Uusi haastaja Smash-turnauksessa

Kotimaista käsityötä parhaimmillaan

Olen pelannut Smash Bros. ‑pelejä aina vuodesta 1999 lähtien, jolloin kotimaan pelikauppoihin löysi monen mutkan jälkeen tiensä pelisarjan ensimmäinen osa. Aluksi oudon nicheltä tuntunut peli osoittautui lopulta suureksi huviksi omassa kaveripiirissäni lähinnä tuttujen hahmojen, mukavan simppelin pelattavuuden ja totta kai Nintendo 64:n neljän ohjainportin myötä. Vuodet vierivät, vettä virtasi Aurajoessa ja myös superhitiksi osoittautunut Super Smash Bros. ‑pelisarja sai uusia osia. GameCuben Melee (2002) räjäytti kaikki mahdolliset galaksit ollen yhä yksi maailmanlaajuisen tappelupeliskenen pelatuimmista nimikkeistä. Wiille ilmestynyt Brawl (2008) oli taas aikoinaan ehkä yksi kaikkien aikojen odotetuimmista videopelin jatko-osista, tehden samalla Smash Bros. ‑sarjasta temmellyskentän myös useille Nintendon ulkopuolelta tuleville ikonisille hahmoille. Tuoreemmat osat 3DS:llä ja Wii U:lla jatkoivat samalla tyylillä. Vuosien saatossa pelisarjasta on tullut yksi Nintendon tärkeimmistä valttikorteista pelimarkkinoilla.

Vuosikausien Smashin suurkulutuksen myötä on oma osaamistasoni pelisarjan peleissä kehittynyt, ja oman tuttavapiirin peli-illoissa menestyminen on kerryttänyt ehkä liikaakin itsevarmuutta. Fleksailut ja elvistelyt ovat olleet aina avainsanoja, kun alkuillan ohjelmaan on kuulunut Smash Bros. ‑sarjan pelin pukkaaminen konsolin sisään. Tämä kaikki vuosien aikana päähän iskostunut ylimielisyys vaipui historiaan eräänä elokuisena lauantaina, ja siitä on kiittäminen kotimaisen taistelupeliskenen jäseniä.

Tapahtuma, johon osallistuin, oli nimeltään Koneistamo 16 (4.7.2017). Kuten nimestä voi päätellä, ei kyseessä ollut ”porukan ensimmäinen rodeo”. Turussa ja sen lähialueilla on järjestetty jo useamman vuoden ajan tappelupeliturnajaisia, joihon tapahtuman pääpyörittäjä Hugo Paulsenin mukaan on saapunut porukkaa aivan kaukaisesta pohjoisestakin saakka. Mies itse on eräs maan kärkimättäjistä, mitä tulee Super Smash Bros. ‑peleihin, ja hän on toiminut turnausjärjestäjänä myös Turun Yliopiston Akateemisessa Nintendo-seurassa. Monta rautaa oli miehellä tulessa myös Koneistamo 16 ‑tapahtumassa, kun jonkun piti pitää käsissään lankoja Smash-turnausten läpiviemiseksi, ja totta kai kävi hän itse myös ottamassa osaa myllytykseen ja melkoisen erinomaisella menestyksellä.

Vaikka Turun tapahtumapaikka ei ollutkaan mikään EVO-tason pieni kylä hallin sisällä eikä porukkaa ollut ihan samoja määriä mitä esimerkiksi E3-messuilla vuosittain pyörii, oli hommassa silti tekemisen meininkiä. Tuloksien päivittäminen livenä Smash Bros. ‑turnausten omaan maailmanlaajuiseen tietokantaan, Smash.gg:hen, livestriimin ylläpito ja valvonta, dominointi itse taistelukentillä, pelipaikkojen valvonta, tapahtuman aikataulussa pitäminen sekä muu yleinen talonmiestoiminta tapahtumaa koskien… Viikonloppua voisi varmasti rennommissakin merkeissä viettää.

Ilmoittauduin turnaukseen pienen ulkopuolisen paineen myötä. Vuosien leijumisen jälkeen kaverit käskivät mennä paikan päälle näyttämään, että onko niissä ”Oon ehkä maailman kaikkien aikojen paras Smashin pelaaja” ‑puheissa yhtään mitään perää. Menin paikalle siinä luulossa, että paikan päällä olisi ”vain” viikonlopuksi hienoihin Turku Game Hubin tiloihin majoittautuneita perustason Smashin pelaajia, joita olin kohdannut vuosien mittaan erinäisissä peliaiheisissa tapahtumissa ja illanistujaisissa. Viimeksi kun olin Smash Wii U:ta pelannut, olivat vielä vuoden 2016 jouluvalot koristamassa katukuvaa, mutta Smashin pelaaminen on kuitenkin vähän kuin fillarilla ajaisi, eli ei se taito sieltä selkärangasta mihinkään katoa. Opit eivät todellakaan olleet kadonneet mihinkään, mutta taso oli Koneistamossa yksinkertaisesti niin tautisen kova, että sain nieleskellä sanojani jo astuessani ovesta sisälle. Näin heti kilpakumppanien pelailevan ”kevythenkisiä” treenimatseja keskenään tavalla, joka toi mieleen etäisesti kovimmat EVO-striimit. Olisin varmasti ottanut lopulta silti pataani, vaikka olisin pelannut yksikseni samaa peliä viimeiset kaksi vuotta tauotta.

