The Legend of Zelda: Breath of the Wild

[Tapza]

Niin no kieltämättä itse olin kuullut etukäteen vinkkiä, että se kannattaa kytkeä pois. Ääni tosin oli niin ärsyttävä, että olisin varmaan hiljentänyt sen joka tapauksessa ihan vain siitä syystä. Kerran olen käyttänyt Sheikah sensoria varmistamaan, että lähellä tosiaan on Shrine, muuten olen pitänyt sen visusti poissa päältä.

Minua ei sinänsä haittaa sensorin olemassaolo, mutta se olisi ehkä saanut olla oletuksena pois päältä. Vapaaehtoiset avustukset ovat ihan ok, tosin suosisin sellaista järjestelmää, jossa vinkkien käyttämisellä olisi oma hintansa, oli se sitten mikä tahansa. Täytyy tosin mainita, että Botwissa näitä vapaaehtoisiakin vinkkejä on useisiin muihin moderneihin Zeldoihin nähden yllättävän vähän, ainakin mitä tulee pulmanratkontaan. Kädestäpitelyn puute onkin yksi pelin positiivisimmista puolista.

 

[Mr. X]

Kytkin itsekkin Sheikah Sensorin melkein heti pois päältä, mutta vain koska Shrinejä löyty pelin alussa joka toinen sekunti enkä jaksanut kuunnella piipitystä. Myöhemmin kun shrinejä ei löytynyt enää niin usein, kytkin sen takaisin päälle. Mielestäni ihan hyvä ominaisuus, koska en hirveästi pidä neulan etsimisestä heinäkasasta.

Olen tavallaan todella yllättynyt miten paljon kehuja ja hyviä arvosanoja peli on saannut, mutta samaan aikaan pelin nimessä on The Legend of Zelda joten tämän ei pitäisi olla mitenkään uusi tilanne. Pakko kyllä sanoa, että pelasin itsekkin innoissani muutamat ensimmäiset tunnit, vaikka en missään vaiheessa ennen julkaisua ollut kiinnostunut koko pelistä. Hype katosi tosin melkein kokonaan noin kahden Divine Beastin jälkeen.

Varmaan suurin ongelma itselleni on pelin maailma. Aluksi tutkin sitä ihan innoissani, mutta pian tutkimisesta tuli puuduttavaa ja tylsää. Suurin osa maailmasta on hyvin samannäköistä niittyä, puumetsää ja vuoristoa. Näin pelin alussa colosseumin ja ajattelin, että pelissä olisi jotain vähän isompia rakennuksia ja luolastoja tutkittavana. Harmikseni näin ei ollut. Jokaisen pommitettavan seinän, lumipallolla avattavan oven ja vesiputouksen takana piileskeli vain arkku tai sisäänkäynti shrineen. Ainoa luolasto joka pelistä löytyi oli Hyrule Castle, joka on mielestäni harmi, koska se oli paras osa peliä ja olisin mielelläni tutkinut viisi samantyyppistä luolastoa toistuvien luontomaisemien sijaan.

Shrinejen puzzlet olivat yllättävän kivoja, ja olen henkilö joka ei pidä puzzleista. Hauskinta shrineissä kuitenkin oli se kuinka monta eri keinoa niiden ratkaisemiseen löytyi. Shrine-speedrunit on myös hauskaa katsottavaa. Sekaan mahtui myös tietysti huonoja shrinejä, kuten test of strengthit, jotka olisi mielestäni voitu jättää pois ja niiden palkinnot ripoteltu aiemmin mainitsemiini luolastoihin ja mini-peleihin, joista sai palkinnoksi vain rahaa. Divine Beastit olivat mielestäni vain vähän isompia shrinejä kontrolli-gimmickillä, joka tosin oli ihan hauska keksintö. Plussaa bosseista jotka eivät ollut pelkkää "käytä luolasta saatua esinettä ja lyö sitten" vaan Majora's Maskin tyyliin oli ainakin kaksi tapaa voittaa ne.

Toivoin myös taistelusysteemin saavan päivitystä, koska se on mielestäni ollut yksi heikoimmista osista 3D-Zeldoissa. Tässä on ehkä käynyt jopa päinvastoin. Asetyylejä on nyt enemmän, mutta samalla on karsittu yhen käden miekasta kaikki pysty- ja sivusuuntaiset lyönnit ja lävistykset pois ja pelaajalla on vain yksi tietty combo käytössä. Vihollisten tekoäly on samaa tasoa kuin aiemmissa peleissä ja ainoa ero on lähinnä niiden aiheuttaman vahingon triplaus. Rollaaminen on kadonnut ja tilalla on bullet time väistömekaniikka joka on vähän liiankin helppo aktivoida ja tekee taisteluista usein triviaaleja. Aseiden hajoamisen takia jää myös usein miinuksen puolelle, koska tappeluista ei usein saa mitään palkintoja. Combat ei ehkä ole Zelda pelien pointti, mutta koska se on kuitenkin osa peliä niin minusta olisi hauskaa jos siitä myös tehtäisiin, noh, hauskaa.

