Arvostelussa Monster Train First Class

Tulisilla hiilillä

Vuosituhansia sitten Taivaan ja Helvetin välit olivat niin hyvät, että kahden maailman välille rakennettiin jopa toimivat julkisen liikenteen yhteydet. Tasapaino kuitenkin järkkyi, kun Taivaan johtoon noussut arkkienkeli Seraph päätti valloittaa alakerran. Demonit ja möröt joutuivat jättämään kotinsa, kun Helvetti kirjaimellisesti jäätyi enkelien viedessä mukanaan Ikiliekin. Monster Trainissa pelaaja hyppää tulipesän takaisin varastaneiden hirviöiden kanssa junaan, joka täytyisi saada ehjänä takaisin Helvettiin. Tulta ja junaa on puolustettava mitenkäs muuten kuin pelikortein.

Monster Trainissa ei paljoa aikailla, sillä ensimmäinen taistelu käynnistyy miltei välittömästi pelin käynnistämisen jälkeen. Pelaaja valitsee vain ensin pirujen, peikkojen, metsänhenkien ja muiden hirvitysten joukosta ykkös- ja kakkoskansan, joiden erikoiskorteista muodostetaan yhtenäinen aloituspakka. Valinta on aluksi todella helppo, sillä pelin alussa kuudesta klaanista on avoinna vain kaksi ensimmäistä, mikä on pieni sääli, sillä esimerkiksi aiemmin muille konsoleille julkaistuun DLC-pakkaan pääsee käsiksi vasta useiden tuntien pelaamisen jälkeen. Jokaisella kansalla on oma pelityylinsä ja tavallista voimakkaampi mestarikorttinsa.

Junanvaunussa on neljä kerrosta, joista ylimmäisessä sijaitsee elämänliekki. Siivekkäät viholliset ryntäävät sisään aaltoina alimmasta kerroksesta ja välillä ikkunoidenkin kautta, mutta niin kauan kun liekki säilyy koskemattomana, ei yksiköiden menettämisellä ole väliä. Ainoastaan suoraan tulen viereen ei voi asettaa vartijoita, mutta liekki ei myöskään sammu heti ensimmäisestä kosketuksesta, minkä lisäksi lieskat myös kärventävät vihollisia. Viimeisenä sisään astuvat pomot ovat ainoita hahmoja, joita vastaan omat joukot taistelevat yhdellä vuorolla kuolemaan asti. Tavalliset viholliset nousevat seuraavaan kerrokseen, jos selviävät pelaajan vuorolta hengissä.

Hirviöiden järjestyksellä käytävällä on väliä. Vasemmalle kannattaa pelata aina lasikanuunamainen hyökkääjä tai muiden iskukykyä parantava tukipilari, joka on turvassa välittömältä vahingolta tankkihahmon takana. Koska loitsukortit vaikuttavat vain yhteen kerrokseen kerralla ja kestävimmät lihamuurit vievät vaunussa enemmän tilaa, ei jokaista tasoa ole järkevää suojella samoilla hahmoilla. Tässä piilee Monster Trainin taktinen hienous, mutta koska erilaisia kortteja on pitkään rajallinen määrä, ei klaaneilla ole kuin yksi tai kaksi toimivaa pelityyliä.

Aaltojen selvittämisen ja komentajan päihittämisen jälkeen kerätään palkinnot ja siirrytään tekemään valintoja raiteilla. Karkeasti eroteltuna valittavana on aina joko hirviökortteja tai loitsuja voimistava polku. Reitti voi sisältää kortti- ja kykykauppoja, energiaa liekille palauttavia pysäkkejä, rahasäkkejä ja satunnaisia tapaamisia, joista voi olla huvia tai hyötyä. Koska voitosta kertyy taskuun kolikoita ihan mukavasti, tarjoutuu pelaajalle useita mahdollisuuksia pakan parantamiseen taistelujen välillä. Hyvällä tuurilla korteille on mahdollista saada käyttöön useampia päivityspaikkoja, jotka voivat tehdä taiasta tai hirviöstä ominaisuuksiltaan täysin rikkinäisen. Heikko aloitusloitsu voi tehdä pelin lopussa viisinkertaista vahinkoa, maksaa nolla manaa ja palaa vielä takaisin käteen vuoron päätteeksi. Toisaalta överikortteja myös tarvitaan ainakin muutama kappale, sillä loppupomolla elämäpisteitä onkin jo nelinumeroinen summa.

Rahaa ja uusia kortteja voi ansaita reippaasti enemmänkin ottamalla vastaan taistelun vaativamman version, joka tekee vihollisista voimakkaampia, lisää niille erilaisia immuniteettejä tai täyttää koko vaunun vastustajilla ensimmäisellä vuorolla. Riskejä kannattaa ottaa siinä vaiheessa, kun luotto omaan pakkaan lisääntyy ja erilaiset vihollistyypit tulevat tutummiksi. Erilaisia vastustajia ja pomoja ei ole montaa kourallista, mutta jokaisella pelikerralla uudelleen arvotut erikoiskyvyt mutkistavat peliä jonkin verran. Olisin toivonut klaaneille uniikimpia kampanjoita tai edes jonkinlaista omaa loppuyhteenvetoa, sillä varsinaista tarinaa ei pelissä oikein nähdä alkuintron ulkopuolella. Samojen vihollisten mättäminen uudelleen haastetta lisäävillä muuttujilla alkaa kyllästyttää pian. Yksi läpipeluukerta vie onneksi aikaa vain tunnin verran, mutta ensimmäinen onnistuminen ei riitä avaamaan esimerkiksi kokonaan uutta pakkaa.

Peli tarjoaa mahdollisuuden jakaa itse luotujen variaatioiden säännöt nettiin muille ladattaviksi, minkä lisäksi kehittäjät pyörittävät omia päivän haasteitaan. Kiinnostavin nettipelimuoto on pudotuspelimäinen Hell Rush, jossa samaa kampanjaa pelataan kilpaa kelloa ja muita pelaajia vastaan. Aikaa yhden tason ja ostosten suorittamiseen annetaan vain kolmisen minuuttia. Jos aika päättyy, pikakelataan peli loppuun niillä hirviöillä, jotka ovat jo kentällä. Verkkohaasteiden suorittaminen ei nopeuta edistymistä yksinpelin puolella, mutta ainakin pelissä on jonkinlainen tapa tutustua myöhemmin avautuviin kortteihin.

Yhteenveto

Monster Train First Classilla on oikeastaan enemmän yhteistä Heathstonen kuin samaan genreen kuuluvan Slay the Spiren tai Griftlandsin kanssa. Toiminnan makuun päästään nopeasti, eikä yhdessä läpipeluukerrassa kulu liikaa aikaa. Kotipesän puolustaminen ja pelialueen jakaminen helposti ymmärrettäviin kerroksiin erottavat pelin kilpailijoistaan. Nämä ominaisuudet yhdistettynä epämiellyttävän tyylitajuttomiin valikoihin ja kehärataa kiertävien skenaarioiden pakonomaiseen hinkkaamiseen jättävät suuhun ikävän mobiilipelimäisen maun, vaikka Monster Trainia ei iOS- ja Android-kauppapaikoilta vielä voikaan ladata.

Hyvää:
– Eri klaaniyhdistelmien kokeileminen
– Korttipäivityksiä jaellaan avokätisesti
– Nopeat läpipeluukerrat

Huonoa:
– Kaiken avaaminen on hidasta
– Näyttää viisi vuotta sitten julkaistulta mobiilipeliltä