Ilmestynyt: 1992 | Alusta: SNES (GBA, Wii, Wii U, N3DS) | Fintendo PR1: 29

Super Mario World on mielestäni kaikkien aikojen täydellisin tasoloikinta. Peli on tietysti velkaa perustukset luoneelle kahdeksanbittiselle Super Mario Bros. ‑trilogialle, mutta Worldissa pelimekaniikat ja kentät on hiottu huippuunsa. Erityisesti pidän Marion uusista liikkumistavoista, kuten kierrehypyn tekemisestä vauhdissa, Yoshin esittelemästä kielipelistä sekä seinämillä ja köynnöksillä kiipeilystä.

Super Mario Worldin upeat spritegrafiikat eivät ole vanhentuneet päivääkään. Yhtenäinen maailmankartta teemasaarineen ja salareitteineen luo erinomaista seikkailun tuntua. Uusilla pelinäytöillä ja esimerkiksi SNES Minin emulaation avustuksella värimaailma näyttää vielä entistäkin kirkkaammalta. Worldin musiikissa, dinosaurussaaren asukeissa ja ohjekirjan taiteessa on erikoista viehätysvoimaa, jota esimerkiksi moderni New Super Mario Bros. ‑sarja ei ole vielä onnistunut kopioimaan. Super Mario World olisi erinomainen peli, vaikka se ilmestyisi vasta tänään.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 2011 | Alusta: Wii (N3DS) | Fintendo PR1: 22

Wiin elinkaaren loppupuolella julkaistun Xenoblade Chroniclesin länsikäännöksen saaminen vaati kamppailua, mutta taistelu palkittiin lopulta, sillä Monolith Softin kehittämä eepos tuntui heti alkuun poikkeukselliselta. Peli kaappasi mielenkiintoni täysin ennennäkemättömän uniikin maailman esittelyllä ja dramaattisen tyylikkäillä taistelukohtauksilla, mutta pelin voisi kuitenkin kuvailla alkavan varsin tutunoloiseen tapaan. Peliä voi sanoa yleisesti aika perinteiseksi JRPG:ksi, mutta Xenoblade Chronicles pursuaa sielua jokaisessa yksityiskohdassaan ja näyttää, kuinka perinteitä noudattamalla saadaan aikaan vielä 2010-luvulla yksi genren kaikkien aikojen merkkitapauksista.

Maanläheisen uskottava mutta samalla niin taianomaisen inspiroiva tieteistarina sisältää päätähuimaavia juonenkäänteitä toinen toisensa perään. Kaikkien käänteiden keskellä rakennetaan tietysti myös rakastettavien päähenkilöiden persoonia. Pelin taistelusysteemi on pohjimmiltaan yksinkertainen, mutta se kehittyy jatkuvasti, joten kaikki hahmot pysyvät loppuun asti relevantteina. Monipuolinen kasti yhdessä vaihdeltavien varusteiden kanssa takaavat, että omasta sankarijoukostaan saa koottua juuri sellaisen yksikön kuin haluaa.  Edes avaamatta suuremmin huikean näyttävää maailmaa, legendaarista soundtrackia, erinomaista välivideoiden ohjausta ja vakuuttavaa ääninäyttelyä, ensimmäistä Xenoblade Chroniclesia on mahdotonta olla rakastamatta.

Oskari Vartia

Ilmestynyt: 2001 | Alusta: GBC (3DS) | Fintendo PR1: 9

Redin, Bluen ja Yellowin luoman 90-luvun Pokémon-buumin aikaan on vaikea edes kuvitella, kuinka alkuperäisistä peleistä oltaisiin voitu pistää yhtään paremmaksi. Sinä hetkenä, kun kaikki olivat kaikista eniten innoissaan koko sarjasta, tuotiin ulos pelikaksikko, joka yksinkertaisesti teki kaiken suuremmin, monipuolisemmin ja yleisesti ottaen paremmin. Se oli kuin jokaisen 90-luvun kakaran unelmapeli, joka kelpasi totta kai myös vanhemmille, jotta muksut pysyisivät jonkin aikaa hiljaa.

Kyseessä ovat tietenkin Pokémon Gold, Silver ja myöhemmin ilmestynyt Crystal, jotka olivat omaan aikaansa virheettömimpiä ja täydellisimpiä Game Boy ‑seikkailuja. Peli kykeni ohittamaan kaikki alkuperäisen konsolin tekniset rajoitukset, jotka tekivät useimmista peleistä monille epämiellyttäviä kokemuksia. Miten ihmeessä yhden megatavun (!) kokoiselle kasetille saatiin mahtumaan 251 pokémonia ja kaksi mannerta?

