Miten voin olla asioista niin paljon eri mieltä kuin Rush? Tarkoitukseni oli säästää mielipiteet lopulliseen arvosteluuni, mutta samapa tuo on antaa mennä, kai sitä voi vähän rakastamastaan pelistä kertoilla. Jatko ei siis ole vastine kenenkään viestiin, vaan omien tuntojen purku.
Peliä on takana reilut 120 tuntia. Olen lopun äärellä, mutten uskalla pelata tarinaa eteenpäin, koska en halua pelin päättyvän. Alussa tarina eteni löysästi, mutta viimeistään neljännessä luvussa se pääse niin hyvin lentoon, että olen ollut niin jumissa pelin parissa, että olen saanut sillä muijankin hämmennyksen partaalle muutamaan otteeseen. Teen siis vain sivutehtäviä, ja koitan löytää viimeiset kaksi puuttuvaa Terää jostain.
Myönnän etten katsele animea juuri lainkaan, mutta tarina on ollut minusta mukavaa seurattavaa, ja sitä on sivutehtävillä suurustettu makoisasti. On hienoa seurata eri valtioiden välisiä poliittisia uhmia samalla kun katselee miten eri henkilöt suhtautuvat omiin mielipiteisiinsä maailman kohtalosta. Tarina on toki hivenen ennalta-arvattava, mutta se on liikuttanut minua hyvin lähelle kyyneliä pariin otteeseen. Harva peli kykenee siihen.
Niin, ja sitten tämä kuuluisa "japanilaistaminen"? En nyt tiedä liittyykö se pääasiassa tisseihin, mutta rohkenen poiketa internetissä vallitsevasta "resetera"-mielipiteestä siinä, että jos pelissä nyt muutamia maitorauhasia esiintyy, niin ei se todellakaan ole mikään maailmaa kaatava asia. En henkilökohtaisesti näe mitä vikaa on pukea pelin hahmoja paljastaviin asuihin, en usko että kukaan oikeasti peliä ostaa sen perusteella kuinka paljon pikselilihaa pelissä on näkyvissä. Enkä oikeasti ole edes kiinnittänyt koko asiaan minkäänlaista huomiota parin ensimmäisen luvun jälkeen. Mieluummin näin kuin pukea naishahmot burkaan.
Taistelusysteemi ei klikannut heti, mutta heti kun se niin teki, niin ai että kun on ollut mielekästä mäiskiä vihollista mitä voimakkaimmilla erikoiskomboilla, joilla sysätä vihu vielä syvemmälle suohon. Ainoa mitä toivoisin olisi ollut kyky vaihtaa Terää ja pelattavaa hahmoa kesken taistelun, monesti juuri tiettyyn komboon tarvittava Terä ei ole tullut matkaan, ja pelissä voi mennä kauankin ennen kuin sattuu napsimaan itselleen parhaat harvinaiset Terät random-kristalleista. Niiden saapumisprosentti olisi muuten voinut olla hieman korkeampi, viimeisiä on jo todella hankala löytää.
Haluan lisäksi puolustaa englannin kielistä ääninäyttelyä. Tuntuu kuin kaikki kritiikki olii kohdistunut siihen yhteen "Take this" -huudahdukseen (joka ei edes esiinny pelissä, eikä loppujen lopuksi ole ekan pelin "I kill you" -huutoa pahempi), ja kaikki muu sivuutetaan tämän olkiukon varjolla. Erityisesti mieleeni on Nian äänenä toimiva Catrin-Mai Huw, joka tuo rooliin paljon enemmän henkeä kuin japsiversion tyypillinen kimittäjä.
Kerron loput mielipiteeni arvostelussani, jahka uskallan pelata pelin loppuun, mutta uskon vahvasti että jos olisin vielä 10-vuotias, tämä olisi minulle todennäköisesti yhtä tärkeä peli kuin Final Fantasy VII aikanaan. Niin lähtemättömän vaikutuksen tämä on minuun tehnyt. Mestariteos.
Peliä on takana reilut 120 tuntia. Olen lopun äärellä, mutten uskalla pelata tarinaa eteenpäin, koska en halua pelin päättyvän. Alussa tarina eteni löysästi, mutta viimeistään neljännessä luvussa se pääse niin hyvin lentoon, että olen ollut niin jumissa pelin parissa, että olen saanut sillä muijankin hämmennyksen partaalle muutamaan otteeseen. Teen siis vain sivutehtäviä, ja koitan löytää viimeiset kaksi puuttuvaa Terää jostain.
Myönnän etten katsele animea juuri lainkaan, mutta tarina on ollut minusta mukavaa seurattavaa, ja sitä on sivutehtävillä suurustettu makoisasti. On hienoa seurata eri valtioiden välisiä poliittisia uhmia samalla kun katselee miten eri henkilöt suhtautuvat omiin mielipiteisiinsä maailman kohtalosta. Tarina on toki hivenen ennalta-arvattava, mutta se on liikuttanut minua hyvin lähelle kyyneliä pariin otteeseen. Harva peli kykenee siihen.
Niin, ja sitten tämä kuuluisa "japanilaistaminen"? En nyt tiedä liittyykö se pääasiassa tisseihin, mutta rohkenen poiketa internetissä vallitsevasta "resetera"-mielipiteestä siinä, että jos pelissä nyt muutamia maitorauhasia esiintyy, niin ei se todellakaan ole mikään maailmaa kaatava asia. En henkilökohtaisesti näe mitä vikaa on pukea pelin hahmoja paljastaviin asuihin, en usko että kukaan oikeasti peliä ostaa sen perusteella kuinka paljon pikselilihaa pelissä on näkyvissä. Enkä oikeasti ole edes kiinnittänyt koko asiaan minkäänlaista huomiota parin ensimmäisen luvun jälkeen. Mieluummin näin kuin pukea naishahmot burkaan.
Taistelusysteemi ei klikannut heti, mutta heti kun se niin teki, niin ai että kun on ollut mielekästä mäiskiä vihollista mitä voimakkaimmilla erikoiskomboilla, joilla sysätä vihu vielä syvemmälle suohon. Ainoa mitä toivoisin olisi ollut kyky vaihtaa Terää ja pelattavaa hahmoa kesken taistelun, monesti juuri tiettyyn komboon tarvittava Terä ei ole tullut matkaan, ja pelissä voi mennä kauankin ennen kuin sattuu napsimaan itselleen parhaat harvinaiset Terät random-kristalleista. Niiden saapumisprosentti olisi muuten voinut olla hieman korkeampi, viimeisiä on jo todella hankala löytää.
Haluan lisäksi puolustaa englannin kielistä ääninäyttelyä. Tuntuu kuin kaikki kritiikki olii kohdistunut siihen yhteen "Take this" -huudahdukseen (joka ei edes esiinny pelissä, eikä loppujen lopuksi ole ekan pelin "I kill you" -huutoa pahempi), ja kaikki muu sivuutetaan tämän olkiukon varjolla. Erityisesti mieleeni on Nian äänenä toimiva Catrin-Mai Huw, joka tuo rooliin paljon enemmän henkeä kuin japsiversion tyypillinen kimittäjä.
Kerron loput mielipiteeni arvostelussani, jahka uskallan pelata pelin loppuun, mutta uskon vahvasti että jos olisin vielä 10-vuotias, tämä olisi minulle todennäköisesti yhtä tärkeä peli kuin Final Fantasy VII aikanaan. Niin lähtemättömän vaikutuksen tämä on minuun tehnyt. Mestariteos.
.