Tarina ei kiinnostanut minua yhtään, joten arvostin sitä miten vähän sitä pakotetaan pelaajalle. Tykkään myös siitä miten peli antaa pelaajan kävellä melkein heti minne vain tai vaikka suoraan Ganonin luo, mutta vapaudesta huolimatta peli muuttui jossain vaiheessa todella kaavamaiseksi Divine Beast main questien ulkopuolella. En myöskään pitänyt siitä miten side questit ovat tasoa "kerää 10 heinäsirkkaa, tapa tietyt hirviöt, pese pyykit ja kastele kukat" mutta shrine questit olivat onneksi vähän kekseliäämpiä.

Soundtrack oli ihan hyvä, mutta parhaat kappaleet oli selvästi ne, jotka oli remixejä sarjan aiemmista biiseistä. Vihollistyypeistä kolme oli vähän liian yleisiä, bossitason hirviöitä olisi voinut olla useampia erilaisia, jousipyssyn gyro-tähtäys toimi hyvin, shieldsurfaus on parasta, missä resepetikirja, fysiikoilla on kiva leikkiä, your inventory is full... Hyvää ja huonoa sanottavaa tuntuu löytyvän loputtomasti.

Seikkailupeli jossa seikkaillaan alueella joka ei seikkailijaa kiinnosta vie kyllä peliltä pois paljon pisteitä. Pelistä löytyy paljon hyvää, mutta isoimmat ongelmat eli puuduttava maailma ja tylsä combat paistaa vähän liian kirkkaasti niiden yli. En sano peliä huonoksi mutta se ei myöskään mielestäni yltä lähellekkään niiden pelien tasolle, joita voin kehua parhaiksi.

 

[Rush]

@Mr. X :ltä löytyy joitain samoja pet peeveeitä pelistä kuin itseltäni. Luulen, että osa BotW:n erinomaisista arvosanoista juontuu pelin erittäin vahvasta "kuherruskuukaudesta", joka katoaa siinä pelituntien kasvaessa kymmeniin.

Seison vielä tällä hetkellä aikaisemman kommenttini takana, että BotW on minulle top3 Zelda, joskin tiedostan että peli ei ole missään nimessä täydellinen. Itsekin olisin toivonut paljon enemmän poikkeuksellisia paikkoja, kuten Typhlo Ruins. Hyrule on nätti ja dynaaminen, mutta se tarvitsisi enemmän rohkeasti erilaisia pienempiä alueita. Kuten juurikin laajempia luolastoja, temppeleitä ja dungeoneja, mutta myös kiintoisia overworld-paikkoja.

BotW kuitenkin tarjoaa erinomaisen pohjan, minkä päälle seuraava Zelda voi rakentaa, ja luoda sen pelihistorian parhaimman videopelimaailman, sekä ansaita parhaan videopelin tittelin. Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa, koska olin kirjoittamassa Lootan videpelilistaus-topicciin rästiin jääneitä päiviä. Saatte sieltä sitten lukea pari esimerkkiä pelimaailmoista, joista pidän Hyruleakin enemmän.

On se BotW pirun hyvä peli silti mielestäni.

 

[Blue]

Muistan, kun Skyward Swordinkin ympärillä pyöri kauhea hype julkaisun aikoihin ja porukka julisti suureen ääneen sitä parhaaksi Zeldaksi ikinä ja kymppejä sateli arvostelijoilta. Nyt varsinki netissä siihen kohdistuu yllättävänkin suurta vihaa, kun herättiin todellisuuten ja nähtiin kaikki sen heikkoudet. Kunpa historia ei vain toistaisi itseään, tosin en usko, että Breath Of The Wild saavuttaa ikinä niin suurta epäsuosiota.

 

[Mauno]

Allekirjoitan Herra X:n viestin soundtrackin kehumista lukuunottamatta suunnilleen kokonaan. BotW totisesti kaipaisi persoonallisempia alueita ja luolastoja. Hyväksyn kierrätetyt elementit sikäli kun peli on kehitetty Wii U:lle ja toisaalta SS:n "overworld" laski tason ennätysmatalalle.

