Arvostelussa Catherine: Full Body

Rakkautta ja rimakauhua

Kulttiklassikot ovat pienen piirin suosimia pelejä, jotka ponnahtavat esille silloin tällöin nettikeskusteluissa, mutta niiden pelaaminen on usein haastavaa pieneksi jääneiden painosmäärien ja/tai uudelleenjulkaisujen puutteen vuoksi. Onneksi hektisenä digiaikana näitäkin nimikkeitä tuodaan yhä useammin suuremman yleisön saataville. Omista suosikkipeleistäni The World Ends With You sai Switch-version 2018 ja alkuperäinen Katamari Damacy myöhemmin saman vuoden lopussa. Uusin Switch-porttaus on PS3:lla säväyttänyt Catherine, jonka Full Body -lisänimellä varustettu uusioversio ilmestyi jo viime vuonna PS4:lle. Vieläkö libidoa löytyy, vai onko luvassa ankarat pakit?

Vincent Brooks on 32-vuotias ohjelmistokehittäjä, jonka pitkäaikainen tyttöystävä Katherine haluaa viedä suhdetta pidemmälle tultuaan raskaaksi. Eräänä iltana päähenkilömme törmää kuitenkin Stray Sheep -baarissa viehättävään Catherineen, jonka kanssa hän päätyy samaan sänkyyn illan päätteeksi. Vincent alkaa kärsiä painajaisista, joissa hänen on kiivettävä mystistä palikkatornia pitkin vapauteen. Huhujen mukaan painajaisista kärsivät nimenomaan kumppaneitaan pettävät miehet, ja unitornista putoaminen johtaa kuolemaan tosielämässä. Pakkaa sekoittaa myös Full Body -versiossa esitelty suloinen pianisti Qatherine, lyhemmin Rin, joka kärsii muistinmenetyksestä. Vincent yrittää öisin selvitä painajaisistaan ja päivisin saada selkoa rakkauselämäänsä useamman partnerin välillä.

Pelattavuus jakautuu kahtia vuorokaudenajan mukaan: yöllisiin pulmatorneihin ja päivän rakkauselämään. Painajaisissa kalsareissa kekkaloiva pässinsarvinen pelihahmo kipuaa torneja, jotka muistuttavat toiminnallisesti vähän 3DS:n Pullblox-laatikkopulmia. Yksinkertaisista neliöistä koostuvista seinistä ja rakennelmista pitäisi kiskoa palikoita erilleen pelastusreitin muodostamiseksi. Alimmat kerrokset katoavat tasaisesti pitäen pelaajan koko ajan varpaillaan. Muuriin ilmestyy myös erilaisia esteitä liukkaista jääpalikoista piikkiansoihin ja ällöttävän ärsyttäviin monsteripalikoihin, jotka liikkuvat itsestään ja vaikeuttavat roikkumista sulkemalla reittejä. Haasteita voi olla vaikeaa hahmottaa alussa, mutta tasojen välisissä hengähdyspaikoissa kohtalotoverit opettavat erilaisia kiipeämistekniikoita, joilla seuraavan jalansijan löytäminen on helpompaa. Kiipeämistä avittavat myös erilaiset esineet, joiden käyttö tosin vaikeuttaa parhaan palkinnon saavuttamista.

Kipuaminen on hauskaa ja tyydyttävää, ja vaikeustasoa voi säätää mielensä mukaan. Helpoimmilla vaikeusasteilla pulmia on harvemmin, ja halutessaan pulmat voi antaa vaikka kokonaan suoritettavaksi tekoälylle. Full Bodyssa uutta on Remix-tila, jossa yksittäisten palikoiden sekaan ilmestyy useamman kuution kokoisia palikoita. Uudessa tilassa pulmien ratkaisu on useammin nähtävillä ja ratkaisun saavuttaminen on keinojen keksimistä, kun taas perinteisessä pelimuodossa pelaaminen on palikoiden kasaamisen osalta hieman vapaampaa ja tiettyjen ratkaisujen toistamista.

Tasojen väliset tasanteet toimivat paitsi hengähdystaukoina ja tallennuspaikkoina, myös pelin tarinaa eteenpäin kuljettavina valintatilanteina. Seuraavalle tasolle päästäkseen sankarin täytyy istahtaa rippituoliin, jossa häneltä kysytään moninaisia elämään ja parisuhteeseen liittyviä kysymyksiä. Vincentin karmamittari liikkuu vastausten myötä punaisen ja sinisen välillä, ja mittari vaikuttaa vahvasti siihen, mitä Vincent ajattelee ja millaisia loppuja pelaaja voi saavuttaa. Karma ei ole nykypuulla mikään uusi idea, mutta se toimii hyvin tehtävässään. Vastausten jälkeen pelaajalle näytetään piirasdiagrammi, jossa näkyy muiden pelaajien vastaukset. Jos peliä ei yhdistä nettiin, vastaukset napataan yleisemmästä kyselystä.

