Arvostelussa Star Wars Outlaws

Ronja Ryövärintytär avaruudessa

Vielä 10 vuotta sitten monien Star Wars -fanien keskuudessa hämmästeltiin sitä, miksi digitaalisen Star Wars -viihteen pitää aina liittyä jedeihin ja sitheihin, vaikka universumi on täynnä monenlaisia lainsuojattomia ja maanläheisempiä tarinoita kerrottavaksi. Sittemmin tilanne on kohentunut esimerkiksi Solo– ja Rogue One -elokuvien sekä Disney+.n Mandalorian– ja Andor-sarjojen myötä, ja laadullisestikin sivukertomukset ovat olleet keskimäärin uusimpia numeroituja episodeja tasokkaampaa sisältöä.

Pelien puolella pyssyillä ovat ammuskelleet viime vuosina pääasiassa vain stormtrooperit. Koska Disney ei enää omista pelistudioita itse, sai vetovastuun uudesta pistoolisankarista kertovasta pelistä Ubisoftin ruotsalainen Massive-yksikkö, jonka kehittämä Star Wars Outlaws julkaistiin viime vuonna. Massiivisen avoimen maailman puristaminen kannettavaan muotoon ei vielä tuolloin onnistunut, mutta Switch 2:n ilmestymisen myötä teknisesti haastavasta hyperloikasta tuli mahdollista. Vaativaan käännöstyöhön ruotsalaiset pyysivät apua suomalaiselta Redlynxiltä.

Outlawsin pelattava päätähti on duunarihakkeri Kay Vess, joka yrittää maksaa vuokransa sekalaisilla keikkatöillä keskellä Imperiumin ja kapinallisten välistä sotaa. Mieluiten pelkästään Nix-eläinystävänsä kanssa toimiva Kay yrittää parhaansa mukaan kieltäytyä suoraan jommallekummalle sodan osapuolelle työskentelemisestä, mutta päätyy hiljalleen poliittisen valtapelin nappulaksi. Kaikki alkaa murtautumisesta Zerek Besh -rikollisliigan holviin, jossa odottaakin miljoonien avaruuskrediittien sijaan kapinallisvanki ja roistojen järjestämä väijytys. Kay onnistuu pakenemaan tilanteesta ja planeetalta varastamalla liigan johtajan Trailblazer-aluksen, mutta joutuu teosta galaktiselle etsintäkuulutuslistalle, josta nimen pyyhkiminen pois ei ole kaikkein helpoin temppu. Palkkionmetsästäjien ja rikollispomon lisäksi varastetun aluksen olinpaikka kiinnostaa sen alkuperäisiä omistajia, jotka eivät yllättäen olekaan vihaisia Kaylle, vaan haluavat lähinnä kostaa Zerek Beshille.

Ajallisesti Outlawsin tapahtumat sijoittuvat Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun välille, joten esimerkiksi kaikki tekniikka ja stormtrooperien varusteet ovat samalta ajalta peräisin. Erilaisia tutkittavia planeettoja on kourallinen, joista tunnetuin lienee elokuvista tuttu Tatooine. Planeettojen välillä sukkuloidaan Trailblazerilla ja niiden pinnoilla pidemmät välimatkat taitetaan mukavan ketterällä kiiturimopolla. Näkyviä lataustaukoja on hämmästyttävän vähän, vaikka kyseessä on kannettavalle konsolille julkaistu peli, kaupungeissa liikkuu paljon hahmoja ja muurien ulkopuoliset luontoalueet ovat laajoja. Pidempiä lataustaukoja ilmenee lähinnä laskeutumisen ja ilmakehästä poistumisen yhteydessä, mutta nämäkin hetket on yritetty naamioida animaatiolla lentävästä aluksesta.

Valkokankaalta tuttuja naamoja vilahtaa ruudulla vain muutama, joista isoimmassa roolissa on yhtä pelin neljästä valtaryhmästä johtava Jabba the Hutt. Tarkkasilmäisimmät voivat bongata dialogissa ja pöydillä lojuvissa muistioissa pienempiä viittauksia galaksin aiempiin tapahtumiin, mutta pelin pariin voi hypätä ilman minkäänlaista Star Wars -tietämystäkin, koska ulkopuolisena tyhjätaskuna myöskään Kay ei tunne johtohahmoja ja maailmankolkkia ennestään.