Toni Soininen

Ilmestynyt: 1992 | Alusta: SNES (GBA, Wii, Wii U, N3DS) | Fintendo PR1: 7

A Link To The Past on vakiovieras kaikkien aikojen parhaita videopelejä käsittelevillä listoilla, mutta Zelda-sarjan kolmantena ilmestynyt osa ei mahdu aina edes kolmen parhaan Zelda-pelin joukkoon. Tämä kuitenkin alleviivaa vain Zelda-sarjan korkeaa laatua. Linkin ensimmäinen ja ainoa 16-bittinen seikkailu oli ilmestyessään yksi aikansa odotetuimpia pelejä ja ilmiö, joka ole vanhentunut päivääkään. Sen ajaton graafinen ilme iskee tänäkin päivänä kuin Master Sword pahuuteen konsanaan, ja sen päämekaniikat ovat sangen tuttuja sarjan uudempia pelejä pelanneille, mutta A Link to the Past oli silti se ensimmäinen Zelda-peli, jossa matkattiin kahden maailman välillä.

A Link To The Past on uskomattoman hieno tekele, huikea loikka eteenpäin NES-seikkailuista ja peli, jota pelaa tänä päivänäkin mielellään. Se on yhä inspiraation lähde monille kaksiulotteisille Zelda-klooneille, ja loistava aloitusosa sarjasta kiinnostuneelle ummikolle. Peliä voisi kuvailla jopa eräänlaiseksi linkiksi menneeseen.

Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch | Fintendo PR1: 14

Avaruusseikkailujen jälkeen Mario palasi takaisin Maata kiertävälle radalle. Super Mario Odyssey ei ole suoranaisesti 3D-tasoloikintojen suuri uudistaja, mutta se on aika täsmälleen sitä, mitä minä ja tuhannet muut Mario-fanit toivoimme Nintendolta. Odyssey on loistava sekoitus modernia ja klassista pelisuunnittelua. Päämääränä on edelleen uusia kenttiä avaavien taivaankappaleiden kerääminen ja lopulta Bowserin kukistaminen, mutta kaikki on aiempaa sulavampaa uudella alustalla.

Kuutamon löytämisen jälkeen pelaajaa ei potkita ulos kentästä katselemaan lataus- ja tallennusruutuja, vaan seikkailu jatkuu kohti seuraavaa kuuta. Switchin julkaisun myötä Nintendo on vaikuttanut höllänneen kädestä pitelyä, joten pelaaja saa vapaasti napsia kuut talteen haluamassaan järjestyksessä ja jopa ohittaa osan pomovastustajista kokonaan. Peliä on erittäin nautinnollista pelata, sillä ketterä Mario osaa huikean määrän erilaisia liikkeitä kuperkeikoista hatun päälle hyppäämiseen, ja kenttäsuunnittelun uutena kruununa korkeuksiin kurkottaa New Donk City.

Ville Polvela

Ilmestynyt: 1995 | Alusta: SNES (GBA, Wii U, 3DS) | Fintendo PR1: 18

Vaikka Yoshi’s Islandin julkaisu ajoittuikin kenties tasoloikkien parhaimmalle aikakaudelle, erottuu se laatupelien joukosta onnistuneesti edukseen. Pelin tunnelmallinen ja hurmaava maailma uniikkine alueineen on tulosta sekä aikansa kehittyneimmästä peliteknologiasta että ajattomasta sarjakuvatyylistä. Vaikka Mario onkin pelissä mukana vauvana, ottaa Yoshi etäisyyttä punalätsän peleihin 2D-tasoloikkien tyypillisestä lineaarisuudesta hieman poikkeavalla tasosuunnittelullaan, joka toimii erinomaisesti yhdessä kerättävien esineiden ja piilotettujen salaisuuksien kanssa. Super FX 2 ‑siru mahdollisti myös tasoloikkamekaaniikkojen viemisen eteenpäin. Yoshi ei pelkästään juossut ja pomppinut vaan muuntautui myös erilaisiksi kulkuvälineiksi, jotka toivat uusia ulottuvuuksia pelaamiseen. Vaikuttavat pomotaistelut kruunaavat yhtenäisen ja hiotun kokonaisuuden.

Laura Sandberg

Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch | Fintendo PR1: 19

Pitkän historian omaavana peliyhtiönä Nintendolla on plakkarissaan useita hittisarjoja, jotka ovat omalla osallaan määritelleet pelialaa kokonaisuutena. Uudet IP:t ovat kuitenkin viime aikoina olleet harvinaisuuksia, mutta tilannetta saapui korjaamaan Wii U:n Splatoon, Nintendon tuore näkemys räiskintäpelistä. Värikkäät kentänmaalaustaistot monipuolisine aseineen ja kenttävalikoimineen veivät fanit mennessään, ja sarjan jatko-osan ilmestyminen Switchille olikin odotettua.

