Testissä Nintendo Switch ja ohjaimet

Keisarin uudet vaatteet

Wii U -konsolista ei tullut Nintendon toivomaa myyntihittiä, vaikka Nintendon omat yksinoikeuspelit olivatkin pääosin laatutavaraa. Tietä menestykseen vaikeutti kummallinen nimi, heikoksi jäänyt muiden julkaisijoiden tuki, kilpailijoita huonommat verkkopalvelut sekä alusta alkaen sekava ja vähäinen markkinointi. Japanissa ei kuitenkaan lannistuttu, vaan Wii U:n tuotantolinjojen hiljennyttyä kauppoihin tuotiin Nintendo Switch. Switchin ja Wii U:n konsepteissa on paljon yhtäläisyyksiä. Molempien laitteiden keskiössä on kosketusnäytöllinen ohjain. Suurin ero on se, että Switchillä myös konsolin keskusyksikkö on rakennettu kuuden tuuman kokoisen näytön sisään. Tämä tarkoittaa sitä, että konsolin voi ottaa mukaan minne vain älypuhelimien ja muiden käsikonsolien tapaan. Wii U:n GamePad-ohjain toimi vain muutaman metrin säteellä televisioon kytketystä konsolista.

Myös Switchin pelikuvan saa näkymään televisiossa. Myyntipaketin mukana toimitetaan HDMI-piuhalla varustettu telakka, jonka sisään Switch sujahtaa näppärästi. Kuva siirtyy isolle näytölle muutamassa sekunnissa, eikä pelatessa huomaa minkäänlaista viivettä. Telakoituna laitteen akut latautuvat ja pienikokoisen konsolin sisuksista otetaan kaikki irti, jotta peli saadaan pyörimään 1080p-resoluutiolla.

Kannettavassa muodossa Switch menee eräänlaiseen säästötilaan, jolloin resoluutio putoaa 720p:ksi. Pelikokemus ei siltikään juuri muutu, sillä Switchin LCD-näyttö on erittäin laadukkaan oloinen ja kirkas, eikä edes ruudunpäivitys putoile lainkaan. Esimerkiksi The Legend of Zelda: Breath of the Wildin kuva tökkii jopa vähemmän kannettavassa tilassa, ja Mario Kart 8 Deluxe pyörii silti 60 kuvaa sekunnissa. Tehoiltaan Switch sijoittuu jonnekin Xbox Onen ja Wii U:n välimaastoon. Pienet tuuletusaukot sisältävä masiina hyrrää hiljaisesti ja lämpenee käytössä, mutta ei kuitenkaan huolestuttavasti.

Laitteen virta kestää pelistä riippuen suunnilleen kolme tuntia, mutta näin kompaktiin ja suorituskykyiseen käsikonsoliin olisi tuskin edes mahtunut paljoa suurempi akku. Konsolin pohjasta löytyy USB C -portti matkalla lataamista varten, mutta sijoittelu voisi olla parempikin, sillä lataaminen ei onnistu laitteen nojatessa pöytää vasten.

Telakan lisäksi konsolipakettiin kuuluu kaksi Joy-Coneiksi ristittyä ohjainta. Langattomia Joy-Coneja on mahdollista käyttää erikseen tai ne voidaan yhdistää yhdeksi ohjaimeksi joko Switchin näytön tai välikappaleen ympärille. Joy-Coneja voi käyttää myös vaakatasossa, ja tietyt moninpelit onnistuvat siis pelkästään yhden ohjainparin voimin. Kumpikin kämmenen kokoinen kalikka sisältää liikkeentunnistimen, tärinämoottorin, neljä tavallista nappulaa, kaksi digitaalista olkanappia ja analogitikun. Lisäksi vasemmanpuolimmaisessa ohjaimessa on miinus-näppäin ja kuvankaappausnappula, kun taas oikeanpuolimmaisesta löytyy plus-nappi, Switchin päävalikon avaava toimintanäppäin ja toistaiseksi vähälle käytölle jäänyt IR-kamera, joka tunnistaa esimerkiksi kuinka monta sormea pelaajalla on pystyssä.

Joy-Coneille voi kuvitella useita erilaisia käyttötarkoituksia, ja etenkin liikesensoreiden tarkkuus ja värinäpalautteen voimakkuus vakuuttavat. Näitä ominaisuuksia on käsitelty tarkemmin esimerkiksi 1-2-Switch-pelin arvostelussa. Yhden Joy-Conin akunkesto on noin 20 tuntia, ja myös ohjaimet latautuvat konsolin ollessa telakoituneena. Aikuisen käsiin ohjaimet ovat kuitenkin aika pieniä. Etenkin pitkissä pelisessioissa nappuloiden koon ja oikean tikun paikan huomaa vaikuttavan ergonomiaan. Muissa pelimedioissa liikkuneet väitteet ohjaimien herkkyydestä muille langattomille signaaleille eivät ole myöskään täysin tuulesta temmattuja, sillä koin itsekin ongelmia yhteyden katkeamisen kanssa muutaman kerran Zelda-läpipeluuni aikana.

