Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

[Loota]

Pelit nousevat aikalailla poikkeuksetta heti ensimmäisenä keskustelupöydälle kun aletaan miettimään jonkin tietyn konsolin tasokkuutta. Yleisesti ottaen jokaiselta konsolilta löytyy melkoinen läjä todella laadukkaita teoksia monista eri genreistä ja hyviä pelejä on helppo luetella suuriin määriin asti varsinkin jos on kyseisen konsolin vannoutunut fani. Loputtoman listaaminen on verrattain helppoa siis, mutta oletko koskaan koittanut loputtoman listaamisen sijasta keskittyä markkinoimaan konsolia pienemmän mutta harkitumman peliotoksen kautta?

Aiheen tarkoituksena on keskustella vuoron perään eri konsolien pelitarjonnan kirkkaimmasta päästä ja koittaa päästä ennen pitkää keinolla tai toisella jonkin sortin yhteisymmärrykseen kolmen pelin joukosta, joka edustaa kyseisen konsolin laadukkainta pelitarjontaa ja tilaisuuden mukaan vielä mahdollisimman monipuolisesti. Siirrymme seuraavaan konsoliin vasta kun edellinen keskustelu on näyttänyt laantuvan sopuun, mitään tarkkoja aikatauluja ei siis ole. Tarkoitus on siis oman mielipiteensä markkinoinnin ohella koittaa ottaa huomioon pelien yleistä arvostusta pitkin alaa ja keskustella mahdollisista kompromisseista, koska kaikkien suosikkipelit eivät varmastikaan tule pääsemään listalle.

Kolmen ehdokkaansa lisäksi viestiinsä voi listata kaksi ylimääräistä peliä, jotka saavat lisäpisteitä puolet vähemmän varsinaisiin valintoihinsa nähden. Varsinaisista valinnoista saa siis 2 pistettä kun lisämaininnoista saa 1 pisteen. Muista erotella nämä selkeästi kunniamainintojen joukosta listaamalla nämä erilailla nimetyn Lisäpisteet-kategorian alle ja näiden perään vapaaehtoisesti kunniamaininnat tuttuun tapaan.

TL:DR
1. Nimeä mielestäsi kolme konsolin parasta peliä (2p)
2. Nimeä erilliseen kategoriaan Lisäpisteet kaksi seuraavaksi parasta peliä (1p)

Pari juttua vielä ennen aloittamista:
1. Voit nimetä useampia pelejä samasta pelisarjasta, mutta tuloksissa valituksi voi tulla vain yksi per pelisarja.
2. Pelikokoelmat lasketaan yhdeksi peliksi.
3. Lakkautetut ominaisuudet voidaan ottaa huomioon.
4. Usemmalla alustalla julkaistut pelit ovat ok.

Debate away!

---

Konsoligauntletin järjestys

#1 Nintendo Entertainment System
Super Mario Bros. 3 - Mega Man 2 - The Legend of Zelda
#2 Commodore 64
Ei tulosta
#3 Game Boy / Game Boy Color
Pokémon G/S/C - The Legend of Zelda: Link's Awakening - Donkey Kong '94
#4 Sega Saturn
Ei tulosta
#5 Super Nintendo Entertainment System
Super Mario World 2: Yoshi's Island - Super Metroid - The Legend of Zelda: A Link to the Past
#6 Sega Mega Drive
Sonic The Hedgehog 3 - Gunstar Heroes - Castlevania: The New Generation
#7 Playstation
Metal Gear Solid - Resident Evil 2 - Crash Team Racing
#8 Nintendo 64
Super Mario 64 - The Legend of Zelda: Ocarina of Time - Paper Mario
#9 Sega Dreamcast
Skies of Arcadia - Shenmue - Ikaruga
#10 Playstation 2
Metal Gear Solid 3 - Silent Hills 2 - Kingdom Hearts
#11 Game Boy Advance
Metroid Fusion - Pokémon R/S/E - The Legend of Zelda: Minish Cap
#12 Xbox
Ei tulosta
#13 Nintendo Gamecube
Super Smash Bros. Melee - Paper Mario: The Thousand Year Door - Metroid Prime
#14 Nintendo DS
Advance Wars: Dark Conflict - New Super Mario Bros. - Pokémon D/P/P
#15 Playstation Portable
Metal Gear Peace Walker - Persona 3 Portable - Castlevania: Dracula X Chronicles
#16 Xbox 360
Halo Reach - Tales of Vesperia - Mass Effect 2
#17 Playstation 3
Demon's Souls - [Grand Theft Auto V - Metal Gear Solid 4 - The Last of Us - Ratchet & Clank: A Crack in Time]
#18 Nintendo Wii
Super Smash Bros. Brawl - Metroid Prime Trilogy - Xenoblade Chronicles
#19 Nintendo 3DS
Kid Icarus Uprising - Fire Emblem Awakening - The Legend of Zelda: A Link Between Worlds
#20 Playstation Vita
Persona 4 Golden - Uncharted: Golden Abyss - Killzone: Mercenary
#21 Nintendo WiiU
Super Mario Maker - The Legend of Zelda: Breath of the Wild - [Mario Kart 8 - Donkey Kong Country: Tropical Freeze]
#22 Xbox One
Ei tulosta
#23 Playstation 4
Yakuza 0 - Bloodborne - Persona 5
#24 Nintendo Switch

