Arvostelussa Castlevania Anniversary Collection

Anna mulle piiskaa

Dracula, tuo kuuluisista verenimijöistä kaikkein tunnetuin, on täällä taas. Pitkään hiljaiseloa viettänyt Castlevania-pelisarja esittää pieniä elonmerkkejä Konamin 50-vuotispäivän juhlallisuuksiin kuuluvan Castlevania Anniversary Collectionin merkeissä. 20 euroa kustantava, pelkästään digitaalisesti julkaistu kokoelma pitää sisällään kahdeksan kappaletta sarjan alkupään pelejä. Kokoelman kehityksestä vastaa laadukkaasta emulaatiostaan tunnettu M2-pelitalo, ja mukana on myös bonuksena e-kirja, joka pitää sisällään taidekuvia, haastatteluja ja muuta mielenkiintoista. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Konamin kolikkopelikokoelma jäi pyrkimyksissään jokseenkin laimeaksi, joten katsotaanpa, onnistuuko Castlevania-juhlapakkaus paremmin.

Castlevania Anniversary Collectionin peleistä puolet ovat itsestään selviä klassikoita, mutta joukossa on myös sellaisia nimikkeitä, jotka jäivät vaille huomiota jo alkuperäisen julkaisunsa aikaan. Tunnetuimmat ovat NES-trilogia Caslevania, Castlevania II: Simon’s Quest ja Castlevania III: Dracula’s Curse sekä SNES:lle julkaistu Super Castlevania IV. Tuntemattomampaa kaartia edustavat Game Boyn Castlevania: The Adventure, Castlevania II: Belmont’s Revenge sekä Sega Mega Drivelle julkaistu Castlevania: Bloodlines. Lisäksi mukana on myös alun perin vain Japanissa Famicomille julkaistu Akumajō Special: Boku Dracula-kun, joka tunnetaan kokoelman sisällä Kid Dracula ‑länsinimellä.

Varsinkin Bloodlinesin ja Kid Draculan sisällyttäminen tähän kokoelmaan on kulttuuriteko, sillä kumpaakaan peliä ei ole uudelleenjulkaistu alkuperäisen julkaisuajankohtansa jälkeen. (Okei, Kid Dracula julkaistiin vuonna 2006 Java-tuetuille puhelimille, mutta sitä ei lasketa.) Toki tämäkin olisi yhtä tyhjän kanssa, jos emulaatio ei olisi kohdillaan. Onneksi M2 on tehnyt tapansa mukaan hyvää työtä emulaation kanssa, ja pelit pyörivät Switchillä juuri siten kuin niiden muistankin pyörineen itse lähdekonsolilla. Suorituskyvyn suhteen peleihin ei ole tehty muutoksia; alkuperäisissä peleissä esiintyneet hidastelut ja vilkkuvat spritet ovat edelleen nähtävissä.

Myöskään mitään erityistä ekstraa peleissä ei ole. Valikosta pystyy valitsemaan kuvanlaadun kuuden eri asetuksen väliltä sekä hukkatilan täyttävän kuvan kolmesta vaihtoehdosta. Jokaiselle pelille on varattu yksi pikatallennuslohko sekä mahdollisuus nauhoittaa pelikerta uudelleen katsottavaksi videoksi. Harmillisesti ohjausta ei voi muokata haluamakseen, ellei alkuperäinen peli tätä mahdollisuutta sisältänyt. Tästä syystä osaa peleistä joutuu pelaamaan ohjaimesta riippuen hieman oudoissa asennoissa, joskaan itselleni moisesta ei hankaluuksia koitunut.

Pelasin kaikki pelit läpi, ja ongelmia esiintyi vähänlaisesti. Yksikään peli ei kaatunut, eikä asetuksien muuttamisesta kesken pelin koitunut haittoja. Ensimmäisessä Castlevaniassa esiintyy kahdessa kappaleessa musiikkibugi, jossa pari nuottia rasahtavat korkeana äänenä. Kid Draculan kohdalla on annettava hieman kritiikkiä käännöstyölle. En tiedä, oliko Konami milloinkaan tuomassa tätä Japanin ulkopuolelle 90-luvulla, mutta jos oli, niin en ihmettelisi, josko sen aikainen käännös olisi kaivettu naftaliinista esiin. Englanninkielinen versio sisältää kirjoitusvirheitä, liian pieneen tilaan ahdattua tekstiä, ja kerran sain Game Over ‑ruudussa vastaani graafisen sekamelskan. Onneksi yksikään näistä ongelmista ei koitunut haitaksi, ja jokainen peli oli täysin pelattavissa alusta loppuun.

Valikoima koostuu pelien pohjoisamerikkalaisista versioista, joskin Konami on jo luvannut tulevan päivityksen lisäävän vaihtoehdoksi myös japanilaiset versiot. Konamin antamien lausuntojen mukaan tämä kokoelma keskittyy pelisarjan juurille, ja sen vuoksi mukana on vain alkuperäisen pelin tyylisiä, suoraviivaisia toimintapelejä. Myöhemminhän Castlevania-peleihin otettiin vaikutteita erityisesti Metroideilta ja Zeldoilta, ja sarja kehittyi vapaammin tutkittavaan suuntaan. Myöhempien aikojen merkkiteosten puuttuminen on aiheuttanut närää, mutta toisaalta jostain on aloitettava, eikä hintakaan ole kukkarolle mahdoton. Lisäksi rivien välistä on voinut lukea, että luvassa on todennäköisesti jossain vaiheessa myös toinen Castlevaniaan liittyvä kokoelma.

Yhteenveto

Castlevania-fanina kokoelmaan on vaikeaa olla pettynyt. Se sisältää kahdeksan peliä, joista osaa ei ole ollut saatavilla pitkään aikaan kaupoista. Pelit ovat toki yksipuolisia pelityyleiltään mutta sentään niin mukavia pelata, että niiden pariin uppoutuu kerta toisensa jälkeen uudelleen. Pääosin onnistunut emulaatio, mielenkiintoinen bonuskirja ja varsin edullinen hinta tekevät tästä erittäin houkuttelevan retrokokoelman, joka sopii varmasti monen pelaajan konsolin sisuksiin.

Hyvää:
– Hinta-laatusuhde kohdallaan
– Hyvä sekoitus merkkitekeleitä ja harvinaisuuksia
– Emulaatio pääosin mallikasta

Huonoa:
– Ohjausta ei voi kustomoida
– Ei sisällä modernimpaa Castlevania-tuotantoa