Arvostelussa Street Fighter 30th Anniversary Collection

Keski-ikää lähestyvä katutappelija

Pitkät perinteet omaava japanilainen pelitalo Capcom on tällä hetkellä melkoisessa nosteessa. Alkuvuonna ilmestynyt Monster Hunter World tuli, näki, voitti ja teki siinä samassa firman kaikkien aikojen myyntiennätyksen. Mega Man ‑fanit herkuttelevat kahdella eri kokoelmalla ja loppusyksystä ilmestyvällä uudella pelillä. Huonosti ei mene myöskään Street Fighter ‑sarjalla, jonka viides osa porskuttaa eteenpäin jo toista vuotta. Taistelupeligenren grand old manin 30 vuoden kunnioitettavaa taivalta juhlistetaan Mega Manin tavoin paketilla vanhoja klassikoita. Onko Capcomin syntymäpäivälahja juhlavalla nimellä ratsastava laiska rahastusyritys vai uskomattoman hieno oppitunti tappelupelaamisen historiasta?

Sulavasti suomalaisen kielen päällä soljuva Street Fighter 30th Anniversary Collection on lyhyen ja ytimekkään nimensä mukaisesti kokoelma legendaarisen tappelupelisarjan eri pelejä. Vaikka sarja on virallisesti ehtinyt ”vasta” viidenteen numeroituun osaansa, löytyy Street Fighter ‑tuotenimikkeen alta pelejä enemmän kuin moni taaperoikäinen osaa edes laskea. Uunituore kokoelma sisältää kaksiulotteisia katutappelupelejä kokonaiset 12 kappaletta, joista jokainen nähdään täydessä alkuperäisessä kolikkopeliloistossaan, muutama jopa nettimoninpelituella.

Switchin Anniversary Collectionin tarjontaan kuuluu tietysti alkuperäinen Street Fighter, viisi eri versiointia legendaarisesta Street Fighter II:sta, kulttisuosikki Street Fighter Alphan kaikki kolme osaa sekä kaikki kolme inkarnaatiota Street Fighter III:sta. Päällisin puolin saattaa näyttää naurettavalta, että samasta pelistä on yhden kokoelman sisällä noinkin monta eri versiota, mutta erot huomaa kaikkia kokeilemalla. Esimerkiksi Street Fighter II:n viisi eri versiota eroavat toisistaan hahmokatraan, pelinopeuden, erikoisliikkeiden määrän ja monen muun pienen nyanssin myötä. Pelien välillä vaihtaminen hoituu vain muutamalla napinpainalluksella, mikä helpottaa vertailua.

Kokemattoman katutaistelijan kannattaa aloittaa juurikin siitä ensimmäisestä Street Fighterista. Nykyisin luokattoman kömpelöltä tuntuva peli saa yllättävän hellyttäviä piirteitä osakseen, kun pelaaja huomaa myöhempiä pelejä pelatessaan, että erikoisliikkeet suoritetaan edelleen ykkösestä tutuilla näppäinkomennoilla, ja jotkut hahmot tekevät paluun taistelukentälle vasta vuosia myöhemmin ilmestyneessä osassa.

Ensimmäinen Street Fighter saattaa tänä päivänä näyttää hirveältä, mutta miten on muiden suosikeiden laita? Teknisesti meno on kaikin puolin moitteetonta. Jokainen paketin nimikkeistä onnistuu tavoittamaan alkuperäisen pelin fiiliksen, oli sitten kyse kontrolleista, äänimaailmasta tai visuaalisesta puolesta. Halutessaan laajakuva-asetusten ja kuvafiltterien kanssa voi säätää vielä pelin asetuksissa. Jokaisen pelin kontrollit pystyy itse määrittämään haluamilleen napeille. Joy-Con ei ole mikään optimaalisin ohjainvalinta, mitä tulee Street Fighter ‑pelien tarkkuutta vaativiin erikoisliikkeisiin, joten Pro Controllerin käyttö on peliä pelatessa suositeltavaa. Parhaan riemun saa luonnollisesti irti ihan kunnon arcadetikulla, joita on valmistanut Switchille hyvällä menestyksellä esimerkiksi Hori.

Kahden ihmistoverin väliset paikalliset mähinät onnistuvat jokaisessa Anniversary Collectionin pelissä. Maailmanlaajuista mainetta himoitseville ainoat vaihtoehdot ovat Street Fighter II:n Hyper Fighting- ja Super Turbo ‑inkarnaatiot, Alpha 3 sekä Street Fighter III: 3rd Strike. Nettipelikarsinta voi maallikon silmin näyttää oudolta, mutta nämä neljä edustavat sitä hiotuinta, suosituinta ja toisistaan juuri sopivimmilla tavoilla eroavaa Street Fighter ‑pelaamista. Turhaahan se olisi ollut hajauttaa pelaajakuntaa kahteentoista osaan, kun parhaimman käsityksen pelistä saa pelkästään oikein valitun nelikon myötä, joilla on jokaisella myös oma kattava harjoittelutilansa.

Verkkomoninpelin kätköistä löytyvät myös tulostaulukot parhaiden pelaajien voittostatistiikkojen ihastelua varten. Mikäli masokistin vikaa löytyy, voi listalta kutsua konkareita suoraan Switch-kaveriksi näyttämään mallia turpasaunan antamisesta. Kokoelmapaketin tarjoamat nettipelimahdollisuudet tuntuvat silti jotenkin pliisuilta, vaikka Switch-lähiverkossa voikin järjestää jopa kahdeksan osanottajan turnauksia. Jäin kaipaamaan esimerkiksi monipuolisempia turnaustyyppejä ja serverifilttereitä sekä replay-toimintoja.

Street Fighterin kolmekymppiset sisältävät myös aimo annoksen väkivallatonta lisäsälää. Pelisarjan pitkää historiaa pääsee opiskelemaan pelin omassa Museum-tilassa. Museossa ei tarvitse tyytyä muinaisten keihäänkärkien ja kivimöhkäleiden tuijotteluun, vaan sieltä löytyy kaikkea pitkäikäisen pelisarjan aikajanasta, musiikkivalikoiman kautta hahmobiografioihin ja valmistusdokumentteihin asti. Galleria voi opettaa uutta nippelitietoa jopa kovimmille Street Fighter ‑faneille.

Yhteenveto

Joku saattaa siellä takarivissä kysyä, että mikäli omistaa jo yksittäin jokaisen kokoelmaan kuuluvan pelin, niin miksi tämä 40 euroa kustantava mättöpaketti pitäisi sitten hankkia? Videopelaajan näkökulmasta katsottuna parempaa Street Fighter ‑kokoelmaa ei tällä planeetalla ole tällä hetkellä saatavilla. Tappelupelinoviisit pääsevät hiomaan taitojaan genren oman patriarkan kanssa, kun taas kokeneemmat riitapukarit saavat takuuvarmasti maanmainion tappelupelikollaasin lisäksi myös hyvät nostalgiavibat.

Onnistunut läpileikkaus kaksiulotteisten tappelupelien historiasta yhdistettynä pätevään nettipeliin, siinä on jo Ryun teräksistä nyrkkiä kovempi syy hankkia kokoelma… omiin kokoelmiin.

Hyvää:
– Runsaasti laadukasta pelattavaa
– Paljon materiaalia myös pelihistorioitsijoille
– Hyvien harjoittelutilojensa vuoksi aloittelijaystävällinen
– Mutkattomasti toimiva verkkomoninpeli…

Huonoa:
– …joka olisi voinut olla hieman monipuolisempi
– Täysi pelinautinto vaatii lisätarvikkeita