Sanokaa jos listalta uupuu jokin keskustelun arvoinen vempele, jonka olen ilkeästi sivuuttanut tai vain unohtanut. Tämä voi olla hyvinkin mahdollista, sillä en voi henkilökohtaisesti väittää tuntevani läheskään kaikkia vuosien varrella ilmestyneitä tapauksia.

 

[Tingle]

NES:n pelivalikoima on täynnä legendaarisia tasohyppelyjä, jotka eivät ole nykypäivänä vanhentuneet päivääkään. Donkey Kong, Super Mario Bros., Ducktales, Bionic Commando, Kirby's Adventure, Blaster Master, Metroid, Darkwing Duck, Kid Icarus ja Chip 'n Dale näin muutamia mainitakseni. Mikään muu konsoli ei vedä tasohyppelyjen määrässä ja laadussa NES:lle vertoja. Näistä kiistaton kolmen kärki ovat Super Mario Bros. 3, Mega Man 2 ja Castlevania. Kirjoissani aivan täydellisiä pelejä täynnä mielikuvitusta, loistavaa musiikkia ja erityisesti tiukkaa kenttäsuunnittelua. Jos koskaan joudun miettimään, onko videopelien pelaaminen hauskaa, käynnistän vain yhden näistä tekeleistä ja ei muuta kuin nauttimaan. Ilman näitä kolmea peliä nämä pelisarjat ja koko tasohyppelyn genre eivät merkitsisi minulle juuri mitään. Jatko-osissa on toki enemmän ominaisuuksia ja tehosteita, mutta samalla niissä unohtuu olennainen vuorovaikutus pelaajan ja ympäristön välillä. Ne eivät ole enää taideteoksia.

Myös Zeldat 1 & 2 ovat mestariteoksia, mutta valitsin nyt yhtenäisemmän Triforcen :p

 

[Spike]

Ajattelin alkuun skipata NES-keskustelun, sillä en ole laitteella sen koommin pelannutkaan ja moni merkittävä peli on jäänyt kokonaan kokematta. Mutta ehkäpä nostalgiavajaasta näkökulmastani voidaan saadakin täällä jotain irti.

Koen NES-pelit suhteellisen paljon huonommin vanhenneeksi mitä SNES:in vastaavat. Syy lienee vahvasti siinä, että SNES oli merkittävässä roolissa lapsuudessani kun taas NES ei, ja näkemykseni ei näin ole ihan riippumaton. Joka tapauksessa konsolin tärkeimpiin helmiin luen ainakin Mega Manit, joista valitsen Mega Man 2:n edustamaan sarjaa. Toisaalta konsolin peleistä puhuttaessa SMB:itä ei voi oikein jättää mainitsematta, ja vaikka SMB on näistä legendaarisin ja pelien historian kannalta merkittävin, valitsen kuitenkin Tinglen tavoin Super Mario Bros. 3:n, jonka näen parempana pelinä.

Kolmannen pelin valitseminen tuottaa hieman vaikeuksia tosin, etenkin kun pelit kuten Metroid, Castlevania, Kid Icarus ja joukko muita on pelaamatta. The Legend of Zelda ansainnee kuitenkin nyt jonkinlaista keskustelua osakseen, kun se Breath of the Wildin myötä on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Ajattomaksi en peliä lähde kehumaan, mutta laitteen lukuisten platformien seassa se tarjosi aika uniikkia vastapainoa lineaarisuudelle, josta nykypelitkin saa vielä usein moitteita.

 

[Xylitol]

Itse argumentoisin sen puolesta, että Mega Man-sarjan kenttäsuunnittelu pääsi kauneusvirheistään vasta neljännessä osassa, jonka itse nimeäisin parhaimmaksi NESin Megis-julkaisuista.

