Arvostelussa Wytchwood

Nikkarin satumainen unelma

Ennen ensikosketustani Wytchwoodiin en ollut täysin varma siitä, millainen peli on kyseessä. Olin nähnyt teoksesta muutamia kuvakaappauksia, ja mielestäni se näytti viehättävän erilaiselta verrattuna yleensä pelaamiini indiepeleihin. Aloitin matkani lumoavan värikkäässä satukirjamaisessa maailmassa ja pian minulle valkeni, mistä oikein on kyse. Wytchwood on tee se itse -seikkailu, joka keskittyy kahteen asiaan: raaka-aineiden keräämiseen ja tavaroiden valmistamiseen.

Syvällä metsän suojissa asustava kattilapäinen noita herää kesken untensa omituiseen ääneen. Mölyn lähteeksi paljastuu määkivä vuohi, joka lähemmän tarkastelun jälkeen osoittautuu demonin riivaamaksi olennoksi. Kaksikon välisestä keskustelusta käy ilmi, että muistinsa menettänyt eukko on aiemmin tehnyt jonkinlaisen sopimuksen kyseisen demonin kanssa pelastaakseen nukkuvan prinsessan. Vuohenasuinen demoni antaa noidalle tehtäväksi kerätä 12 häijyä sielua satumaan asukkailta. Jos eukko onnistuu tehtävässään, palautuu hänen muistinsa ja lasisessa arkussa nukkuva prinsessa herää syvästä unestaan.

Juoni koostuu kahdestatoista pienestä kertomuksesta, sillä jokaisen häijyn sielun takaa löytyy oma tarinansa. Seikkailun pyörteissä tutustutaan esimerkiksi valkoiseen pässiin, joka ei voi sietää erilaisuutta sekä viattomia neitokaisia ahdistelevaan Isoon pahaan suteen. Sadunomaiset kertomukset ovat kiehtovaa seurattavaa, ja niiden parissa koetaan sekä hassunhauskoja että vähän surullisiakin hetkiä.

Pelaajan täytyy tutkia maailmaa, kerätä kasoittain raaka-aineita ja valmistaa niistä erilaisia esineitä, joita käyttämällä vuorostaan valmistetaan toisenlaisia tarvikkeita. Mitään muuta ei oikeastaan puuhailla, joten jos yksinkertainen pelattavuus aiheuttaa näppylöitä, ei Wytchwood tarjoa kovin kummoista kokemusta. Itse suhtaudun nikkaroimiseen melko neutraalisti, kun taas ”kaikki kerätään” on mottoni melkein jokaisessa pelissä. Tästä lähtökohdasta katsottuna nautin varsinkin maailman tutkimisesta ja aineksien poimimisesta, eikä itse nikkaroiminenkaan tuntunut kovin pöljältä hommalta.

Vanha kärttyinen noita oppii pelin tiimellyksessä valmistamaan kymmeniä erilaisia esineitä. Käsistään sangen kätevä eukko osaa luoda esimerkiksi erilaisia taikajuomia, ansoja sekä työkaluja. Pelaajan tehtäväksi jää vain A-napin painaminen pohjaan, ja voilà, uutuutta hohkaava esine on valmis tositoimiin! Itse nikkarointi sujuukin todella simppelisti, mutta raaka-aineiden kerääminen aiheuttaa usein pientä päänvaivaa ja saa suusta tulvimaan ulos jopa muutamia kirosanoja.

Tarvittavia materiaaleja löytyy joka puolelta maailmaa. Maasta poimitaan kukkasia, keppejä ja kiviä, kun ansoilla napataan hautuumaalla lenteleviä lepakoita, joista saadaan keitoksien raaka-aineeksi erinomaisesti sopivia siipiä. Muorilla on käytössään eräänlainen noita-aisti, jonka avulla näkee tietyn olennon heikkouden, eli mitä esinettä käyttämällä otukselta saa sen kantaman raaka-aineen. Esimerkiksi pikkulinnuilta pystyy keräämään sinisiä höyheniä. Jos noita-aistia käyttää iloisesti lentelevään tirppaan, huomaa sen heikkoudeksi ansan, jollainen on rakennettava itse risuista ja pähkinöistä.

