Arvostelussa Pokkén Tournament

Tuhannen voltin isku

Pokémon Stadium toi taskuhirviöt kolmiulotteiseen maailmaan Nintendo 64:llä vuosituhannen vaihteessa. Stadiumissa Pokémoneilla taisteltiin edelleen Game Boy -peleistä tutulla vuoropohjaisella tyylillä, mutta tv-ruudulla hahmot heräsivät aidosti eloon. Tämän jälkeen sarjan pelejä on ilmestynyt Nintendon kotikonsoleille lisääkin, mutta perinteisistä roolipelielementeistä on pidetty kiinni muutamaa kevyttä spin-offia lukuun ottamatta. Arcade-halleista Wii U:lle loikannut Pokkén Tournament on ensimmäinen kotikonsolin mahdollisuuksia kunnolla hyödyntävä Pokémon-peli, sillä ottelut muistuttavat ensimmäistä kertaa animaatiosarjasta tuttua reaaliaikaista mäiskettä.

Pokkén Tournamentia voisi kuvailla Dragonball-, Naruto– ja Tekken-sarjoista piirteitä lainaavaksi taistelupeliksi. Tämä ei ole kyllä mikään ihme, sillä Pokémon-mähinän taustalla häärii kyseisten pelisarjojen julkaisijana tunnettu Bandai Namco. Pelimekaanisesti Pokkén ei ole mikään genren suurin uudistaja, mutta se erottuu edukseen tappelupelien viidakosta muutamalla onnistuneella uniikilla ratkaisulla.

Lähtökohdiltaan Pokkén on hyvin perinteinen 1 vs 1 -formaatin taistelupeli, jossa tavoitteena on vastustajan Pokémon-otuksen energiapalkin tyhjentäminen. Ottelut tekee erikoiseksi kuitenkin kaksi eri kamerakulmaa, joiden välillä vaihdellaan pitkin erää. Peli alkaa aina hahmon takaa kuvatusta Field Phase -asemasta, jossa on mahdollista liikkua vapaasti kaikkiin suuntiin. Tietyillä iskuilla tai liikesarjoilla taistelu siirtyy sivulta kuvattuun Duel Phaseen, jossa ei voikaan enää liikkua syvyyssuunnassa. Pokémonien käytössä olevat liikkeet muuttuvat hieman kuvakulman mukaan, joten asema ehtii vaihtua useita kertoja yhden matsin aikana pelaajien hakiessa parempaa Phasea ja etulyöntiasemaa itselleen. Ottelu pysyy kuitenkin aina reiluna, sillä pelikaveria ei ole esimerkiksi mahdollista kombottaa pyöreän areenan seiniä vasten loputtomiin pitkien liikesarjojen resetoidessa tilanteen Phasen vaihdolla.

Turnajaisiin osallistuu 16 erilaista Pokémonia ensimmäisen sukupolven suosikeista Pikachusta, Charizardista ja Mewtwosta tuoreempiin tuttavuuksiin, kuten Garchompiin ja Chandelureen. Pikachua ja Mewtwoa löytyy rosterista peräti kaksin kappalein, mutta kaikki hahmot eroavat ominaisuuksiltaan kuitenkin merkittävästi. Paketti pysyy yllättävän hyvin tasapainossa, sillä monipuolisesta joukosta huolimatta jokaisella hahmolla on selvät heikkoutensa. Charizardin kaltaisilla isoilla körmyillä on eniten elämäpisteitä ja ruista ranteessa, mutta toisaalta ne voivat joutua helposti näppäräsormisen Pikachu-pelaajan kombotettavaksi. Legendaarisella Mewtwolla taas tuntuisi olevan vastaus jokaiseen tilanteeseen, mutta hahmolla on muita pienempi energiapalkki ja sen hutilyönnit ovat helposti rangaistavissa. Ulkoasultaan Pokkénin Pokémonit ovat realistisempia kuin aiemmissa peleissä, ja hahmojen äänet muistuttavat enemmän aitojen eläinten murahtelua Pikachua lukuun ottamatta.

Perusliikkeet, eli kevyt ja raskas isku, sekä pidemmän kantaman Pokémon-liike ovat kukin oman napin takana. Lisäksi pelaajan vaihtoehtoihin kuuluvat suojaus, heitto, vastaisku, hyppy ja kertakäyttöinen tuki-Pokémon. Jälkimmäinen voi toimia esimerkiksi elinvoiman palauttajana, kombon aloittajana tai pysäyttäjänä. Hitaammin latautuvissa supporteissa on enemmän tuhopotentiaalia, mutta intensiivisissä matseissa niitä ei ehdi välttämättä edes käyttää.

