Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

[Kuruwin]

3DS on taas yksi niistä konsoleista jolle olen liian vähän huomiota antanut ja ajattelin skipata tämän lohkon mutta päätin sitten suppeasta valikoimasta vetäistä kolme.

Fire Emblem Birthright -Awakenista en pitänyt ollenkaan mutta Birthright on ihan jees. Valitettavasti en ole vielä pelannut niitä kahta muuta versiota ja se uusin pelikin on vielä muoveissa.

Theatrhythm Final Fantasy: Curtain Call - Pelattavuus tässä ei ole ehkä mitään kaikkein timanttista mutta onhan tämä silti erinomainen rytmipeli jossa ei ainakaan ole musiikki valikoimasta pulaa. Harmi että Square ei ole käyttänyt tämän pelin muottia kuin Dragon Quest sarjan kanssa ja sitäkään ei täällä edes julkaistu.

Pokemon:Super Mystery Dungeon - Pelillisesti tämä on heikompi minusta kuin se toka osa DS:llä (esimerkiksi systeemi miten tässä jaetaan poksuja on typerä) mutta tässä on yhtä paljon charmia kuin kakkosessa ja se on tärkeintä.

 

[Kaura]

1. Kid Icarus: Uprising
Tiukka paketti kaikenlaista blästäilyä, jossa on ihailtavasti haastetta, huumoria, salaisuuksia, vaihtelua ja kustomisaatiota. Nopeatempoinen ja originaali. Joskus pohdin, millaisia helmiä käsissämme olisi, jos ei Sakurain tarvitsisi päivittää Smashiä koko ajan.

2. Zelda: A Link Between Worlds
Tuttu mutta tuore ja suloisen näköinen, perinteiseksi Zeldaksi tosi kekseliäs peli. Klassikkostatusta nauttivan SNES-Zeldan masentavista musiikki- ja grafiikkarajoituksista tai tönkkömekaniikoista ei ole juurikaan jäljellä, ja tilalla on paljon löydettävää, huidottavaa ja keksittävää moderniksi julkaisuksi yllättävän hyviä minipelejä unohtamatta.

Maailmankartan kierrätys on minusta anteekstiannettava ratkaisu, vaikka ehkä pelikokemusta vahingoittava seikka niille, jotka ovat A Link to the Pastiä pelanneet. Ei vaikuta peliin itsenäisenä teoksena, sillä maailma ja paikasta toiseen pääseminen toimii vapauksineen ja vaihtoehtoineen, olipa kartta tuttu tai ei.

3. Animal Crossing: New Leaf
Maailman koukuttavin sisustus-, keräily- ja sosialisointipeli (ehkä myös ainoa). Rehellisesti sanoen hitaasti uudistuvassa sarjan konseptissa olisi vieläkin paljon parannettavaa, mutta tällaisenaankin omaperäisyydellään mukaansatempaavaa sisältöä, kivaa löydettävää ja tilaa omalle luovuudelle on riittämiin.

---

Lisäpisteet menevät Smashille ja Kirby: Planet Robobotille, joista eka on hyvyydestään huolimatta jäänyt vähälle huomiolle houkuttelevamman Wii U -version vuoksi. Kirbyn summasi erittäin hyvin Tingle omassa viestissään, mutta painotettakoon, että yhtä tyylikkään näköistä ja pelillisesti pitkälle mietittyä tekelettä ei Kirby-tasoloikissa ole ollut vuosikausiin, jos koskaan.

Muita maininnan arvoisia pelejä omassa kokoelmassani ovat Animal Crossing: Happy Home Designer, joka laajensi ja paransi New Leafin sisustuspuolen omaksi pelikseen asti, mutta tuntuu jääneen melko tuntemattomaksi julkaisuksi. Suosittelen kaikille sarjan ystäville. Mario Golf: World Tourissa on eniten sisältöä mistään näkemästäni arcade-golfpelistä, vaikka Norsukamman mainitsemat mainiot nettiominaisuudet kuihtuivat kokoon jo aikaa sitten. Code Name: S.T.E.A.M. on uniikilla teemalla ja tyylillänsä huomattava tapaus XCOM-genressä, vaikka jää syvyydessä hieman jälkeen esikuvista. Fire Emblem- ja Advance Wars -sarjojen tekijöiltä - tutustu heti.