Minusta BotW on gameplayltään ylivoimaisesti paras ja monipuolisin Zelda-peli. Jos jollakulla on tylsää tapellessa niin hän ei selkeästikään kokeillut Sheikah Slaten kykyjä ja Octoballooneja tarpeeksi. Joku voi kiistellä että OoT on rikkomalla hauskempi, mutta BotW on tarkoituksella rakennettu sellaiseksi että pelaaja voi tehdä todella luovia ratkaisuja ja hassutella luvan kanssa. Minulle kädestä-pitelemätön open world ei ole itseisarvo, mutta jotkut näkyy siitäkin kiksinsä saavan.

BotW rikkoi sopivan paljon sarjan perinteitä ja siitä on hyvä jatkaa niin kuin OoT:sta aikanaan. Haaveilen että tätä pelimoottoria käytettäisiin jatkossakin samaan tapaan kuin MM ja TWW käytti OoT:ia pohjana.

 

[Kraidi]

Jaa, koin että Breath of the Wildin alueista suurinta osaa oli kyllä suunniteltu selvästi ajatuksen kanssa. En nähnyt itse puutetta persoonallisuudesta ainakaan silloin, jos eteen avautui vaikkapa Akkala kokonaisuudessaan tai ihan vain Hyrulen raunioitunut keskusalue. Suurin kihelmöintini koko pelin aikana tapahtuikin varmaan silloin, kun löysin erään pyhäkön ja kielekkeen, josta näki auringonnousun sekä taivaanrannan rauhallisen pianomusiikin säestämänä. Nykypelit ovat täynnä tällaisia lokaatioita, mutta toteutus ei mielestäni lyö niinkään vertoja tälle. Divine Beast puolestaan oli kekseliäs luolastokonsepti niin ulkoisesti kuin sisältäkin. Luin, että ne jotka eivät ole pitäneet Zeldoissa kovin monimutkaisesta pulmanratkonnasta, saivat sitten enemmän irti näistä.

Minusta peli on musiikillisesti kyllä sarjansa paras. Ymmärrän tosin, mikäli ääniraita ei iske samalla tavalla.

 

[Demppa]

Minusta peli on musiikillisesti kyllä sarjansa paras. Ymmärrän tosin, mikäli ääniraita ei iske samalla tavalla.

Tätä ei kyllä voi allekirjoittaa mitenkään. Aiemmissa peleissä on ollut niin paljon mieleenpainuvia kappaleita ja hyviä melodioita, mutta ainoa biisi minkä saan mieleen lähemmäs 70 tunnin pelaamisen jälkeen on taistelumusiikki Guardianien kanssa. Viimeksi pelin parissa noin 2 viikkoa sitten. Nyt kun miettimällä mietin niin tulihan se shrinen musa sieltä mieleen. Voi pojat kuinka siihenkin kyllästyi ajan mittaan.

Jos pelistä yleisesti puhutaan niin itsehän nautin enemmän jopa Wind Wakerista. Ei siinä, pelimekaanisesti BotW on huippuluokkaa, mutta jos on vain kaunis laaja maailma ja hyvät mekaniikat niin silloin ei peli kipua kovin korkealle omalla listallani. Tällainen mielipide tähän väliin. :)

 

[Norsukampa]

Minusta peli on musiikillisesti kyllä sarjansa paras. Ymmärrän tosin, mikäli ääniraita ei iske samalla tavalla.

Musiikkisuunnittelun kannalta paras totta tosiaan mutta ihan biisejä rankattaessa ei joukossa ollut aiempien osien kaltaisia korvamatoja.

Designin puolelta tosiaan homma oli täyttä nerokkuutta. Rito Villagen jousimodulaatiot kuvastivat mahtavasti miljöötä joka kirjaimellisesti kohosi tunnusbiisinsä lailla yläilmoihin ilmavan juhlavasti. Hateno Villagen theme puolestaan tarjosi sitä samaa lämpöä ja turvallisuutta mitä tämä pelin isoin kylä tarjosi itse pelissäkin. Zora's Domain tarjosi sen tutun Zora's Domain-fiiliksen jne. yms. jne.

Nerokasta kerta kaikkiaan vaikka mitään ikonisia Zelda-biisejä ei tästä pelistä varmaan vuosien päästä tulla hyräilemäänkään.

 

[bËst]

Sanon vaan, että jos pelistä katoaa romanttisin hohto "vasta kymmenien" pelituntien jälkeen niin luulisi passivoituneimmankin pelaajan tiedostava tämän olevan käsittämätön määrä kun vertaa mihin tahansa uudempaan tai vanhempaan peliin ja sen tarjoamiin tunteihin.

Montaa peliä ees jaksa pelata ees paria tuntia kun paras hohto on kulutettu

 

[ville111]

Musiikkisuunnittelun kannalta paras totta tosiaan mutta ihan biisejä rankattaessa ei joukossa ollut aiempien osien kaltaisia korvamatoja.

