Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

[Anty]

Xenoblade Chronicles

Voisinpa pyyhkiä muistini, ja kokea pelin ensimmäistä kertaa uudestaan. Rush tyhjensi pajatson tämän pelin hienouden osalta, ja hänen näkemyksensä allekirjoitan täysin. Tosin olen varmaan ainut, joka ei pitänyt pelin kehuttua juonta kovin kummoisena. Se nyt on tuollainen perinteinen kostotarina, joita on nähty ties missä muodoissa useaan otteeseen. Alkuperäisestä päämärästä poiketaan, juonen saadessa massiiviset mittasuhteet, mitä lähemmäksi loppua pääse. Tätä en olekaan aiemmin genren peleissä nähnyt. Onneksi käsikirjoitus on noin muuten todella terävää ja hahmojen välistä vuorovaikutusta on ilo seurata matkan edetessä.

Super Mario Galaxy

Mario avaruudessa? Alkaako ideat olemaan loppu? Ensireaktioni peliä kohtaan oli sangen epäilevä, mutta pääni meni kirjaimellisesti pyörälle, kun peliä pääsi pelaamaan. Hullunkuriset avaruusfysiikat mahdollistivat ennen näkemättömiä tasoloikintaratkaisuja, joita on hauska pelata vielä tänäkin päivänä. Mainitaan nyt vielä ne täysin orkestroidut musiikit, jotka nostattivat tunnelman eeppisiin sfääreihin.

Punch-Out!!

Ensikosketukseni tähän mainioon pelisarjaan. Puolustavana mestarina pelatun moodin viimeinen vastustaja loksautti aikanaan leuan auki yllätyksellisyydellään. Läpäisyn jälkeen tutustuin tarkemmin sarjan aikaisempiin osiin, ja se jos mikä on hyvän pelin merkki.

Bonuspisteet menköön peleille: Donkey Kong Country Returns ja Little King’s Story.

 

[Artzei]

Super Smash Bros. Brawl
Nyt mukana on myös Kiinteä Käärme ja se sininen epäonnistuja siili.

Metroid Prime 3: Corruption
Sarjan paras osa tähän asti.

MadWorld
Platinum Gamesin ja SEGA:n yhteistyössä valmistunut graaffinen, Sin City -mäinen mättöpeli perheystävälliselle Nintendo konsolille.

Lisäpisteet:
Super Mario Galaxy 2
Omanlaisensa jatko-osa ykköspelille.

Epic Mickey
Mikki Hiiri hyppää pois iloisista väreistä synkkään ja ankeaan joutomaahan.

 

[Loota]

Jos en työmatkoilla hiplailisi puhelintani ja välillä kasailisi omaa järjestyksessä olevaa suosikkipelilistaani niin tämä olisi ehkä vaikein tapaus toistaiseksi rajata kolmeen. Loputon määrä laatupelejä, joista moni kuuluu kaikkien aikojen suosikkeihini.

Metroid Prime Trilogy

Mietin alkuun, että en nimittäisi tätä mukaan, mutta Wiin ohjausskeema on kuin luotu sarjaa varten ja konsolille exclusiivi Corruption on huikean hyvä saadakseen nimityksen. Kolmososan lisäksi pakettiin kuuluva Echoes sattuu olemaan kaikkien aikojen suosikkipelini ja Prime on myöskin vaikuttava tapaus, mikä meinaa paketin olevan ainutlaatuisen laadukas alusta loppuun ja pitää mielestäni peliteollisuuden parhaimman trilogian titteliä hallussaan. Olen ylistäyt Echoesia täällä mielestäni jo tarpeeksi ja kehuni kahta muuta osaa kohtaan koostuisi pitkälti samoista asioista, mutta jokaisella pelillä on silti oma tunnistettava identiteetti ja onnistunut focus designissä. Ensimmäisen Primen bravuuri on täydellinen isolaation tunne ja vapaamuotoisuutensa, Echoes edustaa pimeydellään ja painostavuudellaan legendaaristen pomotaisteluiden kera, ja Corruption tykittää pelaajaa jatkuvasti yllättävillä hienoilla skenaarioilla mitä upeimmissa maailmoissa.

Xenoblade Chronicles

En tiedä miten, mutta peli tuntui heti alkuunsa ajattomalta klassikolta ja voi pojat kun tämä kutina osoittautui todeksi ja vielä suuremmin kuin kuvittelin. Ei kestänyt kauaa, että olin jo täysin myyty pelin maanläheiselle tyylille ja tunnelmalle diggaillen myös sen maailmaan ihanasti intergroitua taistelusysteemiä, kunnes peli onnistui myös tirvaisemaan tikarin sydämeeni alun yllättävien tapahtumien myötä, täysin sementoiden sitoutumiseni uskottavasti ääninäyteltyihin hahmoihin ja huumaavan inspiroivaan maailmaan. En voi kylliksi korostaa kuinka rakastan pelin hahmoja ja maailman luomia asetelmia tarinalle, jonka juonenkäänteet ja skenaariot vuokrasivat ajatuskapasiteettini moniksi päiviksi eteenpäin aina kun ekskrementti osui tuulettimeen. Tämä kaikki oli tietenkin ilo kokea nauttien erinomaisesti kehittyvästä ja palkitsevasta taistelusysteemistä, jolla pystyy kustomoimaan tiimistään vaikka mitä hienoja kieroja karhukoplia.

EDIT: Muutetaan sen verran, että annetaan Ōkamin paikka Twilight Princessille. Olen viime aikoina pelaillut Ōkamia uudelleen eikä peli yltänyt aivan entisiin sfääreihinsä, vaikka edelleenkin erittäin hyvä peli onkin.

