Viikon pelit [74. Super Mario Galaxy 2 (Wii)]

[ville111]

Viikon kunniaksi päätin pitkästä aikaa pelata Kid Icarusta. Omistan ainoastaan 3DS:lle julkaistun 3D Classics -version, joka tarjoaa NES-versioon nähden tyylikkäät taustat 3D-efektillä varustettuna sekä mahdollisuuden pelata hieman toimivammilla kontrolleilla. Muistikuvani pelistä pitivät paikkaansa; peli on aivan niin haastava kuin muistinkin, mutta myös ihan hauska pelattava.

Pelin haastavuus johtuu osittain laitteiston asettamista rajoitteista. Suurin osa pelin kentistä on vertikaalisia kenttiä, joissa pitää kiivetä alhaalta ylös (mikä sopii pelin teemaan erittäin hyvin; pelissähän Pit kiipeää alamaailmasta taivaisiin). Haaste tulee siitä, että kun kamera on edennyt ylöspäin, se ei enää voi palata alaspäin. Lisäksi kaikki objektit kameran alapuolella katoavat. Tämä johtaa ainakin minulla hyvin usein siihen, että tippuessani alapuolella olevalle tasolle huomaankin sen olevan jo kadonnut. Tämä on lievästi häiritsevää, mutta joku voisi toisaalta kutsua tätä pelin keskeiseksi pelimekaniikaksi. Varmasti jokainen peliä pelannut on kohdannut tämän ongelman, jos tätä nyt ongelmaksi voi kutsua.

Vaikka kuolinkin jo ensimmäisessä kentässä lukuisia kertoja, niin peli ei tunnu liian turhauttavalta. Toisin kuin monessa muussa Kid Icaruksen ikäisessä pelissä, Kid Icaruksessa ei ole ollenkaan elämiä. Tämä on ehdottomasti yksi pelin parhaista puolista, sillä muuten peli olisi aivan liian turhauttava. Kuolema palauttaa pelaajan kentän alkuun, joten kuoleminen kirpaisee joka tapauksessa. Kentät ovat verrattain pitkiä, mikä on ehdottomasti hyvä asia, mutta se toisaalta tekee kuolemisesta turhauttavampaa. Varsinkin, kun Pit liukastelee välillä pieniltä tasoilta kuolemaan.

Pelin kentät ovat lisäksi melko monipuolisia. Jo pelin ensimmäisissä kentissä pelaajalle avautuu mahdollisuus joko taistella Reapereita (pelin raivostuttavimpia vihollisia) vastaan, tai ohittaa ne kokonaan. Pelissä on myös lukuisia vapaaehtoisia huoneita, muun muassa kauppoja, aarrehuoneita tai haastehuoneita. Peliä pystyy pelaamaan monella eri tavalla; keräätkö sydämiä vai väistätkö viholliset kokonaan? Ostatko parantavan juoman vai säästätkö sydämet myöhempää käyttöä varten? Otatko riskin ja menetkö haastehuoneeseen? Vaikka pelin kentät ovat todella lineaarisia, niin pelaajalle avautuu monia vaihtoehtoja pelin aikana. Poikkeuksina lineaarisuuteen toimivat pomovastuksia edeltävät sokkelot, jotka ovat mielestäni pelin heikointa antia.

Kid Icarus ei ole täydellinen peli, mutta sanoisin sen kuitenkin ansaitsevan kehuja. Lisäksi olen Wapazin tavoin kiitollinen pelille siitä, että se toimii Kid Icarus: Uprisingin edeltäjänä. Uprising on edelleen yksi omista suosikkipeleistäni. Uprising otti valtavasti välimatkaa juuriltaan, mutta muutos oli mielestäni hyvästä. Näkisin mielelläni Kid Icaruksen jatkavan Uprisingin tyylisenä sarjana, vaikka en toki pettyisi Kid Icaruksen tyyliseen tasoloikkaankaan. Ainakaan paljoa.

 

[ville111]

Edellisen viikon peli, Kid Icarus, ansaitsee... kehuja! (kehuja 8, kritiikkiä 0). Tämän viikon peli on Sonic Adventure 2 (GC).