Tämä tiivistää melko hyvin mielipiteeni pelin soundtrackista. Peli hyödyntää todella tehokkaasti tunnelmaa luovaa musiikkia ja luonnon omia ääniä, mutta pelin soundtrackissa on vain muutama kappale, joiden melodia ja rytmi jää mieleen. Pelin musiikkia ei tee mieli kuunnella pelin ulkopuolella, mutta pelin sisällä musiikki sopii tilanteisiin aina erittäin hyvin. Toisaalta joskus hiljaisuuskin voi luoda tunnelmaa ja tehostaa immersiota.

Sanon vaan, että jos pelistä katoaa romanttisin hohto "vasta kymmenien" pelituntien jälkeen niin luulisi passivoituneimmankin pelaajan tiedostava tämän olevan käsittämätön määrä kun vertaa mihin tahansa uudempaan tai vanhempaan peliin ja sen tarjoamiin tunteihin.

Näinhän se on. Nykyajan mittapuulla jo muutama kymmentä tuntiakin on pitkä aika (joidenkin pelien yksinpelikampanja kestää vain pari tuntia). Olen itse pelannut Breath of the Wildia yli 120 tuntia, joista suurin osa on kulunut maailman tutkimiseen. Olen nauttinut lähes jokaisesta pelin tarjoamasta neliömetristä, mikä on todella paljon sanottu.

Tyhjätkin aukeat ovat mielestäni oleellinen osa pelin maailmaa. Niitä voi hyödyntää hevostaisteluissa ja lisäksi ne tuovat pelin maailmaan omaa realismin tuntuaan. Kokonaisuutena sanoisin pelin maailman kuitenkin olevan todella sisältörikas. Maailma tarjoaa vaihtelua eri kasvillisuusvyöhykkeiden ja pinnanmuotojen vaihtelun ansiosta. Lisäksi kaikkialle on kätketty salaisuuksia. Nämä salaisuudet ovat usein tuttuja ja turvallisia Shrineja, Korok Seedejä ja aarrearkkuja, mutta ne kuitenkin palkitsevat pelaajaa alueiden tutkimisesta.

Mielestäni pelin maailman suurin vahvuus on, että siellä kulkeminen on aina miellyttävää. En ole itse koskaan kyllästynyt pelin maailmassa kulkemiseen. Jos välimatkat tuntuvat liian pitkiltä, peli tarjoaa kuitenkin pikamatkustuksen sitä tarvitseville. Käytän itsekin pikamatkustusta paljon, mutta se johtuu vain käytännöllisistä tekijöistä, ei pelin maailman puutteista.

 

[Mallam]

Haaveilen, että pelissä olisi tulevan Hard muiden lisäksi Easy mode, johon kuuluisi sheikah sensorin säädön lisäksi kaikki sateeseen liittyvä pois päältä ja vapaa juoksu sekä jalan että hevosella. Sitten kaikki olisi tyytyväisiä ja jaksaisin itsekin pelata "loppuun"..

 

[Wilbur wals]

Kerran viikossa tekisi mieli aloittaa pelaamaan uudelleen läpi tätä mestariteosta mutta täytyy vaan malttaa odottaa tuota elokuun lisäpakettia.

Itselleni Botw oli huikea kokemus. Huikeinta yhdessä Oot:in ja Mario 64:sen kanssa mitä on videopeleissä on tullut koettua. En kyllästynyt missään vaiheessa ja kertaakaan en käyttänyt noita teleportteja vaan ratsastin paikasta toiseen eli kiipeilin ja juoksin. Musiikeista puhuttaessa Rito villagen ja Hatenon musiikit oli mielestäni hienoja sävelmiä kuin myöskin yöllä ratsastaessa taustalla soiva vanhan tutun melodian uudelleen versio loi hienosti tunnelmaa. Eikä sovi unohtaa Hyrule castlen mahtavaa musiikkia eli pauhua Ganonia lähestyessä. Tämä peli ei varmasti ole sarjan paras osa musiikki kappalaiden puolesta mutta toisaalta tässä onkin haluttu korostaa noita Hyrulen luonnon ääniä ja äänitehosteet olivatkin tästä näkökulmasta hyviä tunnelman luojia.

 

[Myy100]

Itse en ole moneen viikkoon pelannut. Odotan DLC:tä ja pelaan sitten uudestaan läpi.

 

[Tertzzi]

The Master Trials - DLC Pack 1 (30.06.2017)

The Champions Ballad - DLC Pack 2 (Joulu 2017)

 

[Wilbur wals]

30.6:tta alkaakin uudelleen peluu ja täydellisyyden tavoittelu Korokin naamiolla eli huijaamalla Odotan innolla tuota vaikeustason nostoa. Näyttää myös vihollisie määrä lisääntyneen.

