Arvostelussa Ys Memoire: Revelations in Celceta

Menetettyjä muistoja etsimässä

Ys-roolisarjan neljännen osan tarina on melko monimutkainen. Sarjan kolmannen pelin julkaisun jälkeen kehittäjä Nihon Falcom ulkoisti neljännen osan tekemisen Tonkin House -nimiselle yhtiölle. SNES:lle julkaistu Ys IV: Mask of the Sun sai kylkeensä Hudson Softin kovalla kädellä muokkaamaan erillisen The Dawn of Ys -version TurboGrafx-16:lle. Kumpaakaan näistä ei julkaistu koskaan Japanin ulkopuolella, eikä niitä pidetä enää osana Ys:n jatkuvaa tarinaa. Näiden kahden paikan virallisena nelososana on sittemmin ottanut Ys: Memories of Celceta, jonka PlayStation Vita -versio ilmestyi Euroopassa vasta 2014. Switchin Revelations in Celceta -versio pohjautuu juuri Nihon Falcomin itsensä kehittämään Vita-peliin.

Kovin usein haaksirikkoon joutuva Ys-pelien vakiosankari Adol Christin on tällä kertaa säästynyt meren raivolta, mutta on menettänyt tuntemattomasta syystä muistinsa. Punahiuksisen seikkailijan luonnetta ei kuitenkaan pieni muistinmenetys tukahduta, ja pian Adol löytääkin itsensä kartoittamasta Cascanin kaivoskylän läheistä suurta metsää, jota aluetta hallitseva Romnin imperiumi haluaa hyödyntää valloitusretkillään. Toki rahakas palkkio tekee myös tehtävänsä, vaikka kuuleman mukaan kukaan metsään eksynyt ei sieltä koskaan palaa. ”Pikkuvikoja”, tuhahtaa Adol moiselle ja lähtee retkelle metsän uumeniin uuden ystävänsä Durenin saattelemana.

Suurin osa noin 30-tuntisesta seikkailusta kuluukin samaa metsää tutkiessa. Aluksi tutkittava alue on pieni, mutta tarinan edetessä Adol kohtaa vielä neljä muuta seikkailunhaluista ystävää, joista jokainen kykenee avaamaan uusia reittejä hirviöiden täyttämään pöpelikköön. Ryhmään mahtuu kerrallaan vain kolme eri jäsentä, mutta siitä ei tule edes luolia tutkiessa ongelmaa, sillä ryhmän koostumusta voi vaihtaa taistelun ulkopuolella koska vain, eivätkä toissijaiset taistelijatkaan jää ilman elintärkeitä kokemuspisteitä. Hahmoja kannattaa kuitenkin vaihdella itse tasaisin väliajoin, jotta ne pystyvät oppimaan uusia erikoisliikkeitä ja kehittämään niitä.

Erikoisliikkeet tulevatkin tarpeeseen varsinkin pelin loppupuolella, koska myöhemmät pomovastustajat iskevät jopa normaalilla vaikeustasolla valmistautumattoman pelaajan armotta kanveesiin. Riviviholliset ovat pääasiassa puhdasta peruskauraa, joiden tarkoitus on vain hidastaa etenemistä.

Omat hahmot palautuvat täysiin ruumiinvoimiinsa nopeassa tahdissa itsekseen, jos ne vain seisovat paikallaan. Tämä toimii aluksi vain metsässä, mutta varhaisessa vaiheessa löytyvä aarre mahdollistaa paranemisen myös luolastoissa. Näin ollen parantavia juomia tarvitaan lähinnä pomotaisteluissa, joiden aikana ryhmän kokoonpano on siis lukittu. Uusia aseita ja varusteita pitää myös muistaa ostella tasaisin väliajoin kaupoista. Välineitä voi vahvistaa maastosta kerätyillä esineillä. Miekkaan saa esimerkiksi vihollisia kärventävät liekit, ja saman elementin lisääminen panssariin luonnollisesti suojaa vihollisen tuhopolttoyrityksiltä. Aseiden hiontaa kannattaa toki miettiä tarkkaan, koska esineitä on rajattu määrä ja uusia varusteita löytyy koko ajan lisää. Mitä vahvempia aseita pelihahmoilla on, sitä helpommaksi kartan täyttäminen myös käy.

