Arvostelussa Mario Golf: Super Rush

Kolopalloa ja kilpajuoksua

Golfia pidetään usein eliitin lajina, jota pelaavat nykyisin vain rikkaat ja lellityt lähinnä imago- ja verkostoitumismielessä. On siis hienoa nähdä, että maailman kuuluisin LVI-alan ammattilainen on toivottanut jo useamman vuosikymmenen ajan duunaritkin tervetulleiksi herrasmieslajin pariin. Mario Golf -sarja on 23 olemassaolovuoden jälkeen päässyt kuudenteen osaansa, ja laatu sekä menestys ovat olleet turvallisen tasaista läpi vuosien. Onnistuuko Mario Golf: Super Rush nostamaan sarjan sinne Mario-tuotteiden kirkkaimmille kärkisijoille vai lyökö uutukainen tuplabogeyn?

Tarkkasilmäisimmät pelaajat saattavat arvata, että Mario Golfissa jutun juju on golfinpeluu Mario-teemalla. Mitään simulaatiomaista urheilupelielämystä ei ole syytä odottaa, sillä luvassa on odotetusti värikästä hauskanpitoa Mario-hahmokaartin tähdittämänä, Mario-aiheisissa maisemissa. Ihan pelkäksi hömpöttelyksi homma ei kuitenkaan mene, sillä aivan kuten pelin kehittäneen Camelotin siinä toisessakin Mario-aiheisessa urheilupelissä, on myös Mario Golfissa pieni etu, jos lähdemateriaalina toimiva oikean elämän urheilulaji on edes vähän tuttu.

Oikeaa elämää jäljittelee myös pelin ikioma tarinatila, jossa pelaajan Mii-hahmo käy läpi pitkän ja pitkästyttävän tien täydestä kolopallonoviisista aina oman elämänsä mestarigolffariksi asti, törmäten myös pieneen draamankaareen tuttujen Mario-konnien toimesta. Yksinpelikampanja alkaa tutoriaalimaisesti helpoista ja vihreistä niittymaisemista. Mielikuvituksellisemmat ja tutummat Sienivaltakunnan maisemat mariomaisine pomotaisteluineen odottavat tarinan loppupuolella. Erikoisradat voi avata pelaamalla 18 reikää myös tarinan ulkopuolella.

Valitettavasti golfinpeluun välissä tapahtuvat aktiviteetit ovat käytännössä varustekauppaa lukuun ottamatta täysin turhia. ”Marioversestä” tuttuja kanssagolffareita jututetaan ja haastetaan golfklubeilla ympäri pientä hubimaailmaa, mutta minkäänlaista isompaa hyötyä ei tästä ole. Mario-roolipelien loistava ja nokkela huumorikin loistaa dialogeissa poissaolollaan. Mario-vihollisille rupattelun sijaan aikaa kannattaa käyttää Mii-hahmon ja tämän varusteiden kehittämiseen. Jokainen golfkierros kerryttää kokemuspisteitä, joita voi ohjata esimerkiksi lyönnin kovuuden, kierteiden hallitsemiseen ja jopa pelihahmon juoksunopeuteen ja staminaan. Kyllä, luitte oikein. Super Rushissa ei huristella golfkärryillä.

Super Rushin ennakkoon isointa palstatilaa saanut uusi pelitila on eräänlainen ”nopeusgolf”. Homma toimii siten, että pallon perässä juoksentelee samaan aikaan maksimissaan neljä hahmoa, ja kun puhutaan väylällä juoksentelusta, se todellakin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä. Pelaajat voivat töniä toisiaan kumoon, mutta enemmän kiusaa aiheuttavat meteorilyönnit, ukkospilvet ja muut hahmokohtaiset erikoiskyvyt, jotka lennättävät palloja yläilmoihin. Paperilla pelimuoto kuulostaa oikein hauskalta, mutta toteutus voisi olla huomattavasti parempi. Juoksentelu on toki hektistä ja hauskaa isolla porukalla, mutta radat eivät tarjoa oikein isompia esteitä pähkäiltäväksi, joten pelaaminen vesittyy suorinta reittiä pitkin juoksenteluksi, jolta poiketaan napsimaan talteen vain kultakolikot ja kestävyyttä parantavat sydämet. Kentillä päivystävät tutut Mario-viholliset omaavat myös äärimmäisen epäloogiset osumakohdat, joten pelaajan hahmo lentää helposti turvalleen, vaikka kiertäisi vihollisen turvallisen hajuraon päästä.

Mutta sisältää videopeligolf runsaasti elementtejä oikeastakin maailmasta. Hiekka- ja vesiesteet yhdistettynä pöpelikköihin, puihin, arvaamattomiin tuulenpuuskiin sekä ylä- ja alamäkiin pitävät varmasti huolen siitä, että pelaajan hermot ovat ainakin jonkin verran koetuksella pelin aikana. Oikea mailavalinta oikeassa paikassa saattaa luoda pelin teknisempään puoleen tutustuneelle ison etulyöntiaseman kanssapelaajia vastaan. Eri lyöntitapoja on muutama, ja lyödylle pallolle lentorataan oikeaoppisesti vaikuttaminen onkin sitten jo kovemman luokan virtuaaligolffareiden juttuja. Jos lukuisia ohjaimen nappeja hyödyntävät kontrollit pelottavat, on Super Rushissa myös mahdollisuus luottaa Wii-ajoilta tuttuun liikeohjaukseen. Liikkeentunnistus Joy-Coneilla toimii erittäin tarkasti. Kaikki ”realistisemmat” golfin elementit ovatkin Super Rushin parhaita puolia, sillä siinä vaiheessa kun kaikki ylimääräinen härpäke ja kilke poistetaan pelistä, paljastuu räikeän kuorrutuksen alta pätevä mailapeli, jota pelatessa voi jopa opetella ihan oikean elämän golfsanastoa ja peruspelaamista. Pätevää on myös pelin audiovisuaalinen toteutus. Peli pyörii sulavasti telakassa ja ilman, eikä musiikkirallatuksissakaan ole suinkaan mitään vikaa. Parasta Camelot-laatua nähdään alkuintrossa.

Perinteisen golfin, pikagolfin ja langanlaihan tarinatilan lisäksi tarjolla on taistelugolf, jossa palloja puttaillaan kilpaa yhtä aikaa pienellä areenalla. Ensimmäinen pelaaja, joka saa ennalta valitun määrän reikiä valloitettua itselleen, voittaa kilvan. Tämä pelimuoto osoittautui ehdottomasti isoimmaksi huviksi niin yksin- kuin nettimoninpelinkin saralla. Nintendo on luvannut tukea peliä tulevaisuudessa runