The Legend of Zelda: Breath of the Wild

[Spike]

Tokihan pelin eri ominaisuuksilla pitää olla joku merkitys. Pelit ovat joka tapauksessa suunniteltuja kokonaisuuksia rajatuilla aikatauluilla ja budjeteilla, niin on ihan aiheellista kritisoida vähän sitä mihin nämä resurssit vaikuttaa olevan käytetty. Pelin eri osa-alueiden toimivuus on myös tapa, jolla pelin laatua mitataan.

Näin pidemmän tauon jälkeen omaa pelikokemusta pohtiessa aikaresurssien puute näyttää tulevan pelissä kyllä erilaisin tavoin esille. Shrinejen puzzle-mekaniikkoja esiteltiin innolla ennen julkaisua, mutta silti iso osa shrineistä käytettiin Test of Strength tai Blessingeihin, mikä tuntuu olevan pienempi tai suurempi pettymys monelle. Henkilökohtaisesti olen myös vielä sitä mieltä, että shrinejen vapaaehtoisuus, lyhyys ja warp-mahdollisuus olisivat antaneet puzzleille syytä olla paljon haastavempia mitä ne ovat. Toisaalta erilaisia vihollisia ja bosseja on melko vähän, mitä on koitettu korjata vähän antamalla niille eri vaikeustasoja, mutta sekin viivästyttää toistuvuuden tunnetta vain hieman. Geneerinen sisältö on myös itsessään melko kaksiteräinen miekka.

Pelin ruoanlaitto on myös hämmentävästi toteutettu systeemi. Ainesosia ja monimutkaisia reseptejä tuntuu olevan loputtomiin, mutta pelatessa äkkiä huomaa ettei niille ole oikeastaan mitään käyttöä. Kuka voi väittää tehneensä vaikkapa rapurisottoa, hunajalättyjä tai vaikka porkkanakakun? Entä joku noista kahdesti? Suurin osa resepteistä menettää täysin merkityksensä kun hearty-ainesosat rikkoo healthin recoveraamisen täysin ja endura-ainesosat tekevät saman staminalle. Ainesosienkin kerääminen ruoanlaittoa varten käy turhaksi kun pelaaja saa warp pointin vaikkapa durian-apajille. Jokin täytettävä reseptikirja, joka olisi tehnyt noista collectibleja ja samalla antanut syytä erilaisten ainesosien etsimiseen ja keräilyyn olisi antanut jo uutta elämää ruoanlaitolle, mutta tällä hetkellä se tuntuu olevan lähinnä elämyspelaajille jotka kieltävät tarvitsevansa mitään ulkoista motivaattoria tai merkitystä porkkanakakun leipomiseen.

En halua tehdä kärpäsestä härkästä närkästymällä jostain niin pienestä ja loppujen lopuksi merkityksettömästä seikasta kuin ruoanlaitto. Se ei ole ainoa tai isoin seikka, mikä itseäni pelissä häiritsee, mutta tämän kategorian ominaisuuksista se on niistä konkreettisin ja toisaalta aikalailla vaikea pistää pelkästään makuerojen piikkiin. Samaan ajanpuutteeseen kehitysvaiheessa tuntuu viittaavan myös geneerinen sisältö niin vihollisten, bossien, side questien, rewardien jne. muodossa, shrinejen lyhyys tai test of strengthit tai se miten

Spoileri

final boss oli hätkähdyttävän selkeästi täysin riskitön ja irtonainen interaktiivinen cutscene.

Tämän kaltaiset pienet seikat on kuitenkin se, mikä viestii pelin laadusta ja siitä kuinka hiottu tai hiomaton se on, ja tekee sen kriittisen eron 9/10 ja 10/10 välille. Peli ei tehnyt sinänsä mitään väärin, mutta kaikkien sen tuomien uudistusten jälkeen työtä oli todennäköisesti vain liikaa kaiken hiomiseen. Toivonkin todella että samaa engineä käytettäisiin uudestaan jossain muodossa.

