Arvostelussa Scott Pilgrim vs. The World: The Game – Complete Edition

Elämän peli

Fyysisestä mediasta pyritään eroon kiivasta tahtia: pelien digimyynti kasvaa jatkuvasti, ja uuden sukupolven konsoleistakin julkaistiin levyasemattomat versiot. Digitaalisen jakelun ongelmaksi muodostuu kuitenkin sen pysyvyys. Mitä tapahtuu pelille, kun se katoaa kauppapaikoilta? Scott Pilgrim vs. The World: The Game joutui aikanaan tähän limboon, kun se poistettiin PlayStation 3:n ja Xbox 360:n kauppapaikoilta vuonna 2014. Kulttisuosioon noussutta peliä ei siis voinut ostaa mistään ennen nykykonsoleille vastikään julkaistun Complete Editionin saapumista. Onko kyseessä oikea piilevä helmi, vai olisiko tämän pitänytkin jäädä unholaan?

Scott Pilgrimin tarina kerrottiin alun perin Brian Lee O’Malleyn sarjakuvaromaanissa, joka julkaistiin myös suomeksi vuonna 2010. Sarjakuvan päähenkilö on 23-vuotias kanadalainen osa-aikamuusikko, joka rakastuu postilähettinä toimivaan Ramona Flowersiin. Voidakseen seurustella hänen kanssaan Scottin on kuitenkin päihitettävä Ramonan seitsemän ilkeää ex-kumppania. Sarjakuvassa ja siitä tehdyssä elokuvassa oli luvattoman paljon videopeli- ja populaarikulttuuriviittauksia, ja teoksen maailma pyörii muutenkin vahvasti pelien ympärillä. Kaikki Scottin päihittämät viholliset hajoavat pikkurahaksi, ja päähahmon kehitystä ihmisenä kuvataan videopelimäisillä ominaisuuspisteillä, joten videopeli oli luonnollinen lisä universumiin.

Eksänmetsästys tapahtuu tietenkin Toronton kaduilla, jossa pelaaja kulkee läpi seitsemän tason päihittäessään kaikenkarvaisia vastaantulijoita klassiseen beat ’em up -tyyliin. Pelattavia sankareita on aluksi viisi, ja Ubisoft-tilin linkittämällä saa avattua myös Scottin toisen tyttöystävän, Knivesin. Jokaisella hahmolla on omat liikkeensä, jotka aukeavat porukkaa mättämällä. Alussa pelaajan käytössä on vain kevyt ja voimakas isku, ja jopa juoksuhyökkäys ja torjuminen on lukittu hahmokehityksen taakse. Tämä vaikeuttaa pelityylin etsimistä: erilaisia hahmoja pitää käyttää paljon, jotta kaikki erityisliikkeet saa auki, eikä täydestä liikevalikoimasta halua helposti palata rajoitettuihin kykypaketteihin. Yhdessä avatarissa pitäytymistä vahvistaa myös se, että tarinatilan edistyminen tallentuu hahmoittain.

Taitavan pelaajan käsissä porukkaa kaatuu kuin heinää. Vihollisten mättäminen sujuu pääosin ongelmitta, mutta esineiden poimimisessa on välillä hieman hankaluuksia. Pesismailojen ja pullojen nappaaminen onnistuu ainoastaan hahmon seistessä tismalleen oikeassa kohdassa esineen päällä. Retrohtavan ulkoasun lisäksi nappituntumassa on hieman vanhojen beat ’em uppien jäykkyyttä, mutta tyylillisesti valinta toimii. Vaikeusaste nousee tasaisesti läpi seitsemän tason, ja sitä voi hieman säädellä hahmojen ominaisuuksien kautta. Gangstereiden, turvamiehien ja skeittareiden tiputtamia kolikoita voi käyttää kentistä löytyvissä kaupoissa, joista ostettavat ruuat ja muut esineet parantavat hahmoa ja mahdollisesti antavat ominaisuuspisteitä muskeleihin, tahdonvoimaan, nopeuteen tai puolustukseen. Varsinkin puolustusta ja hyökkäystä on miltei pakko kehittää, koska vastustajien energia ja vahinko kasvavat paikoin aika jyrkästi matkan aikana. Välillä uuteen tasoon mennessä viholliset tekevät tuhottomasti vahinkoa, mutta pienen grindaamisen jälkeen matka jatkuu ongelmitta.

Tarinan lisäksi mukana on useita moninpelitiloja sekä pomovastusten hakkaamisen tarkoitettu maratontila. Zombien loputon hakkaaminen, polttopallo ja kavereiden piekseminen on varmasti hauskaa porukalla, mutta yksinpelaaja ei saa niistä paljoa irti. Koko pelin voi pelata läpi maksimissaan neljällä pelaajalla, ja nettipelikin on mukana. Oman kokemukseni mukaan nettipelissä löytyy jonkin verran peliseuraa, mutta nettikoodin epävakaus ja satunnaisten pelaajien kanssa mätkintä ei vain innosta. Parhaimmillaan Scott Pilgrim on ehdottomasti saman sohvan co-op-pelinä.

Audiovisuaalisesti peli on edelleen todella nätti. Selkeä ja siisti pikseligrafiikka välittää hahmojen luonteet elävästi ja tehokkaasti, ja peli pyörii todella pehmeästi ja tasaisesti tiheistä vihollismassoista huolimatta. Yksittäisiin hahmoanimaatioihin sekä erilaisiin cameoihin ja viittauksiin on selvästi panostettu, ja peliä on hauskaa pelata. Musiikkipuolella on myös melkoista tykittelyä, josta vastaa amerikkalainen Anamanaguchi-bändi. Chiptune-kappaleet ovat todella tarttuvia ja teemaan sopivia.

Yhteenveto

Scott Pilgrim vs. The World: The Game – Complete Edition on pitkästä nimestään huolimatta oikea kulttuuriteko. Scott Pilgrim -faneille tämä on ehdoton ostos, mutta voin suositella tätä avoimesti kaikille, joita beat ’em up -pelit kiinnostavat edes vähän. Scott Pilgrimin maailma on sopiva sisäänheittopeli genreen. Nettipeliä en voi suositella, mutta saman sohvan moninpelinä meno on kohdallaan.

Hyvää:
– Maailma ja asenne
– Ulkoasu ja musiikki

Huonoa:
– Nettiominaisuudet jäivät vuoteen 2014
– Hahmokehityksen vaivalloisuus