Ongelmia aiheuttaa se, ettei aina ole täysin selvää, mistä tiettyjä tarvikkeita saadaan. Pelaaja näkee loitsukirjasta, millä alueella tarvittavaa materiaalia esiintyy, muttei sitä miltä olennolta sitä saa. Aina tämä ei tietysti aiheuta ongelmia – maitoa saa lehmältä ja munia kanalta, mutta joissakin tapauksissa voi joutua miettimään pitkäänkin, miten edetä seuraavaksi. Toinen ärsytystä aiheuttava asia on edestakainen ramppaaminen. Alueelta toiselle joutuu matkaamaan tuon tuosta, ja vaikka noidan juoksuvauhti on kiitettävän rivakka, alkaa reissaaminen pikkuhiljaa kyllästyttämään. Onneksi käytössä on portaalien välinen pikamatkustus, sillä ilman sitä juoksenteleminen tappaisi peli-ilon hyvin nopeasti.

Wytchwood ei sisällä varsinaista taistelua, vaikka maailmassa vaeltaakin vihamielisiä otuksia. Pahisten kynsistä pääsee juoksemaan karkuun melko helposti, eivätkä ne jahtaa pelaajaa pitkälle. Monesti noita kuitenkin tarvitsee riidanhaluisilta olennoilta tipahtavia hyödykkeitä. Tässä tapauksessa käytetään luontokappaleiden heikkouksia hyväksi, ja posautetaan pahikset niiden avulla tuusan nuuskaksi. Perinteisten taisteluiden puuttuminen on vain hyvä juttu, sillä niillä vain pilattaisiin teoksen muuten niin seesteinen tunnelma.

Satumaisen kauniin luomuksen äänimaailma ansaitsee täydet viisi tähteä. Puhuttua dialogia ei kuulla, mutta metsän eläinten ja muiden otusten kidoista raikuvat raakkumiset ja hyminät saavat maailman tuntumaan eläväiseltä. Kaupungin kiireisillä kaduilla kuljeskellessa korviin kantautuu rosvojen ilkeämielisiä naurunpyrähdyksiä sekä kissojen iloista naukunaa. Kauniisti taustalla raikuva musiikki täydentää erilaisten alueiden tunnelmaa, ja esimerkiksi satamassa soivat reippaat sävelet sopivat merelliseen ilmapiiriin kuin nakutettu.

Teknisesti Wytchwoodin suoritus jää melko vaisuksi. Ruudunpäivitys ei ole parasta A-luokkaa, ja ruuhkaisissa tilanteissa toiminta voi tökkiä hetkellisesti entisestään. Omien pelikertojeni aikana konsolin tuuletin huusi kuin hyeena, ja useasti alueelta toiselle siirryttäessä peli kaatui. Onneksi en kertaakaan menettänyt edistystäni, mutta silti kaatumiset aiheuttivat pahaa mieltä. Kehittäjät ovat kuitenkin päivittäneet Switch-versiota ahkerasti, eikä peliä ole hyljätty oman onnensa nojaan.

Yhteenveto

Wytchwood hurmaa kauniilla ulkomuodollaan ja loistavalla äänimaailmallaan, mutta kompuroi pelillisillä ominaisuuksillaan. Aluksi puuhastelu tuntuu hauskalta ja omituisen koukuttavalta, mutta pikkuhiljaa itseään toistavaan pelimekaniikkaan kyllästyy. Teos vaatiikin pelaajaltaan todellista rakkautta askarteluun ja hamstraukseen. Jos lämpimiä tunteita näitä hommia kohtaan ei sisimmästään löydä, saattaa tylsistyminen iskeä yllättäen kuin noidannuoli. Tee se itse -henkisille nikkareille seikkailu tarjoaa kuitenkin huumaavan hienoa puuhaa ja koettavaa ainakin 10 tunniksi.

Hyvää:
– Loistava äänimaailma
– Satumaisen kaunis ulkomuoto
– Kiehtova pienistä kertomuksista koostuva juoni

Huonoa:
– Vaatii pelaajalta rakkautta keräilyä ja nikkarointia kohtaan
– Itseään toistava pelimekaniikka
– Heikohko tekninen suoritus