Latauspuolella eShopin kaikki blox-pelit, Pullblox, Fallblox ja Fullblox, ovat roinanimistään huolimatta viime vuosien sympaattisimpia pulmapelejä ja loistavat QR-koodien kautta toimivien kenttäeditorikoodiensa avulla. Nettipalvelujen lakkauttaminen tulevaisuudessa ei tee voimakkaasta editorista innostuneille pelaajayhteisölle mitään, kun jakaminen hoidetaan kameralla. Myös Kirby's Blowout Blast on surkealla nimellä varustettu ja lisäksi minimifanfaareilla markkinoille ilmestynyt laatupeli, jota voisi markkinoida vaikka Kirby 3D Landinä, paitsi vielä paljon suoraviivaisempana ja kompaktimpana.

En tiedä, kuinka yksin olen tämän mielipiteeni kanssa, mutta tykkään paljon enemmän 3DS:stä kuin DS:stä.

 

[Veizen]

Voi pojat, nyt ollaan jännän äärellä. Itselle 3DS on hyvin merkittävä konsoli, sillä 3DS vei minut syvemmälle pelaamiseen, ja konsolin kautta on tutustuttu mm. Super Metroidiin, OoT:iin ja muihin klassikoihin, ja lisäksi uusiin sarjoihin kuten MonHuun ja SMT:hen. 3DS:n pelikirjasto on vertaansa vailla retrohelmistä uusiin tuotoksiin ja remastereista porttauksiin, ja 3DS on yksi lempikonsoleistani Switchin ja GBA:n rinnalla. Peleistä framille nostan:

1.Pokémon Sun/Moon
Nintendon käsikonsoli ei ole mitään ilman taskumonsuja, ja konsolin paras on SM. ORAS kärsi helppoudesta ja tasapaino-ongelmista, ja XY oli pelinä hieman nihkeä. SM:ssä on omat ongelmansa, mutta sitä oli mukava pelata, ingamessa oli haastetta, ja compepuoli on kiinnostanut itseäni enemmän kuin koskaan. USUM lienee tämän definitiivinen versio, mutta Pokémon-ähkyn takia en ole sitä pelannut. XY:n paras puoli on multiplayer-interface, jossa kaverin kanssa vaihtelu ja matsaaminen on järjettömän helppoa.

2. Monster Hunter 4 Ultimate

Monster Hunter, tuo ihastuttava hirviönlahtaussimulaattori. Tähän kaunottareen on tuluut upotettua satoja tunteja niin soolona kuin kavereiden kanssa, ja voi pojat, mitä meininkiä se olikaan! 3U ja Generations eivät koskaan sytyttäneet näin, ja uusi mounttaamis- ja ilmahyökkäysmekaniikka on nykyään erottamaton osa sarjaa. Myös lempiaseeni eli Charge Blade esiteltiin tässä versiossa. Pelin nousee monien muiden edelle juuri lokaalin moninpelin ansiosta: ensimmäinen Dalamadurin kaato kaverin kanssa Venäjällä maistui järkyttävän hyvältä. Ainoa heikkous on se, ettei kaikkien aikojen parasta monsua eli Barrothia saatu peliin mukaan

3. Rhythm Thief and the Emperor's Treasure
My baby Segan rytmikummajainen on yksi suosikkipeleistäni ikinä, vaikka sitä vaivaavat niin kliseiset tarinakaaret, paikoittaiset tekniset ongelmat sekä keskeneräiseksi jäävä tarina. Miksi se siis on tässä? Laytonmaisen tarinankerronnan ja svengaavan rytmipelin yhdistelmä on kuitenkin itselleni vastustamaton kombinaatio, enkä voi olla hehkuttamatta kyseistä teosta tilaisuuden saatuani.

Kunniamainintoina pisteitä saavat Fire Emblem Fates: Conquest sekä Kid Icarus: Uprising. Muita hyviä kandidaatteja ovat esimerkiksi Animal Crossing: New Leaf, molemmat Kirvyt, A Link Between Worlds, Mariokart / sekä Detective Pikachu.

