Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
Hynät/Rahat & Ruplat
Adamantiumluuranko
- 7.5.2017
- 140
Huonoihin videopeleihin käytettyä aikaa ei saa koskaan takaisin :)
Samapa tuo kun ei ohjaimeen tarvinnut edes koskea. Toivottavasti Xenoblade 3:ssa pelihahmo kävelee automaattisesti kohti hohtavaa questmarkeria, ei tarvitse pelaajan enää siitäkään näennäispelaamisesta kärsiä.
J
Jonelink
Vieras
- Viestiketjun aloittaja
- #87
Ostin tänään elon cittarista pelin 59€ hintaan. Suunnittelin ostaa ens vuoden puolella, mutta päätin nyt ostaa tämän. Chapter 2 asti olen nyt pelannut ja on vaikuttanut mukavalta. Muu tässä ei vaivaa kun tuo englannin dubbi.
Pitänyt varmaan viikon taukoa tästä, sillä pelaamisen kannalta jäljellä tuntuu olevan enää pelkkää pitkäveteisyyttä. Tahtoisin toki nähdä puuttuvat 13 Rare Bladea, näiden omat questit ja herttahertat, mutta kun se tarkoittaa vähintäänkin satojen kristallien hommamista ja näiden aukomista... Ei vain jaksa innostaa.
Kuten sanottua, Xenobladet tuntuvat ottavan jokaista eteenpäin suuntautuvaa askelta kohti kaksi taakse: Ykkösen tavoin tässäkin on hyvin rajoittuneet mahdollisuudet lajitella tavaroita, vaikka X:ssä sitä oli paranneltu. Miksen voi lajitella kamoja vaikka vaikutuksen mukaan (15 % pidempi Launch tms.), jotta voisin helposti myydä heikoimmat pois? Ja miksi kummassa ah niin kätevä Bestiary otettiin pois? Hitostako sitä ihminen muistaa, minkälainen öttiäinen on Seviito Laia tai Humbladeemus Flugibub, jollaisia pitäisi niitata Affinity Chartin täyttämiseksi?
Kuten sanottua, Xenobladet tuntuvat ottavan jokaista eteenpäin suuntautuvaa askelta kohti kaksi taakse: Ykkösen tavoin tässäkin on hyvin rajoittuneet mahdollisuudet lajitella tavaroita, vaikka X:ssä sitä oli paranneltu. Miksen voi lajitella kamoja vaikka vaikutuksen mukaan (15 % pidempi Launch tms.), jotta voisin helposti myydä heikoimmat pois? Ja miksi kummassa ah niin kätevä Bestiary otettiin pois? Hitostako sitä ihminen muistaa, minkälainen öttiäinen on Seviito Laia tai Humbladeemus Flugibub, jollaisia pitäisi niitata Affinity Chartin täyttämiseksi?
Myy100
Jäsen
- 1.5.2017
- 376
Tänään meni peli läpi ja samalla myös yksi parhaista peleistä mitä olen koskaan pelannut. Peli näyttää että olen pelannut 108 tuntia, mutta Switch taas näyttää 85-90 tuntia (ei sitten tiedä kumpaa uskoa). Anyways, pidin erityisesti pelin ääniraidasta, kaikki musiikit ovat hyviä että on mahdoton valita omaa suosikkia. Hahmot olivat hyvin mieleenpainuvia, kiitos pelin erinomaisen käsikirjoituksen. Pelasin suurimman osan (95%) pelin ajasta Handheld-modessa, se vain on mukavampi tapa pelata tätä peliä, kun taas tiettyjä pelejä TV-modessa. Vaikea listata pelin huonoja puolia, mutta onhan näitä kuten esim... noh, kuten sanoin vaikea listata huonoja puolia.
Tämä oli siis ensimmäinen peli jonka olen pelannut tästä pelisarjasta. Hetken (1kk) mietin että hankkiako tämä peli kun oli vieras pelisarja minulle. Ehkä tämän pelin läpipeluun myötä uskallan vihdoinkin aloittaa alkuperäisen pelin pelaamisen jonka omistan 3DS:lle, nyt kun koko pelisarjan mekaniikat on hallussa. Mutta siihen on vielä pitkä aika, onhan tässä vielä paljonkin pelattavaa kuten esim. Side Questit, Bladejen kerääminen, tulevat DLC:t jne.