 

[Tingle]

En kyllä sanoisi lukuisia äkkikuolemia sisältävää peliä kauneusvirheettömäksi. Pelissä on ihan liikaa piikkejä ja pikselintarkkoja hyppyjä. Mega Busterin jatkuva lataaminen ja liian monet välipomot pilaavat pelin rytmin. Haluaisin vain hyppiä ja ampua pumpum.

Viimeisin pelikerta osoitti Dr. Cossackin kenttien olevan erinomaisia, mutta muuten Mega Man 4 on heksalogian turhauttavimpia uudelleenpelata.

Kolmannen pelin valitseminen tuottaa hieman vaikeuksia tosin, etenkin kun pelit kuten Metroid, Castlevania, Kid Icarus ja joukko muita on pelaamatta. The Legend of Zelda ansainnee kuitenkin nyt jonkinlaista keskustelua osakseen, kun se Breath of the Wildin myötä on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Ajattomaksi en peliä lähde kehumaan, mutta laitteen lukuisten platformien seassa se tarjosi aika uniikkia vastapainoa lineaarisuudelle, josta nykypelitkin saa vielä usein moitteita.

Minusta Zelda1:stä lähemmäs täydellistä Zeldaa ei tänäkään päivänä olla päästy. Peli tarjoaa upean, avoimen maailman, joka on osattu pitää tiiviinä ja täynnä salaisuuksia. Vihollisten väistäminen on kivaa. Luolastot ovat hauskoja labyrintteja. Täyttä viihdettä ja seikkailun makua alusta loppuun.

 

[Xylitol]

Pelissä on ihan liikaa piikkejä ja pikselintarkkoja hyppyjä.

Pikselintarkkoja hyppyjä en kyllä laisinkaan muista, ainakaan sen enempää kuin muissakaan osissa, mutta viime kerrasta on taas jonkun verran aikaa. Muutama piikki on pientä niin kauan kun ei tarvitse enää koskaan nähdä Boobeam Trappia. MM4 taisi myös olla ensimmäinen, jossa kenttäsuunnittelussa on varmistettu se, ettet voi jäädä ikinä täysin jumiin ase-energian loppumisen takia. Mega Buster on se ainoa pointti, jolle annan nyt myönnytyksen, se kun tekee pelistä huomattavasti helpomman ja yksinkertaisemman kuin edeltäjistään, kun aina ei tarvitse edes vaivautua kaivamaan bossien aseita taskusta (ja latausääni latistaa musiikkia).

 

[Kuruwin]

NES pelikirjasto ei ole itselle tuttu siinä mielessä että niitä olisi tullut pelattua mutta ehkä juuri siitä syystä on hyvä sanoa että se NESIN kolmen kärki on Mario,Zelda ja Castlevania. Eivät ne ehkä oikeasti ole laitteen parhaat pelit mutta vähän niin kuin AP:stä tuli ilmi niin se nyt on aikalailla varmaa että vähemmän tunnetuilla peleillä ei oikein ole mahdollisuuksia voittoon tälläisissä. Aika melko varmaan on se että FF7 voittaa PS1 vaiheessa vaikka systeemille on paljon parempia japsi ropeja mutta FF7 on vaan sattuu olemaan se merkittävin.

Samoin on Zelda, Mario ja Castlevania Nesille. Jos pitää ottaa kantaan siihen että Mario ykkönen vai kolmonen niin varmaan kolmosella mennään koska se taitaa olla aikalailla se yleinen mielipide niiden suhteen.

Mutta on tässä tietenkin tilaa Mega manille ja ducktalesille myöskin. En sen enempää osallistu tähän NES keskusteluun koska laite ei ole itselleni tuttu.

 

[Wilbur wals]

Itselle NES tuo mieleen kultaisen lapsuuden ja tunteen siittä että silloin konsoli pelehin liitty jotain erikoista eri tavalla kuin nykyään jolloin pelataan monella eri vempeleellä joka paikassa. Kolme parasta peliä edustamaan NES:siä siinä onkin pulma valita. Kuitenkin nostaisin itse jalustalle Super Mario 3:sen. Huima edistys askel kahteen edelliseen osaan. Legend of Zelda 2 oli itselle tosi kohauttava teos vaikka en sitä koskaan läpi päässytkään. Enon avustuksella kuitenkin aika pitkälle. Häpeäkseni voin sanoa että ensimmäistä Zeldaa en ole koskaan edes pelannut. Mikähän tuo kolmas voisi olla tuosta suuresta laatu pelien määrästä. Joko Mega man tai Castlevania. Megaman 2 ehkä kuitenkin minusta sopisi kolmanneksi valinnaksi minkä itse valitsisin. Ikuisesti mieleen jäävät pomotaistelut joita aina odotti innolla kun edellisestä selvisi lävitse. Yksi vielä ansaitsi kyllä erityis maininnan nimittäin Duck hunt. Zapperilla tuli ammuskeltua aikas paljon sorsien perään ja ohi menneen laukauksen jälkeen koiran nauru ei unohdu koskaan:)