 

[retropälli]

3ds:n parhaimmat pelit? Paha, paha, paha... hyviä pelejä on kuin sieniä sateella tällä koneella, mutta

1. Fire emblem awekening, peli joka pelasti lempisarjani tuholta. Pelitunteja activity login mukaan on 370, josta varmaan 150 tuntia on uhrautunut lunatic läpäisyille. Eikä jalatkaan haitanneet minua tässä pelissä

2. bravely default, koukuttavin taistelusysteemi ikinä ja sen takia voin antaa anteeksi pelin viimeisen kolmanneksen

3. Legend of zelda a link between worlds, jaetulla ykkössijalla breath of the wildin kanssa parhaan zeldan tittelistä. Breath of the wild tarjoaa paljon uutta, mutta tämä peli on paras zeldamaisin peli

Lisäpisteet metroid samus returns( saiko listassa olla remasteroituja pelejä/ porttauksia, no tätä tuskin tunnistaakaan samaksi peliksi) Luigi's mansion 2

 

[Loota]

3DS:ää on tullut pelattua valtavia määriä muiden tapaan, mutta tuppaa lyömään pelottavan tyhjää kun koitan miettiä suosikkipelejäni konsolilta. Katseltuani muiden listat ja omat suosikkipelilistat läpi täytyy vaan todeta, että ei ole ollut mikään erityinen täysosuma omalla kohdallani. Paljon kaikkea hyvää ja kivaa, mutta harvempi on kyennyt jättämään mitään sen suurempaa vaikutusta itseeni.

Virtue's Last Reward

Yksi konsolin ainoita pelejä, joka aidosti onnistui räjäyttämään tajunnan ja on varsin epäuudelleenpelattavasta genrestään huolimatta saanut itseltäni lukuisia uudelleenläpipeluita. Varsin simppeliltä vaikuttanut konsepti nappasi heti mukaansa jännittyneen tunnelmansa, kutkuttavan alkuasetelmansa ja kinkkisten puzzlehuoneiden ansiosta, mikä tuntui voivan kantaa pelin loppuun asti ihan hyvin, mutta enhän minä tiennyt ollenkaan mitä kaikkea oli vielä luvassa. Tarina ampaisee varsin kirjaimellisesti uusiin ulottuvuuksiin ja juonenkäänteitä joutui prosessoimaan moneen otteeseen ennen kuin muisti taas kuinka leuan saa loksautettua takaisin paikoilleen. Olkootkin pelin skaala paikoin huimaava ja välillä vähän ylitsevetäväkin, mutta ah sitä jatkuvaa silmien muljahtelua kun palaset alkoivat loksahdella paikoillensa ja suurimmat juonenkäänteet alkoivat paljastumaan. Tämä kaikki ei tietenkään onnistuisi ilman raudanlujaa hahmocastia, mistä jokainen maustaa tarinaa omalla mielenkiintoisella tavallaan, ja aikalailla kaikista päätyi myös lopulta tykkäämään kun päästiin alkuvihamielisyyksien taa.

Pokémon Super Mystery Dungeon

Jotkut ehkä muistavat lukeneensa minun hypetystä sarjan aikaisempaa osaa kohtaan, mistä suurin osa pätee myös tähänkin, vaikka ei aivan samoja vahvuuksia omaakaan. Sydäntälämmittävän riemastuttava seikkailu persoonallisessa Pokémon universumissa, joka jaksaa jatkuvasti ilahduttaa huolettomuudellaan, missä riittää myös huumoria ja ovelaa dialogia. Peli osaa myös yllättää tässä mielessä ja muuttaa sävyään paikoin myös vakavaksi ja jopa pimeäksi, minkä vuorottelu ja kontrasti aiemmin mainitun yleisen positiivisuuden kanssa kontribuoi suuresti pelin yleiseen vaikuttavuuteen, tunteita pääsee kokemaan laidasta laitaan. Hahmot ovat kaikki tuttuja mörköjä, joille on saatu roppakaupalla persoonaa ja roolia, mikä on nostattanut omalla kohdallani arvostustani sarjan mörködesignejä kohtaan aivan uudelle tasolle. Pelin varsinainen pelaaminen ei ole kaikkein monipuolisinta tavaraa, mutta kykenee pysymään jännittävänä alusta loppuun arvaamattomuutensa vuoksi ja tarjoaa Pokémon hengessä mukavasti customointivaraa. Ai joo, pelin soundtrack on aivan taivaallinen ja kuuluu ehdottomiin henkilökohtaisiin suosikkeihini.

