Konsolin kolme kirkkainta [#24: Nintendo Switch]

[Jonelink]

Itsellä oli serkulta lainattu NES konsoli. En tiedä mikä malli oli kyseessä. Omistin vähän pelejä, mutta löytyi jotain suosikkeja.

Super Mario Bros. 3. Pelasin paljon tätä vapaa-ajallani. Yksin ja kavereiden kanssa nautittiin tästä.

Adventure Island 2. Tämä oli hauska tasohyppely. En ikinä päässyt peliä läpi, vaikka monta kertaa yritinkin. Pelini päättyi usein boss (mustekala) taisteluun, joka oli tosi hankalaa.

Felix The Cat. Tämäkin oli myös hauska peli. Tasot oli mukavia ja pomovastukset haastavia.

 

[Turjake]

Eka Zelda on aika kova peli vielä tänäkin päivänä. Ei tota hullukaan jaksa ilman save stateja ja läpipeluuopasta, mutta kaiken kikkeliskakkeliksen alta löytyy kuitenkin mielenkiintoinen ja jopa koukuttava seikkailu.

Castlevania on myös ihan huigee. Tiivis, yksinkertainen ja haastava luurankojenblästäyspeli, jonka kruunaa päräyttävät musat. RÄDÄTTÄTTÄÄ!!

Battletoads. Ehkä konsolinsa parhaan näköinen peli. Tosi kivoja graafisia yksityiskohtia, mättö tuntuu hauskalta ja co-op on edelleen yksinkertaisesti törkeän hauskaa shittiä, jossa tilanteiden ratkonta vaatii kovia refleksejä sekä tarkkaa suunnittelua ja pelaajien välistä kommunikointia.

 

[Norsukampa]

NES:n harmaan matolaatikon kolme parasta peliä on hankala tapaus sillä vaakakupissa painaa niin nostalgiasyyt (konsolin pelien pääasiallinen kulutus ja fiilistely oli pääasiassa viattomassa lapsuudessa jolloin kaiken maailman Ikari Warriorsit ja Fester's Questit tuntui mestariteoksilta) kuin myös rankka objektiivinen realismi (suosikkipelien asema nykypäivän peleihin verrattaessa). Pitkän, hartaan ja yhden voileivän syömisen ajan kestäneen pohdinnan jälkeen päädyin seuraavanlaiseen listaukseen:

1. Mega Man IV
Mega Man sekä samaisen kaverin X:llä höystetyt seikkailut ovat kaikkien aikojen suosikkejani pelisarjojen maailmasta ja NES:n Mega Manit kuuluvat omasta mielestä pelimaailman yleissivistykseen. Yleensä se ikuisuuskamppailu käydään sarjan kakkos- ja kolmososan välillä mutta jos asiaa ajattelee ihan puhtaan laadun myötä, nousee nelososa korkeimmalle pallille ja näin ollen se on myös omissa kirjoissani kasibittisen harmaan möhkäleen paras peli. Kakkososaa olen ehkä X:n tai X3:n kanssa pelannut Mega Man-peleistä eniten ja kolmososa oli balanssiltaan ehkä täydellisin Mega Man-peli mutta nelonen yhdistää loistavalla tavalla kakkosen ja kolmosen parhaat puolet yhdeksi helvetin maukkaaksi cocktailiksi jota kelpaa maiskutella näin vielä yli 20 vuotta julkaisun jälkeenkin.

2. Super Mario Bros 3
Aika ilmiselvä valinta joka ei varmaan hirveästi perusteluja enää kaipaa osakseen. Peli joka loi sen "foundationin" putkimiehen 2D-seikkailuihin ja periaatteessa standardisoi myös koko genren menon ja meiningin useiksi vuosiksi. Onko se paras Marion 2D-seikkailu? Toiseksi paras meikäläisen mielestä ja samalla myös toiseksi paras NES-peli.

3. Battletoads
Kun 16-bittiset laitteet olivat valloittaneet jo maailman, ilmestyi vanhalle sotaratsulle vielä peli joka tarjosi erittäin nättiä, hyvältä kuulostavaa ja ennen kaikkea todella monipuolista pelattavaa tarjoava peli. Battletoads alkoi ilmestymisaikansa muotipeligenrellä eli side scrolling beat'em upilla, jatkui reaktiopelinä, jatkui tästä vielä kinkkisenä tasoloikkana jne. Se tarjosi erittäin paljon ja se tarjosi sitä ihanan kutkuttavan haasteensa vuoksi erittäin kauan. Hieno peli ja todellinen jyvät akanoista erottava mittatikku.

