Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]
- Viestiketjun aloittaja Loota
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
Artzei
Nuija
Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots
Mestari Kojiman Magnum Opus ja PS3:n yksi varhaisempia pelejä.
Uncharted 3: Drake's Deception
Trilogian päätös ja parempi osa ennen nelosta.
Mortal Kombat 9
Reboot tehtynä kunnolla
Lisäpisteet
Valkyria Chronicles
Persona 4
Mestari Kojiman Magnum Opus ja PS3:n yksi varhaisempia pelejä.
Uncharted 3: Drake's Deception
Trilogian päätös ja parempi osa ennen nelosta.
Mortal Kombat 9
Reboot tehtynä kunnolla
Lisäpisteet
Valkyria Chronicles
Persona 4
Kaikkien aikojen parhaan konsolijulkistuksen omaava PS3, miten voi olla rakastamatta? Kolmospleikan taival oli kivikkoinen mutta tosi kivoja pelejä sille ilmestyi siinä sivussa.
Demon's Souls
Räjäytti aikoinaan tajuntoja ja synnytti siinä sivussa oman genrensä, jonka pelit on aina mielenkiintoisia tapauksia nykypäivän pullamössöpelien keskellä. Erinomainen peli tänäkin päivänä vaikka Bloodbornen ja Niohin jälkeen saattaakin tuntua hieman PS3-peliltä.
Ratchet&Clank: Crack In Time
R&C-sarjan paras peli ja yksi vuosituhannen parhaista 3D-tasoloikkailuista. Graafisesti tänäkin päivänä miellyttävä peli päätti hienon tarinan arvoisellaan tavalla tarjoamalla huikaisevan monipuolisen pelin jossa jokainen elementti on täyttä kultaa.
The Last Of Us
Nykyisellään vastaavat pelit (kuten vaikka uusin God Of War) eivät enää niin kovin säväytä mutta aikoinaan tämä kyllä tipautti leuat. Uncharted 2:n tehdessä elokuvallisista pelikokemuksista muotia, kaipasin pitkään peliä jossa tarinankerronta olisi oikeasti elokuvamaisen hyvä nimenomaan dramaturgian puolella, eikä vain mukahauskoja one-linereita ja hiljainen hetki-toimintakohtaus-hiljainen hetki-toimintakohtaus-liibalaabaa. Last Of Us antoi tämän kokemuksen minulle ja kiitän siitä pitämällä peliä yhtenä PS3:n parhaista peleistä.
Perintöprinsessat:
Journey
Yakuza 5
Demon's Souls
Räjäytti aikoinaan tajuntoja ja synnytti siinä sivussa oman genrensä, jonka pelit on aina mielenkiintoisia tapauksia nykypäivän pullamössöpelien keskellä. Erinomainen peli tänäkin päivänä vaikka Bloodbornen ja Niohin jälkeen saattaakin tuntua hieman PS3-peliltä.
Ratchet&Clank: Crack In Time
R&C-sarjan paras peli ja yksi vuosituhannen parhaista 3D-tasoloikkailuista. Graafisesti tänäkin päivänä miellyttävä peli päätti hienon tarinan arvoisellaan tavalla tarjoamalla huikaisevan monipuolisen pelin jossa jokainen elementti on täyttä kultaa.
The Last Of Us
Nykyisellään vastaavat pelit (kuten vaikka uusin God Of War) eivät enää niin kovin säväytä mutta aikoinaan tämä kyllä tipautti leuat. Uncharted 2:n tehdessä elokuvallisista pelikokemuksista muotia, kaipasin pitkään peliä jossa tarinankerronta olisi oikeasti elokuvamaisen hyvä nimenomaan dramaturgian puolella, eikä vain mukahauskoja one-linereita ja hiljainen hetki-toimintakohtaus-hiljainen hetki-toimintakohtaus-liibalaabaa. Last Of Us antoi tämän kokemuksen minulle ja kiitän siitä pitämällä peliä yhtenä PS3:n parhaista peleistä.
Perintöprinsessat:
Journey
Yakuza 5
Zoink
Jäsen
- 2.5.2017
- 21
Demon's Souls
Nykyisin pelin combat ei enää tunnu erityisen mieluisalta, mutta on tämä silti Souls-tierlistini kärkisijoilla. Toki asiaan vaikuttaa se, että kyseessä oli ensimmäinen kokemukseni sarjan parissa, mutta Demon'sissa on silti sitä jotain mitä sarjan uudemmista peleistä puuttuu. Lore edellä suunniteltuja gimmickbosseja ja eriskummallisia mekaniikkoja löytyy vaikka millä mitalla. Osa niistä toimii ja osa ei, mutta ne silti luovat pelistä varsin omalaatuisen kokemuksensa. Ehkä tämä on vain se täydellinen välimuoto kummallisen japanilaisen nichepelin ja nykyisen kaavoihin kangistuneen megasarjan välillä.
Wipeout HD
Yksi niistä harvoista arcadeajeluista, joissa ajaminen on oikeasti pääosassa. Phantomilla pelin kapeat radat käytännössä vaativat kunnollisia ajolinjoja, jos ei halua hinkata radan reunaa. Onneksi mutkien suoriksi vetäminen airbrakeja naputellen on todella palkitsevaa.
Peli oli myös teknisesti varsin hiottu paketti. 1080p/60fps on vielä nykyäänkin jonkinmoinen harvinaisuus konsolipuolella, joten Wipeout HD on yhä yksi koko oman konsoligeneraationsa edustuksellisimpia pelejä.
LittleBigPlanet
Monet tuomitsevat LittleBigPlanetin sen yksinpelin perusteella. En tavallaan voi väittää vastaan, sillä tasoloikkapeliä odottava tulee melko varmasti pettymään sekä kontrolleihin että kenttätarjontaan, ja onhan peliä tasoloikkana mainostettu. Iso osa pelin ominaisuuksista aina kontrolleista lähtien on kuitenkin tehty kenttäeditoria silmällä pitäen. Sackboylla ei ole tarkoitus pelata vain tasoloikkaa, vaan ihan mitä vaan mitä kukaan sattuukaan keksimään. Fysiikkapohjaisuuden poistamalla pelistä saataisiin varmasti huomattavasti responsiivisempi, mutta se on melkein välttämätön osa editorin toimintaa.
