Arvostelussa SteamWorld Quest: Hand of Gilgamech

Pokeria höyrymaailmassa

Ruotsalainen Image & Form on tunnettu etenkin SteamWorld-universumistaan, jossa höyryrobotit ovat vallanneet maailman ja elävät omia elämiään. Vaikka kehittäjät olisivat voineet tyytyä Dig-alasarjan lypsämiseen, on studio päättänyt irrotella maailman asettamissa rajoissa. Aikaisemmin julkaistu SteamWorld Heist tarjosi toimivaa vuoropohjaista strategiointia, mutta nyt sarja tekee aluevaltauksen roolipelien maailmaan SteamWorld Quest: Hand of Gilgamechin myötä. Jatkuuko ruotsalaistiimin loisto kuitenkaan loputtomiin?

Satukirjat niin ulkoisesti kuin sisällöllisesti mieleen tuova SteamWorld Quest on tarinansa puolesta melko perinteinen kertomus sankaruudesta ja pahan kukistamisesta. Sekaan on kuitenkin heitetty myös hahmojen kannalta henkilökohtaisempia teemoja esimerkiksi roolimalleihin kohdistuvista odotuksista, joten täysin kelvoton käsikirjoitus ei ole. Kyläpahasessa elävät Armilly, Galleo ja Copernica huomaavat muutaman mutkan kautta joutuneensa matkalle maailman pelastamiseksi, kuten genren peleille usein onkin tyypillistä. Siinä missä itse tarina ei voita palkintoja, tuovat matkan aikana tavattavat hahmot maailmalle omaa persoonaansa. Sarjan aiemmista peleistä tutut hauskat populaarikulttuuriviittaukset on harmillisesti karsittu lähes kokonaan pois, mutta huumoria dialogissa on joka tapauksessa sopivasti.

Quest on täysiverinen roolipeli, jonka taistelujärjestelmä perustuu oman korttipakan rakentamiseen ja niillä taistelemiseen. Peli on jaettu noin 20 lukuun, joiden aikana pääsee tutkimaan paikkoja ja taistelemaan pahismasiinoita vastaan sydämensä kyllyydestä. Alueita tutkimalla voi löytää niin uusia aseita, kortteja kuin muitakin varusteita, minkä lisäksi kerättyä kultaa ja materiaaleja voi sijoittaa uusien korttien luomiseen tai kehittämiseen. Taistelujen myötä hahmot saavat kokemuspisteitä ja tasonnousuja, joten Quest tarjoaa monipuoliset väylät hahmonkehitykseen. Quest on myös siitä loistava roolipeli, että en kokenut minkäänlaista tarvetta tasojen puisevalle grindaamiselle.

Taistelujärjestelmä on SteamWorld Questin pihvi. Jokaiselle pelihahmolle on valittava kahdeksan omistuskorttia, jotka sekoitetaan pakkaan. Jokaisen vuoron alussa pelaaja nostaa kuusi korttia, joista on pelattava kolme. Jos sopivia läpysköjä ei löydy, voi maksimissaan kaksi korttia myös vaihtaa. Pelaajan kannattaa pyrkiä haalimaan kolme samalle hahmolle kuuluvaa korttia, jotka yhdessä pelaamalla voi suorittaa asevalinnan mukaan muuttuvan Heroic Chain ‑iskun. Tietyt iskut saavat myös lisätehoja muiden korttien perusteella, ja toki mukana on myös monenlaisia statusefektejä sekä elementaalisia heikkouksia tai vahvuuksia. Pelissä on myös eräänlainen hammasrattaiksi nimetty manajärjestelmä, sillä tietyt kortit kerryttävät tai kuluttavat resursseja. Tekoäly yrittää tehdä vastaavasti kiusaa omilla korteillaan.

