sitä ehtaa ja taattua Rocket League -laatua. Eroa ei huomaa käytännössä missään muualla kuin pudotetussa resoluutiossa ja Switchin olkanäppäimissä, jotka eivät ole muiden alustojen padien tapaan analogista sorttia, vaan digitaalisesti naksahtelevia. Kaasun ja jarrun kanssa analogisesti kikkailevat lähinnä vakavamman tason pelaajat, joten menetys ei ole tavalliselle rakettiliigalaiselle kovin suuri, mutta toiselta alustalta siirtyvät pelaajat joutuvat totuttelemaan. Switch-pelaajat pääsevät kuitenkin nauttimaan etukäteen hehkutetusta fanipalvelusta Mario- ja Metroid-teemaisten autojen ja koristeiden myötä.

Ohjainpuolella analogisten liipaisimien puute on lähinnä tottumiskysymys eikä mikään merkittävä vika, mutta pelin teknisellä osastolla onkin sitten mainittavampi ongelma. Yksi ja ainoa murhe koskee pelin nettikoodia, joten ongelma kasvaa mammuttimaisiin mittasuhteisiin, kun kyseessä on verkkomoninpelaamiseen keskittyvä peli. Rocket Leaguen verkkokoodi Switchillä on äärimmäisen raskas ja kaukana siitä sulavuudesta, jotta pelaamista voisi sanoa nautinnolliseksi. Pelin julkaisussa jo pelkästään valikoiden selaaminen oli tahmeaa, mutta tämä osa-alue on onneksi viime päivinä jo korjaantunut. Matsit ovat toimiessaan Rocket League -urheilujuhlaa parhaimmillaan, mutta liian usein meno on yhtä jähmeää kuin 90-luvun modeemilla ensimmäisiä valtavirran verkkomoninpelejä pelattaessa. Harmittavinta asiassa on se, että tökkimistä ilmenee aika ajoin, eikä koskaan voi tietää, pyöriikö seuraava matsi taas taitoluistelijan sulavuudella, vai onko meno yhtä diashow’ta vuoristoradassa. Nettikoodin sulavuutta tullaan varmasti korjaamaan ajan myötä, mutta tällä hetkellä ongelmat vaivaavat niin paljon, ettei pelistä voi nauttia täysin siemauksin.

Yhteenveto

Rocket League on Switchillä sitä monelle meistä tuttua Rocket League -menoa kaikilla kuviteltavissa olevilla osa-alueilla. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppo peli aloittaa vielä pari vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen, ja sen syväluotaavampi opetteleminen on edelleen kaikessa koukuttavuudessaan palkitseva kokemus. Pelin parissa viihtyy kauemminkin jo ihan pelkästään kerättävän tavaran valtavan määrän myötä. Kaikki nämä hyvät asiat peittyvät Switch-versiossa kuitenkin valitettavien teknisten lapsuksien alle. Kaikilla muilla osa-alueilla Switchin Rocket League kestää vertailun muiden versioiden kanssa, mutta edes kannettavuusaspekti ei riitä myyntivaltiksi, kun verkkopeli toimii yhtä arvaamattomasti kuin kissanminttua maiskutellut katti konsanaan.

Hyvää:
– Hintaan nähden paljon pelattavaa ja avattavaa
– Helppo oppia ja palkitseva hallita

Huonoa:
– Arvaamattomasti ilmenevät tekniset ongelmat verkkopuolella

Rakettibiili leviää käsille.

Kiitokset Psyonixille arvostelukappaleesta.

Rocket League
Alusta: Switch, PS4, PC, Xbox One, Linux
Ilmestynyt: 16.11.2017 (Switch), 7.7.2015 (PS4, PC)
Kehittäjä: Psyonix
Julkaisija: Psyonix