Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

[Norsukampa]

PSP on hauska konsoli. Sitä pidetään floppina vaikka se möi kuitenkin erittäin maireita määriä ja nekin myynnit on pitkälti yhden ainoan pelinimikkeen ansiota. Emulaattorilaitehan tämä on mutta luetellaan nyt kuitenkin ne parhaat laitteen logon pelikotelossaan sisältävät nimikkeet.

Daxter
Sidekickin oma seikkailu tulisi olemaan käytännössä koko Sonyn käsikonsolipelien tuotanto mikrokosmoksessa. Isompien kotikonsoliversioiden hieman vajaavaisempia versioita jotka olisivat käytännössä voineet ilmestyä ihan sellaisenaankin senhetkiselle Sonyn kotikonsolille. Tästä syystä esim. samaan aikaan markkinoilla dominoinut DS, meni markkinoilla ohi. Sille ilmestyi pelejä joita pystyi ajattelemaan vain ilmestyväksi sille ja pelejä jotka hyödynsivät laitteen omia gimmickejä. Ai niin joo Daxter. Tosi hyvä tasoloikinta ja pelin ei tarvinnut yhtään hävetä pääsarjan pelien rinnalla.

Crisis Core: Final Fantasy VII
Kaltaiselleni FF VII:n loren suurystävälle, Crisis Core on yhtä juhlaa alusta loppuun. Legendaarisen pelin legendaarisen tarinan isoimpiin kysymyksiin saatiin vihdoin valoa ja mikä mukavinta, erinomaisen pelin siivittämänä. Parku pääsi lopussa ja yksi kaikkien aikojen hienoimmista videopelitarinoista saatiin vihdoin täydennettyä. Peli oli lisäksi gameplayn osalta pääsarjan suunta tulevina vuosina joten pioneerihommia teki myös ”kriisiydin”.

R-Type Tactics
Maailman paras, ehkä myös ainoa, SHMUP-taktiikkarope. Hämmentävä mutta kiehtova peli.

Kaksi perintöprinsessasijaa voidaan antaa vaikka Killzone Liberationille ja GTA Liberty City Storiesille.

 

[bËst]

Nyt jää kyllä väliin. Piti oikein miettiä, oonko ikinä edes nähnyt koko laitosta. Kuulosti ens alkuun ainoastaan joltain kalevalaiselta legendalta koko laitos, mutta sitten jotain muistikuvia tuli että semmoinen olisi kaverin hyllystä pölykerrosten alta pilkistänyt.

Pleikkari kun on tunnetusti loistanut tuolla käsikonsolipuolella....

 

[Kraidi]

Ymmärtääkseni PlayStation Portable ja PlayStation Vita loistavat nimenomaan Japanissa, jossa pelitarjonta on huomattavasti laajempi. Ei tosin välttämättä sellaista, jonka lokalisointi länsimaihin olisi kovin järkevää.

Hankin PSP:n aikoinaan lähinnä Metal Gear -pelien takia, joten pelitarjonnan parhaimmistoa ovat mitä luultavimmin Metal Gear Solid: Peace Walker ja Metal Gear Ac!d 2. Näiden lisäksi kolmantena merkittävänä nimikkeenä pitäisin Kingdom Hearts: Birth by Sleepiä, kun taas kaksi vähemmän merkittävää voisivat olla vaikkapa Metal Gear Solid: Portable Ops ja Metal Gear Ac!d.

 

[Kuruwin]

Kyllä PSP länsimaissa oli ihan hyvässä maineessa mutta Vita tosiaan jäi täällä vähemmälle huomiolle ja ehkä ihan ansaitusti (isoin osa peleistä on aika budjetti räpellyksiä) Etenkin tässä vaiheessa ei voi kuin pyöritellä päätään koska melkein kaikki vitan länsimaissa julkaistu pelit löytyy muiltakin alustoilta.

Mutta siis on se PSP myöskin aikalailla JRPG laite vaikka sille löytyykin huomattavasti enemmän perus kuluttajan pelejä verrattuna vitaan.

 

[Artzei]

1. God of War: Chains of Olympus
Oli hiukan vaikeaa miettiä, että kumman laittaisi CoO:n vaiko GoS (Ghosts of Sparta), joten päädyin CoO:sin laittamaan.
PS2:lla alkanut sarja loistaa nyt kannettavassa muodossa goreimmista gorempien grafiikoiden (senkin verta mitä PSP pystyy tuottamaan) kera.