Questin korttimatseista tekee erityisen hauskoja erilaisten korttien valtava määrä sekä oman pakan rakennus. Peliä voi pelata hyvin monella tavalla. Siinä missä joku voi keskittyä hyvin defensiiviseen pelaamiseen rakentamalla taikakilpiä ja nostamalla omaa kestävyyttään, voi toinen luottaa raakaan voimaan tai magiaan. Etenkin pomovastuksilla on ilahduttavan raivostuttavia kykyjä käytössään, joten omia korttivalintoja kannattaa miettiä huolella. Esimerkiksi pelkkiin tulikortteihin pohjaava pakka ei toimi, jos vihollinen on tulelle immuuni. Monipuolinen pakka toimii monessa tilanteessa, mutta pakkaa voi onneksi muuttaa koska vain oman tarpeen mukaan. Syvällinen taistelujärjestelmä ja vaihtoehtojen vaikuttava määrä tekevät tusinavihollistenkin listimisestä lystiä, jos on valmis kokeilemaan uusia taktiikoita.

Useimmissa kentissä vastaan tulee aluksi rivivihollisia, ja luvun päättää käytännössä aina pomovastustaja; edustajistoon kuuluu muun muassa jättiläismäinen sieni, suurvelho ja lohikäärme. Voimakkaat vastukset myös käyttäytyvät eri tavoin, mikä tekee otteluista uniikkeja ja viihdyttäviä. Pomot voivat esimerkiksi estää pelaajan hahmon parantumisen, vaihtaa elementaalista kestävyyttään tai kutsua apujoukkoja hädän tullen. Elämäpisteitä vihulaisilla todellakin riittää, sillä välillä taistelut saattavat venähtää jopa puolituntisiksi, mikä on hiukan liikaa. Haastetta on riittävästi lopussakin ilman, että peli tuntuu epäreilulta tai pelkkään satunnaisuuteen perustuvalta.

Taistelujen ulkopuolella SteamWorld Quest ei loista aivan yhtä kirkkaasti. Alueita pääsee tutkimaan aarteiden perässä, mutta episodeihin jaettu tarina tekee kokemuksesta melko suoraviivaisen. Matkan edetessä alueet myös laajenevat ja muuttuvat hieman avoimemmiksi, mutta pelistä puuttuu monille roolipeleille tyypillinen löytämisen ilo, mikä johtuu tarinan tiiviistä rakenteesta ja aarteiden helposti löydettävistä kätköpaikoista. Toisaalta taistelut pitävät otteessaan vahvasti, eikä pitkähköjen matsien välissä pienet levähdystauot ole pahitteeksi. Noin 15-tuntinen ristiretki tarjoaakin sopivassa suhteessa toimintaa, pakanrakennusta ja tutkimusmatkailua.

SteamWorld Quest jatkaa ulkoasultaan SteamWorld Heistin ja SteamWorld Dig 2:n linjalla, mutta hieman piirrosmaisemmalla vivahteella. Alueet ovat parhaimmillaan todella näyttäviä, siinä missä hahmojen liikkeet näyttävät jokseenkin kömpelöiltä. Musiikkiraita ansaitsee ison kiitoksen, sillä sen kautta välittyy hyvin fantasiamainen tunnelma. Myös pomovastuksien aikana pärähtävä kitarasoolo saa välittömästi jalan väpättämään tahdissa. Peli toimii odotetusti moitteetta niin kannettavana kuin television ruudultakin, mutta tällaisessa korttipelissä kosketusnäyttötuen puute hieman ihmetyttää.

Yhteenveto

SteamWorld Quest on Image & Formin ensimmäiseksi roolipeliksi vahva suoritus. Se ei kenties mullista genreä millään muotoa, mutta se tarjoaa viihdyttäviä taisteluita sekä mukiinmenevän maailman tarinoineen. Kortteihin perustuva taistelujärjestelmä on pelin kantava rakenne, sillä alueiden tutkiminen ei tarjoa läheskään yhtä paljoa jännitystä, haastetta tai harmaiden aivosolujen käyttöä. Quest on joka tapauksessa rakentanut vahvan pohjan, jonka varaan Image & Formin on halutessaan hyvä laajentaa tulevaisuudessa. Olisiko esimerkiksi moninpelin puolelle laajentamisessa ideaa?

Hyvää:
– Loistava taistelujärjestelmä
– Pakkojen luominen ja korttien määrä
– Tyylikäs ulkoasu
– Musiikki

Huonoa:
– Alueiden tutkiminen jättää hieman kylmäksi