 

[Wilbur wals]

En minäkään väitä peliä aivan täydelliseksi mutta ihan rehellisesti voin sanoa että nuo viat mitkä useita tuntuvat häiritsevän en tunne niitä itse ärsyttäväksi millään tavalla vaan ennenminkin pelimaailmaan kuuluvaksi. Niin ja pelin viat on edelleen niin pieniä etten niistä viitsi edes narista. Muut hoitaa sen puolen tarpeeksi hyvin ja Nintendo voi jopa kuulla sen. Kyllähän Nintendo teki aikamoisen ensiesityksen avoimen maailman peleihin mitä muut ovat vääntäneet jo monen monta vuotta. Aunomahan sanoi että olisi halunnut tuoda peliin vaikka mitä vielä lisää mutta aikaa ei enään ollut olihan peliä jo tehty viisi-kuusi vuotta. Luulempa että seuraavaan Zeldaan käytetään ainakin samantapaista moottoria ehkä vähän päivitettynä Switch versiona(eli Zelda Unreal 2:sta) jolloin oppirahat on maksettu ja pystytään tekemään peli jossa on vähemmän narinaa aiheuttavia ominaisuuksia No sellaista peliä ei tule olemaankaan joku ominaisuus ei ikinä miellytä kaikkia.

Mitä edelleen hevoseen tulee niin mielestäni se ei ole vain perinteen vuoksi lisätty pakko ominaisuus. Aiemmin jo selitin syyn. Eikä tuo hevostelu ole keneltäkään pois vaan tuo lisää peliin ja silloin se minusta on hyvä juttu eikä todellakaan turha ominaisuus. Vaikka Xylitoli ei hevosta olekkaan käyttänyt niin itse olen ratsastellut oikeinkin paljon ja nauttinut siittä. Tämä minusta kuvaa Botw:ia erinomaisesti jossa jokainen pelaaja luo seikkailunsa ja pelitapansa itse kenenkään määräämättä. Mikä tekee juuri Botw:sta mahtavan pelin. kun muistelen niin hevosella on ollut hyvinkin samantyylinen rooli myös Oot:ssa ja Twilightissa. Paikasta toiseen siirtymisessä nopeasti. Kyllä itse vaikka mieluummin ratsastan Hatenosta Great plateulle taikka Rito villageen kun juoksen sinne odottaen kun stamina mittari aina pinkomisen jälkeen täyttyy. Tietenkin jos on intohimonen juoksija niin kai se tuokin matka olisi nautinto.

Tapanani ei ole yleensäkkään alkaa pelatessa pohtimaan ja miettimään mikä siinä on vikana jos sen pelaaminen tuntuu yhtä mahtavalta kuin mitä se Botw:ssa. Jälkikäteenhän sitä sitten voi enemmän pohtia mitä parannettavaa pelistä voisi löytyä. Mutta eipä sitäkään ole tullut kauheasti harrastettua.Annan mennä vain ja nautin. Nyt alkaa kunto loppumaan tähän hevos väittelyyn joka minusta on kohtuu turhaa. Muut saa jatkaa toki jos halua riittää. Mieluummin sitä kirjoittaisi vaikka uudesta Hard modesta ja haasteluolastosta. Moni on tuon luolaston mennyt läpi mutta itse jätin sen tähän Hard moden läpi pelaamiseen yhteyteen. Eli ihan heti en sitä pääse testaamaan mutta eipä ole kiirekkään. Pelataan rauhassa tutuissa maisemissa esineitä, kuvia keräten ja tehtäviä suorittaen sekä aina välillä maisemia ihaillen. Lisäksi täytyy pohtia kuinka hyökkäisi noiden suurempien ja vaarallisempien leirien kimppuun. Näin aluksi sinne ei ainakaan ole mitään asiaa.

 

[Kuruwin]

Kuvaa kyllä peliä paljon, kun nimenomaan Breath of the Wildista puhuttaessa huono taistelu nousee niin usein esille, vaikka kaikissa muissa 3D-Zeldoissa se on vielä huonompi.

