Arvostelussa Under Night In-Birth Exe:Late[cl-r]

Animen voimalla

On olemassa klassisia taistelupelejä (Street Fighter, Tekken), animetaistelupelejä (Guilty Gear, Dragon Ball FighterZ) ja vielä nichempiä animetaistelupelejä, joihin Under Night In-Birth Exe:Late[cl-r] kuuluu. Maailman typerimmin nimetyn pelin tittelistä kilpaileva Late[cl-r] on vuonna 2012 arcade-halleissa debytoineen Under Night In-Birthin neljäs versiopäivitys ja samalla ensimmäinen Nintendo-konsolille ilmestyvä sarjan peli. Under Nightilla on ollut pieni fanikunta Amerikassa jo vuosia, mutta moni pelaaja kuuli minun tavoin pelisarjasta ensimmäistä kertaa vasta Late[st]-version (tuttavallisemmin UNIST) selviydyttyä EVO 2019 ‑turnauksen yhdeksän pääpelin joukkoon. Peli näytti jo tuolloin viihdyttävältä katsojan näkökulmasta, eikä mielipiteeni muuttunut saatuani Switch-version käsiini.

Under Night ‑sarjan on luonut japanilainen indietason studio nimeltä French Bread, joka on saanut pientä vetoapua vuosien varrella niin Arc System Worksilta, NIS Americalta kuin Late[cl-r]:n eurojulkaisusta vastaavalta PQubelta. Aiempiin julkaisuihin verrattuna Late[cl-r]:ssä on vain vähän uutta. Pakollisten tasapaino- ja liikemuutosten ohella peli sisältää vain yhden uuden taistelijan sekä uuden värivaihtoehdon jokaiselle hahmolle. Late[st]:n omistajia lohduttanee kuitenkin se, että uusi sisältö on saatavilla myös maksullisena DLC:nä vanhaan peliin. Switch-versiokin kuuluu budjettipelien hintaluokkaan.

Päävalikko näyttää olevan täynnä erilaisia pelimuotoja, mutta esimerkiksi Survival, Score ja Time Attack ovat kaikki samankaltaisia 10 taistelun haasteita, joissa pisteet lasketaan vain eri tavoin. Myös Arcade Mode sisältää 10 matsia, mutta niiden välissä lörpötellään muutaman lauseen verran pelin 21:n erilaisen hahmon taustoista. En yleensä innostu suuresti tappelupelien tarinatiloista, etenkään silloin kun peli sisältää ennestään tuntemattomia animeteinejä, eikä Under Night aiheuta poikkeusta. Annan kuitenkin pisteet yrittämisestä, sillä Under Nightissa ei pysäytetä suuruudenhullua pahista 21 kertaa, vaan juoni on pikemminkin japanilaista tieteishömppää. Lyhyesti kerrottuna Japaniin syntyy kerran kuussa alueita, joiden sisällä liikkuu Void-nimisiä petoja, jotka ovat näkymättömiä tavallisille ihmisille. Hirviöitä näkevät ihmiset joutuvat taas niiden hyökkäysten kohteeksi. Jos henkilö säilyy täysissä järjissään kohtaamiselta, muuttuu hän taikavoimia omaavaksi In-Birthiksi. Erilaisia energioita ja olomuotoja on pelin universumissa monia muitakin, ja oman lusikkansa soppaan heittävät myös erilaiset järjestöt, jotka joko metsästävät hirviöitä tai hyödyntävät niitä oman vaikutusvaltansa levittämiseen. Arcade-tilan ohella loreen voi tutustua myös hiljalleen avautuvien Chronicles-keskustelujen kautta, joissa vain puhutaan minuuttikaupalla. Kerrontaa olisi voinut piristää myös animaatiopätkillä, mutta säästöpossun pohja taisi tulla kehittäjillä vastaan.

Varsinaiset taistelut ovat kuitenkin viihdyttävintä 2D-mäiskintää miesmuistiin. Iskut on jaoteltu raskauden mukaan A-, B- ja C-luokkiin kolmelle napille. Lisäksi käytössä on D-nappi, jolla voi ladata alalaidan GRD-palkkia tai aktivoida esimerkiksi suojan tiukassa paikassa. Peli palkitsee paremmin hyökänneen ja puolustaneen pelaajan 10 prosentin Vorpal-voimalisäyksellä aina kun GRD-mittarin laskuri pyörähtää ympäri. Vorpal-tilassa on myös mahdollista käyttää ilmapyrähdystä ja Chain Shift ‑pysäytystä, jolla voi kerätä lisää energiaa myös spesiaaleihin. Käytännössä GRD on siis eräänlainen köydenvetoa muistuttava minipeli, jonka voittamalla on mahdollisuus kääntää ottelun suunta.