 

[Kraidi]

Ensimmäinen Zelda on ihan hyvä peli, mutta ikävä kyllä siitä välittyy myös aikansa tuomat rajoitteet. Ei sekään siis mikään täydellinen ole, vaikka onkin eräänlainen suunnannäyttäjä ja lukeutuu NES:n pelikirjaston kiistattomiin klassikoihin.

NES ei ole koskaan ollut minun suosikkejani. Konsolina se on toki ihan pätevä ja muutenkin tärkeä osa videopelihistorian havinaa. Zelda II ja SMB3 ovat mitä luultavimmin ne omat suosikkini kaikista, minkä lisäksi haluaisin koittaa joskus Ufouriaa ja Mr. Gimmickiä.

 

[ville111]

Olen pelannut vain muutamia NES-pelejä, mutta voisin kuitenkin kertoa omat suosikkini:

Super Mario Bros. 3: Alkuperäinen Super Mario Bros. on varmasti ikonisempi peli kuin sarjan kolmas osa, mutta SMB3 on kuitenkin näistä kahdesta pelistä selvästi parempi. Peli korjasi Super Mario Bros.:n ongelmia tarjoamalla entistä enemmän vaihtelua kenttäsuunnitteluun sekä tarjoamalla uusia Power-Uppeja ja vihollisia. Lisäksi peli on oikein tyylikkään näköinen NES-peliksi.

Metroid: Alkuperäinen Metroid on mielestäni yksi sarjan huonoimmista osista, mutta nautin kuitenkin pelin pelaamisesta. Peli sisälsi jo oikeastaan kaikki elementit, joista Metroid nykyäänkin tunnetaan. Pelin maailma on avoin ja epälineaarinen, pelissä on paljon etsittäviä esineitä, ja lisäksi pelissä on myös haastavia pomotaisteluja. Läpäisin itse pelin 3DS:n Virtual Consolen kautta, joten minulla oli käytössäni Restore Pointsit. Riittävällä sinnikyydellä pystyisin varmasti läpäisemään pelin myös ilman Restore Pointseja. Suurimmat ongelmat pelin kohdalla olivat kartan puute ja alueiden samankaltaisuus, mutta puutteistaan huolimatta Metroid on aikaansa nähden todella kunnianhimoinen peli.

Mega Man 2: Mega Man 2 on itse asiassa ainoa pelaamani Mega Man -peli, mutta pidän pelistä kovasti. Osa pelin kentistä on mielestäni huonosti suunniteltuja (esim. Heat Manin kenttä), mutta suurin osa kentistä on todella hyvin tehtyjä. Pelin ohjaus toimii hyvin ja peli näyttää NES-peliksi yllättävän hyvältä. Pelin musiikkiraita on myös maininnan arvoinen. Peli tarjoaa hyvin perinteistä tasohyppelyä, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Kunniamaininnat: Tetris, The Legend of Zelda
Inhokit: Super Mario Bros.: The Lost Levels

 

[Rush]

Olen jossain määrin Spiken kanssa samoilla linjoilla, että en pidä suurta osaa NES:n kirjastoa yhtä hyvin ikää kestäneenä kuin jo seuraavan sukupolven pelit, eikä minulla ole nostalgian kautta suhteita juuri yhtään laitteeseen. NES:n tekniset rajoitukset (sprite flicker, grafiikkojen rajallisuus, muistin vähyys jne) estävät monia pelejä ylettymästä täyteen potentiaalinsa, mutta on siellä muutama peli mistä tänäkin päivänä voin vielä itsekin rehellisesti nauttia.

Vaikka oma arvostus Zelda 1:tä kohtaan onkin ollut nousuhdanteessa, ja peli on todella ikoninen, ei se mielestäni silti ole hirveän hyvin vanhenunut. Esimerkiksi monet pelin "salaisuudet" ovat todella turhauttavasti piilotettuja. Ei voisi vähempää kiinnostaa kokeilla kynttilää jokaikiseen pensaaseen ja pommittaa jokaikistä seinää Hyrulessa, koska tavallisesti minkäänlaista indikaattoria tai vihjettä piilotetusta salaisuudesta ei ole olemassa. NES rajoitukset eivät kuitenkaan estäisi pieniä hienovaraisia visuaalisia vihjeitä, kuten hieman poikkeuksellisesti asetettu puu jonka voikin polttaa ja löytää luolan.