Johtunee varmaan siitä että kamala durability systeemi on yhdistettynä tahmeaan liikkumiseen.

Mitä tuohon seiskan arvosanaan tulee niin saahan tuollaisella ainakin huomiota. Jos nyt itse seiskan pelejä pelanneena vertaan niitä pelaamiani seiskan pelejä Zeldaan niin ei kyllä puhuta missään tapauksessa samantasoisista teoksista. Täytyy olla mielestäni mukana jo tietynlaista asenne vammaa ja huomion hakuisuutta minun mielestäni.

Seiskan arvosana on huono vain maailmassa jossa arvostelijat jakavat kymppejä kuin suomalaiset kauppiaat ämpäreitä. Seiska on ihan hyvä arvosana sellaiselta henkilöltä joka antaa maltillisemmin pisteitä. Mistään muusta en jaksa kyllä enään sinun kanssani jankata.

Salamat voivat hakeutua kaikenlaisiin metalliesineisiin, joiden kanssa voi vuorovaikuttaa. Tähän lukeutuvat siis esim. metalliset aseet, jouset ja kilvet, mutta eivät armorit. Omat ukkostajohtavat tavarat tunnistaa helposti efektistä, joka niiden kohdalla ukkosella näkyy.

Okei. Hyvä tietää.

Hevosista sanon sen mitä jo alkujaan sanoin eli sen että se on ihan luonnollista että hevonen ei liikkuu nin sulavasti kuin auto mutta verrattaen BOTW:n hevoset on huomattavasti könkköämpiä ohjata kuin muissa peleissä joissa olen hevosella joutunut kulkemaan. Kukaan ei väittänytkään että hevosen pitäisi liikkua täysin epäluonnolisesti. Kyse on nyt vain siitä että hevosella liikkuminen on tässä pelissä tarpeettoman turhauttavaa ja siitä syystä aika moni pelaaja on hevoset unohtanut alun jälkeen. Ei sen hevosen tarvitse kääntyä kuin luoti mutta jos se koni kääntyy huonommin kuin tankki niin jossain on menty metsään. En muista että esim TP:ssä olisi hevonen ollut paljon luonottomampi ohjata ja siinä pelissä ratsastelun kanssa ei ollut ongelmaa.

Hevosia ei tarvitse poistaa mutta kuten Xylitol sanoi niitten olisi pitänyt olla oikeasti hyödyllisiä.

 

[Kaura]

Hyödynsin itse pelin aikana enimmäkseen vain bokoblineiltä varastamiani hevosia, joilla oli varsin kätevää ja nopeaa edetä teitä pitkin tuntemattomille seuduille. En myöskään havainnut niiden jumittaneen kamalasti, ja jos itse ratsastin kivikasaan, pääsin sieltä sillä sivuaskellussysteemillä aina pois.

Minusta hevoset ovat kiva ja liikkumista oikeasti nopeuttava mekaniikka peliin, mutta samalla tuntuu, että konit olivat vaivalloisen tallikäynnin takana aina juuri silloin, kun olisi oikeasti kannattanut kipittämisen tai warpaamisen sijasta ratsastaa. Samalla ihmettelen, miten ne tuntuvat olevan pudotuksia lukuun ottamatta täysin tuhoutumattomia - yritin alussa pistää villihevosia muiden eläinten tavoin lihoiksi, mutta se ei vain käy.

 

[Wilbur wals]

Kokeilehan Kuruwin uudemman kerran TP hevosella ratsastelua niin saatat yllättyä kuinka "ongelmatonta" se olikaan! Niin ja seiskan peli ei edelleenkään ole kyllä sopiva minusta Botw:in tasoiselle pelille vaikka olisi maltillisempikin arvostelija. Kyllä tuolla arvosanoilla pelaamani pelit on olleet ihan muuta. Toki kymppejä jaellaan turhan helposti nykypäivänä mutta silti 7 peli on jotain ihan muuta kuin Botw.

