Arvostelussa Xtreme Sports

Pronssimitali yrittämisestä

WayForwardin maskottihahmo on tanssiva lampunhenki Shantae, mutta kehitti maineikas amerikkalaisstudio 2000-luvun alussa Game Boy Colorille muitakin pelejä. Yksi näistä on Xtreme Sports, joka on julkaistu uudelleen nyt myös Switchille. Kesäisen urheilupelin pelihahmona toimii joko räväkkä punapää Guppi tai hänen poikaystävänsä Fin, joka on huomattavasti tylsempi vaihtoehto. Teinipariskunnan houkuttelee Xtreme Islandille tv-mainos, jossa sponsori lupaa koko saarelle levittäytyvän urheilukilpailun voittajalle valtavan kasan rahaa. Pari joutuu siis kilpailemaan myös toisiaan vastaan, vaikka kumpikin lupaa jakaa mahdollisen pääpalkinnon.

Saarella harrastettavaan viiteen erilaiseen extreme-urheilulajiin tutustutaan ensin pakollisessa tutoriaaliosuudessa, jonka jälkeen pelaajalla pitäisi olla peruskontrollit hallussa. Lajit ovat skeittaus, rullaluistelu, surffaus, alamäkikelkkailu ja ilmatemppuilu, jossa laskeudutaan lopulta maahan laskuvarjolla.

Vaikeinta on oppia temppujen tekeminen skeittilaudalla, sillä vauhdin kerääminen kourussa ja laudan päällä kieppuminen ilmalennon aikana on käännetty näppäinkomennoiksi jokseenkin epäintuitiivisesti. Kontrollit on suunniteltu alun perin Game Boy Colorin nihkeälle kahdeksansuuntaiselle ristiohjaimelle, mutta pyörimisliikettä vaativissa tempuissa hahmo kääntyy erittäin jähmeästi Switchin Joy-Coneilla ja Pro-ohjaimellakin pelatessa.

Rullaluistelu on hieman vauhdikkaampi ja helpompi versio rullalautailusta, koska halfpipet vaihtuvat grindattaviin kaiteisiin. Sivuttain rullaavissa kentissä on mahdollista edetä myös takaperin ja yläsuuntaan, joten WayForwardin tasoloikintaosaamisesta nähdään vilaus tässäkin pelissä. Lainelautailupelissä kannattaa unohtaa näyttävien temppujen tekeminen kokonaan, sillä meritähtien kerääminen ja päälle uivien merieläinten torjuminen pyörimishyökkäyksellä kasvattaa pistepottia tuplasti nopeammin.

Suosikkilajissani katukelkkailussa kamera siirtyy yläkuvakulmaan. Kelkkailussa parasta on ratojen lyhyys, sillä ne ovat muihin minipeleihin verrattuna ohi nopeimmillaan alle minuutissa, joten ne sopivat peräkkäiseen pelaamiseen parhaiten. Ilmatemppuilun kohtalona on olla se kokoelman nopeasti unohdettava sorminäppäryyspeli, jossa väistellään puluja ja kerätään pisteitä painelemalla ristiohjainta eri suuntiin.

Kaikki lajit käsittävään Xtreme-mestaruusotteluun päästäkseen on kerättävä 400 mitalia. Mitaleja on jaossa yhteensä 430 kappaletta, ja niitä ansaitaan päihittämällä peleissä muita yksittäisiä kilpailijoita tai kaivamalla niitä esiin roskakoreista, kivien alta ja muista kätköpaikoista. Yhtäläisyyksiä voi nähdä Game Boyn Pokémon-peleihin ja salimerkkien keräämiseen. Haastajat saattavat heittää parin lauseen verran hauskaa läppää tai knoppitietoa saaresta ennen ottelua, mutta mitään muita roolipeliin viittaavia mekaanikoita ei urheiluseikkailussa kuitenkaan ole. Saariympäristön ansiosta Xtreme Sports on silti kiinnostavampi kuin staattisiin valikkoihin nojaava perinteisempi minipelikokoelma.

Saari ei ole erityisen iso, joten seuraava haastaja näkyy aina muutaman askeleen päässä. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa manuaalisten tallennuspaikkojen määrästä, joita on vain kourallinen. Alussa avoinna on vain pieni osa pelialueesta, joka laajenee mitalisaldon kasvaessa. Jokaisella sektorilla odottaa kymmenkunta eritasoista kilpailijaa, joilta voi voittaa yhdestä viiteen mitalia minipelin vaikeusasteesta riippuen. Helpoimmillaan riittää pelkkä radan loppuun laskeminen parin minuutin aikarajan sisällä, mutta pomotaisteluissa vaaditaan myös tiukan piste-ennätyksen rikkomista ja kuuden punaisen lipun keräämistä temppuilun lomassa.

Jokaisella alueella pelataan vain yhtä minipeliä ja samaa kenttää. Ajatuksena on ilmeisesti ollut pelaajan kouliminen valmiiksi pomotaistelua varten korottamalla hiljalleen panoksia, koska kaikkien ovelasti piilotettujen lippujen kerääminen ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä tietyn ajan sisällä, jos rata ei ole tuttu. Ongelmana on kuitenkin se, että yhdeksän kymmenestä haasteesta on helppoja ja vaatimustaso nousee liian hitaasti. Pisterajan nostaminen vain 500 pisteellä tai 10 sekuntia tiukempi aikaraja ei muuta pelaamista merkittävästi, eikä mitaleita anneta ilmaiseksi, vaikka samat vaatimukset olisi täyttänyt jo muutama kaksintaistelu sitten.

Myöhemmin avautuvat alueet sisältävät uusia kenttiä, joissa on hieman enemmän väisteltäviä esteitä, mutta muuten sama kaava toistuu minipelistä riippumatta. Piilotetuilla mitaleillakaan ei voi korvata kovin montaa kyllästymisen vuoksi ohitettua ottelua, mutta onneksi netistä löytyy huijauskoodi, jonka syöttämällä voi marssia suoraan loppuvastustajan luolaan.

Yhteenveto

Xtreme Sportsin lajit ovat kelvollisia ja Xtreme-saari on hieno ympäristö, mutta näiden kahden puolen yhdistäminen on jäänyt puolitiehen. Siirtymät minipelistä toiseen hoidetaan tylsästi kävellen, eikä saarella ole oikeastaan muuta virkaa kuin toimia suuren urheilujuhlan tapahtumapaikkana. Xtreme Sports lukeutuu myös niiden retropelien joukkoon, joita on pidennetty useilla tunneilla liikaa keinotekoisesti, jotta muksut pysyisivät hiljaa takapenkillä ja pelikasetin hintalappu olisi perusteltu. Switchillä hintaa on enää vajaa kymppi, mutta siitä huolimatta käynnistäisin konsolilla mieluummin vaikkapa Switch Onlinen Pokémon Trading Card Gamen. Uutta Switch-käännöksessä alkuperäiseen julkaisuun verrattuna on ainoastaan päävalikkoon lisätty kuvagalleria.

Hyvää:
– Enemmän kuin pelkkä minipelikokoelma
– Näyttää hyvältä Game Boy Color -peliksi

Huonoa:
– Aivan liikaa saman toistoa
– Dpadin tai analogitatin pyörittämistä vaativat minipelit
– Tallentaminen onnistuu vain muutamassa eri paikassa