Palaan yhä silloin tällöin räpeltämään pelin jatko-osan editorin parissa. Yleensä pelisessio alkaa jostain satunnaisesta ideasta, kuten pelimekaniikasta, peliympäristöstä tai jonkinmoisen härvelin konseptista. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, mitä pelissä voi tehdä vaan miten sen voi tehdä. Tavallaan kyseessä on paras puzzlepeli koskaan, jossa keksitään itse mitä halutaan rakentaa ja pulmana on sitten se, miten lopputulokseen päästään. Olen vuosien varrella väsännyt kaikenlaista aina jrpg-taistelusysteemistä inverse kinematicsia hyödyntäviin veistoksiin. Riemu alkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa miten pistoneista ja tageista saa rakennettua loogisia portteja. Toisessa osassa ohjelmointia ja loogisten operaatioiden tekemistä on helpotettu pelin sisäisillä mikrosiruilla, mutta tavallaan pidän siitä, että ensimmäisessä osassa kaikki luodaan tyhjästä.
Toisin sanoen tasoloikkana peli ei ole kummoinen, mutta hiekkalaatikko-/rakentelupelinä LittleBigPlanet on aivan omaa luokkaansa.
Nykyisin pelin combat ei enää tunnu erityisen mieluisalta, mutta on tämä silti Souls-tierlistini kärkisijoilla. Toki asiaan vaikuttaa se, että kyseessä oli ensimmäinen kokemukseni sarjan parissa, mutta Demon'sissa on silti sitä jotain mitä sarjan uudemmista peleistä puuttuu. Lore edellä suunniteltuja gimmickbosseja ja eriskummallisia mekaniikkoja löytyy vaikka millä mitalla. Osa niistä toimii ja osa ei, mutta ne silti luovat pelistä varsin omalaatuisen kokemuksensa. Ehkä tämä on vain se täydellinen välimuoto kummallisen japanilaisen nichepelin ja nykyisen kaavoihin kangistuneen megasarjan välillä.
Wipeout HD
Yksi niistä harvoista arcadeajeluista, joissa ajaminen on oikeasti pääosassa. Phantomilla pelin kapeat radat käytännössä vaativat kunnollisia ajolinjoja, jos ei halua hinkata radan reunaa. Onneksi mutkien suoriksi vetäminen airbrakeja naputellen on todella palkitsevaa.
Peli oli myös teknisesti varsin hiottu paketti. 1080p/60fps on vielä nykyäänkin jonkinmoinen harvinaisuus konsolipuolella, joten Wipeout HD on yhä yksi koko oman konsoligeneraationsa edustuksellisimpia pelejä.
LittleBigPlanet
Monet tuomitsevat LittleBigPlanetin sen yksinpelin perusteella. En tavallaan voi väittää vastaan, sillä tasoloikkapeliä odottava tulee melko varmasti pettymään sekä kontrolleihin että kenttätarjontaan, ja onhan peliä tasoloikkana mainostettu. Iso osa pelin ominaisuuksista aina kontrolleista lähtien on kuitenkin tehty kenttäeditoria silmällä pitäen. Sackboylla ei ole tarkoitus pelata vain tasoloikkaa, vaan ihan mitä vaan mitä kukaan sattuukaan keksimään. Fysiikkapohjaisuuden poistamalla pelistä saataisiin varmasti huomattavasti responsiivisempi, mutta se on melkein välttämätön osa editorin toimintaa.
Palaan yhä silloin tällöin räpeltämään pelin jatko-osan editorin parissa. Yleensä pelisessio alkaa jostain satunnaisesta ideasta, kuten pelimekaniikasta, peliympäristöstä tai jonkinmoisen härvelin konseptista. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, mitä pelissä voi tehdä vaan miten sen voi tehdä. Tavallaan kyseessä on paras puzzlepeli koskaan, jossa keksitään itse mitä halutaan rakentaa ja pulmana on sitten se, miten lopputulokseen päästään. Olen vuosien varrella väsännyt kaikenlaista aina jrpg-taistelusysteemistä inverse kinematicsia hyödyntäviin veistoksiin. Riemu alkaa viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa miten pistoneista ja tageista saa rakennettua loogisia portteja. Toisessa osassa ohjelmointia ja loogisten operaatioiden tekemistä on helpotettu pelin sisäisillä mikrosiruilla, mutta tavallaan pidän siitä, että ensimmäisessä osassa kaikki luodaan tyhjästä.
Toisin sanoen tasoloikkana peli ei ole kummoinen, mutta hiekkalaatikko-/rakentelupelinä LittleBigPlanet on aivan omaa luokkaansa.
- 12.4.2017
- 284
- Viestiketjun aloittaja
- Staff
- #305
@Kuruwin viitsisitkö rajata kunniamainintasi kahteen niin saan nämäkin laskettua mukaan?
Voisin tässä samalla koittaa vielä herätellä lisää porukkaa latomaan listansa ja joitain jo listansa pistäneitä lisäämään kaksi kunniamainintaa jos vain riittää pelejä, tällä hetkellä meillä kun on melkoinen tasapelisotku ykköspaikan jälkeen. Jää tosin itseltäni välistä kun ei ole tosiaan tullut pelattua muuta kuin multiplättäriressoja ja jotain remakeja. Jos tilanne sattuu jäämään nykyiselleen niin mennään tylsällä tasapelitaktiikalla.
Voisin tässä samalla koittaa vielä herätellä lisää porukkaa latomaan listansa ja joitain jo listansa pistäneitä lisäämään kaksi kunniamainintaa jos vain riittää pelejä, tällä hetkellä meillä kun on melkoinen tasapelisotku ykköspaikan jälkeen. Jää tosin itseltäni välistä kun ei ole tosiaan tullut pelattua muuta kuin multiplättäriressoja ja jotain remakeja. Jos tilanne sattuu jäämään nykyiselleen niin mennään tylsällä tasapelitaktiikalla.
- 12.4.2017
- 284
- Viestiketjun aloittaja
- Staff
- #307
Tasapelitilanteen siivittämänä Playstation 3:n kolmeksi viideksi kirkkaimmaksi selviytyi Demon's Souls, Grand Theft Auto V, Metal Gear Solid 4, The Last of Us ja Ratchet & Clank: A Crack in Time. Jälkimmäiset neljä ovat tasapelitilanteessa.
Seuraavaksi vuorossa Wii. Kyseessä ainakin oma suosikkikonsolini, jonka pelit dominoivat yllättävän paljon omia kärkisuosikkipaikkojani.
Seuraavaksi vuorossa Wii. Kyseessä ainakin oma suosikkikonsolini, jonka pelit dominoivat yllättävän paljon omia kärkisuosikkipaikkojani.