 

[Loota]

Täytyy kyllä arvostaa Mega Man IV:n saamaa kunnioitusta, pidän sitä itsekin parhaana alkuperäisenä Olen monesti kuullut saman tarinan, että se ei ole iskenyt ihmisiin ihan yhtä nopeaan kuin vaikka kakkonen ja kolmonen, mutta on läpipeluukertojen kertyessä lopulta päässyt kiilaamaan muiden ohi ykköseksi. Tästä syystä en myöskään ole ihan varma, että uskaltaisinko ihan vain oman mieltymykseni perusteella nimittää nelosta kakkosen ylitse tuohon kolmen pyhään koplaan, ja eihän peli muutenkaan ole ihan ongelmaton.

Joka tapauksessa, Super Mario Bros. 3 näyttäisi edelleen vakiinnuttavan asemaansa yhtenä näistä kolmesta pelistä ja sanoisin The Legend of Zeldan ja Mega Man 2:n olevan tällä hetkellä vahviten kiinni lopuista paikoista kun aiheen kaikkia viestejä silmäilee (@Spike pisti tämän suoran heti aiheen toisessa viestissä). Kuulostaaisiko tuo trio kuinka tyydyttävältä lopputulokselta vai onko meillä syytä nostaa vielä jotain aiheessa muuta pariin otteeseen noussutta peliä esille kuten Castlevaniaa tai Battletoadsia, tai kinastella vielä parhaasta Mega Manista?

 

[Wilbur wals]

Pakko vielä mainita Turtles 2:nen. Oli kovan tappelupeli NES:llä ja tuli pelattua uskomaton määrä tunteja tuota peliä. Kuului myös ehdottomasti Nes pelien eliittiin.

 

[retropälli]

Contra, super mario 3 ja legend of zelda. Seikkailu, tasohyppely, moninpeli, pulmaratkaisu ja räiskintä kaikki mukana tässä paketissa.

 

[Mr. X]

Zelda 2 on mielestäni sarjansa paras 2D peli. Lineaarisuus ja yksinkertainen mutta hauska combat tekee pelistä mielenkiintoisen ja jopa koukuttavan seikkailun.

Castlevania on yksi suosikkipeleistäni. Tiivis, yksinkertainen ja haastava luurankojenblästäyspeli, jonka kruunaa konemainen soundtrack.

Battletoads. Ehkä konsolinsa parhaan näköinen peli. Tosi kivoja graafisia yksityiskohtia, mättö tuntuu hauskalta ja co-op on edelleen yksinkertaisesti törkeän hauskaa paskaa, jossa tilanteiden ratkonta vaatii kovia refleksejä sekä tarkkaa suunnittelua ja pelaajien välistä kommunikointia.

 

[Tingle]

Otin neuvosta vaarin. Ostin Mega Man 4:n ja pelasin sen direktiä odotellessa kavereiden kanssa. Ensimmäistä kertaa pelasin NESsillä tätä ja ai että tuntui hyvältä. Loistava peli, varmaan viidenneksi paras NES Megis. Aiempi mielipiteeni vain vahvistui peliä pelatessa.

 

[Loota]

Näyttäisi siltä, että aiemmin ilmoittamani kolmikko pelejä näyttää olevan tarpeeksi tyydyttävä lopputulos uusien viestien lukumäärän ja luonteen perusteella eikä uusimmat ehdotukset riittäneet sekoittamaan pakkaa sen kummemmin. Nintendo Entertainment Systemin kolmeksi kirkkaimmaksi selviytyi siis Super Mario Bros. 3, Mega Man 2 ja The Legend of Zelda.

Seuraavaksi vuorossa Commodore 64, lieneekö foorumilla kuinka paljon pelimaailman veteraaneja ottamaan kantaa?

Muuten, sitten kun kaikki konsolit on käyty läpi niin voimme palata halutessamme johonkin tiettyyn konsoliin jos tuntuu, että valittu kolmikko ei aivan tuntunut naksahtavan tai fiilikset ovat yleisesti vaan muuttuneet.