Kaupunkien ja tukikohtien ulkopuolella tutkittavaa ja pieniä salaisuuksia on omasta mielestäni riittävä määrä, mutta jos ympäristöt olisivat enemmän elokuville tai meidän omalle käsityksellemme biologiasta uskollisia, liikuskelisi metsissä varmasti enemmän lintuja tai muita eläimiä. Kiinnostavia kohteita merkkaavien kysymys- ja huutomerkkien määrä kartalla pysyy Outlawsissa paljon paremmin aisoissa kuin monissa muissa Ubisoftin takavuosien toimintaseikkailuissa.

Välivideoita ja keskusteluja on paljon, mutta turhaa jaarittelua ei onneksi ole, vaikka avaruuspolitiikka onkin välillä keskiössä. Tärkeimpien keskustelujen ja tehtävien aikana tulee vastaan välillä valintatilanteita, jotka vaikuttavat siihen, miten vapaasti Kay saa liikkua kaupunkien ja kylien eri hallintokorttelien sisällä. Yhden klaanin etujen palveleminen tarkoittaa yleensä toiselle pyllistämistä, mutta sivutehtävien joukossa on myös ainoastaan positiivisesti pisteisiin vaikuttavia kuriirikeikkoja, joten kaikki alueet ovat käännettävissä myötämielisiksi kovalla työllä. Hyvistä väleistä palkitaan kosmeettisella sälällä, muutamalla uudella varusteella sekä mahdollisuudella tehdä arvokkaampia rahakeikkoja. Juonellisesti suhdetasapainoilulla ei ole merkitystä, koska kaikki johtohenkilöt puhuvat mielellään bisnesasioista ja vallasta.

Alussa suhde on jokaiseen valtapeluriin heikko, mikä tarkoittaa myös sitä, että ryhmittymää edustavat vartijat käyvät Kayn kimppuun välittömästi niin sanotuilla punaisilla alueilla. Mikään ei estä kuitenkaan hiippailemasta alueille takaporttien kautta, ja välillä näin on pakkokin tehdä. Vaihtoehtoisen reitin löytämiseksi riittää yleensä nopea kartan vilkaisu ja ympäristön nuuhkaiseminen Nixin kanssa. Kiinnijääminen ilman kulkuoikeuksia tai laukausten vaihtaminen merkitsee automaattisesti pientä pistelaskua, mutta varjoissa pysyttelemisestä ei ole tehty liian vaikeaa, ja yksinäisen vartijankin ehtii tainnuttamaan ennen täyden hälytyksen laukeamista. Vaarattoman oloista Nixiä vartijat eivät koskaan ammu, joten otusta voi käskyttää huoletta tekemään hämäysliikkeitä, avaamaan ilmastointikanavia ja nappaamaan esimerkiksi avaimia ja kranaatteja talteen. Moni pulma perustuukin joko Nixin mentävän aukon tai kliseisesti keltaiseksi maalatun kiivettävän kielekkeen paikantamiseen.

Pyssyt laulaen eteneminen on monilla ryöstöretkillä hiippailemista nopeampi vaihtoehto. Tähän ei suoranaisesti kannusteta koskaan, mutta useimmissa pakotilanteissa ja Imperiumin tukikohdissa seikkaillessa huomion herättämisellä ei ole todellisuudessa mitään väliä, koska sireenit lyödään päälle joka tapauksessa käsikirjoitetuissa kohdissa.

Räiskiessä ei tarvitse olla kovin tarkka, sillä tähtäinavustus korjaa sihdin lähemmäs hieman kauempanakin sijaitsevaa kohdetta. Ammuksia ei lasketa, mutta aseen ylikuumentuessa on odotettava hetki tai ladattava se uudelleen. Viholliset voivat pudottaa kuollessaan maahan järeämpiä kiväärejä, mutta ilmeisesti tasapainosyistä näin ei tapahdu aivan jokaisen kohdalla. Kay voi kantaa vain yhtä laina-asetta kerrallaan, ja se poistuu käytöstä muutaman laukauksen jälkeen. Koko tukikohdan lanaaminen muutamassa sekunnissa sarjatulella ei siis ole mahdollista, koska jossain vaiheessa on turvauduttava Kayn pienikaliiperiseen pistooliin. Normaalilla vaikeusasteella pelatessa suoraan vihollisen luokse juokseminen ja pelkkien nyrkkien käyttäminenkin toimii niin kauan, kunnes vastassa on raskaammin aseistettu sotilas, joka pysähtyy vain päähän tai selkään ampumalla.