Ōkami (kunniamainintapogot)

Mainitsin aiemmin PS2:n ollessa vuorossa, että en uskalla nimittää peliä, koska omat hyvät fiilikseni pelistä ovat niin vahvasti sidoksissa Wiin kontrolleihin. Vihollisten sivaltelu Wiimotea rytmikkäästi heilutellen ja lopullinen nöyryyttäminen elegantisti töhrystellen niiden päälle on loputtoman viihdyttävää ja sopii täydellisesti Wiin ohjausskeemalle. Combat on yksinkertaista, mutta sisältää juuri sopivan määrän soveltamista ja kikkailua, jota voi maustaa haluamillaan jumalaisilla lifehackeilla. All that said, pelin meriitit eivät siihen tietenkään jää vaan sen satukirjamainen höpsö maailma on pullollaan kaikkea rakastettavaa ja omalaatuisia hetkiä. Pelin viehättävä maailma hivelee silmiä vieläkin, missä on ihan vain ilo juoksennellakin ilman mitään päämääriä. Keräiltävää ja tekemistä löytyy aina kun sille päälle sattuu ja peli osaa myös usein palkita pelaajan kuriositeettiä varsin tuntuvilla vaihtoehtoisilla upgradeilla.

Pisteen arvoiset kunniamaininnat saa ylempänä mainittu Ōkami ja Donkey Kong Country Returns (paras 2D tasoloikka koskaan). Tähän kunnian vuodattamista ei voi kuitenkaan lopettaa vaan on mainittava myös Super Mario Galaxy (paras 3D tasoloikka koskaan), Super Smash Bros. Brawl (sarjansa paras osa), Mario Kart Wii (sarjansa paras osa), Resident Evil 4 (dat pointer aim) ja The Legend of Zelda: Skyward Swordille (konsolin ohjainskeeman lippulaiva). Ei ole varmaan vaikea edellisen perusteella ymmärtää miksi kyseessä on suosikkikonsolini, ja lisääkin pelejä voisi aina luetella.

 

[bËst]

1. Super Smash Bros Brawl eli Project M
- Malli esimerkki siitä, millainen on custom made peliprojekti done right. Peli ei ole vain "melee kopio" kuten monet harhaanjohtavasti luulevat. Toki projekti sai alkunsa porukan ollessa pettynyt Brawlin pelimekaniikkoihin, mutta PM pidemmällä tähtäimellä loi tästä merkkiteoksesta omissa kirjoissani jopa Meleetä paremman pelin. Sillä myös Meleen heikkoudet oli korjattu.

Ehdottomasti harmi, että Nintendo katsoi tätä varianttia pahalla silmällä. Tavallaan ymmärrettävää mutta compepuolella peli tarjosi erittäin onnistuneen kokonaispaketin.

2. Twilight Princess
- Oikeastaan tässäkin joudun vähän oikaisemaan. Peli on nimittäin huomattavan paljon nautinnollisempi WiiU:lla kiitos asiaan kuuluvan ohjauksen. Kuitenkin kun tämän tuskastuttavan pakkopullan sulkee pois, niin kyseessä on peruslaadukas Zelda. Ei yllä parhaimmillaankaan Majoran, Ocarinan saati Breath of the Wildin tasolle, mutta huono Zelda on käsite jota ei löydy edes sanakirjasta.

Pelin synkkä maailma ja keskimääräistä laadukkaampi combat -järjestelmä on itselleni mieleen. Pienen miinuksen pelille annan sen helppoudesta, mutta shit happens. Wiin kirjastosta Twilight Princess pomppaa ehdottomasti edukseen.

3. Mario Kart Wii
- Jälleen mennään vähän siinä harmaalla raja-alueella. Kyseessä kerta ainoa Mario Kart, jota en ole liiemmin pelannut. Mutta syy sille on yleinen suhtautumiseni Wiin isoon epäonnistumiseen kun laite ei kyennyt parantamaan Cuben arvoon arvaamattomaan nousseita peliklassikoita.

Sunshine on timantti verrattuna Galaxeihin, jotka koen koko Mario -pääsarjan kehnoimpina kokonaisuuksina. Brawliin oli allekirjoittaneella aivan liian kovat odotukset joten pudotuskin oli kova. DK-sarja kärsi ärsyttävästä ohjauksesta ja Skyward Swordiin tarttuessani saan vieläkin vatsanpuruja. Juurikin samasta syystä: Ohjaus.

Niin tai näin takaisin Mario Karttiin. Double Dash on pelin parasta antia sen sisäisten mekaniikkojen takia ja MKWii tuntui siksi pettymykseltä. Kuitenkin puhtaasti time-trial pohjaisesti ja kenttälaadun puolesta kyseinen osa esiintyy edukseen. Hahmo ja ajoneuvokaarti monipuolistui, mikä sekin oli hyvä asia. Ikävä kyllä mopot olivat aivan julmassa epäbalansissa ja pelin itemeitten kehitys vei kohti Mario kartin tämän hetkistä katastrofi asetelmaa. Toki se kliimaksi iski vasta MK8:n kohdalla, mutta tästä se alkoi.

Kuitenkin kyseessä erittäin laadukkaan sarjan täysin pelikelpoinen osa.