 

[Norsukampa]

Tasavallan tietokonetta ei itsellä ollut ikinä omassa omistuksessa (koska ikä ja pääkoppa ei riittänyt muistamaan pelien käynnistyskomentoja) mutta laitteella olen pelannut sen verran usein tänä päivänäkin laitetta ja sen alakulttuuria isosti fanittavan ja keräilevän kaverini luona, että uskallan koota pelaamistani peleistä listan.

Bubble Bobble
Tämä kupladinoseikkailu on toki multiplattari mutta Commodorella pelasin sitä itse ensimmäistä kertaa ja voi veljet miten hauskoja pelikertoja ne olivatkaan. Yksinpeli maistui joystick-pohjaisten kontrollien myötä maukkaalta ja kun co-op ympättiin yhtälöön mukaan, ei paluuta enää entiseen ollut. Loistava peli joka on ansainnut klassikkostatuksensa.

Zak McKracken And The Alien Mindbenders
Nimihirviö vailla vertaa mutta nimi ei tunnetusti miestä pahenna. LucasArtsin point'n'click-peli joka tarjoaa sitä 90-luvun alun genren klassikoista tuttua huumoria ja pulmien ratkontaa.

Last Ninja 2
En ole kummoisemmin Last Ninja-sarjasta perustanut pelillisien ansioidensa vuoksi mutta pelimusiikkifriikkinä Matt Grayn tätä peliä varten kynäilemä soundtrack on sen verran kovaa audioambrosiaa että yksinään nämä rautaiset biisit nostavat omissa kirjoissani Last Ninja 2:n C64:n parhaiden pelien joukkoon. Tautisen kovaa kamaa ja ei se pelikään objektiiviselta kantilta mikään hassumpi tapaus ole.

 

[bËst]

Onhan tästä muistikuvia. Tuossa aikaisemmin päivittelinkin sitä timanggipeliä, jonka nimen nyt ongiin esiin. Eli Commodoren 3 kirkkainta ovat:

1. Bubble bobble - Edelleen miellän tämän vaaaaanhan vanhan ajan kolikkopelin, joka vissiin commodorella ollessaan sai sen tunnetuimman forminsa niin yhdeksi kaikkien aikojen parhaista co-op -peleistä. Yksinkertaisella moottorilla saatu todella rikas ja palkitseva peli aikaiseksi ja haastetasokin on kunnossa. En varmaan tähänkään päivään mennessä ole saavuttanut pelissä kaikkia olemassa olevia bonus -roomeja yms. niihin johtavien itemien satunaisen spawnauksen vuoksi. Mutta äärimmäisen hyvin ikääntynyt ja kiehtova peli vielä tänäkin päivänä

2. Boulder Dash - Tämä on nyt se puhumani timanggipeli. Edelleen yksinkertainen, mutta toimiva. Kerää timantit; varo tulikärpäsiä äläkä jää pudottamiesi kivien alle. Käytännössä vanhan ajan ongelmanratkonta-peli, joka tarjoaa sisältöarvoltaan enemmän kuin moni moderni ongelmanratkontapeli. Esimerkiksi itse, en koskaan päässyt ko. peliä läpi asti. Ehdoton helmi pelikirjastossa

3. Blades Of Steel - Peli, joka sai vissiin kulttimaineensa NES -version myötä. Ehdottomasti lätkäpelien aatelisia ja haluankin nostaa tämän esille. Vähän sama kuin NES:n kohdalla; parhaisiin urheilupeleihin kuuluu pieni pilkahdus epärealismia ja "typeryyksiä".

 

[Loota]

En kyllä odottanutkaan erityistä viestiryöppyä tämän konsolin tiimoilta, mutta tätä menoa kolmen koplan löytämisessä saattaa mennä vielä tovi. Jos ei parin päivän sisään ole tullut enempää kannanottoja niin ohitetaan tämä aihe ja koitetaan palata sen pariin myöhemmin uudelleen.

Vaikka aika kulttikone onkin, niin Sega Saturnin uupuminen listalta tulisi korjata!

Affirmative.

 

[bdbdbd]

Ei välttämättä tässä järjestyksessä, mutta ehkäpä ikimuistoisimmat:
1. Boulder Dash
2. Summer Games
3. Commando

Kunniamaininnat Suomen ensimmäiselle leffalisenssipelille Uuno Turhapuro muuttaa maalle, oikeasta ajatuksesta Samantha Fox Strip Poker ja toki nykytrendien omaisesti ensimmäiselle tietämälleni avoimesti homoseksuaalisuutta esittävelle pelille Stroker.