Päivisin päähenkilö selvittelee asioitaan välivideoissa ja keskusteluissa, ja illemmalla Vincent palaa aina Stray Sheepiin, jossa voi viettää aikaa jutellen muiden asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa olutta juoden ja jukeboksin musiikkia vaihdellen. Värikkäiden sivuhahmojen kanssa keskusteleminen ei ole pakollista, mutta se laajentaa kuvaa pelin hahmokaartista. Oluen äärellä voi myös vastailla Katherine-kolmikon tekstiviesteihin, mikä muokkaa myös karmamittaria ja avaa tiettyjä loppuja. Pulmia kaipaaville mukana on myös kolikkopeli, joka tarjoaa lisää palikkatestejä yöllisen puuhastelun tapaan. Fanipalvelua kaipaaville mukana on myös pikkutuhmat lasit, joilla hahmokaarti muuttuu huomattavasti vähäpukeisemmaksi.

Loppuja on 13 erilaista, joista viisi on lisätty Full Body -versioon. Kaikille kolmelle heilalle on hyvä, paha ja ”todellinen” loppu, ja koko kolmikon jättäminen on myöskin vaihtoehto. Uusioversion uudet loput ovat Rinin kolme loppua sekä uudet päätepisteet alkuperäisille kumppaneille. Kolmikosta ehdottomasti mielenkiintoisin on Rin, jonka juonireitillä Vincent tuntuu saavan eniten tilaa ja aikaa kehittyä ihmisenä. Muutoin Vincent vaikuttaa usein vässykältä, joka ei oikein saa puhuttua suutaan puhtaaksi. Tarina toimii kuitenkin hyvin, ja varsinkin loppuhetket kirittävät kliimaksiin mainiosti. En ole itse pelannut alkuperäistä peliä, mutta uuden hahmon lisäys tuntuu luonnolliselta, eikä lainkaan päälle liimatulta. Erilaisten loppujen metsästys vaatii karmamittarin manipulaatiota ja Full Bodyn uusien loppujen kohdalla erittäin spesifejä toimia, joita kannattaa ehkä lukea etukäteen netistä. Ensimmäinen läpipeluu kestää noin 10 tuntia, jonka jälkeen pulmatasoja voi ohittaa, jos niistä onnistui saamaan parhaan arvosanan.

Päätarinan lisäksi mukana on Babel-moodi, jossa pelaajalle tarjotaan vielä lisää pulmatasoja sekä moninpelitila, jossa pelaajat ottavat toisistaan mittaa areenoilla. Tornin kiipeäminen tarjoaa lisää sisältöä pulmista kiinnostuneille, ja pelihahmonsa voi valita pelin hahmokaartista sangen vapaasti, ja onpa mukana myös Persona 5:n Joker. Moninpeli ei kuulosta ideana kummoiselta, eikä verkkopelin toteutus aiheuta hurraa-huutoja. Matsien etsimisessä kestää pieni ikuisuus, ja yksinpelin sulavuus vaihtuu melkoiseen diaesitykseen.

Audiovisuaalisesti uusioversio toimii hyvin. Ääniraita toimii loistavasti varsinkin öisin, jolloin tornikiipeilyn taustalla soi peliä varten muokattu klassinen musiikki, ja jukeboksin Persona-hitit tarjoavat mukavaa vaihtelua. Catherinelle on lukuisia ääniä japaninkielisessä versiossa. Enkkudubin tähtiä ovat muun muassa Troy Baker, Laura Bailey ja Yuri Lowenthal. Visuaalinen tyyli on Atlukselle tutun näyttävää hahmodesigneistä painajaisten lokaatioihin ja taustoihin. Peli hidastelee lähinnä lataustaukojen aikana, ja muutamissa tekstuureissa on hieman rosoisuutta, mutta minkäänlaisiin bugeihin en törmännyt testisession aikana.

Yhteenveto

Catherine: Full Body on mainio uusioversio, joka tuo kulttiklassikon nykypäivään tarjoten uutta sisältöä järkevästi vanhaan nivottuna. Tarina uusine käänteineen on toimiva, ja palikkapulmat toimivat mainiosti deittailun vastapainona. Päätarinan ulkopuoliset pelimuodot tuntuvat melko turhilta, enkä koskisi nettipeliin pitkällä tikullakaan.

Hyvää:
– Uuden ja vanhan yhteensovittaminen
– Hyvät pulmat ja tarina
– Ääniraita

Huonoa:
– Surkea nettikoodi