---

Viikko 65: Sonic Adventure 2 (GC)
Sonic Adventure 2 on jatko-osa vuonna 1998 julkaistulle Sonic Adventurelle. Peli julkaistiin alkujaan Sega Dreamcastille vuonna 2001, mutta se julkaistiin myöhemmin myös Nintendo GameCubelle. Kuten ensimmäisessä Sonic Adventuressa, Sonic Adventure 2:ssa on useita pelattavia hahmoja, jotka eroavat pelattavuuksiltaan toisistaan. Lisäksi peli on jaettu kahteen kampanjaan, Hero- ja Dark-kampanjaan, jotka kertovat pelin tarinan eri näkökulmista.

Peli sai pääsääntöisesti positiivisia arvosteluja, mutta peli kohtasi lisäksi kritiikkiä muun muassa pelin tarinan, ääninäyttelyn ja kömpelön kameran takia. Vielä tänäkin päivänä Adventure -sarja jakaa Sonic-fanien keskuudessa mielipiteitä. Jotkut haluavat sarjan palaavan Adventuren tyyliin, mutta toiset suosivat muun muassa Sonic Generationsin ja Sonic Colorsin tyylejä. Mikä tyyli on eniten sinun mieleesi?

Mitä mieltä olet Sonic Adventure 2:sta? Oletko pelannut muita Sonic-pelejä? Mitä hyviä ja huonoja puolia pelillä on? Toivotko Sonic-sarjan palaavan Adventure-pelien tyyliin vai pidätkö nykyisestä suuntauksesta? Ansaitseeko peli kehuja vai kritiikkiä?

 

[Tingle]

Tosi hyvä peli. Sonic paahtaa luujaa vruum vruum ja hyppii jipii jee. Knuckles jäbän aarteenetsintä toimii paremmin kuin Super Mario Sunshine. Ammuskelu on tylsää, mutta sekään ei haittaa uskomattoman nostalgiavyöryn alta. Upea, eeppinen tarina syvenee entisestään kun sen voi kokea sekä hyvisten että pahisten perspektiivistä. Kumman tiimin sinä valitset? Peli sisältää oikeiden bändien(!) tekemää musiikkia. Pelin läpäisyn jälkeen alkaakin loputon Chao-grindaaminen ja lisätehtävien suorittaminen. Uskomattomat kaksinpeliominaisuudet kruunaavat kokonaisuuden. Ei tätä voi kuin kehua.

Generations on parempi peli, mutta suurin osa tasohyppelystä on kaksiulotteista. Boostaaminen on aivan hirveää kakkea.

 

[Genkku]

Tingle kokosi aika hyvin. Ykkös-Adventurelle antaisin kritiikkiä, mutta kakkoselle kehuja. Pelissä ei ole oikein muuta vikaa kuin sekoileva kamera. Adventure 2 on kerännyt myös eniten tunteja itselläni 3D-Soniceista. Sonic/Shadow kentät ovat kunnon paahtoa ja aarteenetsintä on hauskaa, bonuksena vielä erilaiset moninpelimoodit. Aquatic Mine ja Death Chamber olivat lapsuuteni kuumottivimmat kokemukset.

Adventure 3 olisi ihan kiva nähdä nostalgian vuoksi, kunhan räiskintä poistettaisiin tai korjattaisiin. Generations-tyylikin on ihan menevä, kunhan wispit vain pysyisivät poissa.

 

[Tingle]

Sonic 2006 on kai jollain kieroutuneella tapaa Sonic Adventure 3 joten R.I.P. vaan sitten.

 

[Tingle]

Voiko Metal Gear Solid pärjätä tälle?

 

[Mr. X]

Olen pelannut pelin useamman kerran läpi ja pari kertaa kerännyt kaikki emblemit. Hyvä peli, mutta viimeksi alkoi ärsyttämään buginen homing attack ja pari huonosti suunniteltua kenttää.

Generations on parempi peli, mutta suurin osa tasohyppelystä on kaksiulotteista. Boostaaminen on aivan hirveää kakkea.

Boostaaminenhan on ainoa hauska asia koko pelissä. Nyt en aivan ymmärrä...

 

[Tingle]

Koska Sonicin täytyy koko ajan mennä niin saakelin vauhdikkaasti, boostpeleissä 3D-osuudet ovat usein ralliautoilua tai raiteilla pyörimistä, mikä syö tilaa kolmiulotteiselta tasohyppelyltä. Sillä on myös liian helppo vain paahtaa läpi vihollisista ja ohittaa rotkoja.

