Arvostelussa Metroid Prime: Federation Force

Samusta ikävä

30 vuotta täyttävä Metroid-sarja synnytti aikanaan NES:llä ja Super Nintendolla käytännössä kokonaan uuden tutkimispainotteisen 2D-seikkailupeligenren. 2000-luvulla amerikkalaisen Retro Studiosin Metroid Primet taas tuulettivat kunnolla ensimmäisen persoonan räiskintäpelikenttää. Retron siirryttyä uusiin projekteihin Nintendo on julkaissut tasan yhden Samus Aranin tähdittämän, mielipiteitä jakaneen tieteistarinan Wiille, josta on kulunut jo yli kuusi vuotta. Fanit ovat odottaneet pitkään uutta Prime-sarjan peliä. Nyt kun sellainen viimein saadaan, Retro-saagan jatkumoa toivovat joutuvat valitettavasti pettymään.

3DS:n Metroid Prime: Federation Force ei ole juonellisesti sukua aiemmille Prime-peleille. Ensimmäistä kertaa päähenkilönä ei ole palkkionmetsästäjä Aran, vaan pelaaja ohjastaa Galaktiseen Federaatioon kuuluvaa nimetöntä sotilasta. Samusta ei ole kuitenkaan unohdettu kokonaan, sillä palkkionmetsästäjär tarjoaa pienessä sivuroolissa apua ja neuvoja joukkotuhoasetta kehittäviä avaruuspiraatteja vastaan taistelevalle Federaatiolle.

Mecha-pukuun sonnustautuneiden sotilaiden tiet vievät kolmelle eri planeetalle. Federation Forcessa ympäristöä ei pääse perinteiseen tapaan samoilemaan vapaasti, vaan tarina on paloiteltu pienille alueille sijoittuviin tehtäväryppäisiin. Tehtävien suoritusjärjestyksen saa kuitenkin valita vapaasti, minkä lisäksi koko kampanjan voi suorittaa neljän pelaajan voimin langattomassa lähiverkossa tai internetissä. Kehitysvastuussa on muun muassa Marion futispeleillä ja 3DS:n Luigi’s Mansionilla kunnostautunut Next Level Games.

Federaation komentaja kertoo aina aluksi tehtävän tavoitteen, kuljettaa vaatimatonta juonta eteenpäin ja antaa pelaajille pienen määrän lääkintätarvikkeita sekä erikoisammuksia. Päämääränä voi olla esimerkiksi tukikohdan puolustaminen vihollisaalloilta, pomohirviön tuhoaminen, tunkeutuminen alieneiden testilaboratorioon tai artefaktien etsiminen. Sisällöllisesti suurin osa tehtävistä sopisi mihin tahansa FPS-peliin. Pienillä kartoilla liikutaan suoraviivaisesti eteenpäin, eikä esimerkiksi Metroid Primelle ominaista skannausmekanismia hyödynnetä juuri lainkaan. Vahvimmin Metroid-tunnelma välittyy ajastetuista hiippailu- ja pakokeikoista.

Kenttiin on piilotettu modeiksi nimettyjä aarteita, joita saa valikoida itselleen eri määrän riippuen siitä, miten tehokkaasti tehtävät suoritetaan. Modeja voi käyttää oman mechan kustomointiin ja ominaisuuksien parantamiseen. Halutessaan hahmolle saa esimerkiksi tehokkaamman jääsäteen, kestävämmän panssarin, isomman ammuskapasiteetin tai yksinpelissä erittäin hyödyllisen lisäelämän. Kentissä ei ole lainkaan välitallennuspisteitä, joten kuoleman koittaessa tehtävä on aloitettava kokonaan alusta. Erityisesti valtavan määrän tulitusta kestäviä pomoja vastaan checkpointit olisivat toivottava apu.