ööh ööh

Kid Icarus Uprising

Kerran pelasin läpi aikoinaan ja muistin jääneeni varsin vakuuttuneeksi pelistä. Rakastin Metroid Prime Huntersin kontrolliskeemaa aikoinaan DS:llä niin oli ihanaa päästä taas samantyyppisellä tavalla pelin puikkoihin ja olipahan tosiaan kaikinpuolin laadukas peli rakennettukin niiden ympärille. Pitäisi joskus pelata uudelleenkin läpi. Jee.

Pisteen arvoiset kunniamaininnat saa Luigi's Mansion 2 ja Metroid: Samus Returns.

Pokémon Sun/Moonille suuret häpeämaininnat, sillä kyseiset pelit tulevat nykyään ensimmäisenä mieleen kun mietin koko laitetta ja onnistuvat pilaamaan mielikuvaani koko laitteesta ihan yleisestikin.

 

[Loota]

Olipa kerran ketju, jonka ylläpitäjä kolautti päänsä. Ja näin siis valmistetaan hyvänmakuinen mansikakakku. Sen pituinen se.

Kolmedeeässän kolmeksikirkkaimmaksi selviytyi tällä kertaa Kid Icarus Uprising, Fire Emblem Awakening ja The Legend of Zelda: A Link Between Worlds.

Seuraavaksi vuorossa vähän vähemmälle huomiolle jäänyt Playstation Vita (tiesittekö, että Vita tarkoittaa elämää??).

 

[Andyliini]

Onko Vitalle pelejä?

 

[Norsukampa]

Vitan tarina tulee kyllä jäämään pelihistoriaan erittäin surullisena kertomuksena aikamme tehokkaimmasta käsikonsolista, jonka sen omat vanhemmat hylkäsivät. Kaikin puolin Vitalla oli kaikki avaimet dominointiin, etenkin 3DS:n katastrofistartin takia, mutta Sony ei vaan oppinut PSP:n aikaisista virheistään. Huumorilaite kaikin puolin mutta on sille varmaan kolme peliäkin joita kannattaa pelata.

Wipeout 2048
Tämä peli piti monia vuosia omissa aikakirjoissani visuaalisesti komeimman käsikonsolipelin titteliä. Vitan ihanainen näyttö yhdistettynä tämän äärimmäisen hienon ajopelin silmäkarkkiin... kerrassaan ihanaa. Peli on muutenkin myös aivan tautisen hyvä niin genressään, kuin myös ihan loisteliaan Wipeout-sarjan sisällä.

Uncharted: Golden Abyss
Toinen Vitan julkkaripeli heti perään. Perinteiseen Sonyn käsikonsoli-ideologiaan (samoja pelejä kuin kotikonsolilla mutta vähän karsitumpana koska käsikonsoli) nojaava peli joka tarjosi aikoinaan mukavan Uncharted-kokemuksen, pelisarjan ollessa suosionsa lakipisteessä. Peli käyttää kivasti myös Vitan naurettavaa gimmickiä, takapaneelia, joten saavutus kai sekin? Takapaneelista puh.ollen...

Killzone: Mercenary
..tässä pelissä pystyi kiikarikiväärillä zoomaamaan takapaneelia hiplaamalla. En ole koskaan ollut mikään Killzone-pelien suurin fani mutta tämä peli oli hemmetin komeaa käsikonsoliräiskyttelyä. Jos on sarjan loresta kiinnostunut niin pari plussapistettä vielä perään.

Perintöprinsessat: Laitetaan Vitan laihasta pelivalikoimasta tähän vaikka Persona 4 Golden ja Pokémon GO:n esiasteena historiaan jäävä Invizimals.