Vaikka toimintanappeja on vain neljä, alkaa pelatessa silti kaivata avuksi arcade-tikkua, sillä lähes jokaisen iskun animaation voi pysäyttää lennosta jonkinlaisella suuntayhdistelmällä tehtävällä erikoisliikkeellä. Ruudulla tapahtuu kyllä hienoja asioita pelkästään nappeja hakkaamalla, mutta autokombojen tekeminen A-nappia takomalla ei ole resepti voittoon. Oikeasti pärjätäkseen on ymmärrettävä milloin blokata ja hyökätä, miten suojaus rikotaan, miten iskujen ketjutus toimii Passing Linkin avulla, Veil Off ‑boostin käyttö, jump cancelit ja paljon muuta.

Onneksi pelissä on kattava Tutorial-tila demovideoineen, joka ohjastaa niin perusteiden kuin yksittäisten hahmojen kombojen saloihin. Pelkästään aloittelijoiden ja keskitason harjoitusten suorittaminen ei kuitenkaan riitä kaikkien pelimekaanikoiden ymmärtämiseksi, vaan ohjeita voi joutua lukemaan useamman tunnin ajan aina expert- ja veteran-tasoille asti. Oppimista voi helpottaa myös hahmovalinnalla, sillä lähes puolella taistelijoista on jonkinlainen erikoismittari tai muu tärkeä ominaisuus, jonka aktivoiminen täytyy opetella erikseen. Pääsin itse pelin saloihin sisään parhaiten joko lähitaisteluun keskittyvien hahmojen (Akatsuki, Enkidu, Linne) tai vastaavasti erittäin pitkän kantaman taistelijoiden (Merkava, Waldstein, Phonon) kautta, koska näiden hahmojen pelisuunnitelmasta pääsee nopeasti kärryille.

Late[cl-r]:n Switch-käännös kestää jopa suoran vertailun PS4-versioon. En huomannut ensinnäkään minkäänlaista nykimistä toiminnan keskellä. Peli ei purista laitteistoa äärirajoille massiivisilla räjähdyksillä ja visuaalisilla efekteillä, mutta piirros- ja animaatiojälki on hahmoja ja taustoja myöten erittäin siistiä. Nettimoninpelin osalta Late[cl-r] on kaikista pelaamistani Switch-taistelupeleistä toistaiseksi toimivin. Verkkoon voi ladata omia ottelutallenteita, ja servereillä ylläpidetään myös maailmanlaajuisia ja hahmokohtaisia top-listoja voittoputkista ja offline-tilojen pisteistä. Peliseuraa voi etsiä kauempaa tai lähialueelta, taitotason perusteella ja matsit loppuun pelanneita pelaajia suosien. Yhteyden vahvuus näytetään ennen ottelun alkua. Ylälaidassa näkyy jatkuvasti viiveen määrä, joka nousee vain harvoin pelikelvottomalle tasolle. PS4-versio vetänee pidemmän korren ainoastaan pelaajien määrässä ja lataustauoissa, jotka eivät ole Switchilläkään muutamaa sekuntia pidempiä.

Yhteenveto

En allekirjoita täysin netissä liikkuvia väitteitä Under Night In-Birthin helppoudesta. Peli on erittäin viihdyttävä pelattava jo pelkästään perusteiden iskostuttua selkäytimeen, mutta taitokatto on kohtalaisen korkealla, ja vaatimustaso nousee äkkiä verkkomatsien puolelle siirryttäessä. Monipuolisuus ja avattavien avatarien, asujen ja muun kosmeettisen sälän runsas määrä on kuitenkin vain hyvästä pelin pitkäikäisyyden kannalta. Vaikka saan varmaan jatkossakin pataani, niin ainakin aion seurata ensi kesän EVO-livestriimiä aiempaa suuremmalla mielenkiinnolla.

Hyvää:
– Hauska pelattava
– Nettipeli toimii erinomaisesti

Huonoa:
– Opeteltavaa on enemmän kuin miltä ensin näyttää