Oman Wiini kanssa käydyt keskustelut ovat olleet jo kahdeksan vuoden ajan samanlaisia kuin Obi-Wan kävi Anakinin kanssa Revenge Of The Sithin lopussa.
”You were supposed to bring the balance... you were the chosen one... you were my brother!!” itken ja huudan laitteelle tänäkin päivänä kun sen näen. Niin paljon urotekoja mutta kaikki se vain turhaan. On sille kuitenkin hienoja pelejäkin olemassa kuten esim. kyseisen konsolisukupolven suosikkipelini osoittaa.
Super Mario Galaxy
Huhheijjakkaa mikä tapaus tämä aikoinaan olikaan. Jos kuvittelit että 3D-tasoloikat eivät enää pysty tarjoamaan mitään uutta ja koko genre eläisi muutenkin vähän kuin letkujen varassa, pelaa Super Mario Galaxya sen julkaisun aikoihin ja häpeä luulemisiasi. Videopelaamisen riemujuhlaa alusta loppuun ja yksi genren mielikuvituksentäyteisimmistä edustajista ikinä. Kyllä joo Galaxy 2:ssa on kaikkea isommin ja enemmän ja jopa Yoshi, mutta tämä vaan iski aikoinaan niin kovaa että siitä tokenin vasta Odysseyn aikoihin... ja sekään ei tarjonnut yhtä mielettömiä WAU!-elämyksiä kuin Galaxy aikoinaan.
Mario Kart Wii
Pelitunneissa mitattuna eniten pelaamani Wii-peli ja ihan syystä. Oli motskareista ja motion controleista mitä mieltä tahansa, on tämä peli satumaisen kova ilmestys genressään ja sarjan sisällä. Wiin toimivinta nettikoodia tarjoava verkkomoninpeli oli totta kai se alfa ja omega, eikä vanhan mieli ole vuosienkaan jälkeen unohtanut erään kotimaisen pelilehden foorumikäyttäjien kesken joka sunnuntai järjestettyjä turnauksia, joissa monttu auki ihastelin eräänkin tutun, Yoshia avatarinaan joka paikassa käyttävän rva.Fortunan(!) suosikkilapsen dominanssia. Yoshi Falls... miten sinua kenttänä vielä vihaankaan!
Super Smash Bros Brawl
Olen ihan helvetin kova Smash-mestari, sanoivat turkulaisissa tappelupeliturnauksissa käyneet mitä tahansa (valheita!!!) ja Smash Bros Brawl haittasi aikoinaan jopa koulunkäyntiäni, jo reippaasti ennen julkaisuaan. Aamuluennoilta tuli joskus myöhästyttyä kun hakkasin kuola suupielistä valuen aamuisin Smash Bros Dojossa F5:ttä päivän updatea odotellen (Sonic-reaktio olisi pitänyt kyllä saada nauhalle) ja kun peli ilmestyi, oli se menoa. Tripping, karsea nettikoodi, Meta Knightin överiys... pieniä kauneusvirheitä muotovaliossa.
Perintöprinsseiksi nostan Wii Sports Resortin ja Zack&Wikin, nuo liikkeentunnistuspeleistä jaloimmat.
”You were supposed to bring the balance... you were the chosen one... you were my brother!!” itken ja huudan laitteelle tänäkin päivänä kun sen näen. Niin paljon urotekoja mutta kaikki se vain turhaan. On sille kuitenkin hienoja pelejäkin olemassa kuten esim. kyseisen konsolisukupolven suosikkipelini osoittaa.
Super Mario Galaxy
Huhheijjakkaa mikä tapaus tämä aikoinaan olikaan. Jos kuvittelit että 3D-tasoloikat eivät enää pysty tarjoamaan mitään uutta ja koko genre eläisi muutenkin vähän kuin letkujen varassa, pelaa Super Mario Galaxya sen julkaisun aikoihin ja häpeä luulemisiasi. Videopelaamisen riemujuhlaa alusta loppuun ja yksi genren mielikuvituksentäyteisimmistä edustajista ikinä. Kyllä joo Galaxy 2:ssa on kaikkea isommin ja enemmän ja jopa Yoshi, mutta tämä vaan iski aikoinaan niin kovaa että siitä tokenin vasta Odysseyn aikoihin... ja sekään ei tarjonnut yhtä mielettömiä WAU!-elämyksiä kuin Galaxy aikoinaan.
Mario Kart Wii
Pelitunneissa mitattuna eniten pelaamani Wii-peli ja ihan syystä. Oli motskareista ja motion controleista mitä mieltä tahansa, on tämä peli satumaisen kova ilmestys genressään ja sarjan sisällä. Wiin toimivinta nettikoodia tarjoava verkkomoninpeli oli totta kai se alfa ja omega, eikä vanhan mieli ole vuosienkaan jälkeen unohtanut erään kotimaisen pelilehden foorumikäyttäjien kesken joka sunnuntai järjestettyjä turnauksia, joissa monttu auki ihastelin eräänkin tutun, Yoshia avatarinaan joka paikassa käyttävän rva.Fortunan(!) suosikkilapsen dominanssia. Yoshi Falls... miten sinua kenttänä vielä vihaankaan!
Super Smash Bros Brawl
Olen ihan helvetin kova Smash-mestari, sanoivat turkulaisissa tappelupeliturnauksissa käyneet mitä tahansa (valheita!!!) ja Smash Bros Brawl haittasi aikoinaan jopa koulunkäyntiäni, jo reippaasti ennen julkaisuaan. Aamuluennoilta tuli joskus myöhästyttyä kun hakkasin kuola suupielistä valuen aamuisin Smash Bros Dojossa F5:ttä päivän updatea odotellen (Sonic-reaktio olisi pitänyt kyllä saada nauhalle) ja kun peli ilmestyi, oli se menoa. Tripping, karsea nettikoodi, Meta Knightin överiys... pieniä kauneusvirheitä muotovaliossa.
Perintöprinsseiksi nostan Wii Sports Resortin ja Zack&Wikin, nuo liikkeentunnistuspeleistä jaloimmat.
Wilbur wals
SW-8065-2970-1519
- 30.4.2017
- 946
Tulihan se konsoli pitkästä aikaa jonka pelejä on tullut pelailtua. Wiin parhaimmat. Tulikin pelihyllyä katseltua ja palattua Wii aikaan. Ilman hyllyn sisällön tarkastelua olisi saattanut lista jäädä tekemättä. Sen verran huono on vanhan muisti.
