Arvostelussa Shadow Bug

Varjoissa piileskelee ninjaötökkä

Suomalainen Muro Studios koostuu vain kahdesta henkilöstä, mutta se ei estä heitä tekemästä kunnianhimoisia pelejä. Alkujaan mobiililaitteille ja tietokoneille julkaistu Shadow Bug on nyt saapunut myös Nintendo Switchille, mikä tarkoittaa myös kehittäjän aluevaltausta konsolipelien puolelle. Shadow Bug on Switchillä kuin kotonaan, mutta erottuuko peli edukseen eShopin kasvavassa indietarjonnasta?

Shadow Bug on tasohyppelynä hyvin erikoinen. Pelissä ohjastetaan Shadow Bug ‑nimistä ninjaa, joka liikkuu hyvin eri tavalla monien muiden tasohyppelyjen sankareihin verrattuna. Varjoötökkä ei osaa lainkaan hypätä, mutta ylivoimaisena ninjana hän pystyy syöksymään miekka tanassa vihollisia kohti riippumatta siitä, onko vihollinen maassa vai ilmassa. Edes seinät eivät estä hyökkäämistä vihollisen kimppuun, ellei liikeradan tielle päädy esimerkiksi piikkejä tai tappavia lasersäteitä. Loppua kohden yhä suurempi osa ajasta kuluu ilmassa vastustajasta toiseen syöksyen.

Kyseessä on myös ohjattavuudeltaan hyvin uniikki tapaus. Pelin luonne vaatii jotain järeämpää kuin pelkät näppäimet, joten Shadow Bugin pelaaminen edellyttää joko liikkeentunnistuksen tai kosketusnäytön käyttöä. Pelaaja voi osoittaa oikealla Joy-Conilla näyttöä, jolloin ruudulle ilmestyy kursori, jonka avulla syöksy on helpompaa kohdistaa oikein. Ohjauksessa on pientä wiimäistä hapuilua, sillä gyroskoopin herkkyyttä ei voi säätää itselleen mieluisaksi. Napin painalluksella ohjaimen pystyy kalibroimaan eli keskittämään, mikä onkin usein tarpeellista kursorin ajautuessa hakoteille. Pelaaminen pelkästään kosketusnäyttöä tökkimällä on ohjaustavoista sulavampi ja tarkempi.

Shadow Bugin kentät ovat melko lyhyitä, mutta erinomaisesti suunniteltuja. Useimmat tasot sisältävät tarkkuutta vaativien hyppelyosuuksien lisäksi kevyttä pulmanratkontaa. Kentissä on esimerkiksi vipuja, joiden kääntäminen avaa uusia teitä, sekä avaimia, jotka avaavat lukittuja ovia. Alkupään kentät ovat melko turvallisia ja opettavat pelin keskeiset mekaniikat, mutta loppua kohti haaste kovenee. Kentissä on pääsääntöisesti reilu määrä tarkistuspisteitä, mutta joissain vaikeissa kentissä niiden pitkä välimatka saattaa turhauttaa.

Lukuisat eri vihollistyypit tarjoavat runsaasti vaihtelua, mutta erityisesti kehuja ansaitsevat pelin pomotaistelut. Pomot vaihtelevat aina kunkin alueen teeman mukaan, alkupään metsänraivauskoneesta viemärissä vaanivaan isoon kalaan. Useimmat pomot vaativat kolme iskua kaatuakseen, mutta esimerkiksi viemärin mutanttikalaa pitää paeta ja lopulta litistää prässillä. Kuolema koittaa jo yhden osuman jälkeen, joten pomotaistelut vaativat huolellisuutta ja liikekuvioiden oppimista.

Itse tarina on tulkinnanvarainen ja toissijainen tekijä kokonaisuudessa, sillä dialogin puutteen vuoksi kerronta on melko epäsuoraa. Taustojen perusteella voi kuitenkin päätellä pelin kertovan hyönteissankarin suojelevan metsää uhkaavalta teollisuustyömaalta. Halukkaat voivat tutustua pelin maailmaan syvällisemmin kehittäjän nettisivujen kautta.

Muun muassa Limbon ja Badlandin popularisoimaa visuaalista tyyliä lainaava Shadow Bug on nätti peli. Siinä missä taustagrafiikka muistuttaa käsin tehtyjä maalauksia, etuala näkyy vain tummana siluettina taustaa vasten. Japanilaishenkiset vaikutteet ovat pelissä hienovaraisesti esillä, mikä näkyy esimerkiksi taustojen kirsikkapuissa, ninjahahmossa itsessään kuin myös pelin musiikissa. Pelin musiikkikappaleista suurin osa on jännittäviä ja teemoihin hyvin soveltuvia kappaleita, joita kuuntelee mielellään toiminnan aikana. Soundtrack voisi olla tosin laajempikin, sillä virret alkavat lopulta toistaa itseään.

Joku viisas henkilö on todennut, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämä pätee myös Shadow Bugin kohdalla, sillä kyseessä on melko lyhyt kokemus. Peli sisältää vajaat neljäkymmentä tasoa, joissa riittää pelattavaa pariksi tai kolmeksi tunniksi, riippuen omista taidoista. Toisaalta peli kannustaa pelaajaa läpäisemään tasot uudelleen yhä nopeammin, kiitos verkossa päivittyvien huipputuloslistojen. Nopeasta läpäisystä ja kenttiin sijoitettujen valopalluroiden löytämisestä palkitaan heittotähtimerkeillä.

Yhteenveto

Shadow Bug on erittäin hyvä peli, joka erottuu ohjauksensa ja toiminnan luonteensa perusteella muista tasohyppelyistä. Jos epätavallisen ohjauksen ja lyhyen keston kanssa pystyy elämään, voi alle kympin hintaista hauskaa ja nopeatempoista peliä suositella. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä Muro Studiosilta on tiedossa tulevaisuudessa.

Hyvää:
– Kenttäsuunnittelu
– Näyttävä visuaalinen tyyli
– Hyvää musiikkia…

Huonoa:
– …jota olisi voinut olla enemmänkin
– Ohjaus voi aiheuttaa harmaita hiuksia
– Lyhyehkö