Arvostelussa Shantae Advance: Risky Revolution

Henkimaailman uusvanha peliliike

Retropelien uudelleenjulkaisussa ei ole nykyään enää mitään uutta. Vanhempien Nintendo-alustojen Virtual Console -palvelut sekä Switchin Online Classics -sovellukset ovat olleet jo vuosia pelaajien suosiossa, mutta välillä arkistoista vedetään ulos myös pelejä, joita ei koskaan julkaistu. Kuuluisin viimeaikainen esimerkki tästä lienee SNES Classic Edition -konsolin julkaisuun kaivettu Star Fox 2, ja nyt WayForward ja Limited Run Games ovat lyöneet hynttyyt yhteen tuodakseen alun perin Game Boy Advancelle kaavaillun Shantae Advance: Risky Revolutionin nykypelaajien käsiin. GBA-kasettijulkaisu tapahtui jo huhtikuussa, mutta nyt teos on saatavilla myös latauspalveluiden kautta moderneille konsoleille.

Risky Revolutionin kehitys alkoi alkuperäisen Shantaen julkaisun jälkeen jo vuonna 2002, mutta WayForward ei löytänyt pelille julkaisijaa, joten projekti vaipui unholaan. Tarinallisesti peli sijoittuukin Shantaen sekä Shantae: Risky’s Revengen väliin sarjan kronologisessa järjestyksessä toiseksi osaksi.

Juonessa ei ole mitään mullistavaa. Puolihenki Shantaen suojelema Scuttle Town joutuu jälleen merirosvokuningatar Risky Bootsin hyökkäyksen kohteeksi. Piraatin ilkeä suunnitelma liittyy tällä kertaa kokonaisten maa-alueiden muokkaamiseen: Riskyn uusi järistysmoottori kykenee muuttamaan koko Sequin-mantereen geografiaa vaihtaen sisämaa- ja rannikkoalueiden paikkaa, minkä seurauksena merirosvolauma saa tietysti uusia ryöstökohteita. Sankarittarelle tämä ei tietenkään käy, ja Shantae suuntaa jälleen pysäyttämään Riskyn metkuja.

Pelattavuudeltaan Shantae on tuttua metroidvania-tasoloikintaa. Alkuvaiheessa pelkällä tukallaan huiskiva Shantae saa matkan varrella käyttöönsä eläinmuodonmuutoksia avaavia tansseja sekä erilaisia kaupasta ostettavia taikavoimia. Kyvyt ovat pääosin tuttuja aiempien (ja myöhempien) aikojen peleistä, vaikkakin lisävoimissa on pientä uutta variaatiota. Shantae liikkuu edelleen kuin unelma, ja pelihahmon ohjaaminen muodonmuutoksineen on todella hauskaa ja sulavaa.

Maailma on tällä kertaa jaettu tasoihin, joiden välillä liikutaan Shantaen Sky-toverin kipparoimalla jättilinnulla. Kömpelöt valikkosiirtymät johtunevat GBA:n rajoitteista, mutta eniten valikkojumppa ottaa aivoon kohdissa, joissa liikutaan lyhyen ajan sisällä usean eri lokaation välillä. Hieman 3DS-ajoista muistuttavana gimmickinä tasoilla voi hyppiä etu- ja taka-alojen välillä erikoisovien kautta. Tasojen välillä hyppelyä hyödynnetään luolastojen ulkopuolella kohtuullisesti, mutta itse luolastoissa pysytään kiinteästi etualalla.

Kenttäsuunnittelussa on kuitenkin puutteita, joita korostaa karttanäkymän täydellinen puuttuminen. Ulkomaailmassa on välillä todella helppoa eksyä kohteesta, ja loppupään luolastoissa suunnistaminen muuttuu melkoiseksi sokkeloravaamiseksi. Etenemiselle oleellisia kykyjä on ripoteltu kenttiin vaihtelevalla onnistumisprosentilla, sillä esimerkiksi yksi tärkeä power-up meinasi jäädä minulta pitkien etsintöjenkin jälkeen huomaamatta. Luolastojen sisällä kenttäsuunnittelu on selkeästi parempaa ja selkeämpää, mutta niiden lopussa odottavat pomotaistelut jäävät yksitoikkoisiksi ja mitäänsanomattomiksi viimeisiä Risky-taistoja lukuun ottamatta.

Shantaen vahvimpiin puoliin on aina kuulunut dialogi ja hahmokaarti, eikä sarja petä tälläkään kertaa. Uudet ja vanhat sivuhahmot ilahduttavat kuivakalla huumorilla ja viittauksilla populaarikulttuuriin, vaikka pari fanisuosikkia onkin jäänyt kronologisista syistä pois pelistä. Sarjalle ominainen kepeä henki onkin säilytetty hyvin uusvanhassa julkaisussa, vaikka pelillisellä puolella onkin enemmän paranneltavaa.

GBA-peliksi Shantaen seikkailu näyttää ja pyörii ihailtavan sulavasti, vaikkakin modernia rautaa saakin kiittää teknisestä avusta. Modernissa julkaisussa on valittavana sekä ”alkuperäinen” että modernisoitu versio, jossa on teräväresoluutioisemmat dialogiruudut ja hahmokuvat sekä päivitetty käyttöliittymä. Deluxe-päivityksessä Shantae saa käyttöönsä myös taikakykyjä voimistavia uusia asuja. Pelasin itse GBA-fanina läpi alkuperäisen version, ja pidin muutenkin sen retrohenkisestä ilmeestä enemmän. Harmillisesti ulkoasusta ei voi vaihtaa toiseen kesken kaiken, vaan valinta lukitaan tallennusta luodessa.

Konseptitaidetta tai muuta tyypillistä lisäkivaa ei ole mukana, mutta sen sijaan Deluxe-versio sisältää Battle-pelimuodon. Paikallisesti pelattava moninpelitila on melko köyhä viritelmä, jossa kaveria yritetään piestä ja työntää piikkeihin kääntyilevällä areenalla, joita on vain yksi kappale. Saattaisin arvosta pelitilaa enemmän, jos pääsisin pelaamaan sitä GBA-linkkikaapelien ja vain yhden pelikasetin voimin, mutta Switchillä en todennäköisesti ehdota sitä illanistujaisissa koskaan esimerkiksi Runbow’n tai Towerfallin yli.

Yhteenveto

Game Boy Advance -fanina ja Shantae-sarjan ystävänä olen iloinen siitä, että kehitysputkeen jäänyt peli saatiin viimein julkaistua. Puolihengen uusvanha seikkailu tuntuu hyvällä tavalla oikeaan paikkaan sarjan sisällä sujahtavalta osalta, vaikkakin kenttäsuunnittelu jättää paikoin toivomisen varaa. Säröistä huolimatta tämä on oikein hyvä paikka hypätä mukaan Shantaen seikkailuihin, vaikkakin sarjan parhaan pelin eli Pirate’s Cursen loistosta ollaan vielä kaukana. Noin viiden tunnin kokoisena välipalana Risky Revolution maistuu oikein hyvin retronälkäisille tasoloikkafaneille.

Hyvää:
– GBA-uskollisuus
– Loistava huumori ja hahmot
– Shantaen ohjattavuus

Huonoa:
– Heikko kenttäsuunnittelu
– Versioiden erillisyys
– Ei konseptitaidetta tai muita hauskoja bonuksia