2. Metal Gear Solid: Peace Walker
Mestari Kojiman taas jälleen yksi paremmista nimikkeistä korjaa suurimmaksi osaksi sen, mitä Portable Ops ei onnistunut Metal Gear faneja tyydyttämään.

3. LittleBigPlanet PSP
PS3:n merkittävin tee-se-itse peli kääntyy mukavaksi ajantappajaksi tasku-Plekelläkin.

Lisäpisteet:
Castlevania: The Dracula X Chronicles
Mega Man: Maverick Hunter X

 

[Loota]

PSP jäänyt täällä näköjään vähän myytiksi, mutta tuli kuitenkin juuri tarpeeksi ääniä, että kolme erottui edukseen: kolmeksi kirkkaimmaksi selviytyi Metal Gear Peace Walker, Persona 3 Portable ja Castlevania: Dracula X Chronicles.

Seuraavaksi siirrymme jälleen Microsoftin leiriin heidän kunniakkaan 360. konsolinsa pariin eli Xbox 360.

 

[bËst]

RE 5
- Ei ehkä exclusiivi, mutta itselleni kokemus pelistä rakentui tämän konsolin kautta. Hatun nosto siis ansaittu. Pelin ristiriitaisesta palautteesta huolimatta, pidin itse pakettia erityisesti Co-Op -rintamalla erittäin onnistuneena kokemuksena. Soloplayta en ikinä kokeillutkaan. Lisäksi Mercenaries oli tehty taivaallisen hyväksi ja sisälsi paljon pelin sisäisiä trickereitä, joiden opiskelu ja ymmärtäminen näkyi suoraan pistesaldossa. Taidettiin kaverin kanssa olla parhaimmillamme euroopan top5 sisällä leader boardseilla kaikissa kentissä.

Halo 3
- Aikaa, kun moninpelejä osattiin vielä tehdä. Kun vain asearsenaalin laittoi järkeväksi niin meno oli yhtä nautintoa. Isoimmat pisteet siitä, että peli ymmärsi Split Screenin tärkeyden eikä suoraan sivuuttanut sitä vaikka omasi toimivan onlinenkin. Yksinpeliin en oo koskenutkaan, mutta enpä ole sille tarvettakaan kokenut.

kolmannen pelin kohdalla on haasteita. Käytännössä multiplattareita, jotka kuitenkin olen kokenut eri konsoleilla lähtökohtaisesti. Mutta otetaan nostalgiapumpulla sieltä esiin

Rock Band 3
- Ja todellakin koska nostalgia

 

[Kuruwin]

Itselle originaali Xbox oli ensimmäinen konsoli jonka omistin joten luonollisesti siirryin siitä sitten pelailemaan XBOX 360:llä. Pitemmän aikaa otin osaa konsolisotaan ja naureskelin miten PS3:lla ei ole pelejä mutta jossain vaiheessa Microsoft lopetti oikeasti yrittämästä ja myöhemmin ostetusta PS3:sta tulikin se ykkös kone. XBOX 360 konsolin kanssa tuli kuitenkin vietettyä monta hyvää vuotta ja tässä kolme itselle tärkeintä ekslusiivia.


Bayonetta - Siis tämähän kyllä tuli PS3:lle myös mutta se ei ollut hyvä portti joten miellän sen Xbox 360 ekslusiiviksi (sen aikakauden) Bayonetta oli helvetin hyvää hack and slashia ja yksi genrensä parhaista peleistä. Pettymys oli kyllä aika kova kun myöhemmin pelasin sitä DMC3:sta (samalta tekijältä) ja sainkin pelin joka oli kyllä taiste systeemiltään hyvä mutta muuten kamala peli.

Dead Rising - Nykyään olen niin mielikuvitukseeton että tälläisistä pelleily peleistä ei saa kauheasti enään irti mutta tämä oli kyllä hubaa huolimatta aikarajoituksista ja sun muista kökköyksistä. Psykopaatit olivat mainioita ja pyssyjä oli tosi kivaa käyttää. Pidin pelistä niin paljon että tulostin jopa gamefaqista ohjeet ja pelastin ne kaikki idiootit siviilitkin.Harmi että se toisen porukan tekemä kakkososa ei sitten ollutkaan ykkösen veroin ja ilmeisesti kolmonen on jo täyttä kuraa. Nelosen ehkä hommaan joskus alelaarista PS4:lle mutta ei sekään vissiin kauhean hyvä ole.