Hyödynsin itse pelin aikana enimmäkseen vain bokoblineiltä varastamiani hevosia, joilla oli varsin kätevää ja nopeaa edetä teitä pitkin tuntemattomille seuduille. En myöskään havainnut niiden jumittaneen kamalasti, ja jos itse ratsastin kivikasaan, pääsin sieltä sillä sivuaskellussysteemillä aina pois.

Minusta hevoset ovat kiva ja liikkumista oikeasti nopeuttava mekaniikka peliin, mutta samalla tuntuu, että konit olivat vaivalloisen tallikäynnin takana aina juuri silloin, kun olisi oikeasti kannattanut kipittämisen tai warpaamisen sijasta ratsastaa. Samalla ihmettelen, miten ne tuntuvat olevan pudotuksia lukuun ottamatta täysin tuhoutumattomia - yritin alussa pistää villihevosia muiden eläinten tavoin lihoiksi, mutta se ei vain käy.

Ehkä tuo hevosten teurastaminen ei ole vaan sopinut peliin. Se eläin kuitenkin koetaan hieman erilailla kuin villisiat ja muut villielukat ja jopa jos sitä verrataan muihin maatilan eläimiin. Se on kuitenkin vähän niin kuin ihmisen kumppani. Tätä epäilen syyksi. Saman luulen koskevan myös koiria. Hevosen saa kyllä tehokkaasti kuolemaan Guardianin lähellä. Oman uskollisen ratsun kuolema ei muuten tuntunut hyvältä vähän niin kuin se olisi oikeasti menehtynyt. Aika jännä juttu että pelissä syntyy tälläisiä tunnesiteitä. Tuo hevosen jättäminen tutkimaan lähdössä vaatii vähän suunnittelua jotta se olisi sitten haettavissa tutkimus matkan jälkeen. Itse ainakin toimin näin. Kaiken kaikkiaan hevostelu on Botw:ssa minusta erittäin hyvin toteutettu enkä löydä siittä narinan aihetta. Niin ja aika nautinnollista on ratsastaa tuulispäänä Guardianin luokse hypätä ilmaan ja tuhota se. Ai ai!

 

[Kuruwin]

Tuosta oli vahingossa jäänyt pois vain mainita siitä että ei samassa määrin.

 

[bËst]

Mielenkiintoista argumenttia puolesta ja vastaan indeed.

Pienellä irstaudella suhtaudun tuohon Kuruwinin argumentaatioon, jossa voimakkaasti tuo esiin (tai ainakin itselleni välittyy tämä mielikuva) että pelissä on suurestikin ongelmia ja huonosti toteutettuja asioita ja että peli on täysin ylihypetetty. Mutta silti argumentit painottuvat tuohon hevosen ohjaukseen, joka ei ole oikeastaan millään lailla relevantti koko ajan läsnä oleva pakko pelissä. Täysin optionaalinen ja jopa traditionaalinen tapa pelata Zelda-sarjan pelejä. Käytännössä siis kivaa fiilistelyä. Joten siinä mielessä aika hatarasti voin nojautua senkään toimivuuteen peliä määrittävänä tekijänä.

 

[Kuruwin]

Minähän sanoin siinä alkuperäisessä viestissä että en ala kunnolla avautumaan pelistä ennen kuin olen sen läpäissyt ja siksi keskustelu on painottunut näihin kahteen asiaan. Turhauttavaa tällänen dialogi kun kokoajan mennään jonnekkin olkimies linjalle.

Mutta joo. Näyttää kyllä vähän siltä että en ylipäätään jaksa koko peliä edes läpäistä koska mielenkiinto peliä kohtaan on jo lopsahtanut niin pahasti.

 

[bËst]

Omapa on menetyksesi bro 8).

Pitääs vielä 8 shrinea mettästää ennenkä lähden kokeileen trial of the swordsia. Oon kalunnut maailmaa nyt pitkin ja poikin, mutta shrinet ei vain osu silmiin. Kaks Shrine questia on vielä aivan mysteerejä ku en ymmärrä niitä tarpeeksi hyvin.

