Fintendon toimituksen vuoden Switch- ja Switch 2 -pelit (2025)

Alkuvuodesta 2025 laskettiin päiviä Nintendo Switch 2:n kesäkuiseen julkaisuajankohtaan. Verkkokaupat kaatuilivat ja valtameren toisella puolella sekoiltiin huolella tullien kanssa, mutta mikään ei estänyt Switch 2:ta saavuttamasta maailman nopeimmin myyvän pelikonsolin titteliä – 10 miljoonan myydyn yksikön raja rikkoutui jo ensimmäisen puolen vuoden sisällä. Konsoleita kiikutettiin koteihin odotetusti julkaisupeli Mario Kart Worldin ja kuukautta myöhemmin Donkey Kong Bananzan kanssa, mutta vahvaa tulitukea tarjosivat myös ykkös-Switchin poikkeuksellisen laadukkaat uudet indiejulkaisut.  Toimitus kokosi listan parhaista tänä vuonna pelattavuudellaan, visuaalisuudellaan tai puhtaalla viihdearvollaan hurmanneista Switch- ja Switch 2 -peleistä. Viime vuoden listaan voit tutustua täällä.

Vuoden remasterointi: Dragon Quest I & II HD-2D Remake

Dragon Quest -sarjan varhaiset NES-osat ovat konsoliroolipelien kulmakiviä, joihin tutustumista voisi pitää osana jrpg-fanin perusopintoja. Haasteena on kuitenkin pelien saatavuus, eikä vanhentunut ulkoasu ja kasibittisen ajan kankeus ymmärrettävästi miellytä kaikkia, mutta onneksi Square Enix keksi lyödä kaksi ensimmäistä Dragon Questia samaan pakettiin HD-2D-tavaramerkkikäsittelyllä ja ripauksella uutta sisältöä. Dragon Quest I & II HD-Remake hurmaa upealla ulkoasullaan, vahvalla äänimaailmallaan ja moitteettomalla suorituskyvyllään Switch 2:lla. Näin tasapuolisen laadukkaasti toteutettuja uusioversioita nähdään harvinaisen vähän.

Antti Nikkilä

Vuoden odotusten lunastaja: Hollow Knight: Silksong

Ei, se ei ole enää vain meemi. Hollow Knight: Silksong on vihdoin julkaistu, ja vuosien odotuksen jälkeen tyylikäs metroidvania paljastui osimoilleen juuri niin hyväksi kuin odotettiin. Pelinsisäisten onnistumisien lisäksi positiivisia lieveilmiöitä tapahtui myös sen ulkopuolella: vain 20 euron hintalappu nosti hien monen ahneen julkaisijan otsalle, pelin suosio kaatoi julkaisun yhteydessä kaikki nettikaupat, piraatitkaan eivät tahdo ladata peliä laittomasti ja pitkien myöhästymisien syy oli se, että tekijätiimillä oli niin hauskaa, etteivät he malttaneet lopettaa pelin työstämistä. Tämän lisäksi Silksong sisältää myös vuoden parhaan sivuhahmon: kaikkien suosikki Sherma asustaa minunkin päässäni vuokraa maksamatta, kilkutellen polyrytmiikkaa uhkuavaa kappalettaan. Fa ri do la si ma net…

Vuoden unisieppari: Hades II

Tänä vuonna tunteja on saanut upottaa moneen peliin, mutta harva on pitänyt koukussaan yhtä tiukasti kuin Hades II. Melinoën matkaa Manalaan ja Olympokselle on tullut koluttua kymmeniä tunteja, enkä halua paljastaa, monetko yöunet ”vielä yksi runi” -syndrooma vei minulta tänä vuonna. Sivutarinat, kaksi eri reittiä, monipuolisemmat alkuesineet ja -aseet… Tavallinen ja piilotettu loppu avautuvat tehokkaaseen tahtiin, ja tekemistä riittää vielä kymmeniksi tunneiksi tämän jälkeenkin. Jos kävisi vielä kerran vetämässä Kronosta turpaan…

Vuoden leppoisin peli: Once Upon a Katamari

Once Upon a Katamari on peli, jota pelatessa ei voi kuin hymyillä. Pallo pyörii, NPC:t juoksevat pakoon ja toinen toistaan pöhkömmät vitsit vilahtavat ruudulla. Pyörää – vai pitäisikö sanoa palloa? – ei keksitty uudestaan, mutta pienillä lisäyksillä tuttu kaava tuntuu erittäin freesiltä tuulahdukselta vakavien ja tarinapohjaisten pelien rinnalla. Pieni ja tiivis seikkailu osoittaa, ettei kaikkiin peleihin tarvitse upottaa puolta elämää (ylemmät pelit, köhköh), vaan pieni iloittelukin voi riittää. Usko uuteen Katamariin oli jo hiipunut, mutta onneksi saimme uuden osan. Ensi vuonna sitten uusi Ace Attorney… Jooko?