Moninpelissä muut pelaajat voivat auttaa kaatuneen takaisin pystyyn, mikä onkin välttämätöntä, sillä koko ryhmän on selvittävä hengissä maaliin asti. Valitettavasti vain harvat pelaajat muistavat katsoa taistelijoiden energiapalkkien perään. Yhteistyötä tarvitaan myös erilaisten kytkinten aktivoimisessa ja esimerkiksi arvotavaraa kuljettavan pelaajan suojelemisessa. Ryhmälle voi antaa ohjeita universaalien chat-viestien avulla, mutta silti niiden tarkoitus vaikuttaa menevän joiltain pelaajilta täysin ohi. Pienen ongelman aiheuttavat myös aulassa tai tehtävässä toimettomana seisoskelevat pelaajat, joita ei voi potkia pihalle itse, vaan on odotettava palvelimen hoitavan asian. Tehtävien suorittaminen on kuitenkin paljon nautinnollisempaa ja usein helpompaa muiden pelaajien kanssa: osaavalla porukalla Federation Forcen toiminta ei ole lainkaan hullumpaa. Peliseuraa on tarjolla runsaasti erityisesti alkupään tehtäviin.

Kampanjan lisäksi Federation Force sisältää pari ampumista harjoittavaa pientä pelitilaa ja Blast Ball -minipelin. Blast Ballissa kaksi kolmen hengen joukkuetta räiskii kilpaa palloa maaliin jalkapalloareenalla. Pelimekaanisesti ja visuaalisesti Blast Ball on paljon velkaa Rocket Leaguelle. Vastustajan mechan voi esimerkiksi räjäyttää hetkellisesti, jolloin hyökkääjät saavat pienen etulyöntiaseman. Stadionilla lojuu myös Mario Kart -henkisiä esineitä, joilla voi kiusata vastustajia. Muutaman matsin perusteella Metroid-futis ei vaikuta kovin vakavamieliseltä tai erityisen taktiselta kilpapeliltä, sillä pallo pomppii tasaisesti puolelta toiselle ja maalien syntymien vaatii pientä tuuria.

3DS:n ominaisuudet ja tehot vaikuttavat jonkin verran Federation Forcen pelattavuuteen. Kohteisiin on mahdollista lukittautua, mutta tarkempi tähtääminen hoidetaan joko gyroskoopilla tai käsikonsolin mallista riippuen ylimääräisellä ohjauslevyllä. Liikeohjaus on tehtävään parempi ja hieman totuttelua vaativa vaihtoehto, sillä etenkin New 3DS:n pienellä C-tikulla tähtääminen on erittäin hapuilevaa ja kömpelöä.

Peli on saanut eniten ennakkokritiikkiä sarjakuvamaisesta ulkoasustaan, joka ei muistuta yhtään aikaisempaa Metroid-peliä. Kieltämättä isopäiset ja geneeriset kypäräpäiset sankarit näyttävät melko lapsellisilta, eivätkä pelkistetyt avaruusörkitkään ole kovin uhkaavan näköisiä. Vertailukohtana Nintendo DS:n Metroid Prime Hunters kunnioitti visuaalisella tyylillään paljon enemmän kotikonsoliveljiään. Musiikillisestikaan Federation Force ei pärjää muille Metroid-peleille lainkaan, minkä lisäksi ääninäyttely loistaa poissaolollaan.

Yhteenveto

Metroid Prime: Federation Force on rohkea ja kevytmielinen moninpeli edellä kulkeva spin-off. Paikoitellen peli tarjoaa mukiinmenevää räiskintäviihdettä ja muistuttaa Metroid-sarjan intensiivisimmistä kohtauksista. Kasvottomien sankareiden tähdittämä tarina on kuitenkin täysin yhdentekevää scifi-huttua, eikä avaruusolentojen riveistäkään saada Mother Brainiin tai Kraidiin verrattavissa olevia Metroid-konnia. Parhaimmillaan Federaation tehtävät ja Blast Ball ovat pieninä kerta-annoksina.

Hyvää:
– Parhaimmillaan viihdyttävää toimintaa

Huonoa:
– Tylsät sankarit ja juoni
– Riippuvuus hyvistä pelaajista