Viikon pelit [74. Super Mario Galaxy 2 (Wii)]

[ville111]

Viime viikon peli, Mega Man X, ansaitsee... kehuja! (kehuja 8, kritiikkiä 0). Fintendon Super Smash Bros. -teemaviikon kunniaksi viikon peliksi paljastuu Super Smash Bros. (N64).

---

Viikko 70: Super Smash Bros.
Jotkut Smash-pelaajat vannovat Super Smash Bros. Meleen nimeen, toiset suosivat Brawlia, ja luultavasti useimmat pelaavat joka tapauksessa uunituoretta Super Smash Bros. Ultimatea. Nyt on kuitenkin aika palata sarjan juurille ja tarkastella sarjan ensimmäistä osaa eli Nintendo 64:lle vuonna 1999 julkaistua Super Smash Bros.:ia. Peli oli aikanaan poikkeuksellinen, sillä missä muussa pelissä pääsisi pelaamaan niin Mariolla, Linkillä kuin Samuksellakin? Hahmovalikoima oli nykymittapuulla melko pieni, mutta koko sarjan perusta oli jo kasassa. Sarjan tulevaisuuden perusteella lienee selvää, että kyseessä oli jonkinasteinen menestys, mutta kuinka hyvin peli on kestänyt aikaa?

Onko Super Smash Bros. jatko-osiensa veroinen? Palaatko vielä tänäpäivänäkin pelin pariin? Mitä hyviä ja huonoja puolia pelillä on? Mikä on oma suosikkisi sarjan peleistä? Ansaitseeko Super Smash Bros. kehuja vai kritiikkiä?

 

[Rush]

Kunnioitan ensimmäistä SSB:tä paljon. Se lähestyi taistelupelin ideaa niin vallankumouksellisesta ja käänteisestä kulmasta, että vielä tänäkään päivänä kaikki eivät hyväksy sitä täysiveriseksi taistelupeliksi. Ja jos historiaa oikein muistan, SSB oli oli kaikkea muuta kuin itsestäänselvä projekti, jota jouduttiin huolella markkinoimaan Nintendon isoille jehuille. Onneksi sille näytettiin vihreää valoa, koska tämä poiki yhden Nintendon hienoimmista pelisarjoista, jonka ansiosta on saanut livenä tutustua toinen toistaan sekop... siis hirveäm... tarkoitin mukavampiin ihmisiin.

Mutta haluaisinko tänä päivänä pelata SSB64:ää? Eeeeeen oikeastaan, jos vain vaihtoehtoja on. Sen tuntuma on todella tönkkö tavalla, jota on vaikea kuvailla. Siitä myös ymmärrettävästi puuttuu myöhempien pelien hienostuneisuus: animaatiot ovat suht kökköjä, äänimaailma huvittavalla tavalla härö, ja mekaniikat eivät ole erityisen hiottuja (vain yksi throw, järjetön hit- ja shieldstun yms.)

Annan pelille kehuja, koska kunnioitan sen uraa uurtavia ideoita ja kunnianhimoista kokeilunhalua, sekä kiitollisuudesta, sillä se laittoi alulle parhaan moninpelisarjan ikinä. Mutta sen pelaaminen ei ihan hirveästi houkuttele.

Combo-kisat ovat kuitenkin todella viihdyttävää katsottavaa, suosittelen tutustumaan niihin YouTubessa.

 

[Garo]

Aika samoilla linjoilla Rushin kanssa. Vaikka syitä palata alkuperäisen Smashin pariin ei enää juuri ole,
on sitä väistämättä kehuttava ja kunnioitettava sarjan ja kokonaisen alagenren alullepanijana.

 

[Tingle]

Veikeä peli. Aina jää sarjan ensimmäisestä osasta kutina pelata toiste lisääkin. Harvoin kuitenkaan tulee.

 

[Lassikko]

Super Smash Bros. Melee loi sarjalle standardin, jota kaikki jatko-osat tulisivat seuraamaan. Jo pelkästään tästä syystä N64-alkuperäinen on ainakin kokeilemisen arvoinen. Se on ehkä kaikkein erilaisin Smash-sarjan peleistä.

 

[ville111]

"Viime" viikon peli, Super Smash Bros., ansaitsee... kehuja! (kehuja 6, kritiikkiä 0). Fintendon Castlevania -teemaviikon kunniaksi viikon peliksi paljastuu Super Castlevania IV (SNES).

