Arvostelussa New Star GP

Pidempi ura kuin Räikkösellä

Uusi Formula 1 -kausi on käynnistynyt nyt myös Nintendo Switchillä, mutta ilman EA:n virallista F1-peliä. Sen sijaan konsolin latauspaikalle on ilmestynyt parinkympin hintainen New Star GP, jossa nähdään Max Verstappenin uuvuttavan dominanssin sijaan muutaman kierroksen kilpailuja arcade-hengessä. Asioita tapahtuu myös ratojen ulkopuolella, kuten oikeassakin formulamaailmassa.

Pelitiloja on vain kaksi: viidestä vuosikymmenestä ja yhteensä 50 kisaviikonlopusta koostuva Career sekä lyhyempiä kilpailusarjoja sisältävä Championship, jota voi pelata yhden kaverin kanssa jaetulla ruudulla. Championship-tilassa kaikki autot ja kisa-asetukset ovat avoinna heti, mutta uramoodissa aloitetaan 80-luvulta. Pelaaja liittyy kuvitteellisen New Star Racing -tallin riveihin, jonka autojen ja haalareiden värityksen saa päättää itse. Myös pelihahmolle voi valita haluamansa sukupuolen, hiustyylin, ihonvärin, lasit ja naamakarvoituksen. Kustomointivaihtoehdot ovat kuitenkin kokonaisuutena melko rajoittuneita, sillä esimerkiksi nenän kokoon ei voi koskea, eikä hiuksia voi värjätä räikeillä sävyillä. Autoonkaan ei voi liimata kuin pari mustaa tai valkoista sponsoritarraa. Muutama erikoisempi korimalli ja kuviointi ovat avattavaa sisältöä.

Omaa tallia tai kilpakumppaneita ei ole mahdollista nimetä uudelleen, eikä kuskille tai tiimille voi valita minkäänlaista kansalaisuutta tai lippua, mikä ärsyttää ainakin henkilökohtaisesti, koska liput ja kansallislaulut ovat olennainen osa formuloiden hohtoa ja palkintoseremonioita. Minkäänlaista ääninäyttelyä ei ole, joten Fintendo Racingin nimen lukeminen tulosluettelossa ja tekstilaatikoissa ei edes rikkoisi peliä, vaikka tiimin logo pysyisikin muuttumattomana.

McLarenin ja Ferrarin sijaan radoille kaahaa Jupiterin ja Centaurin kaltaisia feikkitiimejä, joista osa viittaa väritykseltään oikeisiin formulatalleihin. Viittaukset kuljettajiin ovat kuitenkin vielä ilmeisempiä, sillä lähtöruudukossa nähdään muun muassa skandinaavisen vaalea Mika Haapakoski, helposti ärsyyntyvä Michael Schildhauer, Sebastian Vesperin moppitukka, viiksekäs Nigel Mawson ja monia muita tutulta kuulostavia ja näyttäviä rattisankareita. Jokaisella vuosikymmenellä on omat aikalaisvastineensa.

Matalapolygoninen graafinen ilme on matkittu Segan Virtua Racingilta, mikä sopiikin erinomaisesti yhteen erityisesti 80- ja 90-lukujen laatikkomaisempien autojen ja kisan aikana ruudulla näkyvien keltaisten kierrosmittarien ja aikalaskurien kanssa. On pieni sääli, ettei ruutugrafiikka muutu vuosikymmenien kuluessa vastaamaan moderneja F1-lähetyksiä, vaan tyyli pysyy loppuun saakka Kyllösen aikakaudella. Moottoriäänien taustalla kuullaan myöskin hyvin kasarivaikutteista syntikkapoppia.