Lost Odyssey - Aluksi meinasin että kai se kolmas sija pitää heittää Halo kolmoselle koska jollain eksklusiivillä pitäisi viimenen slotti täyttää mutta sitten huomasin Losy Odysseyn pelattujen pelejen listalla. Lost Odysseyssa oli ehkä vähän turhan turhauttavia bosseja mutta muuten kyllä pitkälti perinteinen erinomainen JRPG Final Fantasy sarjan isältä. Loistavaa musiikkia ja hyvä tarina sekä hahmot. Tykkäsin etenkin niistä muistifragmenteista jotka visuaalinovelli muodossa valoittivat hahmojen taustoja.Harmi että Mistwalker ei ole oikein saanut mitään oikeasti hyvää aikaan tämän jälkeen. Näkisin mieluusti näitten kavereitten räjäyttävän pankin switchillä jollain Lost Odysseyn kaltaisella.

Ekstra Pisteet

Halo 3
Deadly Smiles

 

[Tingle]

Vaikea on valita. Xbox 360:llä on paljon todella hyviä pelejä, muttei oikeastaan yhtään ajatonta klassikkoa.

Top 3
Super Puzzle Fighter 2 Turbo HD Remix
Catherine
Crackdown

Kunniamaininnat
Red Dead Redemption
Bioshock

Lisää kunniamainintoja
Sonic Generations
South Park: The Stick of Truth
Kaikki arcadeshmuppikäännökset

 

[Kraidi]

En erityisemmin välittänyt tämän konsolin yksinoikeuspelitarjonnasta, joten edukseen erottuvat varmaankin ne multiplatform-pelit, jotka syystä tai toisesta satuin pelaamaan Xbox 360:lla. Lista olkoon siis seuraavanlainen: Mass Effect 2, Vanquish ja Tales of Vesperia.

 

[Xylitol]

Ultimate Marvel vs. Capcom 3
Vaniljaversion lyhyen iän jättämästä pahasta mausta huolimatta oikein nautinnollista tappelumättöä näin kasuaalitason pelaajallekin. Seuraavaksi sarjassa sitten Tatsunoko vs. Capcom 2, eiks juu Capcom? Ja ainiin tämähän ei kyllä ollut yksinoikeus...

Tales of Vesperia
Joo, Vesiperä ei todellakaan tullut myöhemmin PS3-konsolille kaikin puolin paranneltuna. Japanilandia on vaan joku fantasiamaailma.

Halo Reach
On se kolmonen varmaan objektiivisesti tarkasteltuna parempi, mutta tätä halkoa tuli jostain syystä hakattua enemmän. Hermorage muistoissain.

Kunniamaininta Ace Combat 6:lle.

 

[Artzei]

Kuten joskus kauan sitten mainitsin, passan tämän koska X-laatikot ei ole olleet mun juttu.

 

[Norsukampa]

Teräväpiirtoaikakauden aloittanut ja nettipelaamisen standardisoinut 360 oli kyllä hieno laitos kaikin puolin. Se oli pelivalikoimaltaan (digitaalinen ja fyysinen) aivan timanttia ja se ei myöskään jäänyt mitenkään ujoksi kun puhutaan isommista ideoista, kuten Kinect osoitti. Harmi vaan että ihan mutkitta ei maanpäällinen taivallus onnistunut ja kovat myyntiluvut ovat tästä todisteena... kun monen piti ostaa se kaksi laitetta RROD:n tehdessä tuhojaan. Kaikin puolin kuitenkin hieno konsoli ja hieno statement Microsoftilta konsolibisneksessä. Entäs ne kolme peliä sitten?

Halo Reach
Halo on kirjoissani yksi yliarvostetuimmista pelisarjoista ikinä. Hyvää FPS:ää ja pioneeri konsoliverkkopelaamisen saralla mutta siinä se. Fanit ylistää uskomatonta tarinaa josta saa kuitenkin kaiken irti vain lukemalla sata eri novellia ja sarjista pelien ulkopuolelta, no thanks. Master Chief pursuaa karismaa ja mielenkiintoa hahmona, peltipurkki jolla äänensävy ei taida kertaakaan hahmon peleissä vaihdella eli no thanks. Haukuista huolimatta hattuni nousee sarjalle ja etenkin sen kaanonia täydentävälle Reach-osalle. Vaikka tarina onkin se kliseinen last hurrah-tyylinen päidenpudottelu, vie juoni mukanaan jo ihan hahmoihin satsatun käsikirjoituksen vuoksi. Peli on kaunis missisika pienenä ja se vähä mitä jaksoin joskus pelin moninpeliä kokeilla, toimi kuin Pendolinon paskahuussi. Hieno peli, yksi 360:n parhaita ja myös itselleni se paras Halo. Preach!