Splatoon 2 sisälsi edeltäjästään poiketen paljon pelattavaa jo julkaisupäivänä, mutta suurin valtti oli ensimmäisen osan tapaan jatkuva päivitysten tulva. Uusia aseita, vaatteita ja kenttiä saapui tasaiseen tahtiin, ja mukana oli niin uutuuksia kuin vanhoja tuttavuuksia. Uusi Salmon Run ‑pelitila korosti yhteistyön merkitystä entisestään vihollisten hyökätessä aalloissa, ja kilpailullista puolta kohennettiin Clam Blitz ‑pelitilalla. Mielipidetaistoissa käytävissä Splatfesteissä kisailtiin niin ninjakilpikonnien kuin vessapaperirullien asettelemistapojen välisestä paremmuudesta (joissa molemmissa menestyi oikea vaihtoehto). Uusi maksullisen DLC:n muodossa julkaistu yksinpelikampanja Octo Expansion taas laajensi ja monipuolisti yksinpeliä. Villi ja lämminhenkinen peliyhteisö toivottaa uudet pelaajat mukaan kalmarimuksujen värikkääseen välienselvittelyyn!

Veeti Kainulainen

Ilmestynyt: 2005 | Alusta: GCN (Wii, Switch, PS2, PS3, PS4, X360, XOne, Win, Android, iOS)  | Fintendo PR1: 11

Klassisen staattisen kameran ja puzzlemaisen tasosuunnittelun hylännyt Resident Evil 4 on jakanut sarjan ystävien mielipiteitä julkistuksestaan lähtien, mutta kun uskollisuuskysymykset jätetään tarkastelun ulkopuolelle, edustaa peli vieläkin zombiekauhun timanttista huippua. Kehittäjien ratkaisu keskittyä toimintaan ja rakentaa peli pitkälti vihollisinteraktioidensa varaan oli täysin oikea siirto, sillä pelin rautaisesta toiminnasta ja endorfiinia täyteen pumpatuista pelimekaniikoista ei voi saada kyllikseen.

Jokaisen pelin laajalla asevalikoimalla ammutun laukauksen tuntuma ja latausanimaatio on hiottu tappiinsa ääniä ja animaatioita myöten, jotka yhdistettynä juhlavasti poksahtelevien päiden ilotulitukseen on yhtä nautintoa vielä kymmenien läpipeluukertojen jälkeen. Toinen toistaan päättömämmät toimintaskenaariot sekä ilahduttavat hulluudellaan että pitävät pelaajan varpaillaan. Pääroolissa oleva Leon vahvistaa ikimuistoisilla herjoillaan täydellistä toimintasankarifiilistä entisestään. Jopa klassisen hidas esinemanagerointi rakennettiin uudelleen onnistuneesti hauskaksi ja koukuttavaksi osuudeksi, kontrastiksi kaiken hurmeilun keskelle. Resident Evil 4 onnistui ylittämään kaikki odotukset ja on todellinen bingo kolmiulotteisten toimintapelien joukossa.

Oskari Vartia

Ilmestynyt: 2002 | Alusta: GCN (Wii, Wii U) | Fintendo PR1: 10

Super Metroidin jälkeen odotusta kesti kahdeksan vuotta, mutta vihdoin vuonna 2002 Samus Aran teki kunniakkaan paluun peräti kahden uuden pelin voimin. Näistä toinen on Metroid Prime, joka otti ensimmäistä kertaa sarjassaan harppauksen kolmiulotteiseen maailmaan. Yhdysvaltalaisen Retro Studiosin puuhastelua seurattiin aluksi varovaisesti, mutta Retro hoiti lopulta vaativan tehtävän kunnialla. Ensimmäisen persoonan kuvakulmastaan huolimatta ykkös-Prime ei ole pelkkää räiskintää, sillä aikaisemmista Metroideista tuttu alueiden tutkiminen uusien varusteiden perässä on mukana.

Monimuotoinen Tallon IV on planeettana kuin Zebesin kaukainen serkku korkeammassa ulottuvuudessa, joten sitä tutkii erittäin mielellään. Avaruuspiraattien kanssa kamppailu saattaa käydä pitkäveteiseksi pitkän seikkailun loppupuolella, mutta näinkin hiotussa paketissa se on vain pieni moite. Mielestäni jälkimmäiset Prime-sarjan osat eivät yllä lähellekään ensimmäisen tasoa, mutta kenties Switchin ensimmäinen Metroid-peli eli uuden mysteeritiimin tekemä Prime 4 asettaa riman entistä korkeammalle.