Kunniamaininnat:
- Annan tähän oikeastaan vain yhden kunnollisen. Resident Evilit (remake, zero ja 4) olivat kaikki konsolilla nautinnollisia, mutta vain portteja. Sen sijaan kunniamainintani menee Donkey Kong Country Returnsille. Ilman liikennetunnistusta kun pelistä pääsee nauttimaan niin onhan kyseessä yksi äärimmäisen laadukas tasoloikka. Pahaa sanottavaa pelistä ei sisällölliseti ole sanankaan vertaa. Joten kunniamaininta sinne osoitteeseen. Itse koin pelin läpipeluun 3DS:llä joten en uskaltanut sitä top3 listalleni laittaa Wiin kohdalla.

 

[Turjake]

Punch Out
Öö tosi kiva minipelimäinen ja pirun addiktoiva taitopeli!

Donkey Kong Country Returns
Mäheen pähee.

Kirby's Epic Yarn
Söpö seikkailupeli, jonka vaikeusaste sopii kaltaisilleni nössöille. Co-opina tosi jees.

 

[Jack]

Wii oli itselle ensimmäinen omilla rahoilla ostettu konsoli. En tiedä johtuiko kiintymys pelikonsoliin omien rahojen laittaminen likoon vai innovatiiviseta ohjauksesta vaiko yksinkertaisesti mahtavista peleistä. Konsolin parissa tuli vietettyä todella paljon aikaa niin itsekseen pelatessa kuin kavereiden kanssa aikaa viettäen. Wii kiinnosti yllättävän monia ja tämän takia usein saatiinkin aikaan hyviä peli-iltoja.

Parhaiden pelien listaaminen osoittautuikin sitten todella vaikeaksi. Yksi on ylitse muiden, mutta sen jälkeen on todella paljon tunkua listalle.

Fire Emblem: Radiant Dawn
Ylivoimainen suosikkini Wiin pelivalikoimasta. Ensimmäinen sukellus Fire Emblemin maailmaan ja siitä lähtien olen toivonut sarjalle suoraa jatkoa (josko nyt viimein Switchille?). Vuoropohjaiset strategiapelit ovat aina olleet heikkouteni, siihen päälle vielä kutkuttava juoni hienoine hahmoineen ja anteeksiantamaton pelimekaniikka (hahmon kuollessa sitä ei enää saanut takaisin) muodostivat vain niin koukuttavan yhtälön, etten vain pystynyt lopettamaan pelaamista. Haastavuudesta johtuen olen aloittanut pelin useasti uudestaan jaksamatta kuitenkaan pelata sitä enää toistamiseen kokonaan läpi.

The Legend of Zelda: Twilight Princess
Mielestäni vieläkin paras Zelda. Jokin tuossa synkässä, mutta kauniissa pelissä viehättää edelleen. Wii U:n HD versioon en ollut aivan tyytyväinen, mutta sitäkin on tullut pelattua.

Super Smash Bros Brawl
Tämä taisi olla Mario Partyn ja Mario Kartin lisäksi se peli joka kokosi meidän kaveriporukan viettämään iltaa yhdessä pelaillen. Mukavaa ajanvietettä. Toivoisin Brawlissa esiintyneen storymoden paluuta sarjaan.

Erityismaininnat saavat Mario Party 9, Golden Eye 007, Mario Kart Wii ja Donkey Kong Country Returns. Tätä listaa olisi voinut jatkaa loputtomiin...

 

[Loota]

Kolmeksi kirkkaimmiksi selviytyivät Super Smash Bros. Brawl, Metroid Prime Trilogy ja Xenoblade Chronicles. Tällä kierroksella oli oikein mukava määrä osallistujia ja kilpailukin oli loppupeleissä aika tiukkaa.

Seuraavaksi vuorossa uuden ulottuvuuden löytänyt 3DS.

 

[Kraidi]

En tiedä, kuinka yksin olen tämän mielipiteeni kanssa, mutta tykkään paljon enemmän 3DS:stä kuin DS:stä. Hyviä pelejä riittää, eivätkä konsolin ominaisuudetkaan mitään huonoja olleet loppujen lopuksi. Kärkikolmikko olkoon minun puolestani Kid Icarus: Uprising, The Legend of Zelda: A Link Between Worlds ja Bravely Default. Näistä jälkimmäinen ei edes jaksanut suututtaa maailman pähkähulluimmalla juonenkäänteellään, kun pelin tunnelma, visuaalinen puoli ja musiikit veivät täysin mukanaan. Rikkinäinen ja pöljä peli, jolla on kuitenkin suuri sydän.

Kaksi muuta kunniamainintaa: Fire Emblem: Awakening ja Shin Megami Tensei IV

 

[Artzei]

7 vuotta ja yhä vaan 3DS senkun vaan porskuttaa edelleen! (Vaikkakaan enään sitä varsinaista 3D-gimmickiä ei edes markkinoida koko laiteperheellä)
Niin paljon pelejä, joista aika hankala valita ne kolme parhainta, mutta yritetään nyt edes.

1. Super Mario 3D Land
Ei ehkä hardcore faneille tarkoitettu Mario, mutta kyllä peli kuitenkin osaa asiansa hoitaa
siihen tuttuun ja turvalliseen Nintendo stailiin.

2. The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D
Nykypäivän mittakaavalla oleva se go-to Zelda elämys, joka tuo N64 klassikon kannettavassa muodossa.
Peliin on panostettu ei vaan pelkästään uuteen visuaaliseen lookkiin, mutta myös kontrolleja, kuvapäivitystä
ja ennen kaikkea valikon hallintaa on paranneltu, sallien nyt myös ne painajaismaiset vesi- ja henkitemppelitkin
olevan paljon siedettävämpiäkin kuin ennen.