---

Viikko 71: Super Castlevania IV
Castlevania saavutti kiitettävää suosiota Nintendo Entertainment Systemillä, joten ei ole yllättävää, että Konami alkoi pian työstää tuoretta osaa myös Super Nintendolle. Hieman hämäävästi nimetty Super Castlevania IV ei ole varsinaisesti neljäs osa, sillä se on jonkinlainen ensimmäisen osan uudelleenlämmittely, joskin valtavalla määrällä parannuksia ja muutoksia.

Simon Belmont on oppinut Super Castlevaniaa varten muutaman uuden kikan. Vanhoistakin peleistä tuttu ruoska on entistäkin monipuolisempi, sillä sitä voi huitoa myös diagonaalisesti tai riepotella ympäriinsä vapaammin. Tarttumalla koukkuihin Simon pystyy heilahtamaan kuilujen yli. Myös hyppiminen on tällä kertaa vapaampaa, sillä omaa liikerataansa voi hienosäätää myös ilmassa. Mukana on myös kerättävät parannukset ja sub-weaponit, joten kaikki ainekset hyvälle Castlevania-pelille ovat kasassa.

Kaiken tämän ja paljon muutakin Super Castlevania IV toi näyttävässä ja mahtavalta kuulostavassa paketissa, hyödyntäen 16-bittisen laitteen kasvaneita tehoja. Mutta onko Super Castlevania kuitenkaan kestänyt aikaa? Mitä mieltä olet pelistä? Onko Super Castlevania aikaisempien sarjan osien kunniakas jatko-osa, vai olisiko se voinut hoitaa asiat paremminkin? Ansaitseeko Super Castlevania IV kehuja vai kritiikkiä?

 

[Tingle]

Ihan kiva peli ihmisille, jotka vihaavat Castlevaniaa.

 

[Myy100]

Hienot grafiikat kun vertaa muihin Castlevania-peleihin.

 

[ville111]

Super Castlevaniaa tuli pelattua jonkin verran SNES Minillä, mutta ajattelin nyt ottaa tuoreen vilkaisun peliin Castlevania Anniversary Collectionin kautta. Annan sitten lopullisen tuomioni, mutta ainakin alun perusteella peli vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Ihan kiva peli ihmisille, jotka vihaavat Castlevaniaa.

Mitä kaikkea peli sitten teki väärin sarjan mittapuulla?

 

[Norsukampa]

Klassisesta Castlevania-kaavasta kun puhutaan, on tämä kyllä ehdottomasti se paras. Rondo Of Blood tekee monta asiaa oikein mutta se ei sisällä uskomattoman kauniita Mode 7 -grafiikkakikkailuja, kuin ei myöskään "limp whipiä" jolla on kiva leikkiä vielä vuonna 2019... jopa Smashissa asti. Pelkkää rakkautta tälle pelille.

 

[Tingle]

Mitä kaikkea peli sitten teki väärin sarjan mittapuulla?

Ei sinänsä mitään. Se poisti ensimmäisten pelien valituksen kohteita, kuten hyppyyn sitoutumisen. Ruoska ei ole enää rajoittunut työkalu, ja enimmäkseen haastekin on poistettu (raivostuttavia ylläritappoja pelistä silti löytyy). Se ei kuitenkaan ymmärrä, miten alkuperäinen peli oli äärimmäisen tarkasti hiottu kokonaisuus, joka "ärsyttävillä virheillään" loi uniikin haasteen ja tunnelman. Samalla nelosta ei ole myöskään suunniteltu hyödyntämään uusia mekaniikkoja. Lopputulos on ihan kivaa mössöä ilman päätä tai häntää.

 

[ville111]

Viime viikon peli, Super Castlevania IV, ansaitsee... kehuja! (kehuja 4, kritiikkiä 1). Fintendon Animal Crossing -teemaviikon kunniaksi viikon peliksi paljastuu tällä kertaa Animal Crossing: Wild World (NDS).

---

Viikko 72: Animal Crossing: Wild World
Japanissa alkujaan Nintendo 64:lle julkaistu ja myöhemmin GameCubelle portattu Animal Crossing osoittautui suureksi menestykseksi, joten ei ole yllättävää, että Nintendo alkoi suunnitella pelille jatko-osaa. Sarjan fanit saivatkin vuonna 2005 vastauksen pyyntöihinsä, kun Animal Crossing: Wild World julkaistiin Nintendo DS:lle. Tällä kertaa omaa eläinkylää sai lisäksi suunnitella kannettavana, joten mikäpäs sen mukavampaa?

Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään tietoa, minkälainen peli Wild World loppujen lopuksi on, joten en edes esitä tietäväni pelin hyvistä tai huonoista puolista. Mutta sitä varten on onneksi olemassa tämän ketjun kaltaisia äänestyksiä. Mitä mieltä siis olette Animal Crossing: Wild Worldista? Onko se onnistunut jatko-osa N64- ja GC-klassikolle, ja onko se kestänyt aikaa? Mikä tärkeintä, ansaitseeko Animal Crossing: Wild World kehuja vai kritiikkiä?

(Nykyäänhän Wild World löytyy myös Wii U:n Virtual Consolesta, joten jos joltakulta vielä löytyy antiikkia TV-tasolta, niin Animal Crossingit vain pyörimään :D)

 

[Jack]

Tämä tuli aikanaan ostettua DS:lle. Taisin ostaa pelin edesmenneen Nintendo foorumin keskusteluiden ja suosituksien innoittamana. Peli otti heti otteeseen ja piti siinä todella pitkään. Monta vuotta jaksoin avata pelin lähes päivittäin vähintääkin nyppiäkseni rikkaruohot kotikylästä. Lopulta peli uuvutti rutiineihinsa ja päätin piilottaa pelin itseltäni. Toki sen kanssa tuli vietettyä paljon hyviä hetkiä tutkien kylää ja sen asukkaita, sisustaen omaa asuntoa. Oli mukavaa, kun onnistui löytämään jonkin uuden ötökän tai fossiilin taikka sitten kasvattamaan Nookin rahapussia jotta kylän palvelut paranivat Pelissä oli myös mukana mahdollisuus vierailla muiden kylissä, mutta tätä ei tullut harrastettua kauheasti. Tuntemattomien kylissä pyöriminen ei tuonut itselleni mitään sisältöä peliin. Lähinnä hukattuja tunteja. Kavereiden kanssa se olisi voinut toki olla mukavaa puhaa.

Mielestäni tämän tyylisen pelin ei pitäisi millään tasolla toimia, mutta Animal Crossing Wild World toimii. Eli peli ansaitsee kritiikkien ohella paljon kehuja!

 

[Kuruwin]

Itsellekin tämä oli ensimmäinen Animal Crossing peli ja ainoa mitä olin sarjasta pelannut kunnes nyt toissapäivänä perustin saarivaltioni uusimmassa. Muistan pitäneeni DS versiosta mutta päädyin myymään sen silti melko nopeasti koska koin sen puuduttavaksi että peli "velvoitti" pelaamaan itseään säännöllisesti ja DS aikaan joutui vielä vaihtamaan pelikorttia joka kerta kun piti mennä tekemään ne pari päivittäistä juttua. Onneksi nyt kummiskin otin askeleen poispäin digi inhosta ja jätin sen fyysisen kortin suosiolla kauppaan uuden horisontin kohdalla.

 

[Genkku]

Rovaniemen lähiöissä DS:llä oli kolme system selleriä: Mario Kart DS, Nintendogs ja Wild World. Vaikka peli näyttää nykyään vähän karulta, niin se oli silti yksi parhaista DS:n sosiaalisista peleistä. Moni Wild Worldissa esitelty tapahtuma ja mm. nettiominaisuudet ovat osa sarjan peruskalliota, ja huvittavasti esim. New Horizonsissa käytetty kyläilyjärjestelmä ei ole Wild Worldissa esiteltyä kummempi. Jotenkin hienoa, että Switch-kaverilistallani on edelleen monia henkilöitä, joihin tutustuin aikoinaan juuri Wild Worldin ansiosta.

 

[ville111]

Yllättävänä juonenkäänteenä Viikon pelit jatkuu nyt ihan ilman teemaviikon läsnäoloakin, koska muistin taas päivittää aihetta. Viime viikon peli, Animal Crossing: Wild World, ansaitsee... kehuja! (kehuja 2, kritiikkiä 1).