Ville Kovanen

Ilmestynyt: 1995 | Alusta: SNES (GBA, Wii, Wii U, N3DS) | Fintendo PR1: 20

Omassa pienessä mielessäni pohdin päivittäin kaikkien aikojen parhaan 2D-tasoloikan tittelin ansaitsevaa peliä, mutta Rare-klassikko Donkey Kong Country 2 on ehdottomasti aina ehdokas ykköspallille. On vaikeaa löytää pelistä puolia, jotka kokisin muuna kuin täydellisenä. Pelin tunnelma on aivan katossa; hieman synkkä ja jopa pimeä Nintendon standardeilla – mutta niin yksityiskohtainen ja persoonaa täynnä. Musiikit eivät tarvitse edes erillistä huomiota, esimerkiksi Stickerbush Symphony kuuluu ehdottomasti kaikkien aikojen pelimusiikkilistojen terävimpään kärkeen.

Rakastan totta kai myös kakkos-Countryn pelattavuutta. Jokaisessa kentässä on jokin oma juttunsa, joten kahta samanlaista hetkeä ei koko pelissä ole. Pelattavat hahmot Diddy ja Dixie toimivat eri tavalla, ja heidän ominaisuuksiansa voi yhdistää. Vaikeustaso nousee tasaisesti, mutta loppupuolella K. Roolin kätyrit kiusaavat kovimpiakin pelimestareita. Kentissä on tietysti myös paljon tutkittavaa ja piilotettuja salaisuuksia, jotka löytämällä avautuu vielä kinkkisempiä haasteita.

Toni Soininen

Ilmestynyt: 1994 (N64), 2004 (DS) | Alusta: N64 (DS, Wii, Wii U) | Fintendo PR1: 3

Super Mario 64 vei Mario-pelit ja Nintendon kolmiulotteiseen aikaan samalla, kun Nintendo 64 julkaistiin vuonna 1996. Eurooppalaiset pääsivät kuitenkin nauttimaan tästä klassisesta teoksesta vasta keväällä 1997. Peli ei missään nimessä ole mikään tarinallinen mestariteos, mutta ehkä juuri sen vuoksi peliä pidetäänkin yhtenä parhaimmista kolmiulotteisista tasoloikinnoista ikinä. Lyhyehkön alkuvideon jälkeen päästään suoraan pelaamaan. Liikkuminen on Super Mario 64:ssä niin sulavaa, että monet myöhemmätkin yrittäjät kalpenevat. Se hetki, kun Mariolla pääsi ensimmäistä kertaa juoksemaan, kävelemään, konttaamaan ja hyppimään kaikkiin eri ilmansuuntiin Peachin linnan eteerisellä pihamaalla lintujen visertäessä taustalla, oli verrannollinen käytännössä uuden aistin löytämiseen. Kenties uudelle peliharrastajalle ohjaustuntuma on aluksi hieman liian kömpelö ja vieras, koska kamera käyttäytyy levottomasti. Pelituntien karttuessa pelaaja alkaa kuitenkin oivaltaa kontrollien salat paremmin, jolloin kenttien läpäiseminen tuntuu mielekkäämmältä.

Kolmiulotteisia polygonimaailmoja oltiin nähty jo ennen Super Mario 64:ää, mutta aivan kuten analogiohjauksenkin tapauksessa, Super Mario 64 teki aiemmin huolettomasti kokeilumielessä käytetystä tekniikasta lähtemättömän osan videopelejä. Kolmiulotteiset pelimaailmat ja niiden perusteknologia eivät kuitenkaan olleet Super Mario 64:n isoin ansio. Peli myös loi standardit tuleville 3D-tasoloikkapeleille sisältönsä puolesta esittelemällä rakenteen, jossa keskusmaailman kautta siirrytään erilaisiin maailmoihin suorittamaan pieniä tehtäviä eli keräilemään tähtiä. Pelaaja pystyy etenemään uusiin paikkoihin, kun tähtiä on kasassa tarpeeksi. Niitä vaaditaan pelin läpäisemiseksi 70, joten tekemistä ja tutkittavaa riittää. Kun kaikki 120 tähteä on kerätty, on hauskaa yrittää läpäistä peli yhä nopeammin ja nopeammin hyödyntäen erilaisia reittejä ja kenttäjärjestystä.

Videopelit sekä 3D-tasoloikat olisivat aika erilaisia ilman Super Mario 64:n nerokkuutta. Tämä on yksi niistä peleistä, joka kuuluisi museoon, mutta ei pölyttymään.