3. Pokémon X/Y
Kun on olemassa kannettava Nintendo konsoli, on sillä myös oltava Pökeemönitkin. Ensimmäistä kertaa (jos siis GameCube pelejä
ei lasketa) Pokémon -pääpelitkin ovat täysin kolmiulotteisia

E: Hups, unohin kokonaan antaa lisäpojot!
Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distance
Kid Icarus: Uprising

 

[Myy100]

Super Smash Bros. for Nintendo 3DS
Yksi parhaista 3DS-peleistä. Olen yllättynyt että kukaan ei ole äänestänyt tätä peliä.

Mario Kart 7
Yksi minun suosikki Mario Kart-peleistä että on jopa vaikea päättää kumpi on parempi MK7 vai MK8, sen verran hyvä peli.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D
Klassikko

Lisäpisteet:
Animal Crossing: New Leaf
Hyvä moninpeli.

Fire Emblems Echoes: Shadows of Valentia
Paras FE-peli 3DS:lle. Echoes>>>Awakening>>>>>>>>Fates

 

[bËst]

Jaa... mitkähän pokemonit sitä laittais parhuusjärjestykseen...

Ei vaan kyllä sieltä pari aidon aitoa pokemonia parempaa helmeä löytyy.

1. Pokemon Y/X
- En voi mitenkään sanoa, että olisi jokin "kaikkien aikojen" pokemoneista, mutta kuitenkin pokemon ja käsikonsolit ovat kuin viini ja leipä: Pelaajan ehtoollinen jotka muodostavat kokonaisuuden, jota pitäisi palvoa. Tämä oli parempi kuin Moon/Sun ja Alpha Sapphire on vain remake.

2. Luigi's Mansion 2
- Huonompi kuin ykkönen, mutta myös monta onnistunutta aspektia peliin oli saatu upotettua. Ei missään mielessä huono, ainoastaan lapsellisempi ja kummituksissa ei ole tarpeeksi luovuutta saati mysteerisyyttä.

3. Zelda Ocarina of Time / Majora's Mask
- Oikeastaan koko laitteen ylivoimaisesti parhaat pelit. Mutta jätän kolmospallille vain koska ovat remakeja ja nautinnollisia jo N64:n aikaan. Eivät parhaimmillaan 3DS:ltä nautittuna, mutta peleinä aivan ylivoimaisia paketteja

Honorable mentions:
- Donley Kong Country Returns & Resident Evil Revelation. Molemmat kunniallisen pelisarjan mahtavia osia

 

[Norsukampa]

En tiedä, kuinka yksin olen tämän mielipiteeni kanssa, mutta tykkään paljon enemmän 3DS:stä kuin DS:stä.

Et ole yksin. Omissa kirjoissa "DS Triple" menee pelivalikoimansa myötä jopa ihan kaikkien aikojen kovimpien konsolien porukkaan.

Äänestys on tosiaan kamalan epäreilu kun laitteelle tulee erinomaista yksinoikeuskamaa vielä pitkälle ensi vuoteen asti, ja olihan eilen ilmestynyt Dillon-pelikin hyväksi kehuttu. Ihan kulta-aikojensa (2013 never forget) tykitystä ei 3DS enää osakseen saa mutta voi himpskatti sentään kun sen pelivalikoima on jotain niin ihanaa että sydän ihan pakahtuu muistellessa. Millään pelikonsolilla en ole näin montaa peliä hakannut kolminumeroisia tuntilukemia, ja tämän pystyy ihan tarkistamaan laitteen muutenkin erinomaisesta Activity Logista, jonka pois pudottaminen Switchistä, oli StreetPassin droppaamisen jälkeen typerintä mitä Nintendo on aikoihin tehnyt. Rantit sikseen ja niihin peleihin.

Fire Emblem: Awakening
3DS:llä on enemmän loistavia Fire Emblem-pelejä, kuin esimerkiksi Xbox Onella hyviä eksklupelejä. Näistä kaikista kuitenkin hattu nousee eniten Awakeningille, jonka merkitys koko FE-sarjalle on suurempi kuin päälle päin saattaa näyttää. Sarja oli ennen Awakeningin julkaisua todellisessa risteyskohdassa. Myynnit laahasivat ja koko tuotenimikkeen kohtalo oli aika lailla Awakeningin myyntien varassa. Onneksi peli ilmestyi siihen 3DS:n kovimpaan kiima-aikaan, kultaiselle vuodelle 2013, jolloin laite möi erinomaisten peliensä takia kuin jätski hellepäivänä. Myyntilukemat olivat erittäin suotuisat niin idässä kuin lännessä, ja sarja sai uuden startin, joka jatkuu tänäkin päivänä vahvana. Ne kuuluisat hahmojen jalat on se ainoa kauneusvirhe tässä valioyksilössä.

Animal Crossing: New Leaf
Ihan kuin em. Fire Emblem, myös 3DS:n kultaisena vuotena ilmestynyt uusi Animal Crossing-sarjan peli, nosti sarjan suursuosioon ympäri planeettaamme. Pelisarja on enemmän kotonaan käsikonsolimaailmassa, ja 3DS antoi tähän loistavat puitteet.