Super Mario Bros 3 on vain todella toimiva kokonaisuus. Siinä on paljon mielikuvitusta sekä vaihtelua power uppien ja kenttien saralla, pelituntuma on hyvä, ja NES:n rajoitusten ympäri on pystytty kiertämään. Good stuff.

Castlevania on lukuisista turhauttavista suunitteluratkaisuista huolimatta edelleen aika muikea paketti. Pelin tunnelma sekä musiikit ovat itsessään jo todella vahvoja 8-bittiseksi, joten pelin ääreen on mukava palata. Ja vaikean kohdan läpäiseminen on erittäin tyydyttävää.

Mega Manit ovat kyllä eri hassuja myös, ja omaavat konemaiset musiikit. Kuitenkin ainoa megis, jota olen pelannut enemmän kuin kerran, on kakkonen. Täten en haluaisi ottaa kantaa NES Megamanien keskinäiseen parhauteen, koska muistikuvani sekä kokemukseni ovat aika yksipuoleiset.

Final Fantasy III ansaitsee kunniamaininnan, vaikka ei länteen alunperin saapunutkaan. Vaikka siinä on edelleen mukana erinäisiä 8-bittisen RPG:n epäselvyyksiä sekä kummallisuuksia, tuntui se silti parantavan ykkösen ja kakkosen vikoja. Lisäksi peli esitteli laajan job class systemin, jota on nähty tulevaisuudessa valitettavan harvoin.

 

[Andyliini]

Aloitin pelaamisen NES:llä, joten sille liittyy monta hienoa muistoa, ja nostalgian kultaamaa pelihetkeä. Pelejä tuli pelattua paljon, joten kolmen valinta koko ryppäästä on melkoinen haaste. Aikanaan pelasin useaa peliä, jotka ovat ikimuistoisia, mutta joistakin on aika valitettavasti ajanut ohi, esimerkiksi Super Mario Brosia tuli pelattua silmät tapillaan, mutta nykyään se ei enää ole sellainen kokemus kuin aikanaan.

Ensimmäisena merkkipelinä otan pelin Mega Man 3. Monelle osa 2 on parempi, mutta itselleni tämä on koko pelisarjan kulminoituma. Se toi ensimmäistä kertaa mukaan liu'un ja Rushin, sekä muutti ensimmäisen kerran juonta hieman, alussa Dr. Wily ei ole päävastustaja heti alkuun. Toisaalta, itse en aikanaan ohjekirjoja lukenut, joten tämä juonenkäänne jäi aikanaan täysin kokematta. Pelillisesti parasta Mega Mania, ehkä Mega Man X:ää lukuunottamatta. Musiikkikin on ikimuistoista, ja toimii Remixeinä varsin makeasti.

Toinen peli on The Legend of Zelda. Tässä on se mielenkiintoinen puoli, etten pelannut sitä aikanaan lainkaan. Opettelin pelaamaan sitä vasta GameCubella Collector's Editionin myötä. Rakkauteni Zeldaa kohtaan on kuitenkin niin vahva, että tämä tulee monen nostalgiapaukun ohi. Olen tehnyt tästä yhden Let's Playn, tarkoitus olisi tehdä myös toinen.

Kolmas onkin jo hankalampi mietittävä. Taidan tähän päästää nostalgia-arvon huippuunsa, ja valitsen Tiny Toon Adventuresin. Tätä en ole pelannut sitten NES-aikojen, mutta katsoin Long Playn siitä jokin aika sitten, ja muistin elävästi, kuinka paljon sitä aikanan pelasin.

 

[bËst]

Ihan mielenkiintoinen paletti jälleen kerran. Varsinkin näin listoja ja listauksia kiihkossa seuraavalle.

Mutta mitä tulee NES:n kirkkaimpaan kastiin niin itselleni on aika selkeää että siellä ovat Super Mario Bros 3 ja Megaman 2.

- Super Mario Bros 3 on itselleni se peli, missä palat asettuivat äärimmäisen hyvin kohdilleensa ja se myös loi itselleni sen ainoan oikean Mario-universumine. Myös sarjasta jalostettu tv-sarja oli (ja on) klassikko. Tähän aikojen saatossa tulleet uutuudet ja poikkeavuudet ovat aina vaatineet aikansa hyväksyä osaksi Mario Universumia (baby bowser, Rosalina yms.). Siinä missä alkuperäinen SMB on Nintendon symboli, niin tämä on siitä symbolista kiillotettu timantti. Niin pelillisesti kuin tunnelmallisestikin. Helposti yksi NES:sin ja koko maailman parhaita pelejä.

