Arvostelussa WarioWare: Move It!

Retriittiloma à la Wario

Wario, tuo valkosipulintuoksuinen, ahne ja muutoinkin kuvottava mikropelien moneen kertaan kruunattu keisari on täällä taas. Vaikka peli on uusi, on WarioWare: Move It! muuten kuin paluu vuosituhannen alun liikkeentunnistushullutusten ja WarioWaren kaupallisesti menestyksekkäimpien aikojen tunnelmiin. Vuonna 2006 setvittiin yksinkertaisia haasteita Wii-kaukosäätimen kanssa, mutta tällä kertaa pelit monipuolistuvat kaksikätisiksi, kun Joy-Conit hyppäävät kehiin. Ja meno on satavarmasti yhtä hullun hauskaa kuin ennenkin. Ohjaimien mukana toimitettaville rannehihnoillekin tulee käyttöä!

Eipä siis muuta kuin Joy-Conit kouraan ja menoksi. Alkunäytöksessä Wario voittaa valkosipuliburgeriketjun järjestämän kilpailun: lomamatkan muinaisista temppeleistä tunnetulle paratiisisaarelle 20 hengelle. Voisikohan sillä olla mitään tekemistä sen seikan kanssa, että Wario on koko ketjun ainoa asiakas? Oli miten oli, aiemmista WarioWare-peleistä tutut (Warion mielestä epämieluisat) ystävykset tuppautuvat mukaan, ja jokaisella heistä on oma osansa kerrottavana saarella tapahtuvista toilailuista. Hassut ja täysin ääninäytellyt välivideot tekevät tarinatilasta hieman mukavamman seurata. Warion äänenä muuten ensimmäistä kertaa Kevin Afghani, joka peli manttelin Charles Martinetilta aiemmin tänä vuonna julkaistun Super Mario Bros. Wonderin myötä. Toisin kuin kiltimmät putkimiehet, on Afghanin Wario selkeästi erilainen kuin Martinetin versio, mutta uuteen ääneen tottuu nopeasti.

Jokainen tarinan osio – remix-kenttiä lukuun ottamatta – sisältää yhdestä kolmeen erilaista peliasentoa, joita täytyy noudattaa tehtävän suorittamiseksi. Asentoja ovat esimerkiksi ”ritari” (kaksi kättä toistensa päällä kuin miekan kahvalla) ja ”hieronta” (molemmat kädet edessä suorina). Heti asennon ilmoittamisen jälkeen on aika muutaman sekunnin mikropelille, ja pelaajan tulee pikaisesti päätellä, mitä pelissä tulee tehdä, ja tietysti suorittaa tehtävä annetussa ajassa. Jos mikropeli menee pieleen neljä kertaa, tiettyjen hahmojen tai teemojen tähdittämä osio päättyy. Tarinatilassa tappion karvaan kalkinkin jälkeen voi vielä jatkaa, jos onnistuu matkimaan ruudulle ilmestyvää jooga-asentoa. Sen jälkeen on kuitenkin pärjättävä omillaan. Jokaisessa osiossa on 10-20 erilaista mikropeliä, jotka tulevat vastaan satunnaisessa järjestyksessä pelin edetessä. Avatuista mikropeleistä pidetään kirjaa, mutta sen kummemmin niiden jatkuvasta pelaamisesta ei palkita.

Pelaaminen on niin yksinkertaista, että hitaampikin hampuusi oppii heilumaan mukana muutaman kerran kokeiltuaan. Mukaan mahtuu jos jonkinmoista käsien heiluttamista, venymistä, kaatumista ja poukkoilua. Toki sormi saattaa mennä suuhun silloin, kun liikkeiden mukaan sotketaan vielä nappien painaminen ja ohjainten käsistä pudottaminen kesken pelin. Onneksi liikkeentunnistus toimii näin lyhyissä peleissä pääosin luotettavasti. Joissain peleissä vastaan tuli kuitenkin tilanteilta, joissa varsinkin kiireessä tuntui siltä, etteivät ohjaimet reagoineet ihan niin tarkasti kuin pitäisi. Tällöin jää tunne, ettei häviäminen ollutkaan omasta virheestä kiinni. Onneksi tällaisia tilanteita sattuu eteen harvoin, ja neljän elämän ansiosta muutamalle mokalle on varaa.