Super Mario Galaxy
Tämä peli osasi yllättää edellisen 3-D Marion jälkeen totaalisesti. Pelin pelaaminen oli alusta loppuun yhtä juhlaa ja juuri sitä parhaimmillaan miksi pelejä tulee pelattua eli huimien kokemusten vuoksi jotka imaisevatt pelimaailman sisään pelurin niin että ulkopuolinen todellisuus katoaa. Lisäksi peli sisältää videopelien parhaimpiin kuuluvia musiikkeja jotka loivat lisää maagista tunnelmaa.
Super Smash Bros Brawl
Taattua Smash laatua muttei kuitenkaan kolahtanut yhtä lujaa kuin Gamecuben Smash.
Legend of Zelda Skyward Sword
Ristiriitainen teos. Dungeonit mielestäni aivan mahtavia,hieno ulkoasu,hyvät musiikit ja hyvä tarina. Lisäksi tykkäsin 1:1 miekka kontrolleista. Pelin suurin heikkous on ehdottomasti köyhä ulkomaailma Skyloftin ulkopuolella. Kuitenkin tuli koettua pelin parissa lempisarjani huimaa fiilistä joten ei tätä voi jättää pois kärkikolmikosta ja mielellään ostaisin pelistä graaffisesti päivitetyn uusintaversion Switchille.
Erikoismaininnat vielä Metroid Prime 3:lle.Ehkä heikoin Prime joka mielestäni meni hiukan väärään suuntaan kun peli sai lieviä Halo vaikutteita. Listo peli jokatapauksessa ja motion kontrollit olivat täyttä rautaa. Little King Story Loisto Pikmin aiheinen ja Pikminin maailmasta täysin poikkeava teos jonka pelasi mielellään läpi. Wii Sport Resort Mukavaa pelattavaa liiketunnistusohjauksella. Tuli aika paljon pelailtua kyseisen pelin lajeja. Twiglight Prinsessaa en laske Wii peliksi vaan Gamecuben vaikka se kummallekkin ilmestyi. Sen vuoksi se puuttuu listasta.
Super Mario Galaxy
Tämä peli osasi yllättää edellisen 3-D Marion jälkeen totaalisesti. Pelin pelaaminen oli alusta loppuun yhtä juhlaa ja juuri sitä parhaimmillaan miksi pelejä tulee pelattua eli huimien kokemusten vuoksi jotka imaisevatt pelimaailman sisään pelurin niin että ulkopuolinen todellisuus katoaa. Lisäksi peli sisältää videopelien parhaimpiin kuuluvia musiikkeja jotka loivat lisää maagista tunnelmaa.
Super Smash Bros Brawl
Taattua Smash laatua muttei kuitenkaan kolahtanut yhtä lujaa kuin Gamecuben Smash.
Legend of Zelda Skyward Sword
Ristiriitainen teos. Dungeonit mielestäni aivan mahtavia,hieno ulkoasu,hyvät musiikit ja hyvä tarina. Lisäksi tykkäsin 1:1 miekka kontrolleista. Pelin suurin heikkous on ehdottomasti köyhä ulkomaailma Skyloftin ulkopuolella. Kuitenkin tuli koettua pelin parissa lempisarjani huimaa fiilistä joten ei tätä voi jättää pois kärkikolmikosta ja mielellään ostaisin pelistä graaffisesti päivitetyn uusintaversion Switchille.
Erikoismaininnat vielä Metroid Prime 3:lle.Ehkä heikoin Prime joka mielestäni meni hiukan väärään suuntaan kun peli sai lieviä Halo vaikutteita. Listo peli jokatapauksessa ja motion kontrollit olivat täyttä rautaa. Little King Story Loisto Pikmin aiheinen ja Pikminin maailmasta täysin poikkeava teos jonka pelasi mielellään läpi. Wii Sport Resort Mukavaa pelattavaa liiketunnistusohjauksella. Tuli aika paljon pelailtua kyseisen pelin lajeja. Twiglight Prinsessaa en laske Wii peliksi vaan Gamecuben vaikka se kummallekkin ilmestyi. Sen vuoksi se puuttuu listasta.
Wii oli hieno konsoli, jolla oli kahteen edeltäjäänsä verrattuna laaja pelivalikoima. Ohjain oli niin hieno että se sai aikaan paitsi liikkeentunnistushärpäkepelit että 2D tasohyppelyiden renessanssin.
1. Mega Man 9, maailman paras tasohyppely
2. Sin & Punishment: Successor of the Skies, maailman paras shmup kunnes Zero Ranger julkaistaan
3.The Legend of Zelda: Twilight Princess, hyvä Ocarina of Timen remake toimivan miekkailuohjauksen kera.
4. Boom Street, maailman paras Monopoli
5. Tatsunoko vs. Capcom: Ultimate All-Stars, tosi hyvä an classic Street Fighter Mega Man hahmoilla, jota kukaan ei pelannut kanssani
6. New Super Mario Bros. Wii, nautittavaa kenttäsuunnittelua ja moninpeli. Unohdettava ja samalla erinomainen peli.
Skyward Sword saa minulta miinusäänen. Pelissä ei toimi mikään ja sisältö on tylsää roskaa.
1. Mega Man 9, maailman paras tasohyppely
2. Sin & Punishment: Successor of the Skies, maailman paras shmup kunnes Zero Ranger julkaistaan
3.The Legend of Zelda: Twilight Princess, hyvä Ocarina of Timen remake toimivan miekkailuohjauksen kera.
4. Boom Street, maailman paras Monopoli
5. Tatsunoko vs. Capcom: Ultimate All-Stars, tosi hyvä an classic Street Fighter Mega Man hahmoilla, jota kukaan ei pelannut kanssani
6. New Super Mario Bros. Wii, nautittavaa kenttäsuunnittelua ja moninpeli. Unohdettava ja samalla erinomainen peli.
Skyward Sword saa minulta miinusäänen. Pelissä ei toimi mikään ja sisältö on tylsää roskaa.
- Staff
- #311
Monster Hunter Tri
Melkein MMO-peli Wiillä, yksi varhaisimmista Wii-peleistä, joissa hyödynnettiin näppäimistöä ja Classic Controlleria, siinäpä vasta outolintu. Olin itse hypejunassa mukana alusta asti ja tutuissa pelipiireissä oli skeptikkoja, mutta onneksi sain monia mukaan kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Hauska ja sisältörikas moninpeli, kunhan pääsi vain aloituskynnyksen ohi.