Mario Golf: World Tour
Todellinen hidden gem ja sleeper-hitti. Marion golf-touhut ovat aina olleet mukavan leppoisaa ajanvietettä, mutta tämä peli veti laatukäyrät tappiin ja aivan puskista. Odotin itsekin pelin spontaanisti hankkiessani, että pääsisin taas läimimään kolopalloa hassuissa Mario-universumin maisemissa, hieman hi-score-henkeä myötäillen. Totuus olikin se että sain aivan hemmetin kovan urheilupelin, jota sai pelata ihan vakavissaan ja jonka nettipuoli oli kuin kovimmissa EA:n lajisimulaatioissa. Mario Golf: World Tour hoiti online-puolen aivan loistavasti. Oli ajastettuja turnauksia joista palkintona oli loottia sekä uusia hahmoja, oli ties mitä haastekisoja, oli loistava omien turnausten luomismahdollisuus... kaikkea löytyi ja ei voi kuin sormet ristissä toivoa että Camelot saa samanlaisen draivin päälle myös tulevassa Mario Tennis Aces-pelissään.

Perintöprinssit:
Pokémon X/Y
Mario Kart 7

Ai mitä? Eikö enempää saa valita? Namedroppaillaan sitten jengille vielä hieman ostovinkkejä, eli tästä lähtee: 2kpl loistavia Zelda-remastereita, Super Mario 3D Land, 3kpl loistavia Monster Huntereita, Monster Hunter Stories, Ever Oasis, Luigi's Mansion 2, rutosti erinomaisia Pokémon-pääsarjan pelejä, Tom Clancy's Ghost Recon: Shadow Falls, kosolti erinomaisia Fire Emblem-pelejä, TLoZ: Link Between Worlds, 2kpl erinomaista Bravely-sarjan peliä, Smash Brosin 3DS-versio, Metroid: Samus Returns, SMT IV, 2kpl erinomaisia Kirbyn tasoloikintoja, 2kpl erinomaisia Mario&Luigi-pelejä... vieläkö pitää jatkaa?

 

[Genkku]

Mario Kart 7
Koska pelasti 3DS:n. (3D Landin kanssa, joka ei ole mielestäni niin hyvä peli.)

Fire Emblem Awakening
Koska pelasti Fire Emblemin ja on muutenkin ehkä paras FE.

Animal Crossing New Leaf
Paras Animal Crossing ja valopilkku Wii- ja Wii U -versioiden välissä.

Bonus:
Monster Hunter Stories, yllättävän hyvä ja kivalta näyttävä rpg.
Pokemon Shuffle, hyvä ilmainen ajantappopeli.

 

[Kong]

1. Kid Icarus Uprising
Tämä peli yllätti hauskalla dialogillaan, monipuolisilla chaptereillaan ja tasokkaalla moninpelillään.
2. Pokémon X/Y
3DS-era ei ole ollut Pokémonin parasta aikaa, mutta Pokémon-autistina en voi olla tekemättä top kolmosta ilman taskuhirviöitä. ORAS oli melko kehno, SM ingameltaan XY:tä parempi, mutta postgamen puolella XY vie. Tämän myötä XY:hyn tuli käytettyä runsaasti tunteja ja se tarjosi paljon mukavia hetkiä.
3. Fire Emblem Awakening
Melko vaikea valinta, mutta nimetäänpä tähän ensikosketukseni FE-sarjaan. Kuumotteleva strategiapeli mukavilla hahmoilla.

 

[Jonelink]

1. Super Mario 3D Land
Perus tasohyppely. Ei muuta.

2. Dragon Quest VII
Vuoropohjainen taistelu tuntui alkuun hankalalta, kun en tuntenut sitä alkuun kovin hyvin, mutta lähti se hyvin eteenpäin taistellessani enemmän. Pidin pelistä tosi paljon.

3. Fire Emblem Fates
Ainut sarjan peli jonka olen pelannut 3DS:llä. Tarina saattaa olla kömpelö, mutta tykkäsin kumminkin pelistä.

 

[Rush]

Virtue's Last Reward
Mielestäni heikompi peli tarinankuljetuksen, ilmapiirin ja kirjoituksen takia kuin edeltäjänsä 999, mutta ei tämä paljoa sen varjoon jää. Paremmat puzzle-huoneet ja vähintäänkin yhtä kahelit juonenkäänteet vääntävät pelaajan aivot solmuun riemastuttavalla tavalla ja takaavat VLR:n statuksen yhtenä hurjimmista tekstiseikkailuista. Jos vain tarinan tahditus ei olisi niin abysmaalisen onneton...

Pokémon Sun/Moon
Tykkäsin gen7:sta enemmän kuin useimmat muut tuntuivat. Lineaarisuus ja typerän epäkäytännöllinen Festival Plaza ovat valideja moitteita, mutta tykkäsin niin monesta muusta asiasta. Vaikeusastetta oli nostettu sopivammaksi parista viime generaatiosta, Trialit olivat virkistävä vaihtelu Gymeihin (vaikka osa niistä olikin aika pöljiä), Totem Pokemonit olivat hauskoja, tarina oli mukavasti hahmokeskittyneempi ja skaalassa intiimimpi. HM:ien poistumista arvostin, koska se vapautti tiimin rakentamisen täysin, ja uusien monnien löytäminen tuntui jopa hauskalle kun niitä en tiennyt etukäteen lähes ollenkaan. VGC17 oli todella mukava formaatti pelata kilpailullisesti ja kaiken kruunasi erittäin rapsakka soundtrack. Melko vahva top3 generaatio.