 

[Tertzzi]

30.6:tta alkaakin uudelleen peluu ja täydellisyyden tavoittelu Korokin naamiolla eli huijaamalla Odotan innolla tuota vaikeustason nostoa. Näyttää myös vihollisie määrä lisääntyneen.

Joo kyllä tuo Trial tulee pelattua ja etsittyä Korok naamiolla ainakin siihen 450Korokkiin asti, että saa aseiden paikat täyteen..

 

[bËst]

Nyt on pelitunteja Breath Of The Wildissa takana semmoset 180h. So far olen tutkinut paljon alueita, valloittanut vihollistukikohtia, kolunnut valtaosan sivutehtävistä ja kerännyt parhaani mukaan hyrule Compediumia. Main -tapahtumista olen kerännyt 109 Shrinea, 3 Divine Beastia (viimeinen Vah Rutania sokerina pohjalla odottamassa) kerännyt 250 Korokia ja kolunnut Hyrule Castlen, käymättä kuitenkaan taistoon Ganonia vastaan. Uskon kuitenkin, että pohjani riittää antamaan pelistä arvion omine mielipiteineni ja kommenttiraitoineni. Otan kantaa moneen keskusteluissa nousseisiin asioihin. Koen kuitenkin asialliseksi sanoa lukijoille että:

WARNING! Wild textwall appeared!

Aloitetaanpa tällaisella yleisellä höpinällä: Eli pidän zeldoista peleinä ja vasta vanhemmalla iällä olen siihen päässyt aidosti kiinni. Lore ja maailma ovat mukavia, mutta en ole voinut tunnustaa itseäni täysiveriseksi Zelda-faniksi... ainakaan ennen BotW:ia. En siis odottanut käytännössä paljon mitään, vaan maltillisesti ihastelin annettuja traileri maistiaisia. Sit satuin saamaan Switchin ja Zeldan yhteishintaan upouutena 270e hintalapulla joten se olikin sitten menoa. Ja pakko sanoa, että ihastuin ikihyväksi. Nyt avaan muutamia asioita pelistä:

TARINA
- En pelaa pelejä tarinoiden takia, mutta jos sellainen on hyvin onnistuttu luomaan, niin näen sen erittäin hyvänä lisänä laadukkaalle pelille. Zeldan tarina oli yhdistelmä ihanaa ahdinkoa ja hahmojen tarinat avautuivat hienosti takaumien kautta. Erittäin hyvin yhteen nivottu ja pakko sanoa, että tykkäsin tavasta, jolla hahmoja esiteltiin ja tarinaa vietiin eteenpäin. Täysin pelaajan omien ehtojen mukaan, mikä oli ihan mahtava tosiasia. Mutta ei tarinasta sen enempää. Oleellisinta oli, että se oli hyvin toteutettu.

SHRINET vs. DUNGEONIT
- Tämä vastakkainasettelu on herännyt monessa seuraamassani keskustelussa esiin. En halua ottaa mitään ns. perinteiseltä Dungeon -teemalta zeldoissa pois, mutta en nähnyt tässä pelissä esiteltyä Shrine -ratkaisua mitenkään huonona asiana vaikka korvasivatkin Dungeoneja. Shrinet olivat todellakin mini-dungeoneja ja itseäni innosti pelissä kaikista eniten löytämisen fiilis ja siihen shrinet olivat täydellisesti implikoituja. Olen siis luonnollisesti pelannut ilman sitä shrine piipitettä taustalla ja löytämisen riemu on ollut joka kerta aidoimmillaan. Dungeonit eivät tätä optiota ole ikinä Zeldoissa tarjonneet ja siksi miellänkin Shrineratkaisun itselleni mieleisempänä, toki huomioiden, että tämän pelin runko on täysin erilainen verrattuna muihin zeldoihin.

- Rakastin tapaa, millä Shrineissa pystyi käyttämään päätään ja hyödyntämään pelin omia fysiikoita parhaansa mukaan. Myös erilaiset osaamisen aspektit oli otettu hienosti huomioon. Pienellä myhäilyllä muistelen shrinea, jossa piti johdattaa sähköä paikasta A paikkaan B ja en ollut huomannut huoneessa olevia metallilaatikoita, vaan kikkailin koko pätkän mukanani löytyvän asearsenaalin avulla, joita magneetilla pudottelin oikeille paikoille. Ai että mitä nautintoa oman luovuuden käyttäminen tuottaakaan.