Mario Kart Wii
Toinen hauska ja toimiva nettipeli, 12 pelaajaa samalla radalla ensimmäistä kertaa oli aikamoinen kokemus, vaikka jotkut jaksoivat liputtaa 8 pelaajan limitin puolesta
. Omaan makuuni vähän liian rikkinäinen ja lopulta hakkerien kyllästämä, mutta päihitti silti kaikki aiemmat Mario Kartit ja teki ilmaratista ilmiön.
Skyward Sword
Viileät vihaajat vihatkoon rauhassa, mulla oli hauskaa. Taidepläjäyksenä ja teknisenä saavutuksena erittäin mehevä tapaus, hyvät henkilöhahmot ja Zelda-peliksi kiva juonikin. Mielestäni tämä on myös Wii-aikakauden paras huitelupeli, en ainakaan itse kokenut ongelmia Motion+:n kanssa. Uimisesta en ehkä nauttinut, mutta miekkailu oli kivaa. Breath of the Wildia varten tästä pelistä opittiin paljon, mutta olisipa myös reaaliaikainen esinepyörä napattu mukaan.
Bonuspisteet:
Xenoblade Chronicles, ei ole kärjessä, koska kärsii mielestäni HD-resoluution puutteesta ja pelasin ensimmäistä kertaa vasta 3DS:llä.
New Super Mario Bros. Wii, mielestäni yhä New-sarjan paras ja hauskin peli.
Sonic Colors, yksi Wiin komeimmista peleistä ja vielä hyvä Sonic???
Onhan tälle konsolille älyttömän monta loistavaa peliä kun miettii tarkemmin... Twilight Princess, No More Heroes, Goldeneye, Donkey Kong Country Returns, Metroid Prime Trilogy, Red Steel 2, Galaxyt, Muscle March ja muut WiiWaren hämärät helmet... Olisipa konsolissa ollut HD-liitäntä.
Melkein MMO-peli Wiillä, yksi varhaisimmista Wii-peleistä, joissa hyödynnettiin näppäimistöä ja Classic Controlleria, siinäpä vasta outolintu. Olin itse hypejunassa mukana alusta asti ja tutuissa pelipiireissä oli skeptikkoja, mutta onneksi sain monia mukaan kokeilemaan ensimmäistä kertaa. Hauska ja sisältörikas moninpeli, kunhan pääsi vain aloituskynnyksen ohi.
Mario Kart Wii
Toinen hauska ja toimiva nettipeli, 12 pelaajaa samalla radalla ensimmäistä kertaa oli aikamoinen kokemus, vaikka jotkut jaksoivat liputtaa 8 pelaajan limitin puolesta
. Omaan makuuni vähän liian rikkinäinen ja lopulta hakkerien kyllästämä, mutta päihitti silti kaikki aiemmat Mario Kartit ja teki ilmaratista ilmiön.Skyward Sword
Viileät vihaajat vihatkoon rauhassa, mulla oli hauskaa. Taidepläjäyksenä ja teknisenä saavutuksena erittäin mehevä tapaus, hyvät henkilöhahmot ja Zelda-peliksi kiva juonikin. Mielestäni tämä on myös Wii-aikakauden paras huitelupeli, en ainakaan itse kokenut ongelmia Motion+:n kanssa. Uimisesta en ehkä nauttinut, mutta miekkailu oli kivaa. Breath of the Wildia varten tästä pelistä opittiin paljon, mutta olisipa myös reaaliaikainen esinepyörä napattu mukaan.
Bonuspisteet:
Xenoblade Chronicles, ei ole kärjessä, koska kärsii mielestäni HD-resoluution puutteesta ja pelasin ensimmäistä kertaa vasta 3DS:llä.
New Super Mario Bros. Wii, mielestäni yhä New-sarjan paras ja hauskin peli.
Sonic Colors, yksi Wiin komeimmista peleistä ja vielä hyvä Sonic???
Onhan tälle konsolille älyttömän monta loistavaa peliä kun miettii tarkemmin... Twilight Princess, No More Heroes, Goldeneye, Donkey Kong Country Returns, Metroid Prime Trilogy, Red Steel 2, Galaxyt, Muscle March ja muut WiiWaren hämärät helmet... Olisipa konsolissa ollut HD-liitäntä.
Viimeksi muokattu:
Wiin kohdalla Nintendo selkeästi hapuili tasapainottaakseen uuden ohjainskeeman suoman innovaation sekä järkevän ja pelaajaystävällisen pelisuunnittelun. Samoin Wiin ollessa myyntihitti kasuaalien pelaajien keskuudessa moni peli tuntui kompastelevan lähestyttävyyden tasapainottamisessa vaativan ja pelaajaa kunnioittavan designin kanssa. Täten olen Wiin pelikirjastosta vähän hajaantunut mielipiteen suhteen, mutta kyllä sille silti hyviä pelejä löytyi. Kolmen (tai oikeastaan viiden) parhaan pelin valitseminen oli yllättävän helppoa.
Metroid Prime Trilogy
Jos on ikinä lukenut foorumipostauksiani, pitäisi tietää, että olen hurja Metroid-fani. Mahdollisesti videopelihistorian kovatasoisinta trilogiaa yksissä kansissa on mahdotonta olla hehkuttamatta suurenmoisena investointina. Vaikka MP3 menikin osittain tarpeettomaksi motion controllien kanssa kikkailuksi, sopi liikeohjaus silti tähän pelisarjaan äärimmäisen hyvin.
Xenoblade Chronicles
Erinomaisen pelin tunnistaa jo ennen sen alkamista. Muistan, kun boottasin Xenobladen ensimmäistä kertaa, enkä tiennyt mitä odottaa. Title screenissä ei tapahtunut yhtikäs mitään, ruoho vain heilui tuulessa. Mutta pelin pääteemaa kuunnellessa tiesin jo, että tämä peli on hyvä. Väärässä en ollut, ja Xenobladesta tuli yksi suosikkejani JRPG:den saralla, ja säilynee sarjansa parhaana luultavasti universumin lämpökuolemaan asti. Xenoblade otti Wiin vaatimattomasta raudasta kaiken irti, ja onnistui tarjoamaan hurjan koukuttavan RPG-eepoksen unohtumattomassa settingissä. Pelin aluesuunnittelu ansaitsee erityistä kiitosta, sillä muistelen vielä vuosien jälkeenkin ensimmäisiä kertoja kun astui Eryth Sealle, Agnirathaan tai kun Satorl Marshiin laskeutui yö. Ei siinä rosoiset grafiikat oikeasti paljoa haitanneet.