Radat sen sijaan muuttuvat, ja paljonkin. Ensimmäiset kisat ”harjoitellaan” vain muutaman suoran ja mutkan sisältävissä lentokenttämäisissä olosuhteissa, jollaisiin monet varhaiset F1-ringit rakennettiinkin oikeasti. Vuosien vieriessä ratoja pidennetään ja vaikeutetaan uusilla osuuksilla, joten esimerkiksi kisakalenterissa pysyvä Britannian GP muovautuu hiljalleen muistuttamaan oikean maailman Silverstonea, vaikka lokaation nimi onkin pelissä Northampton. Täysin identtisiä ratakartat eivät kuitenkaan ole, mutta kyllä Kanadan GP:n ”mestareiden muuri” ja Italian ”Ascari ja Parabolica -mutkat” liippaavat tarpeeksi läheltä esikuviaan pelin pelkistetystä ulkoasusta huolimatta. Myös katuratabuumi on huomioitu 2000-luvulle siirryttäessä.

Kisaviikonloput koostuvat vapaasta harjoituksesta, kuuden kierroksen pääkilpailusta ja vähintään yhdestä sivutapahtumasta, kuten aikahaasteesta, eliminaatiokisasta tai takaperin ajettavasta sprinttikilpailusta. Näistä ainoastaan pääkilpailusta saa MM-pisteitä, muut ovat vapaaehtoisia aktiviteettejä, joihin kannattaa kuitenkin yleensä osallistua. Kaikista tapahtumista paitsi treeneistä voi tienata tiimin pyörittämisessä ja tyytyväisenä pitämisessä tarvittavaa käteistä. Alussa moottori-, jarru-, aerodynamiikka- ja markkinointiosastot aloittavat tietysti nollasta, mutta tasoa ja auton ominaisuuksia voi parantaa pumppaamalla kehitykseen satasista tuhansiin kasvavia summia virtuaalirahaa.

Päivityksillä on vaikutusta, sillä 80-luvun aloitusauto on useita sekunteja kierroksella hitaampi kuin 2020-luvun tappiin viritetty raketti. Opin kantapään kautta, ettei pelkkään huippunopeuteen ja kiihtyvyyteen panostaminen ole voittoisa resepti enää ykköskauden jälkeen, sillä syheröisillä radoilla maaefektillä ja etenkin jarrutusvoimalla on enemmän merkitystä. Suosikkihetkiäni pelissä olivatkin ensimmäiset visiittini haastavaan Monacoon ja Japaniin, jossa jäin ensimmäistä kertaa täysin palkintopallin ulkopuolelle. Hullussa Japanin GP:ssä keli ehti vaihtua pelkästään kuuden kierroksen aikana märästä kuivaan ja takaisin, ja viimeisellä kierroksella jarruni pettivät, koska jätin niitä koskevat varoitukset huomioimatta varikolla. Varsinainen keskeyttämispäätös jätetään kuitenkin pelaajalle itselleen, ja esimerkiksi tyhjällä tankillakin voi madella maaliin saakka. Tekoälykuskitkin törmäilevät keskenään ja kokevat teknisiä ongelmia, mutta keltaisia lippuja ja turva-autoja ei radalla nähdä. Hölmöilystä ja mutkien oikomisesta ei anneta myöskään aikasakkoja, mutta varsinaisesti aikaa säästäviä oikoteitä on muutenkin aika vähän hiekkaesteiden vuoksi.

Jos jätetään päivitykset pois laskuista, ei eri aikakausien menopeleillä ajaminen tunnu lähtökohtaisesti kovin erilaiselta, sillä samat pehmeät, kovat ja sadekelin renkaat, välitankkaus sekä latautuva turbo (ERS) pysyvät koko ajan mukana. En olisi pannut pahakseni esimerkiksi keskikovan rengasseoksen esittelyä muutaman kauden jälkeen, vaikka pelaaminen pysyykin mielekkäänä ratojen kehittyessä ja vaikeusasteen noustessa mukavan tasaisesti. Jostain syystä vaikeustasoa ei voi kuitenkaan vaihtaa helpommaksi tai vielä haastavammaksi kesken uratilan, eikä asetusvalikko tunnusta kilometrien olemassaoloa. Valikoissa olisi muutenkin pientä hienosäätämisen varaa, sillä A-nappia joutuu painamaan aika monta kertaa ennen uuden GP:n aloittamista.