Tommi Koivusilta
Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 1994 | Alusta: SNES (Wii, Wii U, N3DS) | Fintendo PR1: 17

Tiivistunnelmainen tieteispeli komealla maailmalla on helppoa toteuttaa nykypäivän teknologialla. Graafiset työkalut mahdollistavat mitä monimuotoisimpien sci-fi-ympäristöjen esittämisen, ja ainoastaan kehittäjien mielikuvitus on enää nykypäivänä rajana näiden maailmojen tuomisessa pelaajien tietoisuuteen. Kiilto ja kimallus on toki hienoa, mutta jo 90-luvun puolivälissä nähtiin peli, joka onnistui inspiroimaan lukemattomia pelinkehittäjiä uudenlaisella tunnelmalla ja rakenteella, jollaista peleissä ei oltu nähty aiemmin. Ja kaikki tämä ”vain” 16-bittisellä konsolilla.

Alkuperäinen Metroid tarjosi aikanaan jotain uutta aikaansa nähden valtavalla epälineaarisella maailmallaan ja Metroid II: Return of Samus tarjosi tutkimusmatkailua kannettavassa muodossa. Vasta kolmas Metroid tarjosi kuitenkin täydellisesti toteutetun illuusion kartoittamattomasta, uhkia vilisevästä planeetasta. Super Metroid otti edeltäjiensä alkeelliset mekaniikat ja paketoi ne entistä viimeistellympään, isompaan ja parempaan pakettiin.

Super Metroidin rytmitys hipoo täydellisyyttä. Pelissä on kolme pääelementtiä: toiminta, tasoloikinta, tutkiskelu. Näistä jokaista tapahtuu pelissä juurikin oikeanlaiseen aikaan ja oikeissa kohdissa. Heti kun kahta muuta elementtiä on tullut sen verran, että sitä kolmatta vähän jo kaipaa, iskeytyy kolmatta tyyppiä tarjoava huone ruudulle kuin tilauksesta. Siinä on jotain hyvin erityistä, miten Super Metroid antaa pelaajalle mahdollisuuden tuntemattoman planeetan kartoittamiseen uusien varusteiden ja parannusten perässä. Toki kaikki reitit eivät ole heti käytettävissä, mutta peli ei pitele pelaajaa turhaan kädestä vaan antaa vapauden selvittää, miten kaikki toimii. Jopa useiden läpipeluiden jälkeen voi löytää jotain uutta.

Super Metroid on Nintendon ikonisen pelisarjan ja kaikkien metroidvanioiden magnum opus, josta genreen tutustuminen kannattaa aloittaa. Oikeastaan sitä kannattaa pelata säännöllisin väliajoin ihan muutenkin, jos haluaa nähdä ja kokea, miten laadukas videopeli on tehty.

Ville Kovanen
Miikka Lehtonen

Ilmestynyt: 2004 | Alusta: GCN | Fintendo PR1: 16

Thousand-Year Door on poikkeuksellinen Mario-peli mutta silti kymmenistä putkimiehen seikkailuista monien suosikki. Kyseessä on tuotos, joka on samanaikaisesti täysiverinen roolipeli kuin myös perinteistä sienien syömistä sisältävä seikkailu. Pelaaja viedään tuttujen Sienivaltakunnan maisemien sijasta täysin uuteen maailmaan, jossa on omat hahmot, viholliset, tehtävät kuin historiansakin. Paperista valmistettu maailma ei jää mieleen pelkästään visuaalisuutensa vuoksi, sillä tapahtumat ja hahmot ovat sen verran mieleenpainuvia, että kaikkia myöhemmin ilmestyneitä Paper Marioita verrataan oitis juuri GameCubelle ilmestyneeseen mestariteokseen.

Dialogi on kevythenkistä ja usein huumoripainotteista, mutta Mario-puoli tulee esille parhaiten pelillisellä puolella. Taistelujärjestelmä on vuoropohjainen, jossa kuitenkin pelaajan ajoitukset komentojen aikana vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka hyvin pelissä pärjää. Teoriassa peli on täysin mahdollista läpäistä jopa ykköstasolle jääneillä hahmoilla ottamatta lainkaan osumaa, jos vain pelaa virheettömästi. Pelissä on siis suurempi vaikutus näppäinten oikeilla paineluilla kuin sillä, millaiset statsit pelihahmolla on. Tämän vuoksi Thousand-Year Door on täydellinen RPG myös niille, ketkä eivät ole genreen juuri koskeneet, mutta veteraanienkaan ei kannata tätä erityistä klassikkoa vähätellä.

Toni Soininen
Ilkka Kuusisto

Ilmestynyt: 2000 (N64), 2015 (3DS) | Alusta: N64 (GCN, Wii, Wii U, 3DS) | Fintendo PR1: 8

Majora’s Mask on Zelda-sarjan outolintu. Vaikka peli lainaa paljon edeltäjältään Ocarina of Timeltä, on se silti ilmiömäinen jatko-osa. Nintendo ei pyrkinyt tekemään paremmin Ocarina of Timessä tehtyjä asioita vaan kokeili rohkeasti uusia ideoita ja poikkesi sarjan ydinajatuksesta. Suunnitelma onnistui erinomaisesti, sillä Majora’s Mask sai omanlaisensa identiteetin omilla vahvuuksillaan.