- Isoin pettymykseni shrinejen kohdalla oli lukuisat Test Of Strentgth ja Blessing -shrinet (jotka usein toki liitännäisiä overworld puzzleen). Olisin nauttinut, jos kaikki 120:stä shrinestä olisivat olleet rehellisiä puzzleja. Vaikka sitten overworld puzzlen jälkeen vielä lisäpuzzlena. Siinä vaiheessa kun löysin varmaan 15 shrineä peräkkäin joista kaikki olivat jompaakumpaa edellämainituista, niin koin pelikokemukseni suurimman pettymyksen. Mutta onneksi shrinejen löytäminen itsessään tuotti rutosti mielihyvää.

- Divine Beastit, eli pelin pää"dungeonit" saavat mielestäni aivan suotta lokaa niskaansa. Mielestäni ne olivat erinomainen osa tätä kokonaisuutta ja luovasti toteutettuja. Koko ajan oli fiilis, että olen mekaanisen pedon kyydissä eikä illuusio muuttunut ulkoisesta olemuksesta siihen, että tämä fysiikka lakkaisi sisälle mentyäni olemasta. 3D -kartat eivät olleet erityisesti omaan mieleeni niiden sekavuuden vuoksi, mutta niiden kanssa oppi elämään ja loppujen lopuksi olivat paljon uskollisempia pelin kokonaisuudelle joten annoin sen anteeksi. Pienen downfallin koin haastetason kanssa, kun aloitin valloittamalla ensimmäisenä Vah Naboriksen muiden beastien osoittautuessa sen jälkeen turhan helpoiksi. Varsinkin pomotaistelut olisivat voineet olla vähän munakkaampia. Mutta kokonaisuutenaan koin Divine Beastit mieluisammiksi pelin antiin suhteutettuna kuin monet turhauttavat Dungeonit muista Zelda peleistä.

WEAPONS
- Aseisiin suurin kritiikki saattaa kohdistua niiden hajoamiseen liittyen. Itselleni tämä oli vain syy tilanteissa käyttää muitakin kuin sitä "parasta mahdollista" asetta. Niitä sitten kulutin tiukemmissa paikoissa. Aseiden vakiotehojen vaihtelu pelin edetessä eteenpäin oli ehkä asia, josta en niin tykännyt. Jos perus rusty sword olisi loppuun asti ollut sama mäti kuin pelin alussakin, niin se olisi yhä enemmän kannustanut käyttämään aseita tilanteissa harkiten ja tarvittaessa seikkailun edetessä kannustanut etsimään vahvempia aseita. Tämän olisi voinut sitoa oman talon rakennukseen kuuluvaan sidequestiin ja taloon olisi saanut olla mahdollista varastoida niin paljon eri aseita kuin haluaa. Tällöin aseiden käyttöä olisi voinut rytmitää kuten haluaa, ilman että olisi tarvinnut taistella inventarion kanssa. En asesysteemiä sen enempää oikein koe tarpeelliseksi avata, sillä mielestäni se oli loistavasti toteutettu ja varieteettia riitti.

OVERWORLD
- Tästä riittääkin sanottavaa. Ensimmäisenä lyhyesti se on mielestäni aivan LOISTAVA. Ikinä aikaisemmin maailmassa liikkuminen ei ole ollut yhtäaikaa niin rentouttavaa, rauhallista, jännittävää ja täynnä odottamista mitä tuleva tuo tullessaan. Alueilla oli rutosti vaihtelua ja harvoin löytyi täysin tyhjää seutua. Jos ei mitään muuta, niin Korokin mokoma lymyily jossain tuhannen jemmassa. Ja parasta oli se, että tämä seikkailu ja tutkiminen ei ollut tympeää saati mielenkiinnotonta. Ilolla tutkin jokaisen nurkan, joka vastaan tuli. Tai ainakin yritin.

- Kerättävä riitti ja luonnosta löytyi koko ajan uusia raaka-aineita tai eläimiä. Pidemmän päälle joka nurkan takana olevat sudet alkoivat käydä itseään toistaviksi, mutta en pitänyt tätä silti minään isona ongelmana. Vihollisarmeijoita pursusi ja satunnaisia NPC:itä sai haastella ja ikinä ei voinut olla varma, että saako hyviä tärppejä pelin etenemisen ja mysteerien selvittämisen tueksi. Kerättävästä materiaalista pakko sanoa, että loppua kohden sitä alkoi olla ehkä vähän liikaakin... ns. runsauden ahdinko tuli eikä loppupuolella yksittäisiä omenia enää pitänyt kovin merkittävinä. Tavallaan harmi, koska alkupelistä juuri raaka-aineiden keräily ja kokkaaminen olivat yksi mieluisimmista ajanviettotavoista pelissä.

