Arvostelussa Overcooked 2

Se oikea Master Chef

Hyvien offline-moninpelien tekijät ovat nykyään vähissä, jos Nintendoa ei lasketa. Kun muut isot tahot keskittyvät natisevien verkkoserverien viilaamiseen sekä mahdollisimman suuren pelaajamassan keräämiseen, keskittyy Mario-talo hoitamaan ensiksi paikallisen moninpelin kuntoon. Onneksi hieman pienempien piirien tekijöihin voi myös luottaa. Viime vuosien uniikeimpien indiehupailujen joukkoon kuuluu esimerkiksi Overcooked, joka on menestynyt hyvin myös Switchin latauslistoilla. Kaksihenkinen Ghost Town Games ei luonnollisesti aikaillut jatko-osan kokkailemisen kanssa. Tarjoileeko keittiö tällä kertaa pelkkää kylmää roiskeläppäpizzaa vai jopa viiden tähden illallisen?

Overcookedin idea on simppeli. Tavoitteena on valmistaa ruudun yläkulmassa näkyviä tilauksia tiukan aikarajan puitteissa. Tehtävä saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jokainen valmistusvaihe on oma erillinen prosessinsa. Jos tilatussa herkkuannoksessa on tomaattia ja kaalia, tulee pelaajan ensin noutaa tomaatti, pilkkoa se leikkuulaudalla, hakea lautanen pilkotulle tomaatille, laittaa tomaatti lautaselle, tehdä sama kaalille, yhdistää prepatut raaka-aineet ja kiikuttaa tilaus lopuksi luukulle. Tämäkin hillittömän pitkältä vaikuttava tapahtumaketju on käytännössä helpoimpien tasojen antia. Myöhemmin mukaan kuvioihin tulevat myös lautasten tiskaaminen, tulipalojen sammutus, raaka-aineiden keittäminen ja paistaminen sekä moni muu oikeankin elämän keittiöstä tuttu askare.

Oikean elämän keittiöstä tuttua eivät puolestaan ole pelin vaikeimmissa tasoissa esiintyvät kikkailut, jotka pitävät sisällään muun muassa kokkaamista kuumailmapallossa teleporttialustojen välissä. Nämä hieman ”eksoottisempien” ympäristöjen keittiöt ovat yleensä täynnä normaalia pahempia esteitä, jolloin pelaajalta vaaditaan vikkeliä sormia täydet kolme tähteä tehtävästä saadakseen. Kaikkea tätä hulluttelua pitää kasassa pelin hervoton tarina, joka on hauskaa ”kieli poskessa” ‑tason sekoilua sipulikuninkaineen ja epäkuolleine leipineen. Pelin tarinamoodissa pystyy hyvin pelaamalla myös availemaan uusia kokkihahmoja käytettäväksi, ja kuten odottaa saattaa, ei keittiöpäälliköidenkään paikalle nouse mitään sliipattuja tomibjörkejä ja jamieolivereita. Ei mene kovinkaan kauaa, kun pelaajalla on käytössään laaja kattaus kaikenkarvaisia kokkeja.

Pihvejä ei tarvitse kuitenkaan käännellä edes yksinpelin puolella yksin. Pelaajan ohjattavana on aina kaksi kokkia, joiden välillä vaihdellaan olkanappia painamalla. Pelin täydellinen hallinta edellyttääkin kokkaustiimin oikeaoppista ja ‑aikaista sijoittumista. Kun yksi kokki pilkkoo tomaattia, on syytä komentaa toimeton kokki hakemaan viereen tarvittavaa lautasta toiselta puolelta keittiötä. Näin syntyy hieno tapahtumaketju, jossa pelaaja joutuu tarkkailemaan ympäristöään sekä askareiden aikana ruudulla näkyviä aika-arvioita, stressaavan kellon tikittäessä vielä ruudun alakulmassa.

Kun soppaan heitetään vähintään yksi ihmispelaaja lisää, aukeavat kauhukeittiön ovet toden teolla. Ensimmäinen Overcooked loi maineensa yhtenä hauskimmista saman sohvan moninpeleistä, mutta Overcooked 2 tekee kaiken hieman paremmin, ja uuden verkkopelitilan myötä myös entistä isommin. Keittiövuorot helpottuvat ainakin teoriassa huomattavasti, kun ihmiskokkeja on mukana enemmän kuin yksi. Samalla kuitenkin myös hektisyys ja hauskuus nousevat toiseen potenssiin, kun samassa huoneessa jaellaan käskyjä alati kohoavalla volyymitasolla. Maksimissaan kokkeja mahtuu keittiöön neljä kappaletta. Vaikka peli painottaakin saumattomaan yhteistyöhön, on yleensä meno lähempänä kilpailua jokaisen säheltäjän yrittäessä tehdä liian montaa asiaa samaa aikaan. Hyvin tehty työnjako on keittiössä tärkeää, eikä Overcooked 2 ole mitenkään poikkeus. Netissä kommunikointi on vaikeaa, sillä äänikeskusteluun ei ole mahdollisuutta Switch-versiossa. Ainoa apu ovat reaktiohymiöt, ja jokainen voi päätellä kuinka hektistä meno on tuolloin, kun pelaajan pitää sipulin pilkkomisen ohessa arpoa valikoista vielä sopivaa symbolia.

Audiovisuaalisesti Overcooked 2 on eilisen rippeistä tehty pataruoka. Se maistuu hyvältä kivojen musiikkiensa ja sulavan animaatiotyön myötä, mutta tapahtumien seuraaminen on välillä hankalaa jopa TV-ruudulta. Jotkin kuvakkeet ja objektit ovat hyvin pieniä, ja kun pelaajan katseen pitää käytännössä olla useassa paikassa samaan aikaan, voi homma mennä reisille tihrustelun takia. Suorituskyvyssä ei kuitenkaan ole mitään vikaa.

Yhteenveto

Overcooked 2 on edeltäjänsä tapaan riemastuttava kokemus, jonka todellinen hauskuus irtoaa samalla sohvalla muiden ihmispelaajien kanssa pelatessa. Helposti avautuvan kuoren alle kätkeytyy hektinen ja koukuttava pistesaalistelu, jonka parissa varmasti nauttivat niin enemmän pelejä pelanneet kuin hieman vähemmän videopelien parissa viihtyneetkin. Jos peliseuraa ei löydy kosketusetäisyydeltä, on verkkomoninpeli pätevä korvike. Pienet graafiset ongelmatkaan eivät haittaa, kun pelaaminen on näinkin julmetun hauskaa ja koukuttavaa. Olisipa myös oikea ruuanlaitto yhtä lystikästä.

Hyvää:
– Simppeli mutta koukuttavan haastava
– Loistava moninpeli
– Villi kenttäsuunnittelu

Huonoa:
– Välillä jopa hieman liian hektinen