Veeti Kainulainen

Vuoden ysärifiilistelijä: Nightdive Studios

System Shock 2:n uusi konsoliversio jättää edelleen toivomisen varaa nettimoninpelin toimivuuden suhteen, mutta muuten amerikkalainen Nightdive Studios on tehnyt huomionarvoisia tekoja 90-luvun klassikkoräiskintöjen remasterointien saralla tänä vuonna.

 Ensiksi Switchille laitettiin kuntoon Raven Softwaren synkkiin fantasiamaailmoihin sijoittuvat Heretic (1994) ja Hexen (1995) lisäosineen, jotka Microsoft kääri huokeahintaiseen yhteispakettiin. Hexen kärsii paikoittain turhan kryptisestä kenttäsuunnittelusta, mutta helpommin hahmotettava Heretic nousee pienten parannusten, kuten aseita koskevien teholisäysten myötä Doom-kloonien parhaimmistoon. Molemmat pelit ovat saaneet myös upouudet episodit, joten ennestään pelit moneen kertaan läpäisseillekin on jotain täysin uutta tarjolla.

Seuraavaksi vuorossa oli spagettilänkkärien inspiroima LucasArtsin kulttiklassikko Outlaws (1997), joka ehti laukata kauppapaikalle ennen mustaa perjantaita. Toivottavasti tällä kertaa se saa ansaitsemansa arvostuksen, koska upeiden 2D-animaatiovideoiden ja Ennio Morriconen musiikin inspiroimien sävellysten tahdittama räiskintä on henkilökohtainen suosikkini vanhoista ysäripaukutteluista. Harmillisesti pelin hinta vastaa eShopissa kaikkien vuosien jälkeenkin laatutavaraa, eikä räkäisen saluunan vesitettyä viskiä.

Eikä siinä vielä kaikki. Pukin takamusta ehtii pistelemään talikolla vielä haudastaan noussut psykopaatti Caleb, sillä Monolith Productionsin vuoden 1997 kauhuteemainen paukuttelu saapuu myös Switchille Blood: Refreshed Supplyn muodossa. Pitkään listaan päivityksiä lukeutuvat muun muassa parannellut välivideot sekä uudet Marrow- ja Death Wish -tehtäväskenaariot. Oletettavasti myös 4K-resoluutiota tukevan Switch 2 -version julkaisu venyy tosin vasta ensi vuoden puolelle.

*Pyyhkäisee hikeä* Mitä seuraavaksi? Shadow Warrior, Realms of the Haunting, Redneck Rampage, Terminator: Future Shock? Nälkä kasvaa syödessä.

Antti Saavalainen

Vuoden paras keskeneräisyys: Deltarune Chapter 3 & 4

Deltarune tarjoaa poikkeuksellisen vakaata tarinankerrontaa aikana, jolloin monet live service -pelit muuttuvat jatkuvasti pelaajien palautteen ja kaupallisen menestyksen perusteella. Undertale-kehittäjä Toby Foxin uusimman ikuisuusprojektin ensimmäinen osa julkaistiin jo seitsemän vuotta sitten, ja koko tarina oli käsikirjoitettu valmiiksi tuolloin. Juoni ei siis muutu, vaikka pelaajat suhtautuisivat kriittisesti johonkin väliosista, joten kaikki pienet vihjailutkin voi ottaa vastaan luottaen siihen, että niiden merkitys avautuu myöhemmin.

Fox on rakentanut Deltarunesta elämää suuremman tarinan, jota hän on paljastanut pala palalta viimeisen 10 vuoden aikana. Tästä syystä pelin ympärille on syntynyt aktiivinen yhteisö, joka keksii lähes päivittäin uusia teorioita ja tulkintoja tuoreimpien paljastusten pohjalta. Pelin sisälle on levitelty hienovaraisen nerokkaasti sekä vinkkejä että tulevan enteilyä, mutta tätä puolta ei tuoda tarpeeksi esille fanikunnan ulkopuolella, vaikka se tuo maailman monille niin vahvasti eloon. Harvaa nykypeliä voi ”kuluttaa” yhtä intensiivisesti YouTube- ja Reddit-teorioiden kautta.