- Isoimman miinuksen overworldille annan kuitenkin bosseista. Hinox, Molduga, Lynel, Talukset ja Stallnox... eipä ole järin monipuolisuudella pilattu. Ainaostaan Lyneleitä pidin kiinnostavina ja jopa haastavina. Haaveilin mahdollisuudesta, että piilossa voisi olla lohikäärmeitä tai muita oikeasti isoja ja mittavia bosseja. Nämä saisivat toki olla valtaosaltaan optionaalisia questeja ja lisähaasteita. Varsinkin kun pelin alkupuolella näin Faroshin lentelevän linnan yllä, niin luulin sen olevan iso vastustaja, jonka jossain vaiheessa kohtaan ja jopa vähän arastelin siihen suuntaan lähtemistä. Ikäväkseni tämä illuusio särkyi kun etenin pelissä ja opin, että Ganonin ja Lynelien jälkeen seuraavaksi suurin haaste oli satunnainen Hinox.

- Pelin alueet olivat kiinnostavia ja sanalla sanoen erilaisia. Maisemat piirtyivät todella ihanasti ja maamerkkien avulla suunnistaminen oli hienosti toteutettu elämys. Akkalan alueen koin henkilökohtaisesti tympeimpänä, mutta en osaa eritellä, että mikä siinä hierti mieltä. Syksyinen teema ei ehkä vain kohdannut sisäistä valoani. Stableja oli hienosti sijoiteltu ja ratsastaminen tehty sujuvaksi. Ikävä kyllä ratsastaminen jäi ainakin itselläni todella toissijaiseksi liikkumiseksi rajat rikkovien kiipeily- ja lentelymahdollisuuksien vuoksi. Kiipeilystä puhuttaessa olen kuullut monen itkevän sateesta, joka sotkee tämän nautinnon. Mielestäni hyvä fysiikkamoottori tarvitsee juuri tätäkin toisten mielestä "turhauttavaa" ilmiötä. On totta, että pelissä olisi voinut olla vaate (konkreettiset kiipeilykengät tms) että sen hankkimalla olisi tästä "ongelmasta" päässyt eroon, mutta itselleni se ei tuonut minkäänlaista ongelmaa pelin kanssa. Päinvastoin, salaa jopa nautin siitä että kiipeilyoptioitakin joutui harkitsemaan ja tarvittaessa kuluttaa aikaa vaikka nuotion ääressä tai nukkumalla. Muutoinkin sääilmiöt toivat peliin sitä ns. "tervettä" realismia kallistumatta suuresti vihaamaani inhorealismiin.

- Fast travel Shrinejen ja tornien välillä oli sekin erittäin mieluisa itselleni. Tämän mahdollistaminen vaati kuitenkin näiden warp-pointtien löytämisen että ne sai aktiiviseksi. Ja korostan näiden kohdalla sanaa optionaalisuus. Jos joku haluaa askeettisesti edetä juosten tai ratsastaen, niin tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta. Itse käytin molempia polkuja. Usein halusin taivaltaa erämään poikki, jos alue oli itselleni vielä hämärä tai oli tunne, että jotain on jäänyt uupumaan. Vastaavasti ei tarvinnut samaa aluetta käydä läpi moneen otteeseen, jos oli kokemus että olin sieltä jo kaiken löytänyt.

PELATTAVUUS ja UUDELLEENPELUUARVO

- Yksikään peli ei ole mistään kotoisin, jos pelattavuus on suolesta. Tässä pelissä sitä vaaraa ei ollut ja Link tottelee ohjausta ihanteellisesti. Switch laitteena on osoittautunu erittäin nautinnolliseksi pelata tätä peliä ja kaikki liikkuminen on äärimmäisen sulavaa. Pieni moite ehkä inventory-valikon suunnittelusta tulee itseltänikin, mutta kohdistan sen tähän pakkomielteeneen tehdä tästä pelistä myös WiiU:lle soveltuva. Siinä Nintendo ampui itseään jalkaan ja ko. ratkaisun isompana miinuksena menetti varmana Switchin myyntilukuja ison määrän, vaikka ne ovat tälläkin hetkellä ihanteellisen suuret.