Ocarina of Timen suuresta ja valoisasta maailmasta siirryttiin tiukkaan kolmen päivän aikarajaan ja Terminan mystiseen maailmaan. Linkin täytyy elää nämä kolme päivää uudelleen ja uudelleen estääkseen ilkeästi irvistävää kuuta putoamasta maahan. Matkan varrella Link löytää muodonmuutoksen aikaansaavia naamareita, joiden avulla sankari saa käyttöönsä Goronin voimat, Zoran uimataidon ja pienen Dekun ketteryyden. Vain neljällä luolastolla varustettu seikkailu on ulkoasultaan omituisen synkkä. Miksi värikkäistä Nintendo-perinteistä poikennutta seikkailua muistellaan niin suurella lämmöllä?

Majora’s Maskin tarina herättää tunteita surusta iloon, ja peli tarjoaa pelaajille enemmän tekemistä kuin moni muu sarjan osa. Majora’s Mask luo uusilla mekaniikoillaan tarinan ja pelaamisen välille ennennäkemätöntä dynamiikkaa limittäytyvine ja haarautuvine sivutarinoineen. Tavallaan Majora’s Mask vie pelikulttuuria eteenpäin enemmän kuin Ocarina of Time, sillä se luo niin epälineaarisen ja interaktiivisen kokemuksen, ettei sitä olisi mahdollista kokea missään muussa muodossa kuin pelinä. Anjun ja Kafein traaginen rakkaustarina on yksi parhaista sivutehtävistä koko sarjassa ja ehkäpä videopelien historiassa.

Majora’s Mask on kaikessa kompaktiudessaan toimiva paketti. Luolastot, aikakikkailu sekä muodonmuutokset tekevät pelistä kiinnostavan tapauksen myös vasta myöhemmin sarjaan tutustuneille.

Veeti Kainulainen
Laura Sandberg

Ilmestynyt: 2002 | Alusta: GCN | Fintendo PR1: 6

Monille Super Smash Bros. Melee oli syy hankkia Nintendo GameCube. Smash-ummikolle ja suhteellisen uusille Nintendo-leirin jäsenille Melee oli jotain hämmästyttävää. Ruudulla hyppi ja mäiski toisiaan neljä kaikkien tunnistamaa klassikkohahmoa Mariosta Pikachuun, mutta Ice Climbers, Ness, Marth ja Roy olivat outoja nimiä monille naapuruston pojille. Sitten yhtäkkiä kuvaputkitelevision kaiuttimista kuuluu varoitussireenin ääni, ja ruudulla näkyy kovimman Pokémon-pahiksen eli Mewtwon siluetti… Ei unohdeta myöskään kymmeniä tunteja tavallisen mätkimisen ulkopuolella tekemistä tarjoavia Home-Run Contestia, Target Testiä ja Event Match ‑haasteita.

Melee oli kuitenkin myös valtava edistysaskel kaiken aloittaneen Nintendo 64 ‑esikoisosan jälkeen. Pelkästään pelattavien hahmojen rosteri kasvoi yli kaksinkertaisesti, mutta jokainen taistelija sai myös useita uusia erikoisliikkeitä. Kaiken kruunasivat kuitenkin kuin vahingossa timanttisen sulaviksi hioutuneet pelimekaniikat, jotka ovat erinomainen syy sille, miksi kuvaputkitöllöt eivät ole kadonneet vieläkään taistelupeliskenestä. GameCube-ohjaimesta tuli ”virallinen Smash-ohjain”, jota varten Nintendo joutui kehittämään uusia konsoleita ja osia varten erillisen adapterin.

Ilman Super Smash Bros. Meleetä tätä sivustoa ja monia myöhemmin julkaistuja Nintendo-pelejä ei olisi välttämättä edes olemassa.

Ville Polvela
Ilkka Kuusisto

Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch | Fintendo PR1: 13

Wii U ei ollut kaupallinen menestys, mutta sen elinkaaren aikana ilmestyi lukuisia hienoja pelejä. Yksi konsolin merkittävimmistä julkaisuista on Mario Kart 8. Sarjan kahdeksas osa tarjosi Mario Kart 7:n tapaan vedenalaista ajelua sekä liidokeilla lentämistä, mutta uusi konsoli toi mukanaan valtavasti lisätehoja mielikuvituksellisten ratojen rakentamista helpottamaan. Ratavalikoimasta tuli kuluttajaystävällisesti hinnoitellun lisäsisällön julkaisun jälkeen sarjan laajin. Yllättävät Animal Crossing-, Excitebike- ja F-Zero-teemaiset baanat sekä ajamista huomattavasti muuttava 200cc-moottoriluokka olivat erinomaisia lisiä.