Okami
Okamia on joskus kuullut haukuttavan paremmaksi 3D-Zeldaksi, eikä moite mene väärään osoitteeseen. Okami tarjoaa hyvin Zeldamaisen kokemuksen tarjoten samankaltaisia fantastisia tarinoita, temaattisia dungeoneita ja hauskoja pomotaisteluita. Okami kuitenkin nostaa tasoa Platinumin (silloinen Clover Studios) laatimalla taistelusysteemillä sekä upealla audiovisuaalisella suunnittelulla. Vaikka Okami julkaistiin PS2:lle, pelasin itse sen Wiillä. Celestial Brush oli kuin Wiille suunniteltu, vaikka aina kaikkein tarkin väline ei ollutkaan.
Kunniamaininnat:
New Play Control! Pikmin - Pikminit ovat eri lystejä pelejä, sekä eräs harvinaisista tapauksista milloin Wiin liikeohjaus oikeasti paransi kokemusta. Pikmin 1 > 2.
Wario Land: The Shake Dimension - Periaattessa tässä voisi olla mielikuvituksellinen Mario Galaxy tai raudanluja Rayman Origins, mutta haluan antaa shout-outin tälle unohdetulle helmelle. Wario Land ei ehkä ole kaikkein timanttisinta tasohyppelyä tuntumaltaan, mutta pursuaa persoonallisuutta. Ahne, röyhkeä ja lihava Wario turvautuu kunniallisemman Marion ikonisten hyppytaitojen sijasta vihollisten palkkarahojen ryöväämiseen ravistamalla kolikot taskuista tai jyräämällä poloiset ylivertaisella massallaan. Keräiltävien esineiden galleriakuvaukset ovat hulvatonta luettavaa, ja nauran vieläkin kuin pieni lapsi sille, miten päävalikossa Wario pyllistelee kameralle ja toisinaan raapii takapuoltaan. Herttainen otus. <3
Metroid Prime Trilogy
Jos on ikinä lukenut foorumipostauksiani, pitäisi tietää, että olen hurja Metroid-fani. Mahdollisesti videopelihistorian kovatasoisinta trilogiaa yksissä kansissa on mahdotonta olla hehkuttamatta suurenmoisena investointina. Vaikka MP3 menikin osittain tarpeettomaksi motion controllien kanssa kikkailuksi, sopi liikeohjaus silti tähän pelisarjaan äärimmäisen hyvin.
Xenoblade Chronicles
Erinomaisen pelin tunnistaa jo ennen sen alkamista. Muistan, kun boottasin Xenobladen ensimmäistä kertaa, enkä tiennyt mitä odottaa. Title screenissä ei tapahtunut yhtikäs mitään, ruoho vain heilui tuulessa. Mutta pelin pääteemaa kuunnellessa tiesin jo, että tämä peli on hyvä. Väärässä en ollut, ja Xenobladesta tuli yksi suosikkejani JRPG:den saralla, ja säilynee sarjansa parhaana luultavasti universumin lämpökuolemaan asti. Xenoblade otti Wiin vaatimattomasta raudasta kaiken irti, ja onnistui tarjoamaan hurjan koukuttavan RPG-eepoksen unohtumattomassa settingissä. Pelin aluesuunnittelu ansaitsee erityistä kiitosta, sillä muistelen vielä vuosien jälkeenkin ensimmäisiä kertoja kun astui Eryth Sealle, Agnirathaan tai kun Satorl Marshiin laskeutui yö. Ei siinä rosoiset grafiikat oikeasti paljoa haitanneet.
Okami
Okamia on joskus kuullut haukuttavan paremmaksi 3D-Zeldaksi, eikä moite mene väärään osoitteeseen. Okami tarjoaa hyvin Zeldamaisen kokemuksen tarjoten samankaltaisia fantastisia tarinoita, temaattisia dungeoneita ja hauskoja pomotaisteluita. Okami kuitenkin nostaa tasoa Platinumin (silloinen Clover Studios) laatimalla taistelusysteemillä sekä upealla audiovisuaalisella suunnittelulla. Vaikka Okami julkaistiin PS2:lle, pelasin itse sen Wiillä. Celestial Brush oli kuin Wiille suunniteltu, vaikka aina kaikkein tarkin väline ei ollutkaan.
Kunniamaininnat:
New Play Control! Pikmin - Pikminit ovat eri lystejä pelejä, sekä eräs harvinaisista tapauksista milloin Wiin liikeohjaus oikeasti paransi kokemusta. Pikmin 1 > 2.
Wario Land: The Shake Dimension - Periaattessa tässä voisi olla mielikuvituksellinen Mario Galaxy tai raudanluja Rayman Origins, mutta haluan antaa shout-outin tälle unohdetulle helmelle. Wario Land ei ehkä ole kaikkein timanttisinta tasohyppelyä tuntumaltaan, mutta pursuaa persoonallisuutta. Ahne, röyhkeä ja lihava Wario turvautuu kunniallisemman Marion ikonisten hyppytaitojen sijasta vihollisten palkkarahojen ryöväämiseen ravistamalla kolikot taskuista tai jyräämällä poloiset ylivertaisella massallaan. Keräiltävien esineiden galleriakuvaukset ovat hulvatonta luettavaa, ja nauran vieläkin kuin pieni lapsi sille, miten päävalikossa Wario pyllistelee kameralle ja toisinaan raapii takapuoltaan. Herttainen otus. <3
Viimeksi muokattu:
Monster Hunter Tri
Ylivoimainen ykkössuosikkini Wiin kirjastosta ja samalla ensikosketukseni elämäntuhoajasarjaan nimeltä Monster Hunter. En tarkalleen muista, miten alun perin Trin pariin päädyin, mutta alkukankeuksien jälkeen peli(sarja) vei minut täysin mukaansa (reilusti yli tuhat tuntia pelikellossa) ja sille tielle on jääty. Combat rautaista tavaraa, ja itse olen jäänyt kaipaamaan monien parjaamaa vedenalaista taistelua, vaikka täytyy myöntää, että jotkut aseet toimivat veden alla todella kömpelösti. Ainoina miinuksina muutaman hirviön kätkeminen onlineen, joita ei nettipalvelujen kaaduttua voi enää haastaa, sekä se, ettei peli antanut minulle koskaan Evasion+7 00-charmia. Graafisesti hyvännäköinen teos. Pelaisin tätä varmasti ajoittain edelleen, mikäli nettipeli olisi ylhäällä.