- Megaman 2 tekee kunniaa oikeastaan samalla lailla. Kiillotti alkuperäisen megamanin suoraan sanottuna rujon kuoren hyväksi kokonaisuudeksi. Megaman 2:n jälkeen toki itse sarja on pysynyt edelleen laadukkaana. Näenkin tämän kyseisen version merkittävänä edelläkävijänä tässä tapahtuneessa. Itselleni Megaman kulminoitui juuri tämän pelin kautta. Ja onhan se nyt karu fakta, että jos peli ei millään muulla lailla erotu niin viimeistään Dr. Wily Stage -themen kautta. Helposti yksi parhaita videopelisävellyksiä ikinä.

tämä kolmas onkin sitten vähän kinkkisempi. Ducktales, Tetris, Chip'n dale, Bubble bobble, Castlevania, Turtles... Montaa noista haluaisin pitää markkinointivaluuttana ihan niiden co-operatiivisten luonteiden takia, Mutta otanpa takavasemmalta listani kolmanneksi:

- Nintendo World Cup. Kyseinen peli on ikoninen itselleni myös siksi, että on ainoa jalkapallopeli (satunnaisen Mario Strikersin lisäksi) jota on ollut hauska pelata. Hiiteen fifat ja issit. NES:n aikaan osattiin tehdä laadukasta jalkapalloa. Pelissä on aivan timanttinen sound track ja pelituntuma erittäin toimiva. Haastetta piisasi ja mikäpä sen siistimpää kun pelaajat voivat lahtautua kentälle pelin tiimellyksessä liian kovien taklausten johdosta. Haluaisin kyetä mahduttamaan tähän koko listaukseen vielä Chip'n Dalen tai Bubble Bobblen niiden yhteistyövaikutuksen vuoksi, mutta kahta aikaisempaa en vaihda ja kyllä mielestäni urheilupeleissäkin pitää osata olla ripaus huumoria, kohellusta ja hyvää musiikkia. Näin teki Nintendo World Cup

 

[RetroFly]