Heros path onneksi avasi silmiä, että mitkä alueet matkalla ovat jääneet kaluamatta.

 

[Wilbur wals]

Pakko vielä mainita että näin toista kertaa kun peliä on aloittanut pelaamaan niin olen tykästynyt tosissaan tuohon ohjaustyyliin jossa kumpikin joy-coni on omassa kädessään. Jotenkin aika vapauttavan rentoa pelaamista kun eilenkin huomasin että toinen käsi oli sohvan käsinojalla ja toista pidin sohvan selkänojan päällä. Aikamoista

 

[Tapza]

En ymmärrä tätä ajattelutapaa, jonka mukaan kaikki peliä kritisoivat olisivat jotain niuhottajia jotka eivät vaan osaa rentoutua ja nauttia pelistä. Että huonoista puolista huomauttaminen on jotain helvetin perisuomalaista negatiivisuutta. Onko käynyt mielessä, että pelin ongelmat vaikeuttavat tätä mainittua pelistä nauttimista? Tuskin moni lämpimikseen peliä haukkuu (vaikka niitäkin toki aina on), ennemminkin ilmaisee, että ei syistä x ja y tykännyt sen pelaamisesta yhtä paljon kuin useimmat muut.

Itse pidin pelistä kovasti, mutta siinä on myös ongelmia, ja on aivan pöyristyttävää, että niistä huomauttaminen leimataan tyhjänpäiväiseksi negailuksi.

 

[Rush]

Mutta kun loukkaantuminen on niin helppoa. :)

Asioista puhumisessa ei ole ongelmaa. Tietenkään "et vain osaa nauttia pelistä"-tyyliset ilmaisut eivät tule muuttamaan kenenkään mielipidettä, mutta myöskään asioista vaikeneminen ja vastaamatta jättäminen eivät tule muuttamaan kyseistä mielipidettä. Se on kyllä ihan oikein sanottu, että vastapuolta ei pitäisi henklökohtaisesti leimata jotenkin huonommaksi ihmiseksi. Toiset tykkää muhkummasta.

Minusta on oikeastaan mielenkiintoista, että vaikka itse kullakin on jotain annettavaa kritiikkiä tälle pelille, ne kritiikin lähteet eivät usein tunnu olevan aivan samoja. Kuten tuossa tuli sanottua aiemmin, ne aiheet mistä tässä on juuri keskustelu eivät ole minulle olleet pelatessa ollenkaan ongelmia tai sitten ovat niin marginaalisen pieniä, että en ole niistä kummemmin välittänyt.

Spike kirjoitti vähän pidemmän vastauksen, joten haluan sitä ainakin vähän huomioida.

Tokihan pelin eri ominaisuuksilla pitää olla joku merkitys. Pelit ovat joka tapauksessa suunniteltuja kokonaisuuksia rajatuilla aikatauluilla ja budjeteilla, niin on ihan aiheellista kritisoida vähän sitä mihin nämä resurssit vaikuttaa olevan käytetty. Pelin eri osa-alueiden toimivuus on myös tapa, jolla pelin laatua mitataan.

Sinällään tämä on kyllä totta, mutta se on myös aikamoista jossittelua lähteä arvailemaan, mihin se kehitysaika ja -resurssit olisivat menneet jos jotain ominaisuutta ei olisi implementoitu.
Minulle ratsastus ei koskaan vaikuttanut sentään niin tarpeettomalle ominaisuudelle, että en välittäisi sen olemassaolosta. Lisäksi voisin kuvitella ratsastuksen olevan hyödyllisempi sellaisille pelaajille, jotka eivät välitä jokaikisen kukkulan ja solan tutkimisesta vaan haluavat vain edetä seuraavaan paikkaan. Olin suorastaan yllättynyt että tämä aihe tuli edes esille.