Kartan täyttö on suurimman osan ajasta vaivatonta ja hauskaa, mutta 100-prosenttiseen läpäisyyn pyrkivien maailmanmatkaajien on varauduttava siihen, että pienikin tutkimaton pikseli kartalla merkitsee sitä, ettei parasta palkkiota alueiden täytöstä voi saavuttaa. Jos näin käy, ei pelaajan auta muuta kuin juosta ympäri metsää pelialueen reunoja halaten, ja toivoa kartoittamattomien alueiden pian löytyvän. Tien blokkaavat viholliset palaavat hyvin nopeasti kuolleista, mikä voi hidastaa alueiden koluamista.

Välillä on pysähdyttävä myös tallentamaan manuaalisesti, koska suoranaista automaattitallennusta ei ole. Taistelun häviämisen jälkeen palataan aina lähimmälle merkkikivelle, jotka toimivat myös pikamatkustuspisteinä, joten niitä kannattaa aktivoida jatkuvasti. Pomotaisteluja voi yrittää poikkeuksena suoralta kädeltä uudelleen, jos niissä käy kalpaten.

Hahmojen perushyökkäykset on helppo tehdä, mutta erikoisiskut aktivoidaan painamalla pohjaan ensin R-nappi, ja sen jälkeen A, B, X tai Y. Paikoitellen käy niin, että R-nappi ei olekaan täysin pohjassa ja taistelun osalta ratkaiseva isku jääkin tekemättä.

Nämä eivät ole Revelations in Celcetan ainoita asioita, jotka ansaitsevat pientä kritiikkiä. Toki pitää muistaa, ettei PlayStation Vita ole varsinkaan nykymittapuulla enää mikään voimapesä, mutta lähes kaikesta käy ilmi jonkinlainen halpatuotanto. Ys III:n uusintaversiosta poiketen Adol ja kumppanit eivät muistuta enää yläviistosta kuvattuja pikselihahmoja, vaan ovat saaneet hieman lisää yksityiskohtia 3D-polygonien myötä. Mutta juuri tästä syystä hahmojen puolivillainen animointi iskee entistä enemmän silmään.

Myös ääninäyttelyn toteuttaminen on jäänyt puolitiehen, sillä vain tärkeimmillä hamoilla on muutama täysin puhuttu repliikki koko pelissä. Ihan kesken lauseen ääni katkea, mutta repliikin jälkeen näin voikin tapahtua, vaikka sama hahmo vielä jatkaisi jankuttamista. Onneksi sentään musiikki on tarttuvaa Nihon Falcomin perinteistä laatua, etenkin sähkökitaralla säestettynä. Mukana on sekä alkuperäinen ääniraita että varta vasten tätä julkaisua varten uudelleensovitettu versio.

Yhteenveto

Switchille tehty käännös eeppisen jrpg-saagan neljännestä osasta on tasaisen keskinkertainen, joten se ei yllä Ys-sarjan parhaiden osien joukkoon. Jokaiselta osa-alueelta löytyy lähes poikkeuksetta jotakin nillittämisen arvoista, jolloin kovin kärki putoaa pois. Yksikään Ys-peli ei ole toistaiseksi osoittautunut huippulaadukkaaksi kaupalliseksi menestystarinaksi, joten sitä suuremmalla syyllä odotin edes pieniä parannuksia, jotka olisivat kohottaneet Revelations in Celcetan tasapaksua puuroa paremmaksi kokonaisuudeksi. En silti sano, että julkaisu olisi turha, sillä parempi saatavuus on aina kiva juttu, ja onhan kiivastahtinen Switch-käännösstrategia ainakin tehnyt sarjasta ainakin entistä tunnetumman lännessä.

Hyvää:
– Switchin laaja Ys-julkaisuluettelo kasvaa
– Perustasaista toimintaseikkailua sopivalla kestolla

Huonoa:
– Halvan oloinen tuotanto
– Lähes suora käännös Vita-versiosta