Arvostelussa JYDGE

Työmiöpäivä tylee

Rikosaalto runtelee Edenbyrgin urbaania paratiisia – Kobra-jengi on kiristänyt otettaan kaupungista, ja kaupunki on ajautumassa kaaokseen. Onneksi lainvalvonnalla on ässä hihassaan: kyberneettiset JYDGE-joukot, jotka lähetetään kaduille lahtaamaan rikollisia. Kokeelliset JYDGEt eivät kuitenkaan ole kaikkien mieleen, ja monet pelkäävätkin siviiliuhrien puolesta. Miten metropolille käy?

Suomalaisen 10tonsin kehittämä JYDGE on ylhäältäpäin kuvattu räiskintäpeli, jossa pelaaja ohjastaa yhtä JYDGEä, kyberneettistä lain kouraa, jonka tehtävänä on puhdistaa kaupunki Kobra-jengin kätyreistä vaihtelevissa skenaarioissa. Peli koostuu muutaman minuutin mittaisista kentistä, joissa tavoitteena voi olla muun muassa panttivankien pelastaminen, pommien purkaminen ja tärkeiden jengiläisten eliminointi. Tiettyjen läpäisyvaatimusten lisäksi jokaisessa kentässä on lisätavoitteita, kuten vahingoittumatta selviäminen tai raskauttavan todistusaineiston kerääminen. Pää- ja sivumissioita suorittamalla pelaaja ansaitsee mitaleita, joilla avataan uusia tasoja ja päivityksiä. Kentistä löytyy myös keräiltäviä palkintoja sisältäviä salahuoneita.

JYDGE-tuomarin vakiovaruste on Gavel-vasarapyssy, joka toimii niin kauko- kuin lähitaisteluaseena. Pelin edetessä sekä Gaveliin että JYDGEn perusvarusteisiin aukeaa päivityksiä, jotka mahdollistavat muun muassa nopeamman liikkuvuuden, hiippailua helpottavan varjoihinkatoamiskyvyn sekä panoslippaan koon kasvamisen. Myös erilaisia panos- ja erikoisasetyyppejä aukeaa tasaiseen tahtiin, ja alun hernepyssyn voikin pian muuttaa vaikkapa raketteja ampuvaksi plasmahaulikoksi tai robottihämähäkkejä synnyttäväksi ionikivääriksi. Päivityksiin vaadittavaa rahaa jaellaan anteliaasti vihollisia tappamalla tai kentistä löytyvien raha-arkkujen sisältöä ”takavarikoimalla”. Moneen pelityyliin sopivilla pyssyillä on mukavaa niittailla pahiksia kanveesiin.

Pelimekaniikat ovat siis kustomoinnin suhteen kunnossa, mutta entäpä se räiskiminen? Kontrollit ovat yksinkertaiset: yhdellä tikulla ohjataan JYDGEä, toisella tähdätään ja liipaisimista ammutaan ja käytetään spessuja. Kontrollit ajavat asiansa, vaikkakin paikoin tähtäyksen hienosäädössä on ongelmia. Lippaan tyhjetessä lataaminen kestää juuri niin tuskallisen kauan, että on pakko paeta taistelusta kauemmas, jottei harhaluoti päätä lainvalvojan matkaa.

Parin minuutin pituisia kenttiä on vain 18, mutta jokaiseen tasoon aukeaa ajan myötä uusia skenaarioita, joissa on vaikeampia tehtäviä sekä haastavampia vihollisia. Samojen maisemien ja tavoitteiden kierrättäminen alkaa varsinkin tiettyjen tasojen kohdalla hieman ärsyttää, sillä kuolema korjaa hauraan perustason JYDGEn helposti. Pelisuunnittelu nojaakin pidemmän päälle suunnitteluun, yritykseen ja erehdykseen. Lukitut ovet ovat avaamisen jälkeen auki kaikissa myöhemmissä yrityksissä, eivätkä vahvemmat viholliset palaa tasoihin kuoltuaan. Nämä ratkaisut toisaalta lisäävät uudelleenpeluuarvoa, mikä on alle 10 tunnin pelille suotavaa, mutta toisella kierroksella valmiiksi avatut reitit ovat vielä helpompia. Kenttäsuunnittelu on kuitenkin kautta linjan hyvää, ja myöhemmät päivitysosat voivat tuoda esiin uusia tapoja tavoitteiden suorittamiseen.

Tarinapuolelta ei sen sijaan kannata odottaa ihmeitä. Juonta kerrotaan pääosin tehtävien kuvauksissa sekä vähäisissä välinäytöksissä, jotka koostuvat pääasiassa vain ääninäyttelystä. Audiovisuaalinen puoli on hoidettu melko onnistuneesti. Futuristinen soundtrack on mukavan kuuloista, mutta geneeristä taustajumputusta, jossa on tarpeeksi vaihtelua koko pelin kestolle. Indiepelin grafiikka ei häikäise, mutta hahmot ovat tunnistettavia, ja erilaiset vihollistyypit sekä ovet erottaa toisistaan heti. Ammukset ovat selkeästi nähtävissä ja väistettävissä, mikä on erittäin hyödyllinen juttu varsinkin loppupään luotihelvettikentissä.

Yhteenveto

JYDGE on lyhyehkö kahden tikun räiskintä hyvillä kontrolleilla sekä mahtavalla päivitysjärjestelmällä. Kiinnostavia kenttiä on tarpeeksi, mutta kierrättäminen alkaa painaa loppupuolella. Erilaiset tavoitteet tuovat tarpeeksi haastetta mielenkiinnon ylläpitämiseksi, vaikkakin loppua kohden haasteet helpottuvat huomattavasti päivitysten ansiosta. JYDGE on kuitenkin hyvä, kevyt arcademainen räiskintä, jota on mukava pelata. Kannettavuus sopii pelille kuin nenä päähän: lyhyet kentät soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi bussipelattavaksi.

Hyvää:
– Päivitysjärjestelmän monipuolisuus
– Kenttäsuunnittelu
– Kevyttä ja nopeaa genrelle ominaista toimintaa

Huonoa:
– Tasojen ja tavoitteiden kierrätys loppua kohden
– Haasteen katoaminen myöhemmillä pelikerroilla