Arvostelussa Moomintroll: Winter’s Warmth

Talviolentojen pelastaja

Pari vuotta sitten ilmestynyt Snufkin: Memory of Moominvalley toi muumit takaisin videopelien maailmaan. Vanhoja PC-julkaisuja fiilistellään toki aika ajoin, vaikka ne eivät rehellisesti sanottuna kovin monimutkaisia kliksutteluja olleet. Nuuskamuikkuseen keskittynyt seikkailu toi mukanaan hieman kaivattua anarkiaa ja tuntui muutenkin mukavan modernilta pelisovitukselta Vaarallinen juhannus -tarinasta. Norjalainen Hyper Games pitää yllä tasaista tahtia, ja nyt julkaisunsa saa Moomintroll: Winter’s Warmth.

Suomalaisittain Muumipeikko: Talven taika pohjautuu vahvasti Tove Janssonin Taikatalvi-kirjaan. Muumipeikko herää yllättäen kesken talviuniensa ja kohtaa lumisen ja kylmän vuodenajan ensimmäistä kertaa elämässään. Uskaltautuessaan ulos Muumitalosta Muumipeikko tapaa Tuu-tikin, jonka kanssa pelaaja alkaa valmistella suurta talvinuotiota. Lumen peittämää Muumilaaksoa tutkiessa törmätään niin reippailijahemuliin, Vilijonkkaan kuin Pikku Myyhynkin.

Pelimekaniikat ovat pääosin tuttuja edellisestä pelistä. Muumipeikkoa ohjataan halki laakson auttamaan muita muumimedioista tuttuja hahmoja ja keräilemään tarvikkeita nuotiota varten. Edellisestä pelistä tutut Nuuskamuikkusen hiiviskelyosiot ovat poissa, ja Muumipeikko keskittyy muokkaamaan enemmän lähiympäristöä seikkailun edetessä kasvavan työkaluvalikoiman avulla. Itseäni hämmästytti se, miten niinkin yksinkertainen asia kuin lumen luominen lapiolla on onnistuttu tekemään niin tyydyttäväksi. Suuret kinokset katoavat nimittäin pysyvästi vain yhdellä painalluksella. Lumipallojen heittelystäkin saadaan revittyä riemua erilaisiin käyttötarkoituksiin. Mitään uutta tai mullistavaa jatko-osassa ei mekaanisesti ole, mutta kevyt pulmailu ja toiminta sopivat hyvin muumien maailmaan.

Tarina etenee verkkaisesti, ja pelin suurin viehätys piileekin talvisessa Muumilaaksossa ja sen tutkimisessa. Maailma on tolkuttoman kaunis, ja erityisesti lumifysiikat erottuvine polkuineen ja jalanjälkineen syventävät immersiota. Uusia alueita aukeaa tarinassa etenemisen ja uusien työkalujen avulla myötä tasaiseen tahtiin, eikä paikasta toiseen ole koskaan liian pitkä matka. Myös rauhallinen ääniraita tukee tunnelmaa erinomaisesti.

Päätarinan myötä pelaajalla on aina yksi isompi tavoite, jota kohti matkata, mutta tilaa on myös omatoimiselle haahuilulle laaksossa. Tässä auttaa uuden pelin komeampi ja selkeämpi kartta, jonka avulla sivutehtävien tavoitteet on helppoa paikantaa ja saavuttaa. Sivutehtävissä autetaan usein talviolentoja pienissä askareissa, joista palkitaan yleensä joko päätavoitetta edistävillä resursseilla tai keräilyintoa ruokkivilla Muumimamman hajonneen maljakon palasilla. Parin vapaavalintaisen sivutehtävän suorittaminen on pakollista lopputeksteihin selviämiseksi, eli täysin sivupuuhasteluja ei kannata sivuuttaa.

Pääsin testaamaan ennen julkaisua vain Switch 1 -versiota, mutta sekin on pyörinyt mainiosti Switch 2:lla. Teknisessä toteutuksessa silti vähän parantamisen varaa, sillä huomasin pari pientä tehtävätavoitteiden ilmestymiseen vaikuttanutta bugia, mutta julkaisijan mukaan tuleva Switch 2 -päivitys tasoittaa ainakin suorituskykyä ja ulkoasua. Huomionarvoista on myös se, että peli on käännetty täysin suomeksi, eikä hauskassa dialogissa ja käännöstyössä ole moitittavaa. Jo tässä muodossa Muumipeikon seikkailuja voi suositella lämpimästi.

Yhteenveto

Moomintroll: Winter’s Warmth jatkaa norjalaisten muumipelien onnistunutta linjaa ja tavoittaa alkuperäisten muumikirjojen hengen. Muutaman tunnin kevyt ja tunnelmallinen talviseikkailu on erinomainen välipala massiivisten roolipelien ja päättymättömien roguelikejen aikakaudella, ja ylipäätään yksi virkistävimpiä pelikokemuksia pitkään aikaan.

Hyvää:
– Audiovisuaalinen ilme
– Muumimaailma ja -tunnelma
– Päivitetyt valikot ja käyttöliittymät

Huonoa:
– Julkaisussa vaivanneet bugit