Arvostelussa Time Recoil

Ei aivan ajaton klassikko

Oletko koskaan miettinyt, miten menneisyyden muuttaminen aikamatkustuksella voisi muuttaa nykyisyyttä ja tulevaa? Suomalaisen 10tonsin julkaisema Time Recoil käsittelee tätä ongelmaa, mutta ei koskaan mene kovin paljoa pintaa syvemmälle aiheen pohdinnassa. Kyseessä on yksi monista studion Switchille hiljattain julkaisemista ylhäältä päin kuvatuista kahden tikun räiskinnöistä. Näkyykö kehittäjien kokemus genrestä kuitenkaan Time Recoilin laadussa?

Time Recoil seuraa Recoilers-nimisen organisaation kanssa yhteistyötä tekevän Alexan tarinaa. Tämän kapinallisporukan avulla Alexa matkustaa madonreikien välityksellä menneisyyteen ja takaisin tavoitteenaan pysäyttää hämmentävän paljon Urho Kekkoselta näyttävä julma tiedemies Mr. Time. Menneisyyden sorkkiminen muuttaa pelin maailmassa nykyisyyttä, mutta tarina ei koskaan mene kovin syvälliseksi. Toisaalta pelin paino on enemmän nopeatempoisen toiminnan puolella, joten juonen puutteet eivät juuri häiritse kokemusta.

Alexalla on erikoinen kyky hidastaa aikaa tappamalla vastustajia. Tämä tekee pelin taisteluista näyttäviä, mutta lisäksi melko strategisia. Vihollisten hoiteleminen sarjassa aktivoi erikoisvoimia, jotka mahdollistavat muun muassa seinien läpi syöksymisen. Hidastetun ajan ylläpitäminen ja kaiken mahdollisen räjäyttäminen on yllättävän hupaisaa puuhaa. Yksi osuma on sankarille kuitenkin liikaa, joten virheisiin ei ole varaa. Time Recoil ei ole muutamia loppupuolen tehtäviä lukuun ottamatta kovin haastava normaalilla vaikeusasteella, mutta kaksi korkeampaa vaikeustasoa tarjoavat enemmän tyydytystä.

Pelin suurimmat ongelmat alkavat ilmetä alun jälkeen. Viholliset ovat suoraan sanottuna tyhmiä, vaikka ne karjahtelevatkin koomisen kuuloisesti pelaajan huomatessaan. Tekemistä riittää peräti 50 kentän verran, mutta niiden välillä on harmillisen vähän vaihtelua. Tehtävätyyppejä on vain muutama, kuten kaiken liikkuvan tappaminen tai informaation varastaminen. Pelin alueet näyttävät lähes identtisiltä – siitäkin huolimatta, että kentät sijaitsevat useimmiten eri paikoissa ja eri ajoissa. Tasojen välillä liikkuminen on lineaarista, eivätkä tehtävien väliset tarina-osuudet keskeytä toimintaa liikaa.

Tarinatilan lisäksi tarjolla on suoritettavia saavutuksia sekä Time Attack -pelimuoto, jossa kampanjasta tuttuja tehtäviä on tarkoitus suorittaa mahdollisimman nopeasti. Aikahaasteilla on onneksi myös verkon kautta toimivat huipputuloslistansa. Näiden ohella Time Recoil ei tarjoa kovin paljoa jälleenpeluuarvoa, sillä kentissä ei ole esimerkiksi piilotettuja keräilyesineitä. Jos Time Attack, eri vaikeustasot ja saavutukset eivät kiinnosta, ei pelissä riitä tahkottavaa kuin muutaman tunnin verran.

Nintendo Switchillä on nähty lukuisia visuaalisesti kiinnostavia indiepelejä, mutta Time Recoil ei ole yksi niistä. Peli ei ole varsinaisesti ruma, mutta hahmomallit ja ympäristöt ovat hyvin yksinkertaisia. Alueiden samankaltaisuus korostaa tätä ongelmaa entisestään. Ruudunpäivitys on pääsääntöisesti melko sulavaa, mutta erityisesti näyttävien räjähdyksien ja erikoisefektien aikana peli takkuilee hieman. Musiikkiraita on geneeristä elektronista jumputusta, mutta se toimii riittävän hyvin ammuskelun taustamusiikkina.

Yhteenveto

Time Recoil ei ole huono peli, mutta se jättää monilla osa-alueilla kylmäksi. Toiminta on räväkkää ja viihdyttävää, variaatiota ei vain ole tarjolla riittävästi. Ajan hidastaminen on pelimekaniikkana kiinnostava, ja se tekee toiminnasta viihdyttävää. Time Recoil ei ole kovin näyttävä eikä sen musiikki ole mieleenpainuvaa. Pohjimmiltaan kyseessä on vain kelvollinen ylhäältäpäin kuvattu räiskintä, joka häviää esimerkiksi saman studion Jydgelle ja Neon Chromelle.

Hyvää:
– Ajan hidastaminen toimii ja tekee taisteluista hauskoja
– Toiminta on nopeatempoista

Huonoa:
– Alueet ovat liian samankaltaisia toisiinsa nähden
– Tarina ei ole kovin mielenkiintoinen
– Viholliset ovat tyhmiä
– Ei kovin nätti