Hyökkäykset muuttuvat hieman riippuen mihin suuntaan ohjaustikku osoittaa tai onko liike aloitettu ilmassa. Taisteluun on yhdistetty eräänlainen kivi-paperi-sakset-mekaniikka: tavallinen hyökkäys voittaa heiton, heitto päihittää vastaiskun ja vastaisku hyökkäyksen. Perille saatetut lyönnit kasvattavat myös erillistä Synergy-mittaria, jonka täytyttyä on mahdollista aktivoida uusista Pokémon-peleistä tuttu voimakas Mega-evoluutio tai muu erikoiskyky. Erän voittajaksi selviää usein vastustajan liikkeet paremmin ennakoiva hyökkäystriangelin hallitseva pelaaja, mutta aktivoimalla synergian oikeaan aikaan voi ottelu kääntyä vielä päälaelleen.

Lähes kaikkien liikkeiden nimet ovat tuttuja Pokémonia pelanneille. Pikachu nakkelee kentälle sähkötyypin edustajana tietysti Thunderbolt-salamoita ja lähitaisteluissa heiluu häntä ja Tail Whip, kun taas aggressiivisen tuli- ja taistelutyyppi Blazikenin Flare Blitz kuluttaa roolipeleistä tuttuun tapaan energiapalkkia. Jotkin iskut voivat hetkellisesti vaikuttaa omaan tai vastustajan voimaan, kestävyyteen ja ketteryyteen. Muutama fyysinen hyökkäys on tosin lainattu huvittavasti Tekkenin puolelta, esimerkiksi Pikachu on perinyt suoraan Mishiman klaanin jugglaustaidot.

Matseja voi ottaa joko tietokonetta tai kaveria vastaan paikallisesti tai netin välityksellä. Liikkeiden saloihin opettava harjoitustila on kattava, mutta muuten yksinpelillä ei ole paljoa tarjottavaa. Ferrum League -nimellä kulkeva tarinatila koostuu lähinnä kymmenistä perättäisistä otteluista varsin helläkätistä tekoälyä vastaan. Parin tunnin mittainen kampanja on pakollinen paha, sillä sen kautta avataan muutamia uusia Pokémoneja ja omalle avatarille puettavia vaatteita. Mewtwon ympärillä pyörivää löyhää juonta kuljetetaan eteenpäin tekstibokseilla ja todella amatöörimaisesti englanniksi dubatuilla hahmoilla. Etenkin selostajana ja pelin saloihin opastajana toimiva henkilö käy äkkiä korviin. Vaihtoehtona on onneksi kytkeä äänet kokonaan pois tai vaihtaa paljon miellyttävämpään japanilaiseen ääniraitaan.

Verkossa on mahdollista pelata joko tavallisia tai ranked-matseja tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Nettikoodi toimii harvinaisen hyvin, sillä seuranhaku parittaa keskenään ensisijaisesti samantasoisia ja lähialueen pelaajia viiveen minimoimiseksi. Eurooppalaisten väliset pelit pyörivät lähes yhtä sujuvasti mitä offline-tilassa 60 kuvaa sekunnissa, eivätkä kaukaisimmatkaan pelaajat lagaa kovin häiritsevästi. Ranking-listoja voi selata pisteiden tai voittojen mukaan ja jopa suomalaisille pelaajille löytyy oma lista. Pientä kehittämistä olisi ainoastaan kesken pelin lähtevän pelaajan rankaisusäännössä, joka on nykyisellään liian lepsu. Nettipiuhan irti vetämisestä saa häviömerkinnän ja menettää shoppailuun varattuja kultarahoja, mutta toinen osapuoli jää silti ilman voittoa, vaikka yhteys katkeaisi vasta viimeisen erän päätyttyä.

Paikallisessa moninpelissä on jouduttu hakemaan vähän erikoisempaa ratkaisua, sillä liikkuvasta kamerasta johtuen kaksi hahmoa ei mahdu aina samalle ruudulle. Ikkunaa ei ole jaettu myöskään kahtia, vaan toiselle pelaajalle on pyhitetty omalla näytöllä varustettu GamePad omaksi ohjaimeksi ykköspelaajan käyttäessä televisionäyttöä ja muita Wii U:n tukemia ohjaimia. Tällöin ruudunpäivitys ikävästi myös puolittuu, mikä ei ole hyvä asia kiivastahtisessa taistelupelissä. Turnauspelaajien pelastukseksi kaksi Pokkénin sisältämää Wii U:ta on kuitenkin mahdollista liittää yhteen erikseen myytävällä lan-verkkoadapterilla, jolloin ruudunpäivitys pysyy normaalina ja kumpikin pelaaja pystyy käyttämään haluamaansa ohjainta.

Yhteenveto

Pokkén Tournament on viihdyttävä ja helposti lähestyttävä taistelupeli, jonka pelattavat hahmot ovat todella monipuolisia ja lähdemateriaalille uskollisia. Verkossa kaikki toimii kuin rasvattu, mikä on harvinaista tappelugenren edustajalle ja Nintendo-alustan pelille. Pokémoneja ja erilaisia pelitiloja voisi olla enemmänkin, sillä nappien hakkaamiseen kyllästyy äkkiä, mikäli erikoiset pelimekaaniset ratkaisut eivät vakuuta heti.

Hyvää:
– Toimiva verkkopeli
– Hahmojen erot
– Kattava Training Mode

Huonoa:
– Puuduttava yksinpeli
– Kaamea enkkudubbaus