Arvostelussa The Wandering Village

Kylän rakentelua jättiläisten olkapäillä

Kaupunkeja, kyliä ja kaikenmoisia instituutioita päästään rakentelemaan Switchillä jo monissa peleissä, kuten Cities Skylinesissa, Prison Architectissa ja Two Point Hospitalissa. Tarkkaavaisempi rakentelija voi kuitenkin huomata, että kaupungeilla ja rakennuksilla on ikävä taipumus pysyä paikallaan. The Wandering Village ottaa tehtäväkseen korjata tämän iänikuisen dilemman, sillä siinä kylää rakennetaan elävän jättiläisen päälle, kuin Xenoblade Chroniclesissa konsanaan. Jo kolme vuotta sitten early accessiin tietokoneilla tullut kaupunkisimulaatio on nyt tuotu myös Switchille ja muille konsoleille.

The Wandering Villagen keskiössä on Onbu-niminen jättiläinen, joka vaeltaa pitkin maita ja mantereita. Jättiläisen päälle majoittuu joukko ihmisiä, joiden johtaminen jää pelaajan vastuulle. Ihmisten täytyy saada katto päällensä, ja resursseja kylän kehittämiseen pitää kerätä niin otuksen päältä kuin sen ympäriltäkin. Mutta lisäksi pelaajan täytyy pitää itse Onbusta huolta. Vai pitääkö? Halutessaan astetta ilkeämpi arkkitehti voi nimittäin myös laittaa kiltin jättiläisen kärsimään poraamalla kiveä sen selästä, imemällä verta sen suonista tai piiskaamalla siihen vauhtia. Onbun terveys on pelissä yhtä tärkeää kuin kansan tyytyväisyys, joten liian ronskilla kädellä pelaamisesta rankaistaan kyllä. Jos Onbu nimittäin kuolee, se on myös pelin loppu.

Sisäistä kaupunkisuunnittelijaansa pääsee toteuttamaan tarinatilassa, vapaamman rakentelun mahdollistavalla hiekkalaatikolla tai Challenge-muodossa, jossa mukaan sekoitetaan erilaisia haastetta lisääviä muuttujia. Tarinan ytimessä on pelin keskeinen teema, joka näkyy myös pelattavuudessa. The Wandering Villagen maailmaa riivaa eräänlainen sienikasvusto, joka leviää ruton lailla ja myrkyttää eliöitä. Ympäri maailmaa vastaan tulee ihmisiä, joiden avulla tätä sienikasvustoa vastaan yritetään taistella. Myrkky vaikuttaa niin kyläläisten kuin Onbun terveyteen, joten asialla on myös pelimekaanisesti merkitystä. Onbun liikkuessa sienipilvessä vesi muuttuu saastuneeksi, kansa sairastuu ja titaanin selässä alkaa kasvaa sieniä.

Kuten monissa muissakin rakentelupelissä aina Civilizationista tai Age of Empiresta lähtien, myös The Wandering Villagessa keskeisessä roolissa on uusien rakennusten ja muiden teknologioiden tutkiminen. Pelin edetessä saa yhä parempia asuinrakennuksia, tehtaita sekä resurssien keräämiseen tarkoitettuja paikkoja käyttöönsä. Kun samanaikaisesti täytyy tarkkailla veden, ruuan, kiven, puun ja kymmenien muiden materiaalien riittävyyttä, nousee mikromanagerointi isoon rooliin. Resursseissa on paljon moniulotteisuutta, sillä niitä pitää myös jatkokäsitellä. Jo pelkästään farmeilla voi kasvattaa niin punajuurta, maissia kuin vaikka tomaattejakin. Tomaateista voi edelleen tehdä grillattuja tomaatteja tai myöhemmin vaikka gazpachoa pitämään tiukkapipoisimmatkin herkuttelijat tyytyväisinä. Vastaavasti esimerkiksi savea voi hyödyntää niin tiilien valmistukseen kuin myrkyttyneen veden puhdistamiseen.

The Wandering Village eroaa monista muista rakentelupeleistä siinä, että Onbu on jatkuvasti liikkeellä. Ympäristö vaikuttaa monella tavalla pelattavuuteen, sillä esimerkiksi aavikon kuivuus tekee ilmankosteuden keräämisestä vedeksi tehotonta, estää kasvattamasta monia kasviksia ja kuivattaa saviesiintymät. Näin ollen biomin vaihtuessa aavikoksi on parasta aloittaa lämpöä kestävien kasvien sekä kaktuksien kasvattaminen veden lähteeksi. Onbun uidessa meressä voi puolestaan kerätä merivettä ja puhdistaa siitä juomavettä. Jokaisella biomilla on omat kikkansa, jotka luovat peliin syvyyttä ja tuovat vaihtelua. Onbulle voi antaa myös risteyksissä ohjeita seuraavasta suunnasta, joita se myös tottelee, kunhan sen luottamus pelaajaan on tarpeeksi korkealla tasolla. Ympäröivässä maailmassa on myös raunioita, saaria ja muita kohteita, joihin voi lähettää tutkimusmatkailijoita resurssien perässä.

Ohjaus toimii Switchillä niin hyvin kuin voi ohjaimelta odottaa, mutta silti ”vain hyvin”. Valikoiden selaaminen tatilla on jokseenkin kömpelöä, joten on harmillista, ettei The Wandering Villagessa ole ainakaan toistaiseksi tukea hiirelle tai Switch 2:n uusien Joy-Conien ominaisuuksille. Pelin suorituskykyä voi pitää ainakin Switch 2:lla kohtalaisen tasaisena, ja vain äärimmilleen täytetyt maailmat nykivät hieman. Ulkoasu on persoonallinen yhdistelmä kaksiulotteista grafiikkaa kolmiulotteisessa ympäristössä, ja se näyttää ainakin omaan silmääni hyvältä. Ylhäältä kuvattuna näkymä on selkeä, mikä tekee siitä mielekkäimmän tavan pelata. Halutessaan voi mennä myös lähemmäs maanpintaa ja tarkkailla pikkuihmisten työntekoa, jos jumaluuskompleksi iskee.

Yhteenveto

The Wandering Village on tutun ja turvallisen oloinen rakentelusimulaattori, johon on tuotu mukaan jotain uutta ja yllättävää. Onbu-jättiläisen ohjaaminen maailmassa tuo pelattavuuteen valtavasti syvyyttä, kun eri biomit tuovat mukanaan omat etunsa ja haasteensa jättiläisen selässä kasvavalle kylälle. Siinä missä monissa rakentelupeleissä kaupungin kasvun myötä peli etenee melkein omalla painollaan, kääntyy The Wandering Villagessa koko kaupungin logistiikka päälaelleen ympäristön vaihtuessa. Jos astetta uniikimpi kaupunkisimulaatio houkuttelee, ei The Wandering Villagea kannata ohittaa.

Hyvää:
– Kattava valikoima erilaisia rakennuksia sekä tutkimuskohteita
– Uniikki idea ohjata kaupungin liikkeitä maailmankartalla
– Paljon mikro- ja makromanagerointia
– Persoonallinen ulkoasu

Huonoa:
– Switch 2 -versio hiiriohjauksella tekisi pelaamisesta mielekkäämpää