Suosittelen vahvasti tätä peliä vaikka ei tietäisikään pelistä yhtään mitään niin kuin minäkin tein, en pettynyt.
Tämä oli siis ensimmäinen peli jonka olen pelannut tästä pelisarjasta. Hetken (1kk) mietin että hankkiako tämä peli kun oli vieras pelisarja minulle. Ehkä tämän pelin läpipeluun myötä uskallan vihdoinkin aloittaa alkuperäisen pelin pelaamisen jonka omistan 3DS:lle, nyt kun koko pelisarjan mekaniikat on hallussa. Mutta siihen on vielä pitkä aika, onhan tässä vielä paljonkin pelattavaa kuten esim. Side Questit, Bladejen kerääminen, tulevat DLC:t jne.
Suosittelen vahvasti tätä peliä vaikka ei tietäisikään pelistä yhtään mitään niin kuin minäkin tein, en pettynyt.
Viimeksi muokattu:
Xenoblade 1:n mekaniikat ovat lopulta melko erilaiset kuin kakkosen. X:ssä on myös täysin erilaiset mekaniikat näistä kahdesta. Yhteisyyksiä taistelumekaniikoista löytyy lähinnä siitä, että taistelut ovat reaaliaikaisia, partnereita ei kykene suoraan ohjaamaan ja Artet ovat jollain tavalla cooldown-pohjaisia. Myös Break-Topple-Smash/Daze combo löytyy molemmista, mutta siihen ne yhtäläisyydet melkein jäävätkin. XC1:ssä ei ole Bladeja, joten hahmokustomisointi on enemmän equipmentien ja skillien näpertämistä, sekä Artejen valitsemista isommasta valikoimasta. Blade Combojakaan ei täten ole, ja Shulkin visionit ja Monado Artet ovat tyystin eri asemassa combatissa. Sanoisin myös, että Bladejen puutteen takia XC1:ssä hahmot ovat vähemmän joustavia, mutta suorittavat hyvin uniikkeja rooleja.
Sanotaanko näin, että XC1:een siirtyessä se perustuntuma on samankaltainen, mutta sen verran radikaaleja eroja pelien hienommissa mekaniikoissa on, että kannattaa varautua opettelemaan paljon uutta. Kuitenkin mielestäni, ja monen muunkin mielestä, XC1 on sarjan paras installaatio, joten iske kiinni vaan.
Sanotaanko näin, että XC1:een siirtyessä se perustuntuma on samankaltainen, mutta sen verran radikaaleja eroja pelien hienommissa mekaniikoissa on, että kannattaa varautua opettelemaan paljon uutta. Kuitenkin mielestäni, ja monen muunkin mielestä, XC1 on sarjan paras installaatio, joten iske kiinni vaan.
- 12.4.2017
- 284
- Staff
- #91
Itsellänikin lopahti into vähän pelin tarinan läpäisemisen jälkeen, mutta johan tässä tuli taottua peliä ties kuinka monta kymmentä tuntia. Loppupelin grindailu ei näin alkuun tunnu kiinnostavan niin paljoa kuin ensimmäisessä pelissä kun Alrestin maailma ei tunnu yhtään niin henkilökohtaiselta kuin ensimmäisen pelin. Kaupungit olivat aikalailla vaan olemassa ilman mitään sen kummempaa kehittymistä pitkin peliä (vaikka osalla titaaneista kyllä oli) ja NPC:den määrä ei enää sellainen, että niistä jaksaisi alkaa välittää varsinkin kun kaikki kauniisti yhteen niputtava klassinen NPC affinity chart puuttuu. Rare Bladejen unlockaus ja kehittäminen tuntuu myös suhteellisen loputtomalta työmaalta kun en ole tarinan aikana käyttämiänikään saanut läheskään tappiinsa kehitettyä. Täytyy katsoa seuraavan läpipeluun jälkeen uudestaan kun en ole pääpelin uuvuttama, eiköhän tämän pariin tule vielä palattua kun sen verta hyvä tapaus kuitenkin kyseessä.