Spike myös nosti esille sanan "elämyspelaaja", mikä on uskoakseni hyvin relevantti käsite puhuttaessa BotW:sta. Itse suhtaudun peliin jossain määrin elämyspelaajan näkökulmasta. Minusta on kivaa ottaa rennosti, katsella maisemia ja suunnitella seuraavaa tutkimusretkeä omassa rauhassa. Välillä valitsen tietoisesti pidemmän reitin ilman mitään varsinaista syytä. Perille ratsastaminen on hauskempaa kuin lähelle teleporttaaminen ja loppumatkan juokseminen, vaikka se säästäisikin aikaa. Minulla on usein mielekkäimmältä näyttävät vaatteet päällä, vaikka ne eivät olisikaan vahvimmat tai aina edes tilanteeseen sopivimmat: joskus olen käynyt kylmillä alueilla vain lämmittävän ruoan voimalla vaikka omistankin kasan lämpövaatteita.

Breath of the Wild olisi erittäin helppo "suorittaa" läpi. Kun keksii muutaman käytännöllisen taktiikan taisteluita varten, ne eivät ole enää kovin vaikeita. Vaatteilla voi kiertää pitkälti jokaisen overworldin tarjoaman haasteen aina säästää vihollisen ohi hiippailemiseen. Ajattelen näitä vahvoja työkaluja palkintona siitä, että olen jaksanut pelata peliä sen 200 tuntia ja minulla on mahdollisuus juustota tilanne kuin tilanne läpi, jos en jaksa siihen panostaa tällä kertaa. Ne eivät ole kuitenkaan ole välttämättömiä työkaluja, joita peli haluaisi minun käyttävän. Ne vain ovat minulla käytössä, mutta on minun itseni valinta haluanko niitä hyödyntää vai en.

Tässä on yksi Breath of the Wildin hieno asia. Peli ei anna pelaajalle automaattisesti mitään, mutta ei myöskään pakota tekemään mitään. Minusta juuri nyt tuntuu siltä että haluan juosta tundralle boksereissa, joten kokkaan pikaiseen pari lämpöruokaa ja laitan tulimiekan kantoon. Voisin toki pukea sotilaan armorit, mutta sisäinen emolapseni haluaa pistää Dark Linkin kamat päälle ja ottaa tallista mustan hevosen ja angstailla menemään, kylvää kauhua Hyrulen jokaiseen nurkkaan. Breath of the Wild tuntuu nimenomaan elämyspeliltä. Taistelut ovat toki enemmän tai vähemmän suorittamista, mutta rikkoutuvat aseet, fysiikkamoottori (sekä pelin sisäisen logiikan konsistenttius) ja pelin yleinen joustavuus tekevät siitä vähemmän suorittamista ja jättävät tilaa kokemuksille. Jos pelissä ei olisi rikkoutuvia aseita, olisi hyvin vähän syytä ikinä käyttää mitään muuta asetta kuin sitä +40 Attack Lynel Swordia minkä löysi 50 pelituntia sitten. Jos pelissä olisi combosysteemi, pelaajan kannattaisi vain opetella pari vahvaa comboa ja voisi turvautua niihin suurimman osan ajasta sen sijaan että lähestyisi taistelua eri tavoilla. Jo nykyisellään Shield Counter on melkein turha ominaisuus, koska Perfect Dodge+Flurry Rush ovat yksinkertaisesti parempia joka tilanteessa.

BotW ei ole minulle peli yksittäisten haasteiden suorittamisesta, vaan pelimaailman ja pelin toiminnan tutkimisesta, hallitsemisesta ja sen kanssa leikkimisestä. Pelin hallinta tapahtui pitkälti jo monia kymmeniä tunteja sitten, mutta tässä vaiheessa voin vielä leikkiä sen tarjoamilla mahdollisuuksilla. Pakko tosin myöntää, että pelin fantastinen visuaalinen ilme tekee kaikesta paljon miellyttävämpää omalta osaltaan. Kukkulan päälle on aina ilo kiivetä, koska maisemat ovat aina olleet sen arvoisia.

