Arvostelussa Pocket Rumble

Taskubiljardin väkivaltaisempi vaihtoehto

Jotkut saattavat muistaa Pocket Rumblen reilusti ennen Switchin julkaisua nettiin ilmestyneestä Nindies Showcase ‑videosta. Sympaattisella retroulkoasulla höystetyn tappelupelin odotettiin ilmestyvän jo Switchin julkaisuikkunassa, mutta kuten vasta nyt ilmestyvästä arvostelusta voi päätellä, kehityksessä meni ”hieman” ennakoitua pidempään. Menikö tämä yli vuoden kestänyt odotus aivan hukkaan, vai kannattiko hyvää taas kerran odottaa?

Pocket Rumble saattaa näyttää ensisilmäyksellä erittäin tutulta, eikä ihan syyttä. Pelin audiovisuaaliseen ilmeeseen on otettu mallia kulttikäsikonsoli Neo Geo Pocket Colorille julkaistuista SNK-pelitalon taistelupeleistä. Siihen ne yhtenäisyydet sitten jäävätkin, sillä Pocket Rumble ei ratsasta minkään tunnetun lisenssin nimellä tai lainahahmoilla ainakaan toistaiseksi, vaan kaikki taistelijat ovat täysin uusia tuttavuuksia. Hyvä taistelugenren peli sisältää perinteisesti värikkään ja mielenkiintoisen osallistujakaartin, eikä Pocket Rumblenkaan kasti tuota pettymystä, vaikka pelkistetty grafiikka saattaakin johtaa ensin harhaan. Mukana on muun muassa sähköjohtimia pitkin taistelijoita tiputteleva etsivä, japanilaismytologiasta sekä Ring-elokuvasta tuttu yūrei-henkiolento, ihmissudeksi muuttuva lihaskimppu ja monia muita epätyypillisiä arjen sankareita. Yhteensä myllyttäjiä on pelin hahmorosterissa vaatimattomalta kuulostavat kahdeksan kappaletta, mikä ei tässä tapauksessa ole ollenkaan huono asia hahmojen monipuolisuuden vuoksi.

Koko- ja painoeroja ei hahmoilla ole, vaan ne isoimmat poikkeamat on luotu erikoisliikelistojen avulla, jotka ovat Pocket Rumblen päämauste. Pelatessa ei tarvita genren normien mukaisesti jokaista ohjaimesta löytyvää nappia, vaan käytössä on vain kolme näppäintä. Kaksi iskunappia laittavat hahmon tekemään ruudulla vastustajalle mustelmia, ja kolmas nappi on varattu superiskulle, jota voi käyttää vain ruudun alakulman mittarin täytyttyä. Hahmojen uniikkien erikoisliikkeiden suorittamiseen riittää pelkästään Smash Bros. ‑tyylinen ohjaustikun suuntaaminen alaviistoon iskunäppäin pohjassa, joten myös yksi Joy-Con soveltuu pelaamiseen hyvin. Taistelumekaniikka voi vaikuttaa vähän liiankin simppeliltä, mutta erilaisissa ja keskenään erinomaisesti tasapainotetuissa hahmoissa riittää silti opeteltavaa tuntien edestä.

Kunpa pelitunteja kerryttäisivät enemmän myös erilaiset pelitilat. Mukana ei ole minkäänlaista hahmokohtaista tarinatilaa, ja verkossa mättäminen on rajoitettu pelkkiin normaaleihin matseihin joko ranking-pisteiden toivossa ensimmäisenä jonossa olevaa vastustajaa vastaan tai iskuetäisyydellä olevaa kaveria vastaan lähiverkossa tai samalla konsolilla. Arcade-tilassa tarjoillaan yllätyksettömästi matseja vuoron perään eri hahmojen kanssa, ja harjoittelutilassa pääsee – uskokaa tai älkää, harjoittelemaan komboja. Erikoisliikkeiden opettelua varten on tarjolla erillinen opastettu treenileiri.

Palkintona pelitilojen läpäisystä saa tasan ei yhtään mitään, eikä voittoputkilla ole merkitystä. Hassuja asusteita tai taistelijaprofiilia somistavia koristeita ei tipu, vaikka peliä pelaisi maailman ääriin asti. Ainoa vähänkään edistymistä indikoivat asiat koko pelissä ovat alkuvalikossa näkyvät nettirankingin pisteet sekä pelimuotoihin kulutettu aika.

Yhteenveto

Pocket Rumble on yksinkertaisesta ensivaikutelmastaan huolimatta pätevä tappelupeli. Se on helposti lähestyttävä mutta vaikea hallita, mikä on vain hyvä asia. Lihaa luiden ympärillä saisi vain olla rutkasti enemmän. Kehittäjät kyllä lupailivat Kickstarter-rahoitusta etsiessään peliin myös pomotaisteluita ja lisähahmoa tai kahta, mutta päivityksen saapumista voidaan joutua odottamaan vielä pitkään. Karvan alle kymppi tuntuu silti ihan sopuisalta hinnalta taskumätkinnälle.

Hyvää:
– Tekninen toimivuus
– Aloittelijaystävällinen mutta samalla myös puristeille sopiva
– Retrografiikkaa aikakaudelta, johon ani harva on keskittynyt
– Varsin monipuolinen taistelijakaarti

Huonoa:
– Erittäin niukasti sisältöä