Anyways, työstäessäni tuota juttua Xenoblade-maailmojen jehnoimmista paikoista kuuntelin samalla kakkosen soundtrackia läpi ja aloin tuumia vastaavanlaisesti omia suosikkejani siltä. Minusta tämä haastaa ihan rehdisti ykkösen klassisen raidan, vaikka ei aivan samoihin sfääreihin päästäisikään, kaikinpuolin todella vakuuttava kokonaisuus. Erityisesti pelin kokoelma taisteluteemoja on hillittömän hyvä ja varsin laajakin kaiken kukkuraksi.
Pauttiarallaa tällaiselta näyttää oma top kymppini:
Battle Theme 3
Counterattack
Fonsa Myma / Night
Battle Theme 1
Tantal / Night
Uraya / Day
Awakening
Tantal / Day
Torna Boss Theme
Mor Ardain / Day
Anyways, työstäessäni tuota juttua Xenoblade-maailmojen jehnoimmista paikoista kuuntelin samalla kakkosen soundtrackia läpi ja aloin tuumia vastaavanlaisesti omia suosikkejani siltä. Minusta tämä haastaa ihan rehdisti ykkösen klassisen raidan, vaikka ei aivan samoihin sfääreihin päästäisikään, kaikinpuolin todella vakuuttava kokonaisuus. Erityisesti pelin kokoelma taisteluteemoja on hillittömän hyvä ja varsin laajakin kaiken kukkuraksi.
Pauttiarallaa tällaiselta näyttää oma top kymppini:
Battle Theme 3
Counterattack
Fonsa Myma / Night
Battle Theme 1
Tantal / Night
Uraya / Day
Awakening
Tantal / Day
Torna Boss Theme
Mor Ardain / Day
Viimeksi muokattu:
Muuten voi allekirjoittaa Lootan listauksen hyvin pitkälti, vaikka Boss Battle 2 ja Zeken teema sieltä puuttuivatkin. Tuo ensimmäinen kappale loistaa jollain playlisteilla poissaolollaan, enkä ole nähnyt sille vieläkään virallista nimeä, vain tuon geneerisen "Boss Battle 2". Puuttuuko se virallisesta soundtrackista vai...? Ehkä tuo on vähän "tasapaksu", mutta alku vaan täräyttää sellaisella voimalla turpamättöfiilikset päälle, että loppukappale voisi yhtä hyvin olla vaikka mutella (onneksi ei kuitenkaan ole)!
Fonsa Myman yöteema lienee siellä omassa kärkikolmikossa suht vahvasti, jos ei loppupeli viskaa paria tolkutonta pommia. Erittäin upea kappale.
Fonsa Myman yöteema lienee siellä omassa kärkikolmikossa suht vahvasti, jos ei loppupeli viskaa paria tolkutonta pommia. Erittäin upea kappale.
No joo, soundtrackista en kyllä löydä pahaa sanottavaa. Oli keskinäinen paremmuus sitten pitkällisen pohdiskelun jälkeen mikä tahansa, ykkösen sfääreissä ehdottomasti liikutaan. Tässä oma järjestyksetön top 10, josta olen bannannut Lootan linkkaamat biisit, joita tästä muuten löytyisi ainakin 5:
Gormott (Day)
Torigoth (Day)
Zeke's Theme
Leftherian Archipelago (Day)
Unique Monster Battle Theme
Old Factory
Rosa Boss Theme
Spirit Crucible Elpys
Incoming!
Boss Theme 2
Kun nyt audiopuolella mennään, niin puhutaanpa enkkudubista. Ei yllä lähellekään alkuperäisen vastaavaa ja särähtää välillä pahasti korvaan, mutta itse tykkäsin silti kokonaisuudesta. Huulisynkka on totta kai usein olematonta, mikä ei varsinaisesti itseäni haittaa, sillä silloin kun sitä välillä yritetään noudattaa, kuulostaa repla usein töksähtävältä. Eksoottiset aksentit pelastavat omalla kohdallani paljon, ja jos ei muuta, on dubbi ainakin unohtumaton.