The Legend of Zelda: A Link Between Worlds
Naurettava maalausgimmicki sekä LttP:n maailman kierrättäminen aiheuttivat skeptisyyttä, mutta peli yllätti ja laittoi vielä esikuvastaan paljon paremmaksi. Epälineaarinen maailma oli eri hauska hajottaa ostamalla Ravion puoti tyhjäksi heti kun mahdollista. Pelituntuma on aivan fantastinen: Link liikkuu ja huitoo miekalla erittäin sähäkästi, mutta sulavasti. Epäilykset seinämaalausgimmickistä käännettiin päälaelleen, ja lämpenin sille nopeasti. Helposti yksi parhaita 2D-Zeldoja.

Kunniamaininnat:
Kid Icarus: Uprising on täynnä persoonallisuutta, rohkeita ajatuksia ja arcademaista toimintaa yhdistettynä moderneihin ratkaisuihin. Joistain puutteista huolimatta kokonaisuus on parempi kuin sen osat ja ansaitsee kunniamaininnan.
Luigi's Mansion 2 ei ehkä ole aivan edeltäjänsä veroinen, mutta pirun hauska peli se joka tapauksessa on. Paljon pientä kivaa tutkittavaa ja löydettävää löytyy monesta nurkasta.

---

Fire Emblem Fates: Conquestille harkitsin ääntä, sillä se on mekaniikoiltaan ja haastavuudeltaan mahdollisesti paras pelaamani FE, ja hahmojen kustomointiin tuli kulutettua törkeästi aikaa. Kuitenkin rautainen pelattavuus on kääritty umpisurkeaan tarinaan, kliseisiin ja tylsiin hahmoarketyyppeihin ja harhauttavaan sekä immersion pirstovaan fan serviceen. Fatesin alituinen typeryys ja haaskattu potentiaali ovat valitettavasti liian merkittäviä ongelmia, että voisin suositella sitä vilpittömästi.
Bravely Defaultin Kraidi tiivistikin aika kivasti. Jos BD olisi ollut puolet lyhyempi, löytyisi se varmaan minun top3:sta.

 

[Turjake]

Fire Emblem Awakening
Moderni klassikko. Ensimmäinen Fire Emblem, jota pelasin. Jäin heti koukkuun. Yksi eniten tunteita herättävistä peleistä joita olen koskaan pelannut. Ensin tuuletat mahtavan kovia taisteluvoittoja ja sitten hakkaat resettiä kun kaikki menee pieleen. Pahimpia ovat tilanteet joissa täytyy tehdä uhrauksia, ja ne muuten tuntuvat. Myöhemmin pelasin sarjan muitakin osia, mutta ne kaikki jäivät kesken.

A Link Between Worlds
Hot take: tämä on mielestäni paras Zelda. Hauska ja jännittävä seikkailu, joka tasapainoilee erinomaisesti uuden ja vanhan välillä.

Picross 3D Round 2
Koukuttavin peli ikinä. Aivan liian monta kertaa pelisessiot venähtivät huomaamatta aamun pikkutunneille asti. Sitten seuraavana aamuna töihin, yees. Pelikello näyttää tämän osalta yli sataa tuntia, mikä joko kertoo huonoudestani tai siitä miten järkyttävä määrä tässäkin oli puuhaa. Aivan täydellinen ajantappopeli, jossa pienimmät puzzlet hoitaa hetkessä ja pahimmissa voi mennä kymmeniäkin minuutteja.

 

[Tingle]

3DS:n Activity Log sanoo minun käynnistäneen 200 erilaista softaa. Tätä erinomaista vehjettä tulikin tahkottua mielettömät määrät, kun aikaa kotikonsoleille ei enää ollut ja WiiU nyt jäi muutenkin välistä. Kannettavuus on iso juttu!

15. Metroid: Samus Returns
Nautin alkuperäisen kakkosen suoraviivaisuudesta enemmän, mutta onhan tämä pätevä peli. Ainoa Metroid, jossa olen jaksanut kerätä kaiken.

14. Radiant Historia: Perfect Chronology
Tylsää tarinaa ei jaksaisi seurata, eikä aikamatkustusta käytetä kuin fetch-questien pakottamiseen. Tappelu nyt onneksi toimii ja peli on noh vallan mainio.

13. Super Smash Bros. for 3DS
Mega Man on hyvä lisä :)

12. Codename S.T.E.A.M.
Hävyttömän pienelle huomiolle jäänyt strategiapeli, vain siksi ettei ulkoasu ollutkaan kawaii uguu ~animea voi herran pieksut.

11. Kirby: Planet Robobot
Mielenkiintoiset ympäristöt, kivat puzzlet, 3d-efekti hyvässä käytössä ja loistavat minipelit. Itse Robobot on poskettoman hauska käyttää ja kaikessa monipuolisuudessaan tuo samalla Kirbylle täysin uuden uhan, kun hyppiä ei voikaan rajattomasti. Ei Kirbyjen pitäisi olla näin hyviä pelejä mutta Robobot silti on??!?!!?

10. Fire Emblem Fates: Conquest
Taidolla yksinkertaistettu asetriangeli ja monipuoliset kartat tekevät tästä strategisimman ja hauskimman Fire Emblemin. Birthrightiin ei kannata koskea.

9. Shovel Knight
On lukuisia indietasoloikkia, jotka jäljittelevät ulkoisesti NES:n mestariteoksia. Vaan Shovel Knight ei ole mikään väärennös, vaan reilulla kenttäsuunnittelullaan klassikkojen veroinen.

8. Super Mario 3D Land
Super Mario -sarjan ensimmäinen kolmiulotteinen osa.

7. Pokémon Y
Pokémoneja on kiva keräillä ja kouluttaa :)

6. Professor Layton vs. Ace Attorney
Hauskuus ei lopu koskaan, kun oikeussalin ristikuulustelut saavat rinnallaan professorin pulmatehtävät. Loppuratkaisussa ei ole mitään järkeä, mutta onnekseni en pelaa Visual Noveleita tarinan takia.