Nintendo myy erikseen myös perinteisen padin mallista Pro-ohjainta, joka kätkee Joy-Conien tapaan sisälleen HD-tärinämoottorin ja liikesensorit. Pro-padin nappulat ja tikut ovat hieman isompia, ja se korvaa toisen neljän näppäimen sarjan ristiohjaimella. Ohjaimessa on sopivasti painoa, ja sen kahvat tuntuvat hyvältä. Akku kestää tuplasti yhteen Joy-Coniin verrattuna, ja myös Prossa on USB C -tyypin portti. Switchiä ja kaikkia sen lisävarusteita koristaa Suomessa kuitenkin suhteellisen korkea hintalappu. Pelkän konsolin hinta alkaa Suomessa 349 eurosta, ja ohjaimista voi joutua pulittamaan jopa 80 euroa.

Switch ei pyöritä Wiin tai Wii U:n levyjä, sillä fyysiset pelit toimitetaan kaseteilla. Myöskään vanhat ohjaimet eivät toistaiseksi ole tuettuja. Arkkitehtuuri on täysin uusi ja perustuu Nvidian Shield-tuoteperheeseen. Ulkoisesti laite tuntuu arvokkaalta, ja mattamainen pinnoite näyttää hyvältä.

Switchin käyttöliittymä peittoaa kaikki Nintendon aiemmat yritykset. Pyöreät kulmat ja Mii-hahmot on hylätty, ja modernissa tyylissä on vaikutteita Googlen, Xboxin ja Playstationin designista. Teemoja on toistaiseksi kaksi – valkoinen ja musta. Parasta käyttöliittymässä on kuitenkin sen nopeus. Pelit ja eShop käynnistyvät välittömästi, eikä ylimääräisiä varoitusviestejä tarvitse klikkailla läpi. Kotinäppäimellä palataan päävalikkoon välittömästi milloin vain ja lepotilasta siirrytään peliin muutamassa sekunnissa.

Samaa minimalistista tyyliä noudattavasta eShopista ei kuitenkaan voi hankkia toistaiseksi kuin vain pelejä. Esimerkiksi Netflix ja YouTube eivät tarjoa vielä omaa sovellustaan Switchille, eikä konsolilla ole mahdollista surffata edes internetissä. Puutteita on myös muissa verkko-ominaisuuksissa. Jostain syystä kavereita ei voi etsiä Wii U:n tapaan käyttäjätunnuksen perusteella, vaan systeemissä luotetaan pahamaineisiin kaverikoodeihin ja ehdotuksiin mobiilipelien perusteella. Kavereiden kanssa ei voi viestitellä eikä keskustella äänichatissa. Verkossa voi pelata jo muutamaa peliä, mutta esimerkiksi Mario Kartin online-infrastruktuuri ei vaikuta juuri kehittyneen Wii U -versiosta. Nettipelaaminen on Nintendon mukaan ilmaista syksyyn asti, ja vuosimaksu tulee olemaan 20 – 30 euroa.

Yhteenveto

Switchille voi ennustaa Wii U:ta ruusuisempaa tulevaisuutta. Pelkästään selkeämpi konsepti ja laitteen ulkonäkö tekevät Switchistä houkuttelevan ostoksen. Nintendo markkinoi Switchiä kotikonsolina, jonka voi ottaa mukaan reissuun. Kannettavassa tilassa laite tekee suuren vaikutuksen, mutta japanilaisjätti tunnetusti ymmärtääkin käsikonsolipelaamisen päälle. Myynti on lähtenyt maailmalla hyvin liikkeelle, ja ennätyksiä on rikottu erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Japanissa. Suomessa konsoleita pidättelee markettien myyntipöydillä kilpailijoita korkeampi hintalappu. Tämän vuoden pelitarjonta vaikuttaa kiinnostavalta yksinoikeuksien perusteella, ja tarvittaessa Nintendo voi esitellä erilaisia konsolibundleja tai Joy-Conien värivaihtoehtoja lennättämään paketteja hyllyiltä.

Hyvää:
– Nopea käyttöliittymä
– Kompakti design
– Suorituskyky kannettavassa tilassa
– Pro-ohjain tuntuu hyvältä

Huonoa:
– Toistaiseksi heikko palvelutarjonta
– Käyttöliittymän ja verkkopuolen puutteelliset ominaisuudet
– Hinnoittelu Suomessa

Kiinnostava ja laadukkaan oloinen koti- ja käsikonsolin hybridi kärsii vielä lastentaudeista.

Kiitos Bergsalalle Pro-ohjaimen arvostelukappaleesta.

Nintendo Switch
Ilmestynyt: 3.3.2017
Värit: Kaksi erilaista konsolibundlea, harmailla ja sinipunaisilla Joy-Coneilla.
Hinta:
339 € – 379 €
Näyttö:
6,2 tuuman kosketusnäyttö
Tallennustila:
32 GB (laajennettavissa SD-korteilla)
CPU:
8-ytiminen ARM Cortex
GPU:
Nvidia Tegra X1
RAM:
4 GB
Paino:
297 grammaa (pelkkä konsoliyksikkö)
Telakka:
Kolme USB-porttia, lataa konsolin akkuja ja siirtää kuvan televisioon.