Voin kuvitella, että yhtäaikaisen julkaisun takia kääntäjillä ja dubbaajilla on saattanut kiire painaa päälle, eikä jälkimmäisillä ole lopputuloksen perusteella ehkä aina ollut kohtausten täysi konteksti selvillä. Siksi käykin sääliksi, kun näkee näitä välillä haukuttavan maan rakoon.
Gormott (Day)
Torigoth (Day)
Zeke's Theme
Leftherian Archipelago (Day)
Unique Monster Battle Theme
Old Factory
Rosa Boss Theme
Spirit Crucible Elpys
Incoming!
Boss Theme 2
Kun nyt audiopuolella mennään, niin puhutaanpa enkkudubista. Ei yllä lähellekään alkuperäisen vastaavaa ja särähtää välillä pahasti korvaan, mutta itse tykkäsin silti kokonaisuudesta. Huulisynkka on totta kai usein olematonta, mikä ei varsinaisesti itseäni haittaa, sillä silloin kun sitä välillä yritetään noudattaa, kuulostaa repla usein töksähtävältä. Eksoottiset aksentit pelastavat omalla kohdallani paljon, ja jos ei muuta, on dubbi ainakin unohtumaton.
Voin kuvitella, että yhtäaikaisen julkaisun takia kääntäjillä ja dubbaajilla on saattanut kiire painaa päälle, eikä jälkimmäisillä ole lopputuloksen perusteella ehkä aina ollut kohtausten täysi konteksti selvillä. Siksi käykin sääliksi, kun näkee näitä välillä haukuttavan maan rakoon.
Ylistetty olkoon Arkkitehti. Peliä siunattiin juuri päivityksellä, joka mahdollistaa mm. kaikkien puhepätkien skippaamisen valikoissa. "Ursulan uudet kuviot" tulikin jo sen verran tutuksi, että Mor Ardainin sotilaiden mölyäminenkin menisi siihen verrattuna tuutulaulusta.
J
Jonelink
Vieras
- Viestiketjun aloittaja
- #95
Chapter 6 menossa ja 75h pelattuna. On ollut mahtava pelikokemus. Avointa maailmaa on saanut tutkia paljon ja pieniä salaisuuksiakin. Tässä olen tarinan pohjalta suorittanut myös sivutehtäviä ja nostanut hahmojen leveliä enemmän. Olen kuollut joissain taisteluissa monesti, niin on joutunut sen vuoksi kasvattamaan sitä tasoa enemmän. Nyt vain eteenpäin ja katsotaan mitä haasteita on tulossa!
Ensi viikolla saapuva päivitys sisältää seuraavanlaista herkkua:
Löysin listan Redditistä, joten paikkansapitävyys ei välttämättä ole aivan 1:1.
- Voit värvätä itsellesi kolme uutta Terää: Mikhail, Patrohka ja Akhos. Heidät voi löytää Random-droppeina tai palkintona sivutehtävästä. Heillä on myös uniikit aseet.
- Tarinaterät voi poistaa ryhmästä ja lähettää heidät jopa etätehtäviin
- Tasoa voi vaihtaa vapaasti majataloissa, myös alaspäin
- Voit vaihtaa kokemuspisteitä myös laajentaaksesi varustepaikkojasi
- Yksi Terä on saanut Tason 4 erikoisiskun.
- Voit lukita Teriä paikoilleen, jolloin niitä ei voi vahingossa poistaa
- Kristallinavaustapahtuman voi skipata
- Voit muokata ikoneita, jotka näkyvät kartalla
- Easy Mode lisätään peliin
New Game Plussassa voit pitää:
- Tasot
- Varusteet
- Art-tasot
- Kaikki Terät
- Käyttötavarat ja rahat
- Dev-tason
- Merc-tason
- Event Theater -kohtaukset
- Kaadettujen erikoishirviöiden hautakivet (ne eivät siis herää itsestään henkiin siellä)
- Tarinaterät voi poistaa ryhmästä ja lähettää heidät jopa etätehtäviin
- Tasoa voi vaihtaa vapaasti majataloissa, myös alaspäin
- Voit vaihtaa kokemuspisteitä myös laajentaaksesi varustepaikkojasi
- Yksi Terä on saanut Tason 4 erikoisiskun.