 

[Loota]

Pistetään nämä Commodore 64:ää koskeneet viestit arkistoon tulevaisuuden uusintakierrosta varten kun ei tällä kertaa saatu tarpeeksi isoa otosta asiasta. Siirtykäämme siis seuraavan vekottimen pariin, joka on Game Boy, sisältäen myös Colorin pelit. Veikkaan, että tullaan näkemään aika paljon Zeldaa.

 

[Tingle]

Game Boysta ensimmäisenä tulevat mieleen Tetris ja Pokémon. Gold ja Silver ne paremmat Poksuttimet, mutta ensimmäinen sukupolvi loi oikeastaan jo kaiken oleellisen sarjaa varten. Loppu onkin ollut lähinnä hienosäätöä.

Täällä oli paljon Mega Man 4:n faneja, joten mainitsen itsekin Mega Man IV:n Game Boy -version. Se ja vitonen kuuluvatkin ylläriparhaisiin Mega Maneihin.

Zeldoista minä tykkään joo, Oracle of Ages on kolmikosta suosikkini.

 

[Kraidi]

Zeldojen ja Pokémonien ohella joukosta erottuu edukseen yksi erityinen peli: Metal Gear: Ghost Babel (tunnetaan länsimaissa Metal Gear Solidina). Sanoisin tämän olevan laadullisesti lähes Metal Gear 2: Solid Snaken veroinen kokemus – vieläpä hyvin perinteikäs sellainen, kun mukana on tiukkoja pomotaisteluja ja mukaansatempaavat juonikuviot.

 

[Norsukampa]

Siirtykäämme siis seuraavan vekottimen pariin, joka on Game Boy, sisältäen myös Colorin pelit. Veikkaan, että tullaan näkemään aika paljon Zeldaa.

Soudetaan hetimiten vastaan mutta ei keljumaisuuttaan vaan ihan ns. oikeiden laatusyiden takia.

Peli Poika oli kaiken kaikkiaan hieno laite joka taisteli tuulimyllyjä (tehokkaammat Lynxit ja NeoGeo Pocketit) vastaan päivittämällä itseään ovelilla tavoilla ja totta kai tarjoamalla käsittämättömän kovia pelejä joista parhaat pärjäävät vertailussa ihan telkkariin kytkettävien kollegoidensakin valikoimien kanssa.

Pokémon Gold/Silver/Crystal
Pokémon on sarja joka käytännössä puhalsi useiksi vuosiksi uutta eloa Game Boyn keuhkoihin. Nintendo oli jo hyvää vauhtia suunnittelemassa laitteen seuraajaa kunnes huomasi myyntikäyrien syöksyvän katosta läpi ja siihen oli syynä tämä animesarjasta aivan uuden elämän saanut pelisarja. Ekat Pokémon-sarjan pelit (itsellä oli Red) antoivat syyn itsellenikin laittaa Game Boy päälle ensimmäistä kertaa vuosiin ja loppu onkin allekirjoittaneen pelimieltymyshistoriaa. Kun tätä herkkua tarjottiin perinteiseen jatko-osan tyyliin isommin, enemmän ja paremmin, olin aivan myyty. Pokémonin kakkosgeni on pelinä henkilökohtainen suosikkini sarjasta ja samalla myös suosikkini kaikista planeetan Game Boy-peleistä.

Donkey Kong 94
Peli jonka hienoutta valitettavan moni ei ole ikinä päässyt toteamaan koska Nintendo ei pahemmin mekkalaa tästä hienosta tasoloikkapulmailusta pahemmin pidä ja päällisin puolin se näyttää vain uusioversioinnilta klassisesta Donkey Kongista. ***SPOILERS*** Peli onkin uusioversiointi klassisesta Donkey Kongista... mutta mukana on myös hitusen alle sata kappaletta timanttisia lisäkenttiä alkuperäiseen verrattuna. ***SPOILERS END*** Aivan loistava peli joka tuo mukaan myös häivähdyksen menneestä (Marion kyky nostaa esineitä SMB2:n länsiversion tapaan) kuin myös tulevasta (kun seuraavan kerran teet triplahyppyä NSMB-peleissä tai Marion 3D-loikinnoissa, käsi lippaan Donkey Kong 94:n kunniaksi). Peli oli myös yksi aniharvoista syystä omistaa Super Game Boy ja löytyypähän se luojan kiitos myös 3DS:n eShopista.