---

Viikko 73: ARMS
Yksi Switchin julkaisuvuoden isoimpia nimikkeitä oli ehdottomasti ARMS, siitäkin huolimatta että se tuntuu jakavan nykyään paljon mielipiteitä. Tässä venyväkätisessä nyrkkeilypelissä pääsee huitomaan omia käsiään kuin mikäkin mielipuoli, mutta se ei koskaan lyönyt itseään läpi (pun intended) vaikkapa Super Smash Bros. -sarjan tavoin. Fiksuista mekaniikoistaan huolimatta sisällön määrässä ja esimerkiksi sääntöjen kustomoinnissa se jää pahasti jälkeen, vaikka epäilemättä pelillä onkin aktiivinen (?) yhteisönsä jos oikein etsii suurennuslasilla.

Hiljattain ARMS oli kaikille Switchin nettipaketin tilaajille testattavissa ilmaiseksi, minkä lisäksi seuraava Smash-haastaja tulee ilmeisesti olemaan tästä pelistä tuttu hahmo. Mikäpä sen parempi aika siis laittaa ARMS tarkastelun alle tässä ketjussa? Mitä mieltä olet ARMSista? Onko peli pitänyt otteessaan, vai onko se jo unohtunut mielistä? Toimiiko pelin omalaatuinen ohjaus mielestäsi hyvin? Mikä ARMS-hahmo ansaitsee paikkansa Smashissa? Mikä tärkeintä, ansaitseeko ARMS kehuja vai kritiikkiä?

 

[Genkku]

Arvostelin pelin julkaisussa. Totesin lopussa, että päivitykset ratkaisevat lähteekö peli lentoon, mutta näin ei oikein käynyt. Pienet "lasten Overwatch-vibat" sain hahmoista ja Nipan markkinointistrategiasta, mutta ei tässä oikein menty maaliin asti, eivätkä hahmojen erot olleet niin mullistavia, että peliin olisi pitänyt palata joka viikko katsomaan uusi sisältö.

Pelistä oli muutama isompi turnaus, mutta eihän siitä kunnon esportsia saatu kun Nintendo ei suostu pumppaamaan rahaa potteihin. (Uusi taistelupeli-ip, vielä 3D, eikä kunnon potteja? RIP). Pelkät pelimekaniikat eivät riittäneet houkuttelemaan tappelupelaajia. Toki pelillä on oma pieni fanijoukkonsa, joka joutuu pitämään ääntä kun peli ei muuten kiinnosta suurta joukkoa. (Katsokaa vaikka Armsin EU-kilpaliigan Twitter-tilastot).

Smashiin venyjäbä kuitenkin sopii ihan hyvin.

 

[Garo]

Pelasin ARMSia varsin aktiivisesti julkaisusta aina viimeiseen DLC-hahmoon asti. Sen jälkeen olen palannut peliin aina Party Crash -eventtien ajaksi. Vaikka hauskaa on aina ollut, sisällön vähyyden vuoksi tulee aina pikkuisen semmoinen fiilis, että kaikki on jo nähty. Tykkään myös erittäin paljon pelin thumbs up -ohjaustyylistä, eikä normaali padiohjaus sen rinnalla tullu millään tasolla oikealta, mutta pelatessa tekee harvemmin mieli hikoilla, joten siksikin ARMSiin tulee tartuttua nykyään harvemmin.

Audiovisuaalisesti peli on rautaa. Hahmoja on moneen lähtöön venyvästä limaklöntti Helixistä aina karkkiväriseen Lola Popiin, joka on pelleksi harvinaisen epäpelottava. Suurinta suosiota ovat saaneet Min Min ja Twintelle, joista jälkimmäistä voi hyvin perustein pitää Nintendon merkittävimpänä uutena hahmona pariin viime vuoteen.
Musiikkiraita tuo mieleen Wiin Punch-Outin, jossa samasta melodiasta on varioitu jokaiselle hahmolle oma tunnusbiisi, joka heijastelee tämän kenttää, luonnetta tai kulttuuritaustaa. ARMS-musiikin puute oli itselleni Smash Ultimaten vakavin puute äänipuolella, mutta myös vahvin viite siitä, että sarja saattaisi vielä liittyä crossoverin tähän osaan.
Pelin maailman ympärille on myös rakennettu suhteellisen kiinnostava lore, jota pääsi valitettavan pitkään lukemaan vain Twitteristä, mutta nykyisin siihen pääsee tutustumaan myös pelin taidegalleriassa. Viimeisimpien tietojen mukaan ARMS-sarjakuva-albumikin on yhä tekeillä, joten Nintendo luottanee pelattavuuden lisäksi kovasti myös pelin hahmojen ja maailman vetovoimaan.