Mass Effect
Nykyisin naurunalaisena toimiva avaruusräiskyttely aloitti taipaleensa puhtaana roolipelinä ja voi veljet kun se oli hyvä sellainen. Juoni, hahmot, pelattavuus... kaikki olivat ekassa ”mässyssä” täyttä dimangia. Länsiroolipelin malliesimerkki jossa ei muuta vikaa ollut kuin erittäin kömpelöt ajeluosuudet planeetoiden pinnalla. Loistava peli kaikin puolin ja ehdottomasti sarjan kirkkain tähti sillä tämän jälkeen sarja menikin alamäkeä poistaessaan roolipelielementtejä.

Fable 2
Fable 2 on kaikkea sitä mitä Peter Molyneux meille pelaajille lupasi meemimäisesti jo ekaan Fableen. Jos parhaat Zelda-pelit ruiskuttaisivat suoneensa RPG-huumetta, syntyisi siitä Fable 2 joka on siis yhdistelmä Zelda-sarjan hienoja pelimaailmoja ja rautaista länsiropeilua. Tämä mikstuura toimii kuin majoneesi hampparissa konsanaan ja kun pelin uudelleenpeluuarvo on erittäin laaja ja maailma sekä sen dialogi brittiläiskoomisen kieroontunut. Me like.

Lisääkin löytyy. Kameo, Forza Horizon, Crackdown, Dead Rising... ja sitten tietty ne kilpakonsolia paremmalla mallilla olevat multiplatit. Huhheijjakkaa.

 

[Kuruwin]

Mutta pystyikö Fable kakkosessa pistämään maahan terhon ja kasvattamaan siitä puun? Enpä usko......0/5.

Mutta jos vakavissaan puhutaan niin Fable kakkonen oli kyllä todella tympeä ja iso pettymys.Itse en sitä Fable ykkösen hypetystä ikinä seurannut joten itselle se oli todella mukava yllätys. Kakkosessa taas ei oikein mikään napannut.

 

[Turjake]

Yksi lempparikonsoleitani, ellei jopa se ykkönen. Tärkeä konsoli monellakin tapaa, mutta erityisellä lämmöllä tulee muisteltua niitä ns. kulta-ajan eeppisiä Xbox Live partyja, joissa hakattiin isolla porukalla Burnout Paradisea tai CoD4:ää tai Guitar Heroa tai Red Dead Redemptioniä tai vaikka mitä. Pelejä on aivan tajuton määrä, siis aivan TAJUTON määrä. Luulin aluksi, että top 3 olisi kuitenkin helposti päätettävissä. Sitten katsoin pelikokoelmani läpi ja tajusin, että se on lähes mahdotonta. Tässä kuitenkin jonkin asteinen yritys:

Mass Effect 2
Ensimmäinen Mass Effect on ehkä paras paska videopeli ikinä, mutta sen jatko-osa on täyttä timanttia. Kokemus on suoraviivaisempi ja hauskempi. Tässä halusi nähdä ja kokea kaiken. Ja koska tallennus siirtyisi Mass Effect 3:een, oli pelin päättävä Suicide Mission ja siihen johtava sivupuuhastelu kuumottavampaa kuin suurin osa kauhupeleistä.

Gears of War
Vähän vaikea sanoa, mikä alkuperäisen Gears-trilogian osista on se paras, mutta valkataan tähän nyt se ensimmäinen. Aikanaan vallankumouksellisen upea räiskyttelymäiskyttely, jota lopulta liian moni videopeli päätyi apinoimaan. Aktiivilataus on mielestäni nerokas pelimekaniikka, ja olen vähän hämmentynyt siitä, miksei mikään muu peli ole näinkään yksinkertaista ja tehokasta mekaniikkaa kopioinut. Co-op sessiot Xbox Livessä olivat täyttä kultaa.