Tarinatilaa voi pelata yksin tai kavereiden kanssa paikallisessa moninpelissä. Jos siis sattuu Wariosta innostuneita kavereita omistamaan. Jokainen pelaaja tarvitsee kahdet Joy-Conit liittyäkseen mukaan peliin. Yhteistyökampanjassa vuorotellen pelattavien mikropelien joukkoon sekoitetaan myös muutamia yhtäaikaisesti pelattavia pelejä, joissa esimerkiksi palloa syöttää lyöjänä toimivalle ykköspelaajalle tekoälyn sijaan kakkospelaaja.

Tarinan lisäksi mukana on myös erikseen pelkästään moninpelattavaksi tarkoitettuja osioita, joissa kilpaillaan samoissa ja muutamissa hieman pidempikestoisissa mikropeleissä, mutta tavallisesta poikkeavilla lisäsäännöillä. Tappioon saakka jatkuvan selviytymistilan pelaaminen onnistuu sekä yksin että kavereiden kanssa. Muissa pelimuodoissa tarkoituksena voi olla esimerkiksi eteneminen kohti päämäärää vihollisen näkemättä kuin vanhassa peilileikissä, tai selvitä mahdollisimman pitkälle nyrkkeilymatsissa, jossa pelaajia asetellaan myös toisiaan vastaan minipeleissä. Lyhyt lautapelitilakin on mukana, joten pakkaa sekoittavien pelimuotojen määrä on riittävä. Hauskinta onkin räkättää kaverin tekemisille samalla, kun on itse jo selvittänyt mikropelin, varsinkin kun pelatessa ajautuu usein hassuihin asentoihin.

Jokseenkin tilanne tuntuu vain siltä, että tällä kertaa mikropelejä on vähänlaisesti. Mainoksissa hoetaan kyllä mahtipontisesti yli 200:sta pelistä, mutta silti määrä tuntuu selkeästi pienemmältä kuin aiemmissa WarioWareissa. Ehkä tämä johtuu siitä, että pelejä toistetaan selkeästi enemmän kuin aiemmin, eikä niiden avaamisen jälkeen jää erityisesti syitä niiden sarjasuorittamiseen tai huippupisteiden jahtaamiseen, kun nettitilastojakaan ei ole. Toki avattavaan lisäsisältöön lukeutuu taas kerran uudenlainen Pyoro-minipeli, joskin tämän kirsikoita popsivan linnun seikkailu alkaa olla lähempänä jo Kirbyn sukulaispeliä.

Yhteenveto

WarioWare: Move It! on hauska ja mukaansatempaava bilepeli, josta kuitenkin loppuu oleellinen sisältö hieman turhan nopeasti etenkin yksikseen pelatessa. Välillä puuttuvia mikropelejä metsästäessä voi tuntua siltä, ettei sitä yhtä puuttuvaa tule vastaan millään, mutta tunteesta pääsee ohi pienellä sinnikkyydellä. Kun kaikki pelit ovat lopultakin auki, jää jäljelle periaatteessa enää samojen pelien hakkaaminen erilaisissa haastetiloissa, jotka eivät lopulta tarjoa mitään uutta. Kaava ei juuri poikkea vanhemmista WarioWare-peleistä. Warion faneille ja pikkubileissä viihtyville Move It! on kuitenkin oiva paketti, joka on helppo oppia ja jota on hankala inhota.

Hyvää:
– Kerrassaan hulvatonta heilumista
– Hyvät ja hauskat video-opetukset asentoihin
– Warion ja kumppanien toilailuja on hauska seurata välivideoissa

Huonoa:
– Vähäinen määrä erilaisia mikropelejä
– Ajoittaiset ongelmat liikeohjauksen kanssa