Arvostelussa Power Rangers: Battle for the Grid

Kypärä suojelee kolhuilta

Power Rangersia näytettiin Suomenkin televisiossa 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa, mutta pohjoisen lapset fanittivat enemmän Transformereita, Prätkähiiriä ja ninjakilpikonnia. Täällä japanilaiseen Super Sentai ‑sankarihullutteluun perustuvan sarjan menestymistä rajoitti muun muassa katkonainen esitystahti, mutta muualla maailmassa värikkäisiin asuihin pukeutuvia planeetan puolustajia arvostetaan. Pelipuolella Power Rangers ei ole oikeastaan koskaan vakuuttanut, mutta sarjan 25-vuotisjuhlien kunniaksi lelulisenssiä hallussaan pitävä Hasbro päätti tilata Power Rangers: Battle for the Grid ‑taistelupelin konsoleille. Lopputuloksesta näkee, ettei pelin takana ollut massiivista budjettia, mutta kehityksestä vastannut nWay teki selvästi parhaansa.

Kengännauhabudjetti näkyy ensimmäiseksi pelin hahmovalikoimassa. Vaikka tv-sarjaa on tehty jo 25 tuotantokautta, ei Battle for the Gridin rosteriin ole päätynyt kuin yhdeksän pelattavaa hahmoa. Ensimmäisen Mighty Morphin Power Rangers ‑sarjan tähdille on varattu ansaitusti useampi paikka, mutta monet kaudet jäävät täysin ilman edustusta. Sinisen Rangerin variaatio puuttuu kokonaan, eivätkä esimerkiksi suosikkipahikset Rita ja lordi Zedd ole myöskään mukana. Peli on saamassa kaksi ilmaista hahmoa ja maksullista lisäsisältöä myöhemmin. Varsinaisella pelillä on kohtuullinen 20 euron hintalappu, mutta Season Passista parilla asulla ja kolmella paljastamattomalla taistelijalla pyydetään melkein toisen pelin hinta.

Hahmot eivät ole pelkästään erivärisiä versioita toisistaan, mutta Power Rangers ‑peliin kloonit ja useammat värivaihtoehdot olisivat sopineet, varsinkin kun vastakkain on kaksi samaa hahmoa, joita on välillä vaikeaa erottaa toisistaan. Alkuperäisen sarjan vihreä ja punainen Ranger ovat miekoilla huitovia ja energiapalloja ampuvia keskipitkän kantaman sotureita, pinkki ja keltainen hyökkäävät kimppuun kauempaa, Space Patrol Deltan Kat on lähitaistelija ja Mastodon Sentry pyssyä käyttävä miinoittaja. Koska ottelut käydään kolmen hahmon joukkueilla, tulevat samat naamat vastaan verkossa ja yksinpelitilassa. Käytännössä tiimin luonnissa on otettava huomioon kaikki etäisyydet ja penkillä odottavien synergiakombot, joten kilpailullisesti päteviä yhdistelmiä on rajallinen määrä.

Kontrollien lievä jähmeys ja etenkin sivuttaispyrähdyksen lyhyt matka vaativat aluksi totuttelua. Pelimekaniikat ovat kuitenkin syvällisemmät kuin miltä ensin näyttää. Battle for the Gridissä ei tarvitse sisäistää monimutkaisia näppäinsarjoja tai analogitikun puoliympyräkäännöksiä, sillä neljä erilaista perusliikettä on mahdollista tehdä vain pääilmansuuntiin ja ilmassa. Lisäksi jokaisella hahmolla on heitto sekä kolmiosaisesta latauspalkista energiaa vievät automaattiset EX- ja Super-kombot. Switchin ohjaimien takaliipaisimet ovat hyötykäytössä, joten kaikkia kahden napin yhdistelmiäkään ei tarvitse muistaa. Käytännössä matseissa yritetään ahdistaa vastustaja pienen kentän nurkkaan, minkä jälkeen käynnistyy rummutus ensin tavallisilla liikkeillä, sitten assisteilla ja lopuksi vielä EX:llä, Superilla tai koko ruudun läpi jyräävällä Megazordilla. Tutorial-tilassa näytetään lyhyesti perusteet, mutta olisin kaivannut myös parinkymmenen iskun tappoketjuja esitteleviä harjoituksia, kerta sellaiset ovat pelissä myös mahdollisia. Myös tiimiläisen vaihtoon pakottava Swap-liike on sellainen, jonka käytön opettelu jää pelaajan vastuulle.