Wolfenstein: The New Order
Ilmestyi sinänsä kiusallisessa paikassa, jossa edellinen sukupolvi oli hyytymäisillään, eikä nykyinen ollut vielä ihan päässyt lentoon. Pelasin tämän kuitenkin ensimmäistä kertaa Xbox 360:llä, joten laitetaan tämä tähän. The New Order on erinomainen räiskintäpeli, jossa tappaminen tuntuu, mutta niin tuntuu draaman kaarikin. Olin hämmästyksissäni siitä, miten paljon välitin pelin tarinasta ja hahmoista, vaikka pintapuolisesti tämä nyt on vain peli, jossa ohjataan kiroilevaa kaappia ja ammutaan kuoliaaksi tuhansia natseja. Hyvä meininki.

Ekstrapisteet: Rock Band 3, Call of Duty 4

 

[Loota]

Niukasti kärkeen kipusivat Halo Reach, Tales of Vesperia ja Mass Effect 2. Seuraavaksi vuorossa PS3.

Täytyy sanoa, että olen itse käyttänyt omaa 599USD:tani lähinnä PS1-pelien pelaamiseen, exclusiivien pelaaminen on jäänyt todella vähälle ellei jopa nolliin. Pitääpä mietiskellä ja koluta pelikirjastoa läpi jos sieltä sattuisi jotain tälle konsolille uniikkiakin eteen.

 

[Myy100]

Ainoa peli mitä olen PS3:lla pelannut ja jonka takia edes hankin PS3:n on GTA 5, eli ääni sille.

 

[Kraidi]

Yksinoikeuspeleistä eniten iloa ovat tarjonneet Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots, Demon's Souls ja The Last of Us. Erityisesti Demon's Soulsia muistelee lämmöllä, sillä kyseessä on ehkäpä aliarvostetuin Souls-peli. Se ei todellakaan kalpene esimerkiksi Dark Soulsille, vaikkei olekaan aivan yhtä suosittu.

 

[Kuruwin]

Demon's Soulssissa se lukitus systeemi kyllä kusee välillä todella pahasti mutta on se silti ikimuistettava peli. Tykkään erityisesti siitä vähän retrostavasta soundtrackista.

Toinen valintani sitten olisi Disgaea 4 joka palautti sarjan oikealle raiteelle. Disgaea ykkönen oli mahtava DS:llä mutta kakkonen ja kolmonen oli molemmat melko surkeita niinpä olin jo luopunut toivosta sarjan suhteen joten olin todella positiivisesti yllättynyt nelosen paljastuessa melkein ykkösen tasoiseksi.

Kolmanneksi peliksi pistän Atelier: Escha&&Logyn ihan siitä syystä että sen olisi pitänyt olla sarjan käännekohta. E&L oli todella hyvä alkemisti systeemi ja tässä oltiin otettu juuri sopivan löysä sen ajanhallinnan suhteen. Tämän pelattua ajattelin että tästä voisi jopa tulla uusi lemppari sarja mutta seuraavassa osassa sitten mentiin vielä "kasuaalimpaan" suuntaan ja lopputulos oli ihan mauton. En myöskään oikein ymmärrä miksi se pyörä pitää keksiä uudelleen joka pelissä jos E&L oltiin saavutettu alkemia systeemi jossa oli paljon syvyyttä ja opittavaa mutta sisään oli silti helppo päästä. Shallien systeemi oli surkea ja Sophie ei kyllä kauhean paljon paremmaksi pistänyt eikä peli jaksanut pitkään oikein kiinnostaa vaikka ei kamala muuten ollutkaan. Sarjan uusin osa on ilmeisesti saanut vähän parempia arvosteluja mutta ei kauheasti ole toivoa sen suhteen jos kolme edellistä peliä on ollut mitä on (Firistä en ole kokeillut mutta ei se ilmeisesti hyvä ole)

Kunniamainintoina erinomainen Dragon's Crown Beat Em Up joka on ensimmäinen kahdesta pelistä jolle ole toivonut DLC:tä (harmi vaan sitä ei tullut vaan jostain syystä vanillaware teki mieluummin DLC:tä siihen Muramasan vita versioon) Muita kehujen arvoisia on myös Ni No Kuni ja Killzone 3.

 

[Jonelink]

Uncharted 2: Among Thieves
Tämä oli yksi konsolin suosikeista ja tätä tuli pelattua vapaa-ajalla paljon. Juoni ja ympäristöt jäävät pelissä eniten mieleen.

Grand Theft Auto V
Nautin enemmän tarinasta, hahmoista ja avoimesta maailmasta. Sai tutkia paikkoja ja suorittaa sivutehtäviä.

Ratchet & Clank: A Crack In Time
Omistin myös muitakin osia, mutta valitsin joukosta tämän parhaimman.