Switchille julkaistu Deluxe-versio korjasi Wii U ‑version tylsähkön Battle-moden kaikki puutteet sekä toi mukanaan muutamia muitakin tervetulleita kikkoja, kuten tuplaesineet ja tehokkaamman miniturbon. Hahmovalikoima kasvoi kattamaan myös muun muassa Bowserin lähisukulaiset, ja nähtiinpä radalla myös vieraita Hyrulesta, Inkopoliksesta sekä Animal Crossingin maailmasta. Riemua riittää satojen tuntien edestä niin aloittelijoille kuin veteraaneille, ja pienellä onnenkantamoisella jopa se huonompikin kuski saattaa päätyä palkintopallille, mutta oikoreittien harjoittelustakin palkitaan.

Nintendolla on kova työ keksiä pyörää uudelleen sarjan seuraavaa osaa varten, mutta aina on vaihtoehto nikkaroida lisää DLC:tä yhdelle Switchin ja Wii U:n kovimmista myyntihiteistä.

Ville Kovanen
Senja Littman

Ilmestynyt: 1991 | Alusta: NES (arcade, GBA, Wii, Wii U, 3DS, Switch) | Fintendo PR1: 4

Marion tasoloikkauralla on yhtäläisyyksiä juoksijatähti Usain Boltin urheilu-uran kanssa. Kun pitkänhuiskea nuori jamaikalainen (Bolt) aikoinaan nousi suuren yleisön tietoisuuteen ensimmäisellä ME-tuloksellaan, kansa sekosi täysin ja ilmassa velloi pientä epäluuloa siitä, voiko ennätystä enää parantaa. Epäilykset murskasi tietysti Bolt itse muutamaa vuotta myöhemmin – ja ihan kuin tämä ei olisi vielä riittänyt, kellotti mies siinä sivussa myös 200 m:n ennätyslukemat uusiksi pariinkin otteeseen.

Super Mario Bros. loi ilmestyessään aihiot tasoloikintagenrelle. Muottia on sittemmin hionut kultaisempaan suuntaan pääasiassa vain Mario itse, oli kyse sitten kaksi- tai kolmiulotteisista loikintaseikkailuista. Super Mario Bros. 3 oli ensimmäinen rimaa reilusti kohti tähtiä nostanut peli. Se oli vihdoin se peli, joka antoi Shigeru Miyamotolle enemmän pelimerkkejä visioidensa toteuttamiseen, ja tämä näkyy etenkin pelin kenttäsuunnittelussa, joka hakee vertaistaan vielä 30 vuotta julkaisunsa jälkeenkin. Super Mario Bros. 3:n jokainen kenttä on kuin 2D-tasoloikkapelien ABC-kirjasta, eikä niissä ole yhtäkään turhaa palasta tai pikseliä. Kun tämä täydellinen kenttädesign yhdistetään NES:n äärirajoille viemiseen, veitsenteräviin kontrolleihin sekä ikonisiin musiikkikappaleisiin, on meillä käsissämme yksi niistä videopeleistä, joista ei vikaa löydy mikroskoopilla etsimälläkään.

Miikka Lehtonen
Ville Polvela

Ilmestynyt: 2014 | Alusta: Wii U (Switch) | Fintendo PR1: 12

Wiin Donkey Kong Country Returnsin julkaisun jälkeen Retro Studiosin pöytälaatikkoon jäi niin paljon ideoita, että niistä sai aikaan myös toisen pelin. Kehitystyön hedelmänä syntyi Donkey Kong Country: Tropical Freeze. Jatko-osana Tropical Freeze on loistava, sillä kenttäsuunnittelu on vähintään alkuperäisen trilogian tasolla, minkä lisäksi uusien maailmojen teemat ovat entistä värikkäämpiä ja yksityiskohtaisempia, kiitos Wii U:n ja Switchin tehojen sekä teräväpiirtoaikakauden. Eihän pelistä voi nostaa esiin edes yhtä huonoa kenttää! Kaiken lisäksi musiikkitiimin ruoriin palasi vanha säveltäjäguru David Wise, joka nuotitti trooppista seikkailua varten mahdollisesti uransa kovimmat kappaleet. Retron ainoa synti on se, että loikinnan on jossain vaiheessa myös päätyttävä, vaikka peli sisälsikin roimasti kerättävää ja speedrun-listat näppäräsormisille apinoille.