 

[Mr. X]

Ralliautoilu on pelin pointti ja fysiikat ei edes tue sellaista kolmiulotteista tasohyppelyä mitä odotat. Pelin nimi on Sonic ja siinä on tarkoitus mennä lujaa eli läpäistä kentät mahdollisimman nopeasti, joten boostia pitääkin käyttää rotkojen ylitykseen ja muiden oikoreittien ottamiseen.

 

[Tingle]

Pelin parhaat kohdat ovat ne (liian harvat) 3D-loikintakohtaukset joten en nyt aivan ymmärrä.

 

[Rush]

Aivoni aktiivisesti hylkivät ajatusta hyvästä 3D-Sonicista, joten keskustelu Adventure 2:sta vaikutti alkuun minulle sarkastiselta. Piti lukea uudestaan viestit ja yritän paraikaa prosessoida, että onko kohtuullinen 3D-Sonic peli realistisesti mahdollinen.

 

[Tingle]

Mitä 3D Sonicceja olet pelannut?

 

[Mr. X]

Pelin parhaat kohdat ovat ne (liian harvat) 3D-loikintakohtaukset joten en nyt aivan ymmärrä.

Hei Tingle! Nyt on käynyt niin, etten ole enää täysin varma puhutaanko me samasta asiasta. Oletin itse, että tarkoitat ralliautoilulla myös kohtia joissa boostataan rotkojen yli ja hypitään vihollisten päällä, mutta nämä voisi yhtä hyvin laskea 3D-loikintakohtauksiksi. Toivoisin siis, että tarkentaisit ja ehkä myös antaisit esimerkkejä näistä mainitsemistasi harvoista 3D-hyppelyistä, jotta voisin jatkaa tätä mielenkiintoista keskustelua paskasta pelistä. Kiitos!

 

[Tingle]

Piti linkittää video alkamaan yhden minuutin kohdalta, mutta ei se toiminut voooi.

Sky Sanctuaryssa on monia kivoja pätkiä, kuten tämä missä hypitään pyörivän kiekon päällä (videolla pelaaja tosin puoliksi skippaa sen käyttämällä yläreittiä). Samassa kentässä on myös monia muita mukavia kohtia, kuten hyppelyä pilveltä toiselle ja murenevan lattian yli.

 

[Rush]

Mitä 3D Sonicceja olet pelannut?

Voidaan lähteä ihan jo siitä, että ainoat Sonic-pelit mitä olen ikänä pelannut ovat Freedom Planet ja kaksi ROM hackia ekaan Sonic the Hedgehogiin (joku "korruptoitunut ROM"-creepypasta sekä sipulirengasmodi). Että sarjan ystäväksi on hyvin vaikea tunnistautua.

Rejektioni 3D-osiin pohjautuu Youtubereiden läpipeluihin, joita niitäkin olen katsonut vähän sekalaisesti. Adventure 1:n jaksoin katsoa kokonaan, kiitos ProtonJonin perseilyjen, sekä Grumpsien Sonic Boomin, koska se oli niin hajonnut tuote että poiskaan ei voinut suunnata katsetta. Lisäksi nähnyt kohtuullisen määrän '06:sta, Shadow the Hedgehogia, Colorsia sekä hieman Black Knightia. Nämä selittänevät tuon aikaisemman vitsini. Reiluuden nimissä Colors vaikutti suht ok:lta. Muista peleistä en tiedä paljoa mitään, ja jos täysin rehellisiä ollaan, en erityisemmin edes välitä.

Tulipa kauhea killjoy-viesti. Jatkan suosiolla sivusta seuraamista.

Mihin nykyään enää tarvitsekaan mielipiteitä kun internetin meemeistä saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Indeed

 

[Tingle]

Mihin nykyään enää tarvitsekaan mielipiteitä kun internetin meemeistä saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Colours on tosiaan vallan ok. Adventure 2:n ja Generationsin lisäksi en muista välitäkään, ja näitäkin voi ihan aiheella kritisoida monesta asiasta.