 

[Tingle]

Persona 4 Golden

 

[Kuruwin]

Vitalla on ollut hyvin rakastava fanikunta mutta Sony on ollut todella huono appi ukko.Vita on hieno laite mutta Sony tuntui tekevänsä parhaansa laitteen sabotoimiseksi. Vielä tähän päiväänkään mennessä niitä järkyttävän ylihintaisia muistikorttejen hintoja ei ole alennettu ja eikä niitä tullakkaan kunnolla alentamaan ennenkuin Vita on tosiaan 100% kuopattu. Vielä saa Vita nauttia porteista jonkun aikaa mutta eiköhän tuo kupsahda ensi vuoden aikana.

Iso osa vitan peleistä on jo tässä vaiheessa portattu muille alustoille joten vitan kohdalla teen poikkeuksen. Osa näistä on sentään parhaat versiot kyseisitä peleistä.

Persona 4 Golden: Peli jonka takia moni hommasi vitan. Ehkä vitaa ei kannata hommata goldenin takia mutta golden on huomattavasti paranneltu versio klassikko pelistä. Persona 4 on tosin saamassa remaken joten tätäkään peliä ei tule enään tulevaisuudessa katsottua pahemmin vitan eduksi.

Project Diva F: Miku sarja oli parhaimmillaan PSP:llä mutta Project Diva F on vielä ihan hyvä lisäys sarjaan.

Disgaea 4: Promise Revisited: Sisältää alkuperäisen pelin kaiken DLC:n ja mukana on joitan isompia uudistuksia mitkä helpottavat elämää. Disgaea sarjan toiseksi paras peli.

Kunniamainintoina voi sitten heittää Killzone Mercenariesin joka on ihan passeli FPS. Soul Sacrficien joka on worldin ohella ainoa Monster Hunter peli joka on ihan jees. Grand Kingdomin joka on grindaus the RPG mutta silti ihan kiva peli.

Ja viimeiseksi mainittakoon Zero Time Dilemma joka jakoi fanien mielipiteet. Ymmärrän kyllä miksi mutta itse annoin pelin ongelmat anteeksi ja nautin siitä mitä sain.

 

[bËst]

Niin mikä konsoli?

 

[Mies joka ei pystynyt]

Omistan PS Vitalle ainoastaan kolme peliä, joista kaikki ovat porttauksia tai paranneltuja versioita. En milllään pysty sanomaan konsolin parhaaksi peleiksi pelejä jotka ovat paranneltuja (tai joissain tapauksissa huonompia versioita) vanhoista peleistä. Mutta en voi kiistää ettenkö olisi nauttinut suuresti pelaamistani peleistä.

Jos yhdelle pelille antaisin ääneni, niin se menisi Persona 4 Goldenille, mutta ikävä kyllä peli olikin vesitetty versio alkuperäisestä Persona 4 joten en millään voi antaa ääntä.

 

[Kraidi]

Ei vieläkään mainintaa Gravity Rushista? Siinäpä vasta upea peli, josta tosin myöhemmin julkaistiin paranneltu versio PS4:lle. PlayStation Vitan suurin heikkous taitaa olla se, että moni sen arvostetuista peleistä on saatavilla muillekin konsoleille. Tästä syystä en sitä itse koskaan hankkinut, joten en myöskään nimeä ehdokkaita tällä kertaa.

 

[Tingle]

Persona 4 on tosin saamassa remaken joten tätäkään peliä ei tule enään tulevaisuudessa katsottua pahemmin vitan eduksi.

Täh?

Ei vieläkään mainintaa Gravity Rushista? Siinäpä vasta upea peli, josta tosin myöhemmin julkaistiin paranneltu versio PS4:lle.

Aseta tähtäin keskelle ruutua ja paina nappia. True cinematic Playstation experience for the dvd players.

 

[Kraidi]

En kyllä keksi, millä muullakaan tavoin Gravity Rushin painovoimakikkailun olisi voinut toteuttaa. Eteneminenhän tapahtuu täysin pelaajan omien komentojen kautta, mihin liittyen tähtäin ilmaisee hyvin sitä, mihin kohteeseen Kat iskeytyy.

