Arvostelussa Mario vs. Donkey Kong

Yhden illan sota

Pelialan kuuluisin LVI-alan ammattilainen on taistellut pelialan kuuluisinta apinaeläintä vastaan jo vuodesta 1981 saakka. Välillä kaksikko on kutsunut myös muita hahmoja mukaan keskinäisiin mittelöihinsä, värittäen näitä sodankäyntejä esimerkiksi erilaisin urheilulajein. Mutta kyllähän me kaikki tiedämme, että Mario ja Donkey Kong ovat ne pelibisneksen Suomi ja Ruotsi, Holmes ja Moriarty, HJK ja Haka, PlayStation ja Xbox, Ali ja Foreman. Duon välienselvittely jatkui myös Game Boy Advancen kulta-aikoina käynnistyneen ihka uuden pelisarjan myötä. Nyt tämä kyseinen peli esitellään myös nyky-yleisölle uuden maalipinnan ja pienen pintaremontin kera. Onko Mario vs. Donkey Kong uusi luku Switchin erinomaisten Nintendo-uusioversioiden kirjastoon, vai onko pelin henki ”monkey business as usual”?

Mario vs. Donkey Kongin juuret yltävät myös pelillisesti aina sinne parivaljakon ensimmäiseen, vuonna 1981 ilmestyneeseen Donkey Kongiin. Marion ketteryys ei ole Mario vs. Donkey Kongin Switch-päivityksessäkään aivan olympialaisiin Sonicin kanssa osallistuneen nykyaikaisen versionsa tasolla, vaan hahmo etenee jalan melkein yhtä verkkaista tahtia kuin huijaripelaaja Billy Mitchellin suosikkipelissäkin. Liikearsenaaliin kuuluvat muutamat hieman lennokkaammat hypyt ja voltit ovat puolestaan peräisin alkuperäisen Game Boyn vuoden 1994 Donkey Kong -pelistä. Kyseinen peli oli yksi alkuperäisen Game Boyn isoimpia hittejä ennen kun eräät taskuhirviöt ilmestyivät valloittamaan kyseistä käsikonsolia, ja alustaa voisikin kutsua Mario vs. Donkey Kong -sarjan oikeaksi alkupisteeksi.

Tarina ei tällä kertaa ole suinkaan se vanha tuttu, jossa iso apina kaappaa kaunokaisen, vaan karvainen kädellinen on jostain syystä innostunut Mario-leluista niin paljon, että tyhjentää koko lelutehtaan söpöistä pienoismalleista. Putkipena ei tällaista toimintaa voi sietää, joten alkaa mittava, melkein sata pulmaisaa kenttää kattava pelastusoperaatio. Mario vs. Donkey Kongin kentät on jaettu kahdeksaan toisistaan teemoiltaan eroavaan maailmaan. Yhteen maailmaan mahtuu kuusi kappaletta normaaleja kenttiä, yksi lisäelämälukemaa kasvattavaa bonuskenttä, Mario-lelujen maaliin kuljettamiseen keskittyvä haaste, sekä kaiken kruununa matsi Donkey Kongia vastaan aiemmin pelastettujen pienoisputkimiesten toimittaessa osumapisteiden virkaa. Uusioversiota varten Nintendon velhot ovat loihtineet peliin myös kaksi täysin uutta maailmaa, mutta nämä eivät erottaudu muun sisällön joukosta edukseen millään tavalla.

Jokainen kenttä koostuu kahdesta osiosta, ensimmäisen koetuksen ollessa yleensä erilaisten värillisten vipujen ja tuiki tärkeän avaimen kanssa operoitava aivopähkinä, kun taas jälkimmäinen testaa enemmänkin pelaajan tasoloikkaosaamista. Hiemankaan enemmän videopelejä elämänsä aikana pelannut pelaaja kiskaisee kentät läpi muutamassa minuutissa, jopa sadan prosentin läpäisyyn vaadittavat lahjapaketit keräämällä. Vaikeustasoja on itse asiassa kaksi, joista helpompi antaa Mariolle elämäpisteitä ja poistaa kentistä kokonaan kohtalaisen armeliaan aikarajan. Läpipeluun jälkeen valikkoon ilmestyy tiukempia aikahaasteita tarjoava pelitila, josta kuitenkin on hyvin vähän iloa online-pistelistojen puuttuessa. Pelin isoimmaksi miinukseksi voidaankin laskea sen äärimmäisen lyhyt kesto, sillä lopputekstit saa näkyville vaikeustasosta riippumatta melkeinpä yhden hieman pitkäksi venähtäneen pelisession jälkeen.

Mario vs. Donkey Kong on Switchin viime kuukausien muodin mukaisesti uusioversio, ja koska pohjana oli GBA-peli, on audiovisuaalinen parannusloikka tällä kertaa erittäin iso. Vaikka peli ei koettelekaan seitsemän vuoden ikään päässeen konsolin sisuskaluja kovinkaan kummoisella tavalla, on ruudulla näkyvä jälki kuitenkin komeaa. Etenkin animaatioklippeihin ja Donkey Kongin hahmomalliin laitetut panostukset saavat pohtimaan, että olisiko Nintendolla pitkästä aikaa suunnitelmissa hahmon varalle myös ihan omaa videopeliä. Peli pääsee loistamaan myös audiopuolella, kun Mario-peleihin viimeisen parin vuosikymmenen aikana esiinmarssia tehnyt saksofoni-jazz raikaa erittäin komeasti. Marion äänenä toimii Super Mario Bros. Wonderista poiketen edelleen alkuperäisen Mario vs. Donkey Kongin Charles Martinet.

Alkuperäismateriaalin ja uusioversion näkyvimmät erot ovat ulkoisia (duh!), mutta muitakin pieniä uudistuksia on tehty. Kahden pelaajan yhtäaikainen co-op on omiaan etenkin jos pelikumppanina on joku vähemmän pelejä pelannut, kunhan muistaa antaa hieman ennakkovaroitusta kakkospelaajan hahmona toimivan Toadin rääkymisääneen. Pelillisiltä ominaisuuksiltaan Toad on Marion kanssa identtinen.

Yhteenveto

Viidenkymmenen euron lähtöhintaan ja sisältöönsä nähden Mario vs. Donkey Kong on hieman ylihintainen paketti, joka ei osu kummemmin edes nostalgiahermoon, kun lähdemateriaali sattuu olemaan sieltä Nintendon pelikirjaston tuntemattomammasta päästä. Alkuperäistä GBA-peliä ei ole julkaistu toistaiseksi Switch Online -palvelussa. Ihmettelen suuresti sitä, miksi Nintendo ei ympännyt suoraan jokaista tai edes Wii U:n Mario vs. Donkey Kongia samaan pakettiin, sillä pelit myös paranevat tai toisin sanoen vaikeutuvat osa osalta.

Audiovisuaalisesti Switch-peli on ihan kiva, mutta siihen ne hyvät puolet pitkälti jäävätkin. Jos pelikaveriksi saa vasta pelaamistaivaltaan aloittelevaa pientä tai isoa peluria, voi loppuarvosanaan laittaa puolitoista tähteä lisää, mutta tällaisenaan Mario vs. Donkey Kong kokee samanlaisen kohtalon kuin Donkeyn kuninkaallinen sukunimikaima aikoinaan Empire State Buildingin katolta tippuessaan.

Hyvää:
– Audiovisuaalisesti pätevä
– Moninpeli on kiva lisä

Huonoa:
– Aivan liian helppo ja lyhyt
– Uudistukset ovat vähäpätöisiä
– Hinta-laatusuhde