Metroid Prime Trilogy
Kolme erinomaista peliä kiedottuna yhteen pakettiin toimivan ohjauksen kera. nuff said
Xenoblade Chronicles
Lue Rushin perustelut.
Kunniamaininnat:
Mario Strikers Charged Football
Ehdoton lempparini laajasta Mario-urheilupelien maailmasta. Kärsii MHTrin tavoin nettipalvelujen puutteesta ja joistain AI:n exploittaamiskikoista, mutta mainio tekele näistä huolimatta. Kohokohtana NoF-ajoilta NoF_Mario+NoF_Luigi-kaksikkoa vastaan pelaaminen ja näiden piekseminen.
The Last Story
Yllättävän tykki JRPG Wiin elinkaaren loppupäästä.
Ylivoimainen ykkössuosikkini Wiin kirjastosta ja samalla ensikosketukseni elämäntuhoajasarjaan nimeltä Monster Hunter. En tarkalleen muista, miten alun perin Trin pariin päädyin, mutta alkukankeuksien jälkeen peli(sarja) vei minut täysin mukaansa (reilusti yli tuhat tuntia pelikellossa) ja sille tielle on jääty. Combat rautaista tavaraa, ja itse olen jäänyt kaipaamaan monien parjaamaa vedenalaista taistelua, vaikka täytyy myöntää, että jotkut aseet toimivat veden alla todella kömpelösti. Ainoina miinuksina muutaman hirviön kätkeminen onlineen, joita ei nettipalvelujen kaaduttua voi enää haastaa, sekä se, ettei peli antanut minulle koskaan Evasion+7 00-charmia. Graafisesti hyvännäköinen teos. Pelaisin tätä varmasti ajoittain edelleen, mikäli nettipeli olisi ylhäällä.
Metroid Prime Trilogy
Kolme erinomaista peliä kiedottuna yhteen pakettiin toimivan ohjauksen kera. nuff said
Xenoblade Chronicles
Lue Rushin perustelut.
Kunniamaininnat:
Mario Strikers Charged Football
Ehdoton lempparini laajasta Mario-urheilupelien maailmasta. Kärsii MHTrin tavoin nettipalvelujen puutteesta ja joistain AI:n exploittaamiskikoista, mutta mainio tekele näistä huolimatta. Kohokohtana NoF-ajoilta NoF_Mario+NoF_Luigi-kaksikkoa vastaan pelaaminen ja näiden piekseminen.
The Last Story
Yllättävän tykki JRPG Wiin elinkaaren loppupäästä.
Kraidi
Jäsen
- 30.4.2017
- 528
Wii ei ole koskaan lukeutunut omiin suosikkeihini konsoleiden saralla, mutta sille julkaistiin muutama erinomainen peli. Nämä pelit ovat Sin & Punishment: Successor of the Skies, Punch-Out!! ja The Legend of Zelda: Skyward Sword. Valitsin edellä mainitut oikeastaan myös sillä perusteella, että jokainen niistä hyödyntää liiketunnistusta erittäin luontevasti. Kaksi muuta kunniamainintaa lienevät Kirby's Epic Yarn ja The Last Story.
Muistan jotenkin hämärästi, etteivät Sin & Punishment ja Punch-Out!! saaneet juuri minkäänlaista huomiota silloin aikoinaan, kun ne ilmestyivät kauppojen hyllyille. Tämä on surullista, molemmat nimittäin huokuvat sellaista viehätysvoimaa, jota näkee melko harvassa pelissä.
Muistan jotenkin hämärästi, etteivät Sin & Punishment ja Punch-Out!! saaneet juuri minkäänlaista huomiota silloin aikoinaan, kun ne ilmestyivät kauppojen hyllyille. Tämä on surullista, molemmat nimittäin huokuvat sellaista viehätysvoimaa, jota näkee melko harvassa pelissä.
J
Jonelink
Vieras
Zelda: Twilight Princess
Ensimmäinen Zelda-peli, jonka olen pelannut. Ympäristöt, luolastot ja pulmanratkomiset teki vaikutuksen pelatessani tätä enemmän. Tästä lähti minun Zelda pelaaminen muilla peleillä.
Super Mario Galaxy 2
1 ja 2 osat muistuttavat paljon toisiaan, joten päädyin tähän kakkososaan. Tämä tarjoaa enemmän haastetta ja uusia taitoja.
Super Smash Bros. Brawl
Vapaa-ajalla tuli pelattua tätä paljon. Story Mode oli myös mukavaa pelattavaa.
Ensimmäinen Zelda-peli, jonka olen pelannut. Ympäristöt, luolastot ja pulmanratkomiset teki vaikutuksen pelatessani tätä enemmän. Tästä lähti minun Zelda pelaaminen muilla peleillä.
Super Mario Galaxy 2
1 ja 2 osat muistuttavat paljon toisiaan, joten päädyin tähän kakkososaan. Tämä tarjoaa enemmän haastetta ja uusia taitoja.
Super Smash Bros. Brawl
Vapaa-ajalla tuli pelattua tätä paljon. Story Mode oli myös mukavaa pelattavaa.
Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä miten nykypäivän närkästymisyhteiskunta suhtautuisi Punch-Outin överistereotypisoiviin välianimaatioihin? Piirrettymäistä komediaahan nuo ovat Wiin versiossakin mutta näin yhdeksän vuotta myöhemmin on planeettamme sen verran valveutunut että eiköhän joku vetäisi herneet noista nenäänsä ja (tarpeeton) kohu olisi tosiasia.
- 3.5.2017
- 393
No siis ne oli järjestyksessä mutta pitää jatkossa erikseen mainita (siis sem kolmannen maininnan olisi voinut jättää huomioimatta)
Mutta siirrytään nyt siihen Wiihin.
Wii on taas näitä konsoleja joka on jäänyt kriminaalisen vähälle huomiolle ja läpäistyjä pelejä sille on vain 16 kappaletta. Onneksi kuitenkin näitten joukosta löytyy useampi oikeasti mainitsemisen arvoinen.
