Arvostelussa Grindstone

Grindaamista parhaimmillaan

Kukapa ei olisi joskus kokeillut Candy Crush Sagan tai Bejeweled Blitzin tyylisiä pelejä, joissa pitää yhdistellä samanvärisiä palikoita, karkkeja tai hedelmiä useamman kappaleen jonoiksi. Alkujaan Apple Arcaden yksinoikeuspelinä julkaistu Grindstone vie konseptin äärimmilleen ja kääntää sen samalla päälaelleen. Tässä pelissä viiksekäs muskelimies Jörj lahtaa karkkivärein sävytettyjä vihollisia samaan tahtiin kuin halpoja Candy Crush -kopioita ilmestyy eetteristä mobiililaitteille. Grindstonea ei kannata sivuuttaa pelkästään ennakkoluulojen perusteella, sillä pinnan alla piilee koukuttava pulmapeli, jonka parissa ei tekeminen lopu kesken ihan hetkeen.

Grindstonen maailmassa tie kohti varallisuutta ei ole helppo, mutta onneksi yksi vaihtoehto on lähteä kiipeämään vuorenrinteitä pitkin Creep-nimisiä otuksia pilkkoen. Lomamatkasta perheensä kanssa haaveileva Jörj lähteekin miekka sojossa matkaan, jättäen jälkeensä vain sarjakuvamaisen perheystävällisesti piirrettyä verta ja suolenpätkiä. Pelaajan näkökulmasta meno ei ole ihan niin toiminnallista, sillä kyseessä ei ole toimintapeli vaan täysiverinen pulmapeli.

Grindstonen vuoropohjainen pelattavuus on yksinkertaista ja helposti lähestyttävää, mutta se myös haastaa pelaajaa enemmän kuin lukuisat kilpasisarensa. Jörj voi hyökätä vuorollaan ensin vierellään olevia vastustajia kohti, minkä jälkeen liikettä voi jatkaa syöksymällä muita vihollisia päin, jos ne sattuvat olemaan samanvärisiä kuin ensimmäinen. Reitin suunnittelun jälkeen Jörj lähtee matkaan raivokkaasti karjuen, herättäen vihollisissa kauhua. On yllättävän tyydyttävää selättää yhdellä vuorolla puoli ruudullista vihollisia, samalla kun nauttii Jörjin aiheuttamasta kaaoksesta.

Pelaajan vuoron jälkeen on vihollisten aika iskeä. Jos Jörj päätyy vuoronsa lopuksi raivon vallassa olevan vihollisen viereen, ottaa hän näiltä osumaa. Näin ollen pelaajan on oltava varuillaan, etenkin kun Jörj on koosta ja lihasmassastaan huolimatta melko herkkää sorttia eikä kestä kuin kolmisen osumaa. Erityisen mielenkiintoisen pelistä tekee nimikkojalokivien eli Grindstonejen kerääminen. Jos Jörj saa tehtyä riittävän pitkän sarjan, syntyy seuraavalla vuorolla Grindstone-jalokivi. Näiden valuutankin virkaa ajavien arvoesineiden haaliminen on jo itsessään suositeltavaa, mutta lisäksi niiden kerääminen antaa Jörjille mahdollisuuden vaihtaa vihollisparin väriä kesken vuoron, mahdollistaen ketjut, joiden pituus lasketaan yksikköjen sijaan kymmenissä.

Oman ja tekoälyn vuoron päätteeksi kenttä täyttyy uusilla vihollisilla. Kentän läpäisy vaatii jonkin tietyn tavoitteen saavuttamista, eli usein tietyn vihollismäärän tuhoamista, sekä ulko-ovelle tiensä selvittämistä. Tämä ei aina ole täysin triviaali temppu, sillä monissa tasoissa on hieman vaativampia vihollisia, jotka hyökkäävät esimerkiksi hyppimällä ympäriinsä tai heittämällä keihäitä pitkiäkin matkoja. Erikoisvihollisten kaataminen vaatii useimmiten myös tietyn pituisen sarjan saavuttamista. Etenkin ulko-oven avautumisen jälkeen alkavat hikikarpalot virrata. On houkuttelevaa yrittää tehdä vielä pari pitkää komboa ja kerätä työnsä hedelmät, mutta jokainen vuoro korottaa riskiä jäädä lauman taakse jumiin. Riskien ottamisesta palkitaan, mutta epäonnistumisesta rankaistaan.

Vihollisia lahtaamalla, erilaisia esteitä tuhoamalla ja aarrearkkuja avaamalla kertyy hiljalleen materiaaleja, joita voi käyttää uusien varusteiden rakenteluun. Jörjillä voi kerrallaan olla matkassa kolme esinettä, joita voi käyttää vapaasti oman vuoron aikana. Varusteet vaihtelevat iskuilta suojaavista kilvistä elinvoimaa palauttaviin lääkkeisiin tai erilaisiin aseisiin, joilla tehdä vahinkoa. Aseet ovat erityisen käteviä tilanteissa, joissa vain lyhyet kombot olisivat muuten mahdollisia, sillä niiden avulla voi laittaa kentän värijakaumaa uuteen uskoon. Eri varusteiden kokeileminen on hauskaa, ja niissä on onneksi myös sopivasti vaihtelua. Eri tehtävät vaativat hieman erilaista kokoonpanoa, vaikka usein huomasinkin ottavani mukaan jonkin sortin kilpeä sekä teleportaation mahdollistavaa lääkejuomaa. Jotkin varusteet ovat siis hyödyllisempiä kuin toiset. Järkevästi valitut varusteet korostuvat erityisesti pomovastuksissa, jotka haastavat muun muassa pakottamalla käyttämään niiden omia pommeja itseään vastaan, tai kutsumalla megatonnin voimalla iskeviä haamunyrkkejä epäsuotuisiin paikkoihin.

Kuten nimestäkin voi päätellä, Grindstonen pelaaminen on välillä oikeaa grindausta. Peli ei nimittäin lainkaan täytä Jörjin elämäpalkkia tehtävien välissä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että välillä jalokiviä on nakutettava esiin digitaalisesti yhtä suurella tarmolla kuin oikeassa elämässä, jotta on mahdollista ostaa elämään täydennystä sekä rakenneltua kaikenlaisia hyödyllisiä varusteita. Hyvin pelaamalla tältäkin toki välttyy, mutta samojen tehtävien grindaus saattaa turhauttaa vaikka itse pelattavuus onkin kunnossa. Pelattavaa Grindstonessa tosin riittää ihan ilman grindaustakin, sillä mukana on yli 200 tehtävää, päivittäin vaihtuvaa Daily Challengea unohtamatta.

Yhteenveto

Grindstone yllätti minut perusteellisesti olemalla poikkeuksellisen koukuttava pulmapeli, jonka pelattavuus on helposti omaksuttavaa, mutta silti pidemmän päälle kiitettävän haastavaa. Varusteiden kräftäily, huimien kombojen suorittaminen sekä Jörjin raivokas huutaminen ja huitominen luovat yhdessä todella tyydyttävän kokemuksen. Lisäksi sisältöä on mukana enemmän kuin riittävästi, joten Grindstone tarjoaa kaikin puolin loistavan paketin, jota ei kannata sivuuttaa samankaltaisten mobiilipelien synnyttämien ennakkoluulojen perusteella.

Hyvää:
– Tyydyttävää ja koukuttavaa pelattavaa
– Paljon sisältöä
– Jörjin murhanhimoinen huuto vihollisten suolistamisen yhteydessä

Huonoa:
– Jonkin verran liikaa grindausta