Normaalisti olisi vaikeaa ylistää peliä, joka ei ole vielä varsinaisesti päättänyt mitään, mutta narratiivin ohella Deltarunessa on paljon muutakin hyvää, mikä tekee siitä nykyisessä keskeneräisyydessäänkin täysin hintansa arvoisen. Ja bonuksena tulevat luvut kuuluvat samaan pakettiin ilman lisämaksuja. Peli ansaitsee palkintonsa, vaikka onkin vasta matkansa puolivälissä.

Toni Soininen

Vuoden avokämmen: Absolum

Hyvistä beat ‘em upeista ei ole Switchillä pulaa, mutta harva niistä on yhtä uniikki tapaus kuin syksyllä ilmestynyt Absolum. Guard Crush Gamesin ja Supamonksin yhteistyöprojekti eroaa muista mätkintäpeleistä sillä, että se on rakennettu roguelite-formaattiin. Satunnaisesti arvotut parannukset ja monet tienhaarat matkan varrella takaavat sen, että jokainen yritys on hieman erilainen. Kahden genren sekoitus toimii, sillä toisin kuin monessa muussa beat ‘em upissa, Absolumissa on runsaasti vaihtelua. Guard Crush Gamesin Streets of Rage 4:n parissa keräämä kokemus näkyy selvästi, sillä itse toiminnassa ei ole moitittavaa. Tähän kaikkeen kun yhdistetään vielä upea ulkoasu sekä rautainen soundtrack, on lopputulos liki täydellinen.

Vuoden koukuttavin: Ball x Pit

Ball x Pit ei suuria esittelyjä kaipaa, sillä se nousi pienoiseksi ilmiöksi eritoten PC:llä, ja on myynyt jo yli miljoona kappaletta. Tässä indie-roguelitessa laskeudutaan syvään kuoppaan, jossa ruudun yläreunasta tulevia vihollisia ammutaan palloilla. Ei ehkä kuulosta alkuun kovin kiinnostavalta, mutta pelin suola ovatkin erikoispallot, jotka saattavat esimerkiksi sytyttää viholliset tuleen, myrkyttää ne tai varastaa niiltä elämää. Erikoispalloja voi myös yhdistellä keskenään vieläkin voimakkaammiksi aseiksi. Erilaisia pelihahmojakin on laaja valikoima. Erään hahmon pallot menevät vihollisten läpi ja toinen taas ampuu ne kentän yläreunasta.

Toisin kuin monet muut roguelitet, Ball x Pit on tasopohjainen. Kenttien välissä palataan kotikylään, johon pystytetään erilaisia rakennuksia. Talot tuovat pysyviä parannuksia, jotka helpottavat kuopan vihollislaumojen kaatamista. Hahmojen voimistumisen tuntee konkreettisesti pelin edetessä, eivätkä edes epäonnistuneet yritykset tunnu koskaan turhalta ajanhukalta, koska nekin kerryttävät resursseja. ”2020-luvun Arkanoidia” koukuttavampaa peliä saa hakea.

Vuoden inspiraatio: ninjat

Jonkinlainen ninjailupeli vaikuttaa saavan joka vuosi maininnan Fintendon pelilistoilla, mutta 2025 oli ninjojen todellinen supervuosi. Nintendo-konsoleilla nähtiin Shinobi: Art of Vengeance, Ninja Gaiden Ragebound ja Assassin’s Creed Shadows, eivätkä muiden alustojen Ninja Gaiden Black 2 ja Ghost of Yōteikaan lainkaan hassumpia olleet. Mikäli ninjat jäivät kiireisenä julkaisuvuonna huomaamatta (!), kannattaa eShopin toivelistalle lisätä ainakin kaksi ensimmäisenä mainittua.

Ville Kovanen

Vuoden fyysinen kasetti: Cyberpunk 2077: Ultimate Edition

Switch 2:n julkaisussa lanseerattiin paljon keskustelua herättänyt uusi kasettiformaatti: Game-Key Cardit eli fyysiset aktivointikortit, joiden sisälle ei säilötä minkäänlaista dataa, vaan ne yksinkertaisesti käynnistävät pelin asentamisen konsolille eShopista. Moni kolmannen osapuolen julkaisija otti avainkortit omakseen säästösyistä, sillä kokonaisten pelien kompressoiminen 64 GB:n tavallisten fyysisten korttien sisälle osoittautui joko haastavaksi tai muuten vain kalliiksi. Joillekin tavallinen pelikortti ei taas ollut lainkaan vaihtoehto sen hitaamman lukunopeuden vuoksi.