Sky Crawlers - Erittäin aliarvostettu arcade lentoräiskintä Ace Combat sarjan tekijöiltä. Vihollisten pudottaminen on todella tyydyttävää ja musiikki on päräyttävää. Näkisin niin mielelläni tälle vähintään henkistä jatkoa mutta myynnit taisivat olla sitä luokkaa että Ace tiimi varmaa keskittyy Aceen jatkossa.
Xenoblade - Ne viimeiset 5-8h tuntia on heikonlaisia ja jättivät huonon maun suuhun mutta onhan tämä silti isoimmaksi osaksi kummiskin erinomainen ja ansaitsee paikkansa siellä top kolmessa.
Fire Emblem: Radiant Dawn - Tämä vissiin ei ole mikään parhaiten vastaanotettu Emblem mutta itselle tämä oli se ensimmäinen ja pidin kovasti. Erittäin hienoa ol se että tässä ei annettu sitä vaihtoehtoa että perma kuoleman sai pois joten ihan oikeasti joutui tekemään muutaman uhrauksen pelin aikana. Edelleen lempparini sarjasta.
Kunniamaininnat (vain boldatut lasketaan)
Fragile Dreams - Kaikista pelaamistani peleistä tämä on ehkä polarisoivin kokemus. Tätä niin haluaisi välillä rakastaa koska tässä on joitan pieniä kauniita hetkiä, erinomaista musiikkia ja tunnelmaa mutta tässä on paljon aivan järkyttävän paskaa pelisuunnittelua. Hyvänä esimerkkinä sellainen kohtaus jossa kiivetään pitkiä tikapuita alas ja se kohtaus ihan oikeasti kestää joku 10 minuuttia. Ymmärrän mitä siinä on ajettu takaa mutta ei tälläinen vaan toimi.Osittain rakastan tätä peliä mutta kyllä se vaan oli yksi tuskallimmista pelikokemuksista mitä minulla on ollut.
Resident Evil: Darkside Chronicles - Umbrella Chronicles on surkea mutta tämä jatko-osa on helposti yksi parhaimmista raideräiskinnöistä (nuff said)
Super Mario Galaxy - Monelle tämä oli siellä top kolmessa mutta itselle se ole niin rakas vaikka hieno pomppu peli onkin. Voi olla muuten itseasiassa ainoa Mario peli jonka olen läpi asti pelannut.
Wilbur wals
SW-8065-2970-1519
- 30.4.2017
- 946
Niimpä. Kohuahan nosti jo Marion Meksikoasu. Tämänkin porun taisi joku "suvaitsevainen" valkoinen henkilö saada aikaan ei mexicaanit itse. Nykyään saa tahtonsa läpi ne jotka pitää suurinta meteliä ja jotka lasken sinne idioottien joukkoon. Viime vuosien meno tässä maailmassa on saanut aikalailla ymmärtämiset loppumaan tiettyä ryhmää kohtaan. Muutenhan tuo Punch-Out oli loistava peli ja löytyy omastakin pelihyllystä. Sin and Punishment jäi täysin kokematta mutta ehdottomasti ostaisin jatko-osan jos Switchille tulisi. Sen verran on tullut luettua positiivista ja ylistävää tekstiä tuosta pelistä.
bdbdbd
Jäsen
- 30.4.2017
- 195
Mario Kart Wii ehkä paras Mario Kart koskaan. Ainoaksi miinuspuoleksi mainitsisin vesitetyn battlen, jos battle olisi ollut yhtä hyvä kuin MK64:ssä, ei tästä olisi mitään jossittelua.
New Super Mario Bros. Wii 2000-luvun paras tasoloikka, moninpeli kyllä pelasti aika paljon, sillä yksinpelinä ei suurta parannusta DS:n NSMB:hen. Ei kuitenkaan SMB3:n tai SMW:n tasoa.
Metroid Prime Trilogy kolme primeä samoissa kuorissa, pakko se on ainakin mainita top-listalla. Ykkösprimessä oli rauhallista, tutkiskelua, kakkosessa pääsi pelaamaan moninpeliä ja kolmosessa oli aikasempia enemmän toimintaa, joten paketti tarjosi hyvin paljon erilaista pelattavaa.
Kunniamaininnat menevät:
Wii Play mahtava moninpelikokoelma, ehkäpä peli minkä kanssa oli eniten hauskaa MKWiin jälkeen.
Excite Truck laadullisesti hyvinkin korkeintaan keskitason peli, mutta pick-upeilla ja maastureilla rymistely radalla ja sen ulkopuolella on jotenkin niin viihdyttävää. Harmi tosin ettei kyse ollut kunnollisesta kilpa-ajopelistä, vaan lähinnä temppujen tekemisestä.
S&P ja Punch-out olivat lopulta siinä määrin heikkotasoisia pelejä ettei Nintendolla ollut suurta uskoa pelien menestykseen. Kummatkin olivat kuitenkin ulkopuolisten kehittämiä pelejä, ilmeisesti pääasiallisena tarkoituksena olla vain jotain julkaistavaa kuivina kausina. Vähän kuten Disaster: Day of Crisis.
New Super Mario Bros. Wii 2000-luvun paras tasoloikka, moninpeli kyllä pelasti aika paljon, sillä yksinpelinä ei suurta parannusta DS:n NSMB:hen. Ei kuitenkaan SMB3:n tai SMW:n tasoa.
Metroid Prime Trilogy kolme primeä samoissa kuorissa, pakko se on ainakin mainita top-listalla. Ykkösprimessä oli rauhallista, tutkiskelua, kakkosessa pääsi pelaamaan moninpeliä ja kolmosessa oli aikasempia enemmän toimintaa, joten paketti tarjosi hyvin paljon erilaista pelattavaa.
Kunniamaininnat menevät:
Wii Play mahtava moninpelikokoelma, ehkäpä peli minkä kanssa oli eniten hauskaa MKWiin jälkeen.
Excite Truck laadullisesti hyvinkin korkeintaan keskitason peli, mutta pick-upeilla ja maastureilla rymistely radalla ja sen ulkopuolella on jotenkin niin viihdyttävää. Harmi tosin ettei kyse ollut kunnollisesta kilpa-ajopelistä, vaan lähinnä temppujen tekemisestä.
S&P ja Punch-out olivat lopulta siinä määrin heikkotasoisia pelejä ettei Nintendolla ollut suurta uskoa pelien menestykseen. Kummatkin olivat kuitenkin ulkopuolisten kehittämiä pelejä, ilmeisesti pääasiallisena tarkoituksena olla vain jotain julkaistavaa kuivina kausina. Vähän kuten Disaster: Day of Crisis.