Vaikka matsit ovat kiivastahtisia, ei iskuissa ole oikein voimaa. Visuaaliset efektit ovat aika kesyjä, ja lisäksi kontaktista kuuluu vain vaimea lätsähdys. Hahmot eivät murahtele tai kilju pataan ottaessaan, eikä juustoisia one-linereita kuulla edes introjen aikana. Kenttien taustalla soi unohdettavaa rockin räimettä, vaikka tv-sarjan tunnusbiisi on yksi maailman tarttuvimmista. Pieni panostaminen äänimaailmaan ei vaikuta edes kovin kalliilta idealta, sillä kypäräpäiset taistelijat eivät tarvitse kummempia suuanimaatioita. Graafisesti Battle for the Gridin Switch-käännös on samalla tasolla muiden konsoliversioiden kanssa, mikä tosin kertoo siitä, että peli on tehty pitkälti Switchin ehdoilla, nWayn Power Rangers ‑mobiilipelistä 3D-malleja ja taustagrafiikkaa lainaten.

Ryun judopuku päällä nukkuvat puristit ilahtunevat siitä, että Unity-pohjainen Battle for the Grid on yksi Switchin taistelupelikirjaston sulavimmista verkkopeleistä. Tilanteita saatetaan kelata pari askelta takaisin muutamaan kertaan matsin aikana, mutta muuten kokemus vastaa lähes yksi yhteen offline-mättämistä. Pelissä on erikseen moniportaiseen taitoasteikkoon pelaajat sijoittava Ranked- ja tilastoista vähät välittävä Casual-tila. Ranking-listan perusteella pelaajia riitti ainakin julkaisuviikonloppuna, mutta sittemmin pelaajia on saanut odotella, vastustajien taso ei vastaa aina omaa ja vastaan tulee samoja nimimerkkejä. Pelissä ei ole mahdollisuutta luoda ainoastaan omille Switch-kavereille näkyvää huonetta, mutta lähellä asuvan pelaajan löytää todennäköisesti äkkiä match makingin kautta.

Yksinpelattavalta Arcade-pelimuodolta ei kannata odottaa liikoja. Peli pitää kirjaa siitä, kuinka monella joukkueen aloittajahahmolla tila on läpäisty, vaikka seitsemään taisteluun jaettu ”tarina” on sisällöllisesti lähes identtinen kaikilla. Ainoat erot koskevat muutamaa tekstiriviä turhanpäiväistä dialogia. Pelaamisesta ja saavutuksista palkitaan ainoastaan muille pelaajille näkyvillä nimibannereilla.

Yhteenveto

Power Rangers: Battle for the Gridiä ei ole pilattu hinnalla, mutta enempää pelistä ei viitsisi pyytääkään. Ammattilaispelaajien palautteen perusteella hiotut pelimekaniikat toimivat, mutta muuten peli tuskin tyydyttää sisällöllisesti edes Power Rangers ‑faneja. Alkuvalikko näyttää pursuavan erilaisia pelimuotoja, mutta kyseessä on vain silmänkääntötemppu, sillä kaikki moninpeli- ja harjoittelutilat on vain eroteltu samalle sivulle. Teknisesti Switch-versio on toteutettu hyvin, vaikka peli näyttääkin halvalta aina kun nyrkit eivät viuhu. Power Rangers ansaitsisi enemmän rakkautta, mutta myös kustantajalta vaadittaisiin rohkeutta.

Hyvää:
– Pyörii sujuvasti netissäkin
– Monipuolisempi kuin miltä näyttää

Huonoa:
– Vähän hahmoja ja kenttiä
– Ei ääninäyttelyä