NES on minulle tärkeä konsoli pääosin tasohyppelygenren vuoksi. En tunne toista konsolia pelihistoriassa, jolle on julkaistu hyvin paljon laadukkaita pelejä. NES-pelien pelaamisessa on tietynlaista tunnelmaa. Mutta kun tosiaan pitäisi valita tämän legendojen konsolin kolme parasta peliä, niin valintani ovat:
Super Mario Bros 3
Tämä peli kuuluu jokaisen NES-pelaajan yleissivistykseen eikä suotta. Monipuolinen ja kekseliäs kenttäsuunnittelu, rautainen ohjattavuus, monet erilaiset power-upit, maailmankartta, monet salaisuudet, ajaton ulkoasu ja loistava fiilis. Haastettakin peli tarjoaa jos vertaa vaikka New Super Mario Bros- peleihin, joissa haastetta ei riitä melkein yhtään NSMBU:ta ja NSLU:ta lukuunottamatta. Peli on myös yllättävän pitkä NES-peliksi, sillä harvassa NES-pelissä riittäisi pituutta ja monipuolisuutta kuin tässä. Oikeastaan ainoa huono puoli tässä pelissä onkin tallentamisen puute mutta se on pieni kauneusvirhe muuten näin loistavassa paketissa.
Mega Man 3
Melkoisen vaikea oli päättää, kumman listaisin, tämän vai kakkosen, sillä molemmat ovat aivan käsittämättömän kovia pelejä, kuten Mega Manit yleisesti ottaen. Päätin ottaa kolmosen sen takia että siinä on yhdessä kutosen kanssa sarjan paras soundtrack. Oikeastaan kaikki pelin biisit ovat mukavaa kuunneltavaa, mikä parantaa fiiliksen toiseen potenssiin. Pelissä esiteltiin myös Mega Manin apuri eli robottikoira Rush sekä liukuminen, jonka avulla pääsee ahtaista raoista ja liikkuu hieman liukkaammin. Robot Masterit ovat helposti eräitä sarjan parhaita ja heidän kenttänsäkin ovat loistavasti suunniteltuja. Peli on myös hieman pidempi kuin edeltäjänsä, sillä Robot Masterien jälkeen tulee neljä Doc Robottien kenttää, jotka ovat käytännössä Robot Master kentät muuttuneina vaikeammiksi. Jännä idea, mutta Doc Robotit, jotka ovat imitoivat kakkosen Robot Masterien liikkeitä, ovat välillä hyvin ärsyttävästi toteutettu (Katson teitä, Wood Man ja Quick Man).
Wilyn linnake on melkolailla tuttua juttua Robot Masterien rematcheineen ja Wilyn jättiläisrobottihirviöineen. Mega Man 3 on erittäin loistava NES-peli ja omasta mielestäni paras Mega Man-peli.
Kirby's Adventure
Eräs NESin loppupään peli vuodelta 1993. Näihin aikoihin SNES ja Sega Megadrive olivat jo valtaamassa alaa NESin jäädessä koko ajan vähemmälle huomiolle. Tästä syystä NES-pelit näiltä ajoilta ovat useimmiten melkoisen harvinaisia, mutta Kirby's Adventure on poikkeus. Mutta itse asiaan. Kirby's Adventure on ainakin ulkoasultaan melkoisen nätti peli, jos ottaa alustan huomioon. Peli on värikäs, yksityiskohtia löytyy paljon sekä hahmot ovat hyvin animoituja. Tämä on merkki siitä, että raudasta on otettu kaikki irti, kuten myös se, että pelissä on tallentamiseen mahdollisuus. Myös musiikit ovat erittäin kivaa kuunneltavaa ja ne sopivat hyvin pelin iloiseen ja aurinkoiseen fiilikseen.
Kirbyn ohjattavuus on tosi hyvää ja sulavaa, mikä on tasohyppelyltä tärkeää. Kirbyltä löytyy hyppimisen, juoksemisen, liukumisen ja lentämisen lisäksi kyky imeä vihollisia, sylkeä ne tähtenä pois tai kopioida niiden kyvyt. Kykyjä on useita erilaisia. Jotkut niistä on hyvin käyttökelpoisia kuten esim. miekka, säde tai tuli. Osa on taas melko turhia kuten kiveksi tai palloksi muuttuminen.
Peli on jaettu seitsemään maailmaan joissa jokaisessa on muutama kenttä ja joitain minipelejä sekä museo, josta voi hakea jonkun kyvyn. Kenttäsuunnittelu on ihan hyvää mutta mitään kovin erityistä peli ei tarjoa sen osalta. En sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu, mutta itseäni tämä ei haitannut. Peli on yleisesti ottaen yksi helpoimpia NES-pelejä, joten se sopii hyvin aloittelijoille. Sitä on helppo ryhtyä pelaamaan, pelata sitä hetken ja siirtyä vaikka muihin askareisiin.
Tässä oli minun kolme suositeltavaa NES-peliä ja katsotaan mitä keksin suositella seuraaville konsoleille.

 

[bdbdbd]

NES:llä on kyllä niin iso kasa huippupelejä, että vaikea valita kolmen kärkeä. Sanotaan nyt, että:
Super Mario Bros 3
The Legend of Zelda
Metroid

 

[Maisa93]

Nesin pelit on aika vieraita mulle muutamia lukuunottamatta,joten sanotaan suosikeiksi,vaikka:
Super Mario Bros 3
Kirby's Adventure
The Legend of Zelda

 

[Loota]

Super Mario Bros. 3 vaikuttaa aika varmalta ehdokkaalta kolmen parhaan joukkoon tähänastisten vastausten perusteella. Muuten on sitten tullutkin vähän tasaisemmin ääniä, vaikka aika pitkälti samat pelit siellä pyörii.

Täytyy itsekin tukea vielä The Legend of Zeldaa. Peli saattaa tuntua monille kankealta nykypäivänä, mutta minusta sen pelin kankeus on vähän samassa roolissa kuin saman aikakauden Castlevanioissa ja tekee pelin combatista yllättävän koukuttavaa, missä kuolema väijyy jokaisen väärän siirron takana. Tykkään myös todella paljon osuman ajoittamisen tärkeydestä, jossa pelkällä terällä osuessaan viholliset sinkoutuvat pienen matkan päähän, luoden taas vähän enemmän merkitystä ajoituksen ja suunnittelun tärkeydelle.

Osa pelin salaisuuksista saattaa kyllä olla vähän pimeän kulman takana, mutta minä ainakin pidän kun jokainen löytämäsi salaisuus on oikeasti salaisuus ja on hyvä todennäköisyys, että kauhean moni muu ei edes ole löytänyt sitä. Tämä jäi BotW:ssa harmittamaan kun juuri mikään ei tuntunut siltä, että olet oikeasti löytänyt jotain oikeasti hyvin piilotettua (Korokit ovat tosin hyviä tässä), mutta tässä pelissä voit hyvinkin kerskailla kaverillesi jos satut löytämään jonkun piilotetun luolan, josta löytyy vielä hyvällä todennäköisyydella jotain todella hyödyllistä. Tämä kaikki vahvistaa pelin maailman mystisyyttä ja kartoittamattomuutta hienolla tapaa.