5. The Legend of Zelda: A Link Between Worlds
Jopa Nintendolla tajuttiin ettei Skyward Swordista ollut yhtään mihinkään, joten fanien lepyttämiseksi täysin turha remake muokattiin yhdeksi sarjan parhaista osista. Tarina, tutoriaalit, tai edes dungeon 4:n itemillä paiskottavat kivet eivät asetu pelaajan tielle kun ALBW lähtee nollasta sataan liikkeelle eikä pysähdy koskaan. Pelaaja saa aina tehdä mitä itse haluaa, ja kun kaikki temput on nähty peli ymmärtää päättyä. Kierrätettyä karttaa lukuunottamatta jokseenkin täydellinen Zeldakokemuselämys ellei legenda suorastaan.

4. Shin Megami Tensei 4
Kaikkien Pokémonfanien ykkössuosikki. Shin Megami Tenseissä ei grindailla samaa Charmanderia alusta loppuun, vaan keijukaiset ja pakkasjaakot fuusioituvat lennossa piruksi ja saatanaksi, pitäen partyn kokoonpanon jatkuvassa liikkeessä. Se onkin tarpeen, sillä nopeissa ja kuolettavissa tappeluissa ei selviä ilman jatkuvaa hahmonkehitystä. Törkeän hauska tarina kuljettaa pelaajan läpi vauhdikkaiden kommellusten, jotka kaikki peilaavat pelin teemoja ja hahmoja. Kaikki kulminoituu diippiin moraaliseen valintaan, jonka jälkeen pelattavaakin on vielä tuntikaupalla. Sarjan veteraaneille pelin helppous ja ontot luolastot ovat pettymys, mutta kun peliä pelaa 13 tuntia putkeen silkasta pelaamisen riemusta, en tiedä onko näillä sekoilla loppujen lopuksi juuri merkitystä. Videopelihistorian paras soundtrack ei ole ainakaan pahitteeksi.

3. Monster Hunter 4 Ultimate
Monster Hunter on maailman hauskin boss rush. Hyökätä ei voi vain läpsyttelemällä, vaan iskuihinsa joutuu todella sitoutumaan. Silloin onkin tärkeää, että sijoittunut hirviöön nähden turvalliseen paikkaan myös viiden sekunnin päästä. Nelosen ilmaiskut tuovat ympäristön hyödyntämisen entistä oleellisemmaksi osaksi peliä, jonka vahvuuksiin lukeutuu elävä ekosysteemi. Yksikään metsästysreissu ei ole samanlainen, vaan väsynyt hirviö saattaa palaa pesäänsä lepäämään tai kadottaa häntänsä. Välillä kuokkavieraissa pistäytyvät monsterit saavat aikaan täydellisen kaaoksen. Pelattavaa riittääkin sadoiksi tunneiksi, sillä hauskaa toimintaa ei vain halua lopettaa.

2. Etrian Odyssey 2 Untold: the Fafnir Knight
Etrian Odyssey on rpg jossa toimii kaikki: taistelu, hahmonkehitys sekä tietenkin erinomainen luolastosuunnittelu, aivan kuten Atlukselta sopii olettaa. Mutta mikä todella nostaa EO:n genrensä kuninkaiden joukkoon on labyrintin kartan piirtäminen itse 3DS:n alanäytölle. Se on luovaa ja hauskaa puuhaa, joka hoituu näppärästi vaikka kiivaan taistelun tiimellyksessä luoden täydellisen kontrastin. Pelkkää hupia piirustelu ei ole, sillä ilman sitä eteminen on pelkkää harhailua, mutta selkeän kartan kanssa labyrintista löytää nopeasti etsimänsä. Ei tarvitse olla Tingle tirauttaukseen kyyneeleen, kun seikkailun lopussa selaa vanhoja karttojaan läpi kädenjälkeensä tyyyväisenä seikkailujaan muistellen. Eikä varmastikaan missään muussa pelissä tule kiinnitettyä huomiota jokaiseen seinään ja pohdittua, millainen vaikutus sillä on sokkelon läpäisyyn ja fiilikseen. Peli käyttää hyväkseen 3D-efektiä ja kosketusnäyttöä paremmin kuin mikään muu, joten nyt kun DS-sarja alkaa jäädä eläkkeelle on korkea aika antautua tämän vertaansa vailla olevan luolastoseikkailun armoille. Olet sen ansainnut ;)

1. Persona Q: Shadow of the Labyrinth
Joku Atluksella keksi laittaa EO:n luolastokartoitukset samaan peliin demonifuusioiden kanssa. Ja Paavo näki että se on hyvä.

 

[pellava]

1. Animal Crossing: New Leaf
Yksi omista lempisarjoistani, joten luonnollisesti myös New Leaf löytää itsensä tältä listalta. Jaksoin olla koukussa peliin noin vuoden (noin 700h), osasyynä mahdollisuuden pelata netin kautta moninpelinä ja kehittää omaa kaupunkia toisten pelaajien avulla. Sarja tarttui myös uuteen mekaniikkaan, kun oma hahmo onkin kaupunginjohtaja ja omaa kaupunkia saa täten vihdoin myös itse muuttaa, eikä vaan asua siellä.

