Arvostelussa Overwhelm

Musertava haaste voitettavaksi

Kuvittele olevasi tarinan sankari, jonka on pysäytettävä pahuuden pesäke. Hyppäät alas tuntemattomaan, vain kohdataksesi skorpionin suoraan alapuolellasi. Kuolet ja palaat hieman taaksepäin. Lopulta löydät tiesi pomon luo, kuolet ehkä siihenkin pari kertaa, mutta lopulta voiton fanfaari soi. Et kuitenkaan saa pomolta uusia voimia, vaan sen sijaan maailman muut viholliset saavat kyvyn käyttöönsä. Elämä ei aina ole reilua, ei ainakaan Overwhelmin universumissa. Nyt tämä kaksiulotteinen tasohyppelyn ja räiskinnän sekoitus on saapunut myös Nintendo Switchille ilahduttamaan kaikkia niitä, joiden sisällä asuu pieni masokisti.

Overwhelmiä kuvaillaan toimintakauhupeliksi, joka onkin istuva nimitys. Pelin tapahtumapaikkana toimii ”Pesä”, joka kuhisee elämää ja kehittyy seikkailun aikana. Nimettömäksi jäävä pelaajahahmo kuuluu ryhmään, joka on ottanut päämääräkseen pesän tuhoamisen, vaati se kuinka monta kuolonuhria tahansa. Tästä tarina ei paljoa etene ennen pelin viimeisiä hetkiä, mutta onneksi maailma sekä sen tunnelma vakuuttavat. Virtual Boy ‑peleistä punamustan värimaailmansa lainannut Overwhelm on paikoitellen melkein ahdistava kokemus ahtaine käytävineen sekä jatkuvasti hyökkäävine vihollisineen. Äänimaailma tukee tunnelmaa tehokkaasti, sillä heikkohermoisempi saattaisi säikkyä pesän mystisiä kolinoita, vihollisen vaaniessa usein vain muutaman askeleen päässä.

Overwhelm ei yritä murskata pelaajan hermoja pelkästään tunnelmallaan, sillä kyseessä on lisäksi melko haastava peli. Tavoitteena on tuhota viisi pomovastusta, jotka on sijoitettu ympäri karttaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä pelaajalle annetaan käyttöön vain kolme elämää. Yksi isku riittää kuolemaan, oli kyseessä sitten jättiläiskalmarin raivoisa muserrus tai tusinavihollisen hutera tönäys. Pomon kaatuessa elämät palautuvat, mutta muuten niitä ei voi saada takaisin. Kun kaikki elämät ovat kadonneet savuna ilmaan, retki alkaa alusta ja kaikki pomot on kaadettava uudelleen.

Pesään lähetetty soturi kantaa mukanaan vain lasertähtäimellä varustettua tussaria, minkä lisäksi hän pystyy syöksymään nyrkki ojossa vihollisia kohti. Elämien lisäksi myös mukana kannettavien ammusten määrää on rajoitettu, mutta Resident Evil ‑tyyliselle säästökuurille ei ole tarvetta, sillä varastoa voi täydentää usein. Jos Overwhelm loistaa jossain, niin toiminnan ja ohjauksen tuntumassa. Kahden tikun räiskintöjä muistuttava ohjaus on luontevaa ja tarkkaa, ja jokaisessa laukauksessa on rutkasti potkua etenkin loistavien ääniefektien ansiosta. Omalla tavallaan peli tuo vahvasti mieleen myös Switchille julkaistu Downwellin, mutta kyseisellä pelillä tai sen kehittäjällä ei tiettävästi ole mitään tekemistä Overwhelmin kanssa.