Tämän kaltaiset pienet seikat on kuitenkin se, mikä viestii pelin laadusta ja siitä kuinka hiottu tai hiomaton se on, ja tekee sen kriittisen eron 9/10 ja 10/10 välille. Peli ei tehnyt sinänsä mitään väärin, mutta kaikkien sen tuomien uudistusten jälkeen työtä oli todennäköisesti vain liikaa kaiken hiomiseen. Toivonkin todella että samaa engineä käytettäisiin uudestaan jossain muodossa.

Enemmän tai vähemmän tämäntyyliseen lopputulokseen itsekin olen tullut. Pelissä on erinomaisen paljon potentiaalia vielä käyttää seuraavaan osaan.


Tulipahan taas hirveä ramble.

 

[Tertzzi]

Juuri vedin Trialssit läpi. Olipas mukavasti haastetta. Vikassa huoneessa meinasi lähteä lapasesta

DLC 2:sta sit jouluna!

 

[Wilbur wals]

Rushin tekstiin viitatakseni minun ei ole ainakaan ollut tarkoitus leimata ketään huonommaksi ihmiseksi tässä keskustelussa eikä pitää itseäni muita parempana(jos jollain on jäänyt sellainen kuva). Tarkoitus on ollut vain jakaa mielipiteitäni pelistä. Tämä on kuitenkin ehdottomasti paras foorumi keskustella asiallisesti Nintendosta ja sen peleistä.

 

[Tingle]

Joo täällä on kyllä asiallisia tappeluita sankarin ja vihulaisten välillä

 

[Hynät/Rahat & Ruplat]

Tärkeintä on, et oma iso korporaatio voittaa :)

 

[Kraidi]

Vaikka pidänkin peliä parhaimpana Zeldana, niin kyllä minäkin näen siinä joitain lannistavia piirteitä. En voi ensinnäkään käsittää, miksi pelimaailman rajat ovat sellaiset kuin ovat. Näkymätöntä seinää ei tulisi olla enää yhdessäkään modernissa videopelissä, vaan se pitäisi piilottaa fiksusti niin, ettei pelaaja tajua koko asian olemassaoloa. Lähestyessä pelimaailman rajoja voisi tapahtua esimerkiksi taikuus, jolloin ruutu sumenee ja Zeldan ääni kehottaa rientämään takaisin päätehtävän pariin.

Hevosista vielä sen verran, että nehän ovat älykkäitä tässä pelissä. Muistaakseni saattoivat väistää ihan automaattisesti puita ja muita vastaan tulevia esteitä.

 

[Wapazi]

Tarkoituksena oli pelata Trial of Sword läpi ja alkaa metsästää loppuja Korok Seedsejä, mutta Master Mode veikin täysin mukanaan.

Spoileri

Alussa tuolla vaikeammalla tasolla pelatessa meinasi epätoivo iskeä, kun Great Plateulla ei pärjänyt ensimmäisellekään viholliselle ja kaiken kukkuraksi olivat vielä menneet tunkemaan Lynelin aloitus paikkaan.

Nyt alkuvaikeuksien jälkeen pärjäänkin jo nykyisellä varustuksellani sinisille ja mustille Bokoblineille. Silvereitä en ole vielä uskaltanut lähteä combatissa haastamaan, mutta ehdin jo tyrkätä muutaman veteen, kun sattuivat olevan sopivasti rannan tuntumassa. Katsotaan uudestaan sitten, kun olen hommannut paremman armorin. :)

 

[Kuruwin]

Päätin muuten vielä kokeilla jatkaa ja sen jälkeen kun selvisin Gerudosta niin ainakin hetken sain vaihteeksi taas nauttia pelistä. Heti perään nopeasti suoritin kaksi muuta Divine Beastia (Rito ja Zora) ja jos minulla olisi ollut näistä saadut kyvyt joskus 10h sitten niin ehkä olisin saanut pelistä irti enemmän eikä tuntuisi nyt siltä että menen tänään myöhemmin suoraan Ganonille (skippaan silti sen vikan beastin vaikka tykkäsin Rito ja Zora luolasta)

Tämä onkin yksi näistä pelin ongelmista. Yleensä pelit kärsivät siitä että peli rajoittaa tekemistä liikaa mutta tämä kanssa ongelmana on ollut se että peli on liian vapaamuotoinen. Tässä helposti pystyy välttymään niiltä hyödyllisimmiltä asioilta ja pitkään saa tuskailla näitten one shottaamisten ynnä muiden takia koska tässä ei oikein ole mitään sellaista selvää rajaa että tuonne tai tänne ei kannata mennä. Jotkut paikat kuten Hyrule Castle on selvästi rajattu pahimmilla vihollisilla mutta muu maa ei niin.