2. The Legend of Zelda: Ocarina of Time
Klassikkopeli uudelleen tehtynä. Need I say more?
Uusi Ocarina on huomattavasti yksityiskohtaisempi, kirkkaampi ja värikkäämpi kuin edellinen versio. Visuaalinen puoli on minulle pelatessa yksi tärkeimmistä tekijöistä, joten peli ansaitsee paikkansa tämänkin konsolin kärjessä. En koe, että itse peliä enää tarvitsee kehua, mutta on se vaan pirun hyvä ja vanhenematon.

3. Pokémon Sun & Moon
Solidi peli, mutta liian paljon kädestä pitämistä ja lapsille suunnattu tarina sekä vaikeusaste. Itse pidin (taas kerran) pelin visuaalisesta puolesta ja interaktiivisuudesta. Maailma on suloinen ja Pokémonit liikkuvat elävästi ja kauniisti, seisovat ne sitten paikallaan tai taistelevat. Ei todellakaan parhaita Pokémoneja, muttei myöskään ansaitse kaikkea sitä paskaa mitä sai niskaansa.

Kunniamaininnat:
Mario Kart 7
Metroid: Samus Returns

 

[ville111]

Nyt olemme jännän äärellä, sillä 3DS:n pelivalikoimasta löytyy iso kasa todella laadukkaita pelejä. Niistä kolmen (tai oikeastaan viiden) valitseminen on hankalaa, mutta pidän itse eniten seuraavista peleistä:

Kolme parasta:
1. Kid Icarus: Uprising
- Uprising on mielestäni 3DS:n paras peli, josta en muuttaisi käytännössä yhtään mitään. Nopeatempoinen toiminta, hyvä ohjaus (sen saamasta kritiikistä huolimatta) sekä erinomainen moninpeli tekivät Uprisingista pelin, jota jaksoi pelata pitkään. Yksinpelikampanja oli myös todella hauska, eikä pelin kornia dialogia pidä unohtaa! Toivon todella, että Sakurain johdolla Uprisingille tehdään jatko-osa. Voin melkein kuvitella, mitä kaikkea Switch mahdollistaisi niin ulkoasunsa kuin mekaniikoidenkin puolesta.

2. Super Mario 3D Land
- Epäsuosittu mielipide tulossa: Super Mario 3D Land voittaa kaikki muut 3D-Mariot paitsi pelin jatko-osan eli Super Mario 3D Worldin. Suoraviivainen tasohyppely toimii kannettavalla laitteella erinomaisesti. Peli sisältää runsaasti laadukasta tasohyppelyä, minkä lisäksi pidän siitä, miten peli yhdistää uutta ja vanhaa luodakseen jotain erilaista. Siinä missä Super Mario 64 on tylsää hiekkalaatikossa juoksentelua, 3D Land tarjoaa aitoa tasohyppelyä ja tunneiksi viihdettä. Edes silmäkarkilla ja monilla hyvillä ideoilla varustetut Galaxy tai Odyssey eivät voita 3D Landia pelattavuutensa puolesta, vaikka ne ovatkin erinomaisia pelejä monilla osa-alueilla.

3. Metroid: Samus Returns
- Rushin kestosuosikki, ei kun miten se menikään... Joka tapauksessa pitkän tauon jälkeen uusi 2D-Metroid maistui hyvin, vaikka kyseessä ei ollutkaan pohjimmiltaan aivan uusi kokemus. MercurySteam toi alkuperäisen Metroid II:n hyvin nykypäivään ja tarjosi vaihtoehtoisen näkökulman samaan seikkailuun. Kyllä, se on toimintapainotteisempi ja lineaarisempi kuin muut 2D-Metroidit, mutta sitä on joka tapauksessa todella hauskaa pelata. Lähdemateriaali huomioiden lopputulos on oikein kelvollinen, minkä lisäksi uskon, että MercurySteam osaisi tehdä huomattavasti paremmankin Metroidin, jos heille annettaisiin vapaat kädet.

Kunniamaininnat/lisäpisteet:
4. Mario Kart 7
- Mario Kart 7 on mielestäni ensimmäinen kannettava Mario Kart, joka pärjää vertailussa konsolien Karteille. Oikeastaan enemmänkin, sillä aikanaan kyseessä oli mielestäni paras Mario Kart maan päällä (kyllä, jopa Mario Kart Wii:tä parempi). Nykyään Mario Kart 8 on toki täysin korvannut pelin, sillä se tekee kaiken niin paljon paremmin, mutta se ei tee Mario Kart 7:stä lainkaan huonompaa peliä. Pelin ratavalikoima oli todella hyvä, minkä johdosta odotankin innolla useampien pelin ratojen näkemistä tulevissa Mario Karteissa. Lisäksi annan kunniamaininnan pelille myös siitä, että se esitteli autojen kasaamisen osista sekä liidin- ja vedenalais-kohtaukset.

5. Resident Evil: Revelations
- Resident Evil: Revelations oli sopivan jännittävä kokemus, joka otti kaiken laitteistosta irti. Peli on vielä nykyäänkin yksi 3DS:n näyttävimmistä peleistä, mutta sitäkin oleellisempaa on, että Revelations toimii pelillisesti hyvin. Niin räiskiminen, alueiden tutkiminen kuin vihollisilta pakeneminenkin toimivat hyvin pienellä näytöllä ja laitteen näppäimillä. Pelissä on erittäin vahva tunnelma, mikä erottaa sen monista muista 3DS:n peleistä. Kyseessä on myös yksi ainoista peleistä, joissa Circle Pad Prosta on oikeasti hyötyä.

Superhyperultrabonuspisteet:
6. Paper Mario: Sticker Star
- Hah, no ehkei kuitenkaan!