Uratilassa draamaa lisätään kisojen välillä satunnaiselementeillä ja median kysymyksillä. Pelaajalle saatetaan esimerkiksi kertoa, että pahin kilpakumppani on saanut uuden vaihdelaatikon, joka voi joko parantaa tai hidastaa kyytiä. Potentiaalisia ongelmia voi löytyä myös omasta autosta, joiden korjaamista ehdotetaan aina rahaa vastaan. Itse en kuitenkaan huomannut esimerkiksi 30 prosentin todennäköisyydellä tapahtuvien moottoriongelmien vaikuttavan millään tapaa kisavauhtiini – ainoastaan renkaita ja jarruja kuluttavalla ajotyylillä on väliä. Myöskään kilpailijoiden teknologian lisensointia yhden kilpailun ajaksi en harrastanut enää ensimmäisen kokeilun jälkeen.

Joukossa on hauskojakin satunnaisskenaarioita. Palkattujen työntekijöiden mukana tulee hyvien puolien ohella myös riskejä, joista merkittävin on tapaturma- tai sairastelualttius. Teknisen johtajan sairastuminen tarkoittaa sitä, etteivät hänen osastonsa perkit tai auton erikoisominaisuudet ole voimassa seuraavassa osakilpailussa, ellei insinööriä maksa hampaita kiristellen takaisin terveiden kirjoihin. Markkinointipäällikön poissaololla on vaikutusta vain voittobonuksiin, mutta imuavun, kestävien renkaiden ja tehokkaamman tankkausletkun menettäminen vaikuttaa suorituskykyyn merkittävästi. Työntekijä voi myös ottaa ääritilanteessa hatkat kokonaan, mikäli hänen osastoaan syyttää haastatteluissa liian usein huonosta menestyksestä.

Lehdistö voi kysyä mielipidettä muistakin kilpailijoista. Kehut ja haukut vaikuttavat jonkin verran siihen, miten suopeasti tekoäly suhtautuu pelaajaan radalla. Suututetut kuskit ajavat hieman aggressiivisemmin ja yrittävät estää ohitusyrityksiä, mutta vastineeksi haastavat pelaajan jossain vaiheessa yksityiseen kaksintaisteluun tai näytöskilpailuun, josta voi voittaa ylimääräistä kahisevaa. Yhdellä kaudella arkkiviholliseni Nigel Mawson keksi jopa maalata kostona autoni vaaleanpunaiseksi yön aikana. Ei onnistuisi oikeissa formuloissa!

Yhteenveto

New Star GP on onnistunut formuloiden ystäville suunnattu ajopeli. Kehittäjät ovat poimineet pitkästä F1-sääntökirjasta kaikki tärkeimmät ja helposti ymmärrettävät elementit, ja esimerkiksi useampaa sormea vaativat varikkopysähdykset ovat viihdyttävämpiä kuin virallisessa Formula 1 -pelissä. Runsaan ratavalikoiman ja toistuvien, mutta kekseliäiden kisaviikonloppuun vaikuttavien satunnaistapahtumien ansiosta pelattavaa riittää useammaksi illaksi. Saisiko seuraavaan osaan mukaan nettipelin ja radalle enemmän kuin 10 autoa?

Hyvää:
– Monenlaiset ratavariaatiot
– Auton kuluminen ja nopeasti muuttuva sää
– Tekoälykin peittelee ja tekee virheitä
– Vaikeusaste nousee tasaisesti

Huonoa:
– Vaikeusastetta ei voi vaihtaa kesken uratilan
– Vähäiset tiimin ja kuskien kustomointivaihtoehdot
– Tahmeat valikot
– Pienet ruudunpäivitysongelmat maksiminopeudella ja moninpelissä

”Kuski käy yhtä kuumana kuin moottori.”

Kiitokset Five Acesille arvostelukappaleesta.

New Star GP
Alusta:
Switch, (Win, PS4, Xbox One)
Ilmestynyt: 7.3.2024
Kehittäjä: New Star Games
Julkaisija: Five Aces Publishing