 

[Mr. X]

Sky Sanctuaryssa on monia kivoja pätkiä, kuten tämä missä hypitään pyörivän kiekon päällä (videolla pelaaja tosin puoliksi skippaa sen käyttämällä yläreittiä). Samassa kentässä on myös monia muita mukavia kohtia, kuten hyppelyä pilveltä toiselle ja murenevan lattian yli.

Kiitos selvennyksestä, ymmärrän nyt mistä kyse. Sanoin jatkavani tätä keskustelua, mutta tähän on aika vaikeaa vastata mitään. Peli kannustaa pelaamaan nopeasti ja tarjoaa näissä hitaammissa tasohyppelyhaasteissakin nopeamman reitin joka ohittaa ainakin suuren osan niistä. Jos ei kiinnosta boostaamiset niin ei kiinnosta enkä pakota olemaan tyytyväinen.

Adventure 1, Sonic Boom, '06, Shadow the Hedgehog, Colors, Black Knight

En tämän listan jälkeen ihmettele jos "hyvä 3D-Sonic" kuulostaa hassulta. En kyllä ihmettelisi silloinkaan vaikka olisit listannut ne "hyvät" pelit.

 

[Turjake]

Nostalgia on kova tämän pelin kohdalla, mutta rehellisyyden nimissä... jos pelistä noin 1/3 on hyvää niin aika heikosti menee...

 

[ville111]

Viikon pelit -aihe tekee jälleen comebackin! "Edellisen" viikon peli, Sonic Adventure 2, ansaitsee... kehuja! (kehuja 5, kritiikkiä 1). Fintendon Xenoblade Chronicles -teemaviikon kunniaksi tämän viikon peli on Xenoblade Chronicles X (Wii U).

---

Viikko 66: Xenoblade Chronicles X (Wii U)
Wille julkaistu Xenoblade Chronicles sai erinomaisen vastaanoton, joten sarjan kehittäjä, Monolith Soft, päätti kehittää pelin jatko-osan Wii U:lle. Pitkän kehitystyön lopputuloksena syntyi Xenoblade Chronicles X, joka rikkoi edellisen osan asettamia kaavoja monella osa-alueella. Peli oli huomattavasti avoimempi kuin Xenoblade Chronicles, ja pelin paino ei ollut yhtä vahvasti tarinassa. Pelissä oli mukana myös moninpeli-elementtejä, kuten yhteistyönä suoritettavia tehtäviä. Pelissä ohjataan omaa Avatar-hahmoa, jonka varusteiden lisäksi myös ulkoasun ja äänen voi itse päättää.

X on jakanut paljon mielipiteitä, sillä monet pelaajat eivät olleet tyytyväisiä esimerkiksi pelin tarinaan. Valtava sisällön määrä saattoi tuntua osalle pelaajista ylivoimaiselta, erityisesti koska monet tehtävät olivat hyvin samankaltaisia. Myös Avatar-hahmot saivat kritiikkiä osakseen, koska ne eivät vastanneet Xenoblade Chroniclesin huolella suunniteltuja hahmoja. Toisaalta monet pelaajat arvostavat pelin kaunista maailmaa, vapauden tunnetta ja taistelujärjestelmän syvyyttä.

Mitä mieltä olet Xenoblade Chronicles X:stä? Onko peli alkuperäisen Xenoblade Chroniclesin tasoinen vai jopa parempi? Pidätkö pelin Avatar-hahmoista, avoimesta maailmasta ja moninpeli-elementeistä? Mitä hyviä ja huonoja puolia pelillä on? Ansaitseeko Xenoblade Chronicles X kehuja vai kritiikkiä?

 

[Rush]

Olihan X:ssä omat ongelmansa, ja ymmärrän että tämän tyylinen peli ei todellakaan iske kaikille (ja poikkesi todella paljon XC1:n tyylistä). Itse kyllä tykkäsin vapaavalintaisesta säheltämisestä ympäri maailmaa. Mira on tolkuttoman komeaksi suunniteltu maailma, jota teki mieli tutkia ennen kuin levelitkään tahtoivat riittää mörköjen päihittämiseen. Colonyn kehittymistä oli myös mukava seurata ja mechit ovat päheitä.

Vaikka tämä ei mitenkään yletä erinomaisen XC1:n tasolle, minulla oli kivaa X:n parissa ja annan sille kehuja.