- Voit lukita Teriä paikoilleen, jolloin niitä ei voi vahingossa poistaa
- Kristallinavaustapahtuman voi skipata
- Voit muokata ikoneita, jotka näkyvät kartalla
- Easy Mode lisätään peliin
New Game Plussassa voit pitää:
- Tasot
- Varusteet
- Art-tasot
- Kaikki Terät
- Käyttötavarat ja rahat
- Dev-tason
- Merc-tason
- Event Theater -kohtaukset
- Kaadettujen erikoishirviöiden hautakivet (ne eivät siis herää itsestään henkiin siellä)
Löysin listan Redditistä, joten paikkansapitävyys ei välttämättä ole aivan 1:1.
Pari lisäystä/korjausta Andyn viestiin:
En ole itse vieläkään saanut kaikkia Bladeja, joten arvostan tätä muutosta, vaikka näin myöhään tuleekin:
- Tornalaisten lisäksi myös näiden omat Bladet (Sever, Obrona, Perdido ja Cressidus) ovat värvättävissä.
- New Game Plussassa Driverit saavat uudet kykypuut, eli avautuvat kyvyt ovat erilaiset kuin normimoodissa.
- New Game Plussassa Driverit saavat uudet kykypuut, eli avautuvat kyvyt ovat erilaiset kuin normimoodissa.
En ole itse vieläkään saanut kaikkia Bladeja, joten arvostan tätä muutosta, vaikka näin myöhään tuleekin:
Itseäni liikuttavin asia tuossa päivityslistassa oli tuo Crystalin avausanimaation skippaaminen. New Game+ todennäköisesti en tule koskaan aloittamaan, koska jo tämä eka läpipeluu on sellaista hidasta ryömimistä.
Ai kappas, tässä olikin näppärä aasinsilta pohdintoihin pelistä! En todellakaan tuntenut tarvetta saarnata muutamasta asiasta, mutta nyt kun kerran tuli puheeksi!
Chapter 7 on juuri aloitettu, joten taidan olla reilu puolen välin pelissä, ehkä 2/3 läpi arvauksella. Etenemistahti on ollut siis karkeasti kaksi chapteria kolmessa viikossa, noin 10h peliaikaa per viikko idlauksetkin mukaanlukien. Ja tämä tulee henkilöltä, joka pitää Xenoblade Chronicles 1:tä yhtenä parhaista JRPG:eistä, ja joka myös upotti X:ään kolmattasataa tuntia ihan tyytyväisenä.
XC2 on pintapuolisesti erittäin onnistunut ja viehttävä paketti. Visuaalinen anti on erittäin nättiä, musiikki erinomaista, ja periaatteessa kaikki toimii kuten on tarkoitettu. Ongelmani on se, että pelissä oikein mikään ei tunnu palkitsevalle ja koukuttavalle. Ensimmäinen koukku, eli juoni, ei kiinnosta. Se tuntuu kaikin puolin liukuhihnatavaralle. Kiinnostavat hahmot ovat suhteellisen vähissä, ja monesta hahmosta paistaa olemassaoleviin arketyyppeihin pakottaminen. Kaikki japanilaiselle viihteelle olennaiset roolitukset on täytetty aina tsundere-ihastuksista Sephiroth-wannabeihin.
Pelimekaniikat ovat pitkälle automatisoituja, ja alun innostuksen jälkeen taistelut ovat alkaneet tuntumaan latteille. Pitkälle pääsee painamalla Arte-nappeja anteliaalla ajoituksella, ja jos oikein hurjaksi heittäytyy, voi Blade Comboja yrittää jopa chainata fiksusti kerätäkseen viholliselle paljon orbeja, jotka sitten tuhoaa Chain Attackilla. Mutta interaktiota ja reaktiivisuutta en ole löytänyt taisteluista. Taistelun aikana ei juuri pysty reagoimaan vihollisen juttuihin mielekkäästi, koska Arts valikoima ei tunnu tarjoavan työkaluja torjua vihollisten taktiikoita. Taistelut voitetaan 95 prosenttisesti partyn valmistelussa, ja taistelun aikana voi keskittyä kuuntelemaan herkullisia musiikkeja. En tiedä olisiko tankilla pelaaminen mielekkäämpää, mutta ainakin tuolla jälkimmäisellä tankilla on niin pirun hitaat hyökkäysanimaatiot, että ei sitä jaksa ohjata.