Vaikka fanikunnan pienuudesta on väännetty vitsiä kyllästymiseen asti, yli kaksi miljoonaa myytyä kappaletta on hyvin uudelta IP:ltä (vieläpä harvinaisesta kuvakulmasta pelattavalta tappelupeliltä), olivat tekijät sen takana mitkä tahansa. Toivottavasti mahdollinen jatko-osa yltää vähintään samaan, mutta myös pitämään yleistä kiinnostusta yllä paremmin. Tähän vaadittaisiin ainakin reilusti lisää sisältöä jokaisella osa-alueella ja ehkä hippunen lisää "näkyvää" syvyyttä pelimekaniikkoihin.

Itse annan ARMSille kovasti kehuja.

Mitä Smash-osallistujaan tulee, tässä oma mieluisuuslistani.

 

[Norsukampa]

Vaikka fanikunnan pienuudesta on väännetty vitsiä kyllästymiseen asti, yli kaksi miljoonaa myytyä kappaletta on hyvin uudelta IP:ltä (vieläpä harvinaisesta kuvakulmasta pelattavalta tappelupeliltä), olivat tekijät sen takana mitkä tahansa.

Tämä on se fakta mikä tästä pelistä aina valitettavasti unohtuu kun siitä puhuu. Uusi IP, juuri ilmestynyt konsoli (jolla jylläävät ARMS:n ilmestyessä monivuotinen kestosuosikki Mario Kart, sekä vuosikymmenen paras peli BOTW ja porukka odottaa vielä kuumeissaan Splatoon 2:ta) ja perin hölmö tappelupeligenren alagenre, oli melkoinen ihme että edes miljoona meni rikki niinkin nopeasti miten se meni.

ARMS on kyllä sangen pätevä ihan tappelupelinäkin. Sen pelimekaniikat ovat yllättävän taktiset ja monipuoliset, ja jopa paljon pelätty liikkeentunnistusohjaus toimii paremmin kuin esim. 11 vuotta aiemmin ilmestyneen Wii Sportsin vastaavat. Pro Controllerilla kuitenkin peliä on mukavin pelata sillä silloin hutiheilautusten määrä vähenee minimiin. Ehdottomasti pelin vahvin puoli omissa silmissäni, ei ole kuitenkaan mikään pelitiedostolta löytyvä asia. ARMS:n värikkäät hahmot erilaisine taustoineen, olivat pelin ajankohtaisimmissa vaiheissa melkein jo Overwatchin loren kehittämisen tasolle, kun Nintendo jakeli verkossa auliisti pelin concept artia ja hahmojen taustatarinoita. Pelin varsinainen sisältö jäi vähän laihaksi mutta kovin Nintendo itse rakenteli aihioita jollekin suuremmalle. Saa nähdä tuleeko sitä suurempaa enää? Itse uskon että Smash-hahmo toimii hyvänä markkinointikikkana jatko-osalle.

Paljon hyödyntämätöntä potentiaalia mutta hyvää tekemistä taustalla. Sanoisin että 55/45 kehujen puolelle.

 

[ville111]

Viime viikon peli, ARMS, ansaitsee... kehuja ja kritiikkiä (kehuja 2, kritiikkiä 2). Fintendon Mario-teemaviikon kunniaksi Viikon pelit jatkuu, tällä kertaa Super Mario Galaxy 2:n merkeissä.

---

Viikko 74: Super Mario Galaxy 2
Super Mario Galaxy oli valtava menestys, joten ei ole yllättävää, että Nintendo alkoi nopeasti harkita sille jatko-osaa. Tarkalleen ottaen Super Mario Galaxy 2:n oli alkujaan tarkoitus olla lisä-osa, mutta ideoita oli niin paljon, että se kääntyi melko luontevasti kokonaiseksi peliksi. Lopputulos oli hyvin suoraviivaista tasoloikintaa, mikä jakaa jonkin verran mielipiteitä toisten suosiessa Super Mario 64:n tyylisiä hiekkalaatikoita hubi-maailmoineen päivineen. Toisaalta Galaxyn ystäville tarjolla oli jälleen makeaa mahan täydeltä. Mitä mieltä sinä olet pelistä? Ottaako Super Mario Galaxy 2 riittävästi pesäeroa edeltäjästään? Onko Galaxy-sarja ylipäätänsä mieleesi? Mikä tärkeintä, ansaitseeko Super Mario Galaxy 2 kehuja vai kritiikkiä?