Vaikka maailma onkin avoin, ei pomojen löytäminen ole kovin vaikeaa. Sen sijaan haastetta luovat jokaisessa kolossa vaanivat viholliset, jotka eivät pelkää iskeä kynsiään, hampaitaan ja ammuksiaan pelaajaan kiinni. Jotkut viholliset lentävät, toiset taas roikkuvat seinillä valmiina hyppäämään kohteen niskaan. Pelin erikoisuutena pomovastuksien kaataminen antaa tietyille vihollistyypeille uusia kykyjä, kuten nopean syöksyn tai heitettävät happopallot. Itse pomot, kuten tunneleita kaivava jättiläismato, happoa sylkevä muurahainen tai vedessä vaaniva kalmari tuottavat kuitenkin eniten niin vaikeuksia kuin mielihyvää. Yrityksien rajaaminen kolmeen tekee vastuksista erityisen uhkaavia, sillä epäonnistuminen voi johtaa käytännössä kaiken edistyksen menetykseen. Toisaalta mörököllin kaaduttua seuraavan yrityksen voi aloittaa suoraan pomon luota, mikä mahdollistaa liikeratojen helpon treenaamisen. Peli ei pelkää rankaista pelaajaa, mikä välillä turhauttaa etenkin vihollisten sijoittelun ollessa paikoitellen todella ennalta-arvaamatonta ja kameran näkymän ollessa rajattu. Hyppy tuntemattomaan tapahtuu aina omalla vastuulla.

Viime vuonna julkaistu Celeste näytti mielestäni loistavasti, kuinka pelaajille voi toisinaan antaa avaimet kokemuksen muokkaamiseen miellyttävämmäksi. Myös Overwhelm sisältää kattavan Assist Moden, jonka avulla pystyy helpottamaan elämäänsä monella tavalla. Reaktioaikaa säätämällä voi hidastaa toimintaa, ja mukana on myös vaihtoehto muuttaa elämät tai ammukset loputtomiksi. Huomionarvoista kuitenkin on, että edes avustettuna Overwhelmin läpäisy ei ole mitenkään läpihuutojuttu, sillä viholliset saattavat siltikin yllättää. Kehittäjä on mielestäni ymmärtänyt oikein, että pelikokemuksen haasteen tuottama nautinto riippuu vahvasti pelaajasta itsestään. Nämä vaihtoehdot eivät vie mitään pois tasoloikka- ja räiskintämestareilta, mutta tekevät pelistä helpommin lähestyttävän monille muille.

Punamustan lisäksi Overwhelmissä on pari muutakin vaihdeltavaa väripalettia, mutta jokainen niistä säilyttää maailman uhkaavuuden ja klaustrofobisuuden. Pikselitaidetta on muutenkin ilo katsella, eikä hahmon, vihollisten tai pomojen animoinneissa ole moitittavaa. Erityismaininta kuuluu kuitenkin ääniefekteille, jotka antavat pelin alueille tunnelmaa ja toiminnalle tuntua. Musiikkipuolelta Overwhelm kuitenkin jättää paljon toivomisen varaa, sillä eri kappaleita on vain pari hassua. Kertamuotoinen pelin läpäisy avaa New Game+ ‑tilan, mutta se poikkeaa ensimmäisestä läpipeluukerrasta vain lievästi eikä tarjoa esimerkiksi uusia pomovastustajia. Halutessaan koko pelin voi läpäistä myös kaverin kanssa, mikä voi helpottaa kokemusta hieman. Overwhelmin läpäisy saattaa vaatia lukuisia yrityksiä, mutta kun sen saa tehtyä, ei hommassa kovin kauaa nokka tuhise. Suurin potentiaali pelille on kenties speedrunnauksessa, mutta muuten jälleenpeluuarvo jää hieman laihaksi.

Yhteenveto

Overwhelm vakuuttaa tunnelmallaan sekä viimeistellyllä toiminnallaan, mutta toisaalta se myös turhauttaa paikoitellen hankalasti ennakoitavien vihollisten takia. Sekosin nopeasti laskuissa siitä, kuinka monta kertaa hyppäsin vihollisen päälle kuolemaan vain siksi, että se oli kameran ulkopuolella ilman mitään indikaattoria läsnäolostaan. Toiminnan sulavuus sekä mielenkiintoinen asetelma kuitenkin pitävät otteessaan, ja kattava Assist Mode tekee pelistä siedettävämmän haasteeltaan. On sääli, että peli tarjoaa uudelleenpeluuarvoa hyvin rajallisesti, sillä Overwhelmia pelaisi muuten mielellään pidempäänkin.

Hyvää:
– Maailma sekä sen vahva tunnelma
– Toiminnan tuntuma
– Kattava Assist Mode
– Mielenkiintoinen ulkoasu ja napakat tehosteet

Huonoa:
– Paikoitellen epäreilu vihollisten sijoittelu
– Jälleenpeluuarvoa melko vähän