Bionic Commando: Elite Forces
Todellinen helmi jonka löysin vasta muutama vuosi sitten. Vain Game Boy Colorilla nähty peli ei kumma kyllä ollut IP:n omistajan, Capcomin, tekemä peli vaan Nintendon oma luomus ja voi veljet mikä peli se onkaan! Kaikki alkuperäisen klassikon hyvät puolet ovat edelleen läsnä mutta hieman jopa crispimmällä ulkoasulla ja paremmalla kokonaispelattavan määrällä. Huippukamaa kaikin puolin ja ehkä jopa se paras Bionic Commando-peli..?

 

[Andyliini]

Onhan tuota GameBoylla aikanaan tullut pelattua runsaastikin, joskus synttärilahjaksi skifinä vanhan kunnon paristosyöpön sain. Olihan siinä Tetris, mutta siitä en koskaan perustanut. Mitkähän mahtoivatkaan olla suosikkejani...

Pokemon Gold
Tähän käytin aikanaan tuhottoman määrän tunteja, ja keräsin kaikki Poksut, mitä vain yksin keräilemällä oli mahdollista saada. Kavereitahan minulla ei vieläkään ole (nyyhviils), joten vaihtelu ei tullut kysymykseen sen kanssa. Pelissä on hieno tarina (Pokemoniksi) ja runsaasti salaisuuksia löydettäväksi, lisäksi kello ja viikkopäivyri toivat peliin uutta syvyyttä. Valitettavasti tämän jälkeen innostukseni koko pelisarjaan kuoli lähes kokonaan, liekö syynä yliannostus?

The Legend of Zelda: Oracle of Ages
Pitkään mietin, pistänkö tämän vai Link's Awakeningin listalle, mutta päädyin tähän Capcomin luomaan kaksoispelin osaan, jonka itse aikanaan omistin. Tässä on runsaasti edeltäjäänsä mielikuvituksellisemmat pulmat ratkaistavaksi, musiikki toimii, ja peli on jopa humoristinen. Valitettavasti en toista osapuolta koskaan päässyt Game Boylla kokemaan, koska en kehdannut kinuta porukoilta Seasonsia.

Super Mario Land 2: Six Golden Coins
En muista pelasinko ensin tätä vai Super Mario Worldiä SNESillä, mutta molemmat ovat merkittäviä tekeleitä 2D-Marion saralla. Tätä pelattiin yhdessä velipojan kanssa, ja koitettiin etsiä kentistä salaisuuksia, joilla saatiin kentissä "jotain" muuttumaan jokaisella kerralla. Musiikki toimi joskus, toisinaan taas ei, mutta pelattavuus on aina Marion tapaan huippuluokkaa.

 

[Tingle]

Minusta Super Mario Land 2 oli todella tylsä peli. Palikoita ja vihollisia on vain laitettu peräkanaa riviin ilman, että niiden ylittäminen olisi erityisen haastavaa tai mielekästä. Toki kentillä on omalaatuiset teemansa ja lisävoimansa nostalgiakarvoja tiukalle virittämään.

Donkey Kong 94 on kyllä harmillisen unohdettu tapaus ollakseen niin uraauurtava ja mainio peli. Pitänee tuohon Game Boyn Bionic Commandoonkin tutustua, sillä sitä herkkua ei ole maassa kylliksi.

 

[Mr. X]

Mega Man V
Mega Man vetää planeettoja turpaan uuden lemmikkikissansa ja Raymanilta varastetun nyrkin avulla. Sitä samaa tasohyppelyblästäystä mitä olet pelannut jo kymmenen kertaa nyt pienemmällä ruudulla. Game Boyn Mega Manit 3 ja 4 on myös pelaamisen arvoisia mutta ei kannata edes koskea kahteen ensimmäiseen.

Pokémon Red
Lasten suosikit taskuhirviöt nyt mustavalkoisena. Uudistuksina vanhentuneet pelimekaniikat ja bugit. Kerää ne kaikki.

Donkey Kong '94
Uskomattoman hyvä klassikkopeli vaikka pelissä on vain neljä kenttää??