 

[Artzei]

Sonyn tuki Vitalle jäi todella köpöiseksi varsinkin täällä lännessä, mut kyllähän silläkin joitain mukavia ajanvietteitäkin oli.

1. Gravity Rush
Pitkään oli Vitan exclusive (ennen kuin PS4 versio vei senkin kunnian), joka kyllä hyötyi paljolti Vitan sisäänrakennetusta gyrosta.
Tietysti myös kosketusnäyttöjäkin pystyy räpläämään, mutta onneksi vain vaihtoehtoisesti.

2. Uncharted: Golden Abyss
Kun GR kesittyi enempi gyro liikkeeisiin, Uncharted GA ottaa kaiken irti molemmista kosketusnäytöistä (tällä voi myös saada trophyn,
jos laskeutuu esimerkiksi köyttä alas käyttäen vain takakosketuspaneelia.) Nate Draken kannettava kokemus ei kylmäksi jätä (hyvinkin kirjaimellisesti).

3. Digimon Story: Cyber Sleuth
Pitkään olivat Digimon -pelit poissa lännestä, kunnes vuonna 2014 nekin palasivat lopulta. Valitettavasti se peli oli liian
hätäisesti tehtyä skeidaa, joten pari votta myöhemmin tuli pitkään toivottu Digimon RPG peli, joka myös osasi olla todella
hyvä sekä pelaajien että kriitikkojen silmissä. Tämäkin tietysti johtui siitä, että pelin takana on Media.Vision,
joka tunnetaan ehkä parhaimmiten heidän Wilds Arms -pelisarjasta.

 

[Kuruwin]

Täh?

Aseta tähtäin keskelle ruutua ja paina nappia. True cinematic Playstation experience for the dvd players.

Siis jos PS4:lle on tulossa nätimpi ja parempi versio niin goldenin pariin ei ole enään oikein syytä palata ellei arvosta sitä kannettavuutta.

 

[Loota]

Kesälomatekosyitä viivästymiselle...!

Playstation Vitan 3 parhaaksi kipusi Persona 4 Golden, Uncharted: Golden Abyss ja Killzone: Mercenary.

Seuraavaksi vuorossa vastikään menehtynyt Nintendo WiiU (press U to pay respects)

 

[Genkku]

Super Mario Maker
Yksi harvoista peleistä, jossa Gamepadin ominaisuuksia oltiin pohdittu kunnolla, joten ohjain oli aidosti hyödyllinen, eikä peli kärsinyt lainkaan pelkästään sillä pelatessa. Hyvä ja tarpeeksi yksinkertainen editori sekä pienimuotoinen Twitch-ilmiö, myi konsoleita.

Bayonetta 2
Ehkä Wii U:n komein peli ja kontrollien osalta toimintapelien parhaimmistoa.

DKC Tropical Freeze
Laadukas tasoloikka, ei muuta vikaa kuin vähän liian äkkinäinen loppu.

Bonuspisteet vaikka Smash Bros. Wii U:lle ja Wind Waker HD:lle (jonka sai ilmaiseksi MK8:n kylkiäisenä). Luulen muistavani parinkymmenen vuoden päästä Switchin (jolle portataan kaikki Wii U:n kerma), mutta en Wii U:ta.

 

[Artzei]

Jep, ei ollu Wii Uun aika parrasvaloissa mitään ruusuilla tanssimista. Vaan kyllähän silläkin on tullut kulutettua aikaa ja vaivaa.

1.The Legend of Zelda: Breath of the Wild
Hyvää kannattaa joskus kyllä odottaakin, sillä tästä tulikin kaikkien aikojen paras Zelda peli sitten Ocarina of Timen.

2.Super Smash Bros. for Wii U
Ei olisi Nintendo konsolia ilman omaa Mässiä mukana. Brawl ehkä toi mukanaan 3rd Party hahmot, mutta U toi DLC hahmot.

3.Super Mario Maker
Joka pojan tee-se-itse Mario työkalu.

Ponuksena pistetään vaikka Bayonetta 2 Special Edition ja Mario Kart 8.