Myös pelin aluesuunnittelu on sarjan heikointa. Päällisin puolin nätit alueet ovat loppujen lopuksi kohtalaisen pieniä ja aika lineaarisia. Periaatteessa XC1:ssä ei myöskään ollut montaa isoa avointa aluetta, mutta XC2 tuntuu oikein johdattelevan pelaajan seuraavaan juonietappiin rotkoilla ja seinillä. Mielenkiintoiset sivualueet tuntuvat myös olevan harvassa. Erityisen selkeä tämä ilmiö on Tantalin ensimmäisessä puolikkaassa, mikä on käytännössä pelkkää putkijuoksua.
Tavallaan voin ymmärtää, että XC2 on sarjan helpoimmin lähestyttävä peli ja toimiva tutustuttaminen moderneihin JRPG:eihin. Se tuntuu vähän kuin "valmiiksi pureksitulle", jotta pelaaja voi ottaa rennosti ja vain nauttia kyydistä. Tarinaelementit aina tropeisesta animejuonesta hahmodesigneihin ja fan servicen ylenpalttiseen viljelyyn on kuin How to Japan 101:n turvallinen esimerkkisuoritus. Olen kuullut, että juoni parantuisi loppua päin, mutta nykyisillä näytöillä en pysty uskomaan, että jaksaisin silti välittää. Pelasin muutaman Tales of:in vuosia sitten ja olen jo nähnyt kaiken. Kuitenkin, XC2 on melko vaivaton (RPG:ksi) ja pintapuoleen keskittynyt kokonaisuus. Ei minulla mitään rentoja pelejä vastaan ole, mutta haluaisin että pelissä olisi silti joku koukku, joka saisi palaamaan sen äärelle.
Tavallisesti säästän pelituomioni läpäisyn jälkeen, ja usein annan muhia vielä jälkeenpäinkin. Kuitenkin uskaltaisin jo nyt sanoa, että tämän sarjan sisäinen nokkimisjärjestys on XC1 > XCX > XC2 huomattavilla marginaaleilla pelien välissä. Tällä trendikäyrällä seuraavaa peliä ei ehkä tarvitse edes ostaa. (Jee?) Minut tämä peli on vain epäonnistunut hyvin monella tavalla nappaamaan mukaansa. Opiskelun sekä erinäisten muiden harrastusten ja sosiaalisten oblikaatioiden vuoksi minulla voi toisinaan olla ainoastaan pari vapaailtaa viikossa pelata yksinpelejä. Kun aikaa on noin vähän, sen haluaa käyttää parempien pelien pelaamiseen.
Onneksi tässä on reilusti aikaa Metroid Prime 4:n julkaisuun.
Ai kappas, tässä olikin näppärä aasinsilta pohdintoihin pelistä! En todellakaan tuntenut tarvetta saarnata muutamasta asiasta, mutta nyt kun kerran tuli puheeksi!
Chapter 7 on juuri aloitettu, joten taidan olla reilu puolen välin pelissä, ehkä 2/3 läpi arvauksella. Etenemistahti on ollut siis karkeasti kaksi chapteria kolmessa viikossa, noin 10h peliaikaa per viikko idlauksetkin mukaanlukien. Ja tämä tulee henkilöltä, joka pitää Xenoblade Chronicles 1:tä yhtenä parhaista JRPG:eistä, ja joka myös upotti X:ään kolmattasataa tuntia ihan tyytyväisenä.
XC2 on pintapuolisesti erittäin onnistunut ja viehttävä paketti. Visuaalinen anti on erittäin nättiä, musiikki erinomaista, ja periaatteessa kaikki toimii kuten on tarkoitettu. Ongelmani on se, että pelissä oikein mikään ei tunnu palkitsevalle ja koukuttavalle. Ensimmäinen koukku, eli juoni, ei kiinnosta. Se tuntuu kaikin puolin liukuhihnatavaralle. Kiinnostavat hahmot ovat suhteellisen vähissä, ja monesta hahmosta paistaa olemassaoleviin arketyyppeihin pakottaminen. Kaikki japanilaiselle viihteelle olennaiset roolitukset on täytetty aina tsundere-ihastuksista Sephiroth-wannabeihin.