Kayn perusblasterilla on kolme toimintoa: lasertuli, turvakamerat ja muut sähkölaitteet lamauttava shokkiaalto sekä ladattava jysäytys, jota tarvitaan muutamaan otteeseen kivien räjäyttämiseen. Jokainen toiminto on päivitettävissä varsin maltillisilla materiaalivaatimuksilla, ja jos tiettyä mutteria ei meinaa millään löytää luonnosta tai arkuista, voi sen yleensä ostaa jostain päin maailmaa hyvillä suhteilla.

Kayn, Nixin ja kulkupelien avattavat kyvyt ovat taas sidottuja tehtävien ja erilaisten sivuhaasteiden suorittamiseen. Jos esimerkiksi lentoskootterille haluaa jostain syystä hyppynappulan, on sillä ensin lennettävä tarpeeksi pitkä matka kielekkeen päältä. Hyödyllisimmät kyvyt liittynevät korkeammilla vaikeusasteilla avaruusaluksen suojia ja tykkejä koskeviin päivityksiin, sillä planeetalta poistuessa kimppuun hyökkää usein ärhäkkä parvi rosvoaluksia, joiden alas ampuminen on melkoisen työlästä aloitusvälineillä. Itse päätin vältellä vapaaehtoisia avaruustaisteluita osittain juuri tästä syystä, vaikka niistäkin palkitaan suhdebonuksilla.

Käytännössä Outlawsissa on paljon vaihtelua hiiviskelyn, hakkeroinnin, räiskimisen sekä avaruusaluksella ja kiiturilla rellestämisen välillä. Pidemmän päälle melkein kaikki hiippailu- ja toimintaosuudet muistuttavat kuitenkin toisiaan, vaikka maisemat vaihtuvatkin. Ovia ja arkkuja availlaan jokaisessa tukikohdassa joko helppoa rytmi- tai logiikkapeliä pelaten, jokaisen ryhmittymän edustajat taistelevat samalla tavalla, ja jos vastassa ei ole vihollisia tai tehtävään valitsee varovaisen etenemistavan, venähtävät tapahtumaköyhät osuudet jopa puolen tunnin mittaisiksi. Ensimmäinen kunnollinen pomotaistelu nähdään tarinatehtävien suoritusjärjestyksestä riippuen vasta noin 10 tunnin jälkeen, eikä niitä ole muutenkaan montaa.

Yhteenveto

Outlaws kuulostaa ja näyttää Star Wars -tuotteelta. Tarinallisesti sen on kelvollinen ja hyvin elokuvamainen kokemus, mutta pelillisesti en kuvailisi sitä blockbuster-toimintahitiksi, koska se on rakennettu niin vahvasti hitaan hiiviskelyn ja helppojen räiskintämekaanikoiden varaan. Ylivoimaisesti hauskinta on vain kaahailla kiiturilla pitkin maita ja mantuja – ja luulenpa, että loppuvuonna ilmestyvän Metroid Prime 4:n maailma ja Samuksen uusi prätkä eivät säväytä Outlawsin jälkeen vastaavalla tavalla. Kay Vess ei ole aivan Han Solon kaltainen sanavalmis toimintasankari, vaan pikemminkin oman tiiminsä kaiken edelle laittava tavallinen pulliainen, joka ansaitsee kyllä muutaman sympatiapisteen.

Switch 2 -optimointi on tehty pääosin erinomaisesti, mutta viilaamisen varaa on yhä vihollisten tekoälyssä sekä etenkin baareissa käytävissä keskusteluissa, joiden aikana Kay ja juttukumppani ”hohtavat” rumasti taustagrafiikan päällä. Vielä julkaisuviikolla peli kaatuili tiheään tahtiin, mutta uusimman päivityksen myötä vakaus on parantunut.

Hyvää:
– Paljon samaistuttavia hahmoja
– Kayn taitojen ja varusteiden kehittäminen tapahtuu välillä huomaamatta
– Planeetan pinnalla kruisaileminen
– Näyttää valtaosan ajasta hyvältä
– Käytännössä paljon vaihtelua

Huonoa:
– …mutta tylsimpiä osuuksia pitkitetään ja toistetaan liikaa
– Tekniset hiomattomuudet