Arvostelussa Game Builder Garage

Tee ite parempi!

Nintendo Switchilläkin on mahdollista koodailla omia pelejä muun muassa RPG Maker MV:n ja SmileBASIC 4:n avulla. Mutta on kenttäeditorien ja pelaajien luoman sisällön ympärille luotuihin peleihin hurahdettu myös konsolivalmistajan omalla toimistolla. Super Mario Maker on genren yksi menestyneimmistä ja helpoimmin lähestyttävistä sarjoista, mutta on Nintendonkin editoreilla luotu kokonaisia pelejä esimerkiksi muutaman vuoden takaisen WarioWare DIY:n ja pahvisen Labo VR Kitin sisällä. Game Builder Garage on viimeksi mainitun työkalujen pohjalta syntynyt budjettiluokan julkaisu, joka lupaa opettaa ohjelmointilogiikkaa ilman yhdenkään koodirivin naputtelua. Tässä tavoitteessa ”peli” myös onnistuu, mutta verta ja kyyneliä vaatineet kotikutoiset Mario- ja Zelda-kloonit tuskin keräävät maailmalla huomiota.

Ennen ensimmäisenkään pelin pelaamista tai projektin aloittamista on käytävä läpi pakollinen kurssi Game Builder Garagen saloihin. Alice- ja Bob-maskotit neuvovat vajaan puolen tunnin ajan, kuinka yksinkertainen hippapeli luodaan piirtämällä Nodon-ominaisuuslaatikoiden välille yhteysviivoja. Pääkohderyhmänä olevan lapsiyleisön kannalta kädestä pitäminen on oikea ratkaisu, mutta ehdollisen logiikan ymmärtävää aikuista pelaajaa hidas alku ärsyttää. Toisaalta peli vaatii lapsilta myös englannin kielen taitoa, sillä selkeitä apusymboleja erottamassa esimerkiksi läpikuultavan, jämäkän tai tuhottavan objektin ominaisuudet ei ole. Vapaa editori avautuu käyttöön ensimmäisen tutoriaalin jälkeen. Opiskelua voi kuitenkin halutessaan jatkaa vielä muutaman lisätunnin ajan. Kaikki vinkit eivät ole suinkaan turhia, mutta oppitunnit on pakko käydä tietyssä järjestyksessä.

Yksinkertaisen yhden ruudun pallottelupelin saa kasaan 10 minuutissa, mutta viihdearvoa tällaisessa pelissä ei ole moneksi sekunniksi, sillä esimerkiksi pisteet pyyhitään pois pelin sulkemisen jälkeen. Valmiiksi animoituja hahmoja ja toimintamalleja on vain muutama, joten viivojen vetäminen, kamerakulman säätäminen ja ominaisuuksien rastittaminen manuaalisesti on aika työlästä. Hyppynapin luomiseen riittää vain kaksi Nodonia, mutta esimerkiksi juoksukyvyn ohjelmointi vaatii turhan monimutkaisen laskuritoteutuksen, kun ominaisuus voisi olla hahmossa jo alusta alkaen. Eikä ajatuskartan kyhääminen ole luonnollisesti yhtä hauskaa ja visuaalisesti jännittävää kuin sienien syöttäminen putkimiehelle Mario Makerissa.

Pieniä myönnytyksiä kuitenkin annetaan, sillä Game Builder Garagessa on Switch-pelille harvinainen tuki USB-hiirelle. Käsikonsolitilassa on mahdollista hyödyntää konsolin kosketusnäyttöä, mutta tällöin analogitatit kytkeytyvät pois päältä. Kätevä grafiikkamuokkain mahdollistaa omien tekstuurien ja spritejen luomisen, joten robottinuken tai ralliauton voi korvata omillakin hahmoilla, mutta rehellisyyden nimissä kannattaa suosia litteitä pintoja N64-tason polygonitaiteen sijaan. Halutessaan pellolle voi laittaa siis vipeltämään vaikkapa varsin aidon näköisen 2D-Marion, eikä Nintendo mahda mitään.

Valmiit pelit voi jakaa maailmalle tai paikallisesti toiselle Switchille, mutta kenttien lataaminen ja löytäminen onkin sitten toinen asia. Game Builder Garagessa ei ole minkäänlaista julkista luetteloa tekijöistä, ladatuimmista tai uusista peleistä, eikä edes mahdollisuutta arpoa täysin satunnaista peliä kokeiltavaksi. Kiinnostavien pelien latauskoodit on etsittävä itse nettifoorumeilta tai YouTubesta. Peukutussysteemi ja profiilin seuraustoimintokin puuttuu. Onko omien luomusten tarkoitus jäädä autotallin oven taakse? Kun saman firman Super Mario Maker 2 on verkko-ominaisuuksiltaan muutaman konsolisukupolven edellä, alkaa Game Builder Garage haiskahtaa vain nopealta yritykseltä tehdä rahaa söpömmällä versiolla Nintendo Labon pelieditorista. Ehkä peliä on tarkoitus myydä peruskouluille opetusvälineenä?

Jos teoksen alkuperäinen luoja on antanut luvan, saa pelistä tehdä muokatun kopion, jonka voi lähettää myöhemmin itse palvelimelle. Monet ystävälliset pelaajat ovatkin keskittyneet luomaan kokonaisten pelien sijaan valmiiksi aseistettuja hahmoja, jotta aikaa voisi käyttää enemmän maailman rakentamiseen. Yksittäisiä vihollisia tai rakennuksia ei voi kuitenkaan siirtää suoraan tiedostosta toiseen, minkä lisäksi kokorajoitukset tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin, joten juhlajuomat voi pakata takaisin laatikkoon. Esimerkiksi lataamani Pokémon-kloonin ensimmäinen kyläympäristö vei niin paljon tilaa, ettei taistelusysteemin tai dialogin lisääminen ollut edes mahdollista. Isokokoisimmat Nodon-kartat ovat useimmiten myös niin sotkuisia, että pelihahmon laatikkoa saa etsiä suurennuslasin avulla, sillä editorissa ei ole tarpeellista hakutoimintoa.

Yhteenveto

Innostuin Game Builder Garagesta nähtyäni YouTubessa klipin näyttävästä Mario Kart -kloonista, mutta tällä kertaa ulkonäkö petti, sillä videoiden katsominen on usein demomaisen lopputuotteen testaamista hauskempaa. Pelissä ei ole minkäänlaista laatukontrollia, joten linjoille voi ladata käytännössä mitä vain. Julkisen palstatilan puuttuessa tauhkalta voi onneksi välttyä, mutta toisaalta mikään ei myöskään kannusta näkemään vaivaa tai jakamaan pelejä muille. Mahtavaa, jos joku tästä innostuu hakeutumaan pelialan opintojen pariin, sillä pelejä ei kannata koodailla loputtomiin pelkästään autotallissa.

Hyvää:
– Kelvollinen editori selkeillä käyttöohjeilla
– Mahdollisuus kopioida toisen kehittäjän lähdekoodi

Huonoa:
– Ei minkäänlaista julkista galleriaa tai tekijäluetteloa
– Pelien tekeminen on työlästä
– Kokorajoitukset