Ensin vuorossa olivat isojen peliturnausten tyyliin alkukarsinnat eli ”poolit”, joiden kautta selvitettiin taisteluparit turnauksen runkomalliin eli ”bracketiin”. Bracket-tappion nielemisen jälkeen saumat päästä keräilyerien kautta kunniakkaammille sijoille olivat yhä elossa, joten 12 euron osallistumismaksulle tuli lukuisien matsien kautta katetta. Isoin kate rahalle oli kuitenkin nähdä niin monta lahjakasta pelaajaa omistautuneena yhteiselle hauskanpidolle, samalla uskomattomia pelitaitojaan meille tavallisille kuolevaisille esitellen. Outoja nimimerkkejä (kyllä, jopa oudompia kuin Norsukampa) viljeltiin puolelta toiselle kuin ne lukisivat henkilöiden passeissa, joten tapahtumassa oli sellaista lämminhenkistä perhefiilistä.

Myös kaltaiseni noviisit otettiin hymysuin vastaan, ja vaikka jotkut kilpailisivat rystyset valkoisena ohjaimia puristaen, oli touhun päätarkoitus yhdessäolo ja samanhenkisten tyyppien kanssa kokemuksien ja fiiliksien vaihtaminen. Kaikilla näytti olevan hauskaa niin matsien aikana kuin matsienkin välissä, ja muutenkin oli hienoa pitkästä aikaa kotimaassa käydä näinkin ison ihmisporukan kanssa astetta syvällisempää peliaiheista keskustelua. Näin jopa 18 vuotta Smashia pelannut allekirjoittanutkin oppi erittäin paljon uusia asioita niin Smashin turnausskenestä kuin pelistä itsestäänkin. Ehdoton suosikkinyanssini koko tapahtumassa oli aina ennen matsia ja matsien jälkeen suoritettava fist bump, jolla kytkettiin asiaan kuulunut ”game face” päälle ja pois. Hienoa, että herrasmiessäännöt ovat voimassa jo näin ruohonjuuritasolla kilpapeliyhteisössä.

Vaikka Smash Brosit olivat tapahtuman pääpelejä, niin tässä nimenomaisessa Koneistamo 16 ‑turnauksessa oli pelivalikoimassa myös uusin Tekken, asemaansa taistelupeliskenessä hakenut Arms sekä täysin eri genren moninpelihitti Splatoon 2. Lisäksi tapahtumassa pääsi myllyttämään vastustajia pahvisilla korteilla Magic the Gatheringin tahtiin, ja kyseistä hupailumuotoa pohdittiin vakavasti tuleviin tapahtumiin ihan vakkariohjelmaksi asti. Eräänlaista tappelua se korttien kautta loitsujenkin heittelykin on, joten mikäpä siinä. Yhtenäistä näille kaikille päällekkäin pyörineille tapahtumille oli erittäin ammattimainen organisointi sekä yhteinen ilonpito. Koneistamo-tapahtumat saivat ainakin allekirjoittaneesta uuden fanin ja pienen treenin jälkeen myös uuden vakio-osallistujan, sen verran mukavaa oli viettää lauantaita näinkin hienon aatteen edestä töitä tekevän ihmisjoukon keskuudessa.

Ai niin, mitenkäs se oma turnaus lopulta päättyikään? Ensin alkuerissä otin mainillani (Ike) pataan ja rumasti. Taisin yhteensä kolmessa matsissa saada vastustajilta yhden elämän vietyä, ja olipa kunnia päästä pelaamaan vastatusten myös maan epävirallisen virallisessa rankingissa kolmen parhaan joukossa keikaroivan pelaajan kanssa. Monttu auki katsoin Diddy Kongia, joka vipelsi menemään sellaisella vauhdilla, jonka kuvittelin olevan mahdollista vain rikki kulutetussa Meleessä. Hienointa koko hetkessä oli se, että apinan takana ollut nuori mies oli syntynyt sen jälkeen kun meikäläisellä oli jo varmaan reilut sata tuntia täynnä ensimmäistä Smash Bros. -peliä N64:llä. Kaiken kukkuraksi tämä Lancelot-nimimerkillä tunnettu pelaaja oli aloittanut Smash-uransa vasta Wii U ‑osan julkaisun myötä. Laittaa nöyräksi ja mietteliääksi. Jatkomatseihin vaihdoin hahmon kakkossuosikkiini Mr. Game & Watchiin ja pärjäsinkin jo silminnähden paremmin, voittamatta silti erääkään.

Nollatulos takataskussa en lähtenyt kotiin kuitenkaan häpeämään, sillä näin hyvin järjestyt tapahtumat näin pienessä maassa pistävät väkisin suun hymyilemään. Tästä on hyvä jatkaa kohti treenejä ja seuraavaa tapahtumaa.

Julkaistu alun perin Pelaajaboardcastin sivuilla.