Moni ei sitä halua mutta itse ainakin toivoisin että seuraavassa pelissä uskallettaisiin mennä ropen suntaan. Tämä korjaisi pelistä senkin ongelman että pelimaailman tutkiminen usein ei palkitse koska esimerkiksi vihollisten tappaminen on aikalailla yleensä turhaa koska siitä ei oikein koostu mitään. Arkkujen sisältökin on 90%+ ajasta sellaista että sanoo itselleen "miksi edes vaivauduin".

On se jotenkin turhauttavaa että maailma on komea ja sitä on sinäällään kiva kierrellä (juuri sen ansiosta että kaikkialle voi kiivetä) mutta sitten tuntuu että maisemien lisäksi siellä ei oikein ole mitään. Pelkät shrinet eivät oikein riitä.

 

[ville111]

Hevosista vielä sen verran, että nehän ovat älykkäitä tässä pelissä. Muistaakseni saattoivat väistää ihan automaattisesti puita ja muita vastaan tulevia esteitä.

Näin on. Jos pelaaja ei ohjaa hevosta, niin hevonen ohjaa itseään ja osaa väistää puut ja kivet. Jos pelaaja ohjaa hevosta "manuaalisesti", niin hevonen myös noudattaa pelaajan ohjeita ja usein törmää puuhun tai kiveen. Mielestäni on kätevintä antaa hevosen ohjata itseään, jos suunta on oikea. Hevosen ohjaus toimii loppujen lopuksi erittäin hyvin ja mahdollisista ongelmatilanteista voi useimmiten syyttää pelaajaa.

Tämä onkin yksi näistä pelin ongelmista. Yleensä pelit kärsivät siitä että peli rajoittaa tekemistä liikaa mutta tämä kanssa ongelmana on ollut se että peli on liian vapaamuotoinen. Tässä helposti pystyy välttymään niiltä hyödyllisimmiltä asioilta ja pitkään saa tuskailla näitten one shottaamisten ynnä muiden takia koska tässä ei oikein ole mitään sellaista selvää rajaa että tuonne tai tänne ei kannata mennä. Jotkut paikat kuten Hyrule Castle on selvästi rajattu pahimmilla vihollisilla mutta muu maa ei niin.

Mielestäni Breath of the Wild ohjaa pelaajaa hienovaraisesti, mutta toimivasti. Heti Great Plateaun jälkeen peli kertoo, mikä on pelin lopullinen tavoite (Hyrule Castle), mutta suosittelee pelaajaa käymään ottamassa Divine Beastit haltuun. Toisaalta pelin Main Quest ohjaa pelaajan suoraan Kakariko Villageen (ja lopulta myös Hateno Villageen, Akkalaan, muistojen luo yms.) ja antaa pelaajalle selvän päämäärän, jos pelaaja niin haluaa. Mielestäni on hienoa, että pelaaja saa itse valita suuntansa ja päämääränsä, mutta peli antaa kuitenkin myös selviä tavoitteita ja vapaaehtoisia päämääriä.

Vaikka mahdollisia etenemissuuntia oli valtava määrä, en koskaan tuntenut olevani eksyksissä. Jokainen pelissä oleva paikka hyödyttää pelaajaa jollain tavalla; jokainen Shrine, Divine Beast, kylä ja Korok Seed tulevat tarpeeseen (ainakin alussa). Toisaalta Main Questien suorittaminen antoi aina jonkin konkreettisen päämäärän, jota tavoittelin.