Kaikkia pelaajia uusi ja hämmentävä korttiformaatti ei kiinnostanut, mikä heijastui myös fyysisten pelien myyntitilastoihin: verkkokauppojen kärkisijoilla keikkuivat Nintendon omat pelit sekä CDProjekt Redin Cyberpunk 2077, jotka eivät tarvitse käynnistyäkseen ylimääräisiä latauksia ja asennuksia.

Cyberpunkin viisi vuotta sitten ilmestynyt alkuperäisversio oli buginen raakile, jonka ei olisi pitänyt PC-version tiedostokoon perusteella edes mahtua yhdelle Switch 2:n pelikasetille. Mutta muutaman puolalaisen taikasanan lausumisen jälkeen Switch 2:n julkaisuun toimitettiin Ultimate Edition -painos, joka ei sisältänyt pelkästään täysiveristä Night Cityn avointa maailmaa, vaan myös kaikki peliin aiemmin julkaistut päivitykset sekä Phantom Liberty -lisäosan. Ilahduttavaa on sekin, että CD Projekt on tukenut peliä vielä tänäkin vuonna lisäämällä muun muassa uusia autoja ja parantamalla tekoälyn käyttäytymistä entisestään, eivätkä Switch 2 -pelaajat ole jääneet näistä ilmaisista päivityksistä paitsi. Phantom Libertyn sisältöön en ole ehtinyt vielä edes tutustua, mutta nykymuodossaan jo silkka pääpeli tarjoaa yhden tämän vuosikymmenen immersiivisimmistä pelitarinoista sekä kiihkeää toimintaa monissa eri muodoissa. Latauspalkkejakaan ei tarvitse katsella juuri käynnistysruutujen ja kuolemien ulkopuolella.

Vuoden ilmiö: menopelit

Cyberpunkin ohella monissa muissakin isoissa Switch 2 -peleissä ajoneuvoilla oli yllättävän suuri rooli. Ensimmäiseen puoleen vuoteen mahtui peräti kolme vauhdikasta maskottikaahailua: julkaisupeli Mario Kart World, Segan Sonic Racing CrossWorlds sekä reilun 20 vuoden jälkeen paluun tehnyt Kirby Air Riders. Indiekehittäjät näyttivät taas haistaneen Switchillä virallisen F1-pelin jättämän markkinaraon, sillä omien laskujeni mukaan sain toimituksen sähköpostiin ainakin puolenkymmenen erilaisen formulapelin mainoksia. Kovin moni näistä ei tosin demojen ja trailerien perusteella kokenutta kilpakuskia vakuuttanut.

Seikkailupelien puolella hittikulkuneuvo oli futuristinen moottoripyörä: sellaisella huristelivat niin Star Wars Outlawsin Kay kuin Metroid Prime 4:n Samuskin. Tässä kiihdytyskilpailussa Kayn kiituri vei pidemmän korren.

Vuoden yllätys: Switch 2:n tehot

Uudessa konsoliraudassa yllätti eniten sen kyvykkyys. Moni Nintendon vanha Switch-julkaisu sai Switch 2:lla uuden elämän 4K 60fps -päivityksen myötä, mutta konsolivalmistajan omien pelien sijaan hämmästelin enemmän muiden isojen pelitalojen teknisiä urotekoja. Parin vuoden takaisten PS5- ja Xbox Series X -pelien käännöksistä Switch 2 vaikuttaa selviytyvän lähinnä ruudunpäivitykseen vaikuttavilla kompromisseilla, mikä on pieni hinta kannettavuudesta ja muuten tasaisesti pyörivästä pelikokemuksesta. Samaa ei voi sanoa ykkös-Switchistä, jonka uusimmat Unity- ja Unreal-pelimoottoreita käyttävät pelit kärsivät lähes poikkeuksesta jonkinlaisesta nykimisestä tai kelvottoman rumista tekstuureista.

Kolmannen osapuolen pelien julkaisutahti kiihtynee Switch 2:lla ensi vuonna, jahka Nintendo saa lähetettyä maailmalle lisää kehitysyksiköitä. Alkuvuodesta 2026 kannattaa seurata etenkin vartavasten Switch 2:lle kehitetyn The Duskbloodsin sekä käännöspeleistä Final Fantasy VII Remaken ja Capcomin julkaiseman Resident Evil -kolmikon suoriutumista.

Ville Polvela