Arvostelussa Vampire Crawlers: The Turbo Wildcard from Vampire Survivors

Ei nimi vampyyria pahenna, jos ei vampyyri nimeä

Muutama vuosi sitten julkaistu Vampire Survivors oli valtava menestys ja toi pelin kehittäjänä toimineen ponclen maailmankartalle. Oman pienen aligenrensä synnyttänyt Vampire Survivors on oikea dopamiinikoukku, sillä siinä pelaaja voimistuu voimistumistaan ja saa nauttia alati kasvavista numeroista samalla kun valtavat vihollisarmeijat hukkuvat ammuksien ja muiden iskujen alle. Ponclen uusin aluevaltaus jatkaa samantyylisellä idealla, mutta genre on vaihtunut toimintapelistä vuoropohjaiseksi luolastojen koluamiseksi. Vampire Crawlers: The Turbo Wildcard from Vampire Survivors ei ole ehkä yhtä ytimekkäästi nimetty ja helposti selitettävä peli kuin esiosansa, mutta idea toimii jälleen kerran.

Vampire Crawlers ammentaa inspiraatiota menneiden vuosikymmenten luolastoroolipeleistä, mutta sekoittaa mukaan monia elementtejä Vampire Survivorsista. Monitasoiset ja satunnaisgeneroidut kentät ovat pohjimmiltaan ruudukkoon piirrettyjä sokkeloita, joissa tavoitteena on päästä uloskäynnin luo. Reitin varrelta voi löytää aarteita ja parannuksia, joista on apua taisteluissa vihollisia vastaan. Uloskäynnin luona odottaa vielä hieman haastavampi pomotappelu, josta selviytyneet pääsevät seuraavalle tasolle. Useimmat kentät sisältävät kolmesta viiteen tasoa, joiden suorittamisen jälkeen palataan kylään parantelemaan omaa hahmoa.

Vuoropohjainen taistelujärjestelmä seuraa monien muiden roguelite-pelien asettamia trendejä. Pelaajalla on käytössään korttipakka, jonka läpyskät edustavat hahmon kykyarsenaalia. Kortit vaativat rajallisia manapisteitä, joten vuoron aikana on mahdollista käyttää vain muutama isku. Järjestyksellä on väliä, sillä hyökkäykset tekevät enemmän vahinkoa, jos ne aktivoi manapisteiden mukaan nousevassa järjestyksessä. Hahmon statseja nostavat kortit kannattaa myös muistaa käyttää ensin, jotta itse hyökkäykset tekevät mahdollisimman paljon vahinkoa.

Uusia kortteja saa käyttöönsä aina kun hahmon taso nousee, ja lisäksi niitä voi parannella jalokivillä. Yksinkertaisimmillaan jalokivet nostavat liikkeen tekemää vahinkoa, mutta ne saattavat myös esimerkiksi vähentää tarvittavaa manamäärää tai jäädyttää vihollisia hetkellisesti. Vampire Survivorsin tyyliin myös Crawlersissa korttipareja voi kehittää voimakkaammiksi iskuiksi, mutta sillä aina pieni riskinsä, koska paremmat kortit myös vaativat enemmän manaa.

Vampire Crawlersin juuret ovat ilmeiset, jos on pelannut Vampire Survivorsia. Monet viholliset, aseet ja ympäristöt ovat nimittäin edeltäjästä tuttuja, oli kyse sitten tappajaheinäsirkoista tai vaikka ikonisesta maitotehtaasta kentistä puhuttaessa. Tuttua on myös se, miten hahmon voimistuminen johtaa lopulta siihen, että taistelujen aikana ruutu on täynnä ammuksia ja muita efektejä. Viholliset tulevat rivi kerrallaan pelaajaa kohti, mutta vain lähin rivi tekee vahinkoa. Tältä suojautumiseksi käytössä on onneksi haarniskakortteja, joiden antama puolustus suojaa yhden vuoron ajan. Vaikka Vampire Crawlers onkin parhaimmillaan kunnon voimafantasiaa, voi huolimaton pelaaja menettää ison osan elämäpalkistaan hetkessä, jos oman vuoron päätteeksi lähin vihollisrivi on hengissä, eikä oma puolustus ole kunnossa.

Luolastojen koluamisen ohessa palataan kylään, jossa voi kultaa vastaan avata uusia hahmoja sekä parantaa niiden ominaisuuksia. Eri hahmoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä tietysti omat erikoiskorttinsa. Kylän kautta avatut parannukset vaikuttavat jokaiseen hahmoon, joten niitä ei tarvitse kehittää yksi kerrallaan. Yksi Vampire Crawlersin parhaista puolista on se, miten koko ajan avautuu jotain uutta, oli kyse sitten uusista hahmoista, korteista tai kylän rakennuksista. Toiminta ei ehdi muuttua tylsäksi, koska uusia hahmoja ja strategioita on kokeiltavilla ties kuinka moneksi yritykseksi.

Vampire Crawlers onnistuu varhaisten 3D-pelien ulkoasun matkimisessa hyvin. Alueet ovat yksinkertaisia ja kulmikkaita, mutta miellyttävät silmää. Tekstuurit ovat teräviä ja pikselit ovat näkyvissä, mikä tuntuu tietyllä tapaa autenttiselta, kun on kyse Vampire Survivorsin seuraajasta. Vaikka pelasinkin Switch 2 -versiota, ottaa suorituskyky osumaa taistelujen aikana, jos ruudulla on kymmenittäin tai sadoittain ammuksia tai muita efektejä. Vuoropohjaisessa pelissä se ei vaikuta itse toimintaan negatiivisesti, mutta on se silti pienoinen pettymys. Audiopuoleenkin on otettu vaikutteita Vampire Survivorsista, joten tiedossa on pääsääntöisesti ihan tarttuvia kappaleita. Musiikillisesti vaihtelua saisi olla enemmänkin, sillä samat kappaleet tulevat nopeasti tutuksi.

Yhteenveto

Vampire Crawlers: The Turbo Wildcard from Vampire Survivors on erikoinen peli, mikä on ehkä jo nimestäkin selvää. Se ei ole varsinaisesti jatko-osa, mutta Vampire Survivorsin vaikutteet ovat ilmeiset. Mikä tärkeintä, edeltäjän parhaat puolet ovat edelleen läsnä. Vampire Crawlers on parhaimmillaan koukuttavaa voimafantasiaa, jossa avautuu jatkuvasti jotain uutta kokeiltavaa. Toisaalta on pakko myöntää, että pelikorttien keräämiseen keskittyvät roguelitet ovat nykyään niin yleisiä, että niitä kohtaan alkaa iskeä jo pieni väsymys. Tämä ei missään nimessä tee pelistä yhtään huonompaa, mutta kilpailu on kovaa ja hyviä vaihtoehtoja on paljon tarjolla. Siitä huolimatta Vampire Crawlersia voi suositella lämpimästi etenkin, jos Vampire Survivors on lähellä sydäntä.

Hyvää:
– Helposti opittavat mekaniikat
– Tyydyttävä voimakkuuden tunne
– Uutta sisältöä avautuu säännöllisesti
– Retro-ulkoasu

Huonoa:
– Pienet suorituskykyongelmat