Tropical Freezen klassinen haastavuus ilahduttaa, mutta sitä ei kannata pelätä. Kentälle pääsee pitkästä aikaa Donkeyn, Diddyn ja Dixien seuraksi myös vanha kunnon Cranky Kong, joka on yllättävän vetreä tapaus pomppukeppinsä ansiosta. Switch-versiossa loikkimaan päästään myös virheille armollisemman Funky Kongin kanssa, joten edes vaikeus ei riitä tekosyyksi ohittaa peli. Apuvälineitä voi ostaa myös banaanikolikoilla. Vaikka Tropical Freeze ei kerännyt raatilaisilta kaikista kirkkaimpia mitalisijoja, nosti sen lopulta näin korkealle vähäinen hajonta ja useampi sijoitus kärkikymmenikössä.

Ville Kovanen
Ville Polvela

Ilmestynyt: 1998 (N64), 2011 (3DS) | Alusta: N64 (GCN, Wii, Wii U, 3DS) | Fintendo PR1: 2

Ocarina of Time on pelkästään historiallisesti yksi tärkeimmistä videopeleistä koskaan. Se mullisti omana aikanaan 3D-seikkailugenren esittelemällä yllättävän vapaasti tutkittavan maailman ja kaksinkamppailuja helpottavan lukituskameran, mutta se on vielä tänä päivänäkin mahtava teos. Fantasiaklassikko on myöhemmin ilmestyneiden kolmiulotteisten Zeldojen ja lukuisten kloonien oppi-isä. Monen kymmenen tunnin seikkailu, jossa tutkitaan tavallisia mutta mielikuvituksellisesti suunniteltuja kyliä ja luolastoja, joita vartioivat mielenkiintoiset pomovastustajat. Kaiken lisäksi peli myös yllättää ”käynnistymällä uudelleen” Linkin matkatessa ajassa eteenpäin. Ocarina of Time tarjoaa juuri sitä, mitä seikkailupeliltä voi toivoa, vielä ennen kuin kaikki oli jo kertaalleen nähtyä ja kliseistä. Hyppää hevosen selkään ja suuntaa kohti vaarallista tulivuorta.

Entistä ehompaa 3DS-remakea varten hiottiin vielä aikoinaan uudesta ulottuvuudesta ja konsoliraudasta johtuneet rosoisuudet pois. Sulavampi ruudunpäivitys toimivan 3D-efektin ja gyro-ohjauksen parissa tekee 3DS-versiosta sen parhaimman tavan kokea Ocarina of Time ensimmäistä kertaa. Saisipa saman vielä HD-kuorrutuksella jollain tapaa TV-ruudulle.

Ville Polvela
Toni Soininen

Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch (Wii U) | Fintendo PR1: 1

Breath of the Wild on eräänlainen paluu sarjan alkulähteille ja samalla suurin myllerrys monien rakastamaan mutta osasta toiseen lähes koskemattomana pysyvään Zelda-kaavaan. Uudistus ei olisi voinut onnistua paljoa paremmin. Ääninäyttelijät toivat tärkeille hahmoille särmää, poissa olivat tunkkaiset kymmenkerroksiset luolastobunkkerit. Avainsana on avoimuus. Jos horisontissa hohtaa jokin kiinnostava maamerkki, voi sinne suunnata heti alun jälkeen, eikä pelaajaa estellä mitenkään. Kauniit maisemat ja valtava maailma hurmaavat paatuneimmankin matkaajan. Ilkeän näköiset jättiläisetkin voi kiertää, ja lisäksi Link osaa vielä kavuta vuorten ylitse.

Kovimmat ahaa-elämykset aiheuttavat kuitenkin vaihtuvat säätilat ja fiksut fysiikkapohjaiset pulmat. Miten estää jäätyminen pakkasessa, kun lämmintä vaatetta tai soihtuja ei ole saatavilla? Pue selkään tulimiekka tai syö itse kokkailtua lämmintä ruokaa. Kuinka päästä tornin huipulle, jos kiipeäminen ei onnistu? Pinoa maahan portaat palikoista, laukaise itsesi ilmaan puupölkyllä tai rakenna leijuva lautta. Ongelmiin on parhaimmillaan kymmeniä erilaisia lähestymistapoja.

Vieläkin tulee hämmästeltyä sitä, miten tämän kokoluokan peli mahtuu pienelle kasetille ja pyörii niin sulavasti povitaskuun mahtuvalla konsolilla. Breath of the Wildin pelaamisen jälkeen monet muut avoimen maailman pelit vaikuttavat auttamattoman vanhanaikaisilta. Ei epäilystäkään, etteikö uudelle pelimoottorille olisi käyttöä myös tulevaisuudessa.

Ville Polvela
Senja Littman