- Kaikki vain toimi. Ratsastaminen oli mukavaa, kokkaaminen oli mukavaa, combat oli mukavaa... kaikki oli erittäin nautinnollista. En keksi toista peliä, jossa kaikki toimisi näin hyvin pelattavuuden saralla. Uudelleenpeluuarvo näen pelin kohdalla suurena. Seikkailu ei ehkä itsessään muutu, mutta tapa toteuttaa sitä ja haastaa itseään on massiivinen. Omien sääntöjen luominen peliin kuin peliin on pelaajasta itsestään kiinni ja tässä kaikki kontrolli pelin etenemisestä on pelaajalla. Vapauden tunne ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä ja totuus siitä, että pelaajaa ei missään vaiheessa taluteta kädestä kiinni pitäen on ihanaa näiden viime vuosien katastrofi-kokemusten jälkeen. DLC:t on ostettuna ja odotan niiden tuomia lisäominaisuuksia vaikka itse pääpelissä itselläni riittää 100% runiin vielä paljon tekemistä. Ja tosiaan: tavoitteeni on ilman guiden guidea pelata koko peli 100% läpi ennenkä menen kohtaamaan ganonin. Olen samaan tavoitteeseen aina pelejä pelatessani pyrkinyt, eikä tämä koostaan huolimatta ole poikkeus. Hyrule Compedium ja Korokit vievät varmaan vielä toiset 150 pelituntia. Mutta enpä muista peliä, joka olisi tarjonnut näin monta nautinnollista pelituntia

LOPPUSITAATTI
- Olen täysin vakuuttunut, että tämä peli on ainoa potentiaalinen haastaja Ocarina Of Timelle "maailman parhaan videopelin" tittelistä. Nähtäväksi jää lähinnä se, että kuinka hyvin tämä kestää aikaa. Omassa makuskaalassani Meleetä, RE4:sta ja TTYD:tä on käytännössä mahdoton ohittaa mutta samalla listalle tämän tekeleen ehdottomasti sijoitan. On tämä vain mahtava peli ja välistä tuntuu, että siitä esiin nostetut heikkoudet ovat sanalla sanoen "keksimällä keksittyjä" joskin ymmärrän myös ne. Mutta suhteutettuna pelin muuhun antiin, niin ovat erittäin pieniä tahroja uuden karheassa autossa.

TL;DR -versio äskeisestä
- AIVAN MAHTAVA PELI

 

[Wilbur wals]

Päivät ne vähenee että saapi tämän mestariteoksen aloittaa alusta. Todella kovalla mielenkiinnolla odotan tuota hardmodea sekä uutta haaste luolastoa. Taitaa konkarikin joutua lähestymään vihuja todella varovaisesti ja niitä on ilmeisemin vielä paljon enemmän pitkin Hyrulea(kultaista Lyneliä vastaan 3 sydämmellä,ei kiitos). Tämän myötä sitten täytyykin kokeilla läpäistä peli 100%:sti ennen joulua. Viime peluukerralla kun jäi 118 Shrineen ja reiluun 360 koroksiin. Kaikki uudet asusteetkin pitää koittaa löytää jostain. Onhan tässä kesällä pelattavaa Botw, ARMS ja Splatoon 2. Huh huh.

Olen muuten ihan samaa mieltä Bestin kanssa tuosta vikojen kaivamisesta Botw:sta. Ne tuntuu todella mitättömiltä kokonaisuuden nähden jopa väkisin kivenalta kaivetuilta.

 

[Loota]

Itse ajattelin tehdä tuon DLC:n suhteen siten, että ostan sen vasta kun toinenkin paketti on ilmestynyt, että pääsee kerralla nauttimaan suuremmasta määrästä sisältöä, ettei tarvitse vain nuoleskella hiukan ennen kuin jää odottamaan taas seuraavaa lisäriä.

Tämä peli osaa olla kyllä jotenkin tosi ristiriitainen, sillä olen todennäköisesti viettänyt pelistä puhuessani 95% ajasta valittaessa sen kaikenlaisista vioista ja puutteista, mutta silti se osaa olla niin pirun hyvä. Ensimmäiset 30-40 tuntia olivat kyllä täydellista hurmosta ettei paremmasta väliä, mutta progression muuttaessa peliä yhä vain enemmän triviaalimmaksi vailla mitään jännitystä hohto alkoi uhkaavasti katoamaan. Missatun potentiaalin määrä ja balanssiongelmat on nykyään valitettavasti päälimmäisenä mielessä peliä pelatessa, mutta säännöllinen pelaaminen on jatkunut vielä tähänkin päivään asti eikä loppumiselle ole vielä merkkejä (170h ja 530 Korokkia alla, Gerudo Highlands ja Hebra vieläkin korkkaamatta). Vähän on kuitenkin semmoinen kutina, että seuraava uusi läpipeluu ei enää innosta läheskään yhtä paljoa ellei hard mode yllätä todella positiivisesti.

9/10 ihan tymä peli. Olen kyllä vähän kateellinen heille, jotka pystyvät pelatessaan sivuuttamaan kaikki ongelmansa pelin kanssa.

 

[bËst]

Hero's path...

6/5 ominaisuus