Semmosta. Jos Mega Maneista pitäisi yksi valita niin olen itsekin kakkosen kannalla. Kolmonen ja nelonen ovat myös hyviä uudistuksillaan, mutta kakkosen yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus on samalla myös etu, joka tekee pelistä vähän helpomman lähestyä ja läpäistä.

 

[Tingle]

Parhaasta Mega Manista voisi tehdä vaikka äänestyksen. Tosin se implisiittisesti lukitsisi Mega Manin mukaan lopulliseen listaan.

Osa pelin salaisuuksista saattaa kyllä olla vähän pimeän kulman takana, mutta minä ainakin pidän kun jokainen löytämäsi salaisuus on oikeasti salaisuus ja on hyvä todennäköisyys, että kauhean moni muu ei edes ole löytänyt sitä. Tämä jäi BotW:ssa harmittamaan kun juuri mikään ei tuntunut siltä, että olet oikeasti löytänyt jotain oikeasti hyvin piilotettua (Korokit ovat tosin hyviä tässä), mutta tässä pelissä voit hyvinkin kerskailla kaverillesi jos satut löytämään jonkun piilotetun luolan, josta löytyy vielä hyvällä todennäköisyydella jotain todella hyödyllistä. Tämä kaikki vahvistaa pelin maailman mystisyyttä ja kartoittamattomuutta hienolla tapaa.

Hyvin sanottu. Miyamoton visiona oli luoda pelistä yhteisöllinen kokemus, jonka salaisuuksia jaettaisiin kavereiden kanssa koulun käytävillä. Nykyään internetin aikakaudella tälläinen lähestymistapa voi tuntua vieraalta. Vasta BotW:ssa se herätettiin taas henkiin, monta kahvipöytäkeskustelua on käyty Korokkien lisäksi pelin paikoista ja mekaniikoista. Aina kun kuulee jostain uudesta tavasta hyödyntää pelin fysiikkamoottoria tai päihittää hankalan pomon, haluaa samaa tietysti kokeilla samantien itsekin.

Muistaakseni jokaiseen pelin läpäisyn kannalta oleelliseen kohtaan oli pelin sisällä vihje. Se vihje ei vaan yleensä ollut mikään kyltti, missä lukee "laita pommi tähän!". Enemmänkin vanhojen ukkojen sairaita höpinöitä, tai Rushin mainitsemia puskia oudoissa paikoissa. Saatoin vain löytää tyhjän huoneen, ja miettiä mitäs virkaa silläkin on. Ja kas kummaa, luolahan se siellä. Olen aloittanut pelin monta kertaa alusta ja löytänyt aina jotakin uutta. Se on mielestäni hienon pelisuunnittelun merkki.

 

[Genkku]

Zeldalle kanssa kaikki peukut täältä ja komppaukset aiemmille kehuille. Erilainen seikkailupeli side scrollereiden keskellä, open worldin esi-isä ja peräti oman "Zelda-genren" perustaja.

 

[Tomaattimies]

Vaikka aika kulttikone onkin, niin Sega Saturnin uupuminen listalta tulisi korjata!

Mutta jatketaan ihan asiaan, eli kolme kovaa Nesille:

Duck Hunt - Tämän pelin parissa sitä aikoinaan tuli ekaa kertaa Nesillä pelailtua, helppoa ja hauskaa alkuun mutta loppupuolella saa sihdata hyvälä ennakolla. Savikiekkojenkin ampuminen tuo vähän vaihtelua. Zapper (plus muut valopyssyt) on yksi hyvä syy pitää kuvaputkea retrosetupissa.
Turtles II The Arcade Game - Loistavaa mätkintää yksin tai kaverin kanssa.
Dr. Mario - Tetris johdanneisista pulmailuista tämä on ehkä se paras, Gameboyllakin tätä on tullut monet tunnit naputeltua.


Enempi PC:iden ja 32/64-bittisten koneiden parissa kasveneena ei Nipan matolaatikko ole se nostalgisin kone, mutta yhdellä kaverillani sellainen ja läjä pelejä löytyi kellarin pelihuoneesta joten ihan ohi suun ei mennyt vaikka kaikkea uutta hienoa oli tarjolla. Nyttemmin pelit on niin kalliita ettei niitä oikein raaski hankkia ellei sitten kävele halvalla vastaan.