Pelimekaniikat ovat pitkälle automatisoituja, ja alun innostuksen jälkeen taistelut ovat alkaneet tuntumaan latteille. Pitkälle pääsee painamalla Arte-nappeja anteliaalla ajoituksella, ja jos oikein hurjaksi heittäytyy, voi Blade Comboja yrittää jopa chainata fiksusti kerätäkseen viholliselle paljon orbeja, jotka sitten tuhoaa Chain Attackilla. Mutta interaktiota ja reaktiivisuutta en ole löytänyt taisteluista. Taistelun aikana ei juuri pysty reagoimaan vihollisen juttuihin mielekkäästi, koska Arts valikoima ei tunnu tarjoavan työkaluja torjua vihollisten taktiikoita. Taistelut voitetaan 95 prosenttisesti partyn valmistelussa, ja taistelun aikana voi keskittyä kuuntelemaan herkullisia musiikkeja. En tiedä olisiko tankilla pelaaminen mielekkäämpää, mutta ainakin tuolla jälkimmäisellä tankilla on niin pirun hitaat hyökkäysanimaatiot, että ei sitä jaksa ohjata.
Myös pelin aluesuunnittelu on sarjan heikointa. Päällisin puolin nätit alueet ovat loppujen lopuksi kohtalaisen pieniä ja aika lineaarisia. Periaatteessa XC1:ssä ei myöskään ollut montaa isoa avointa aluetta, mutta XC2 tuntuu oikein johdattelevan pelaajan seuraavaan juonietappiin rotkoilla ja seinillä. Mielenkiintoiset sivualueet tuntuvat myös olevan harvassa. Erityisen selkeä tämä ilmiö on Tantalin ensimmäisessä puolikkaassa, mikä on käytännössä pelkkää putkijuoksua.
Tavallaan voin ymmärtää, että XC2 on sarjan helpoimmin lähestyttävä peli ja toimiva tutustuttaminen moderneihin JRPG:eihin. Se tuntuu vähän kuin "valmiiksi pureksitulle", jotta pelaaja voi ottaa rennosti ja vain nauttia kyydistä. Tarinaelementit aina tropeisesta animejuonesta hahmodesigneihin ja fan servicen ylenpalttiseen viljelyyn on kuin How to Japan 101:n turvallinen esimerkkisuoritus. Olen kuullut, että juoni parantuisi loppua päin, mutta nykyisillä näytöillä en pysty uskomaan, että jaksaisin silti välittää. Pelasin muutaman Tales of:in vuosia sitten ja olen jo nähnyt kaiken. Kuitenkin, XC2 on melko vaivaton (RPG:ksi) ja pintapuoleen keskittynyt kokonaisuus. Ei minulla mitään rentoja pelejä vastaan ole, mutta haluaisin että pelissä olisi silti joku koukku, joka saisi palaamaan sen äärelle.
Tavallisesti säästän pelituomioni läpäisyn jälkeen, ja usein annan muhia vielä jälkeenpäinkin. Kuitenkin uskaltaisin jo nyt sanoa, että tämän sarjan sisäinen nokkimisjärjestys on XC1 > XCX > XC2 huomattavilla marginaaleilla pelien välissä. Tällä trendikäyrällä seuraavaa peliä ei ehkä tarvitse edes ostaa. (Jee?) Minut tämä peli on vain epäonnistunut hyvin monella tavalla nappaamaan mukaansa. Opiskelun sekä erinäisten muiden harrastusten ja sosiaalisten oblikaatioiden vuoksi minulla voi toisinaan olla ainoastaan pari vapaailtaa viikossa pelata yksinpelejä. Kun aikaa on noin vähän, sen haluaa käyttää parempien pelien pelaamiseen.
Onneksi tässä on reilusti aikaa Metroid Prime 4:n julkaisuun.
Meil samit. Mitä niissä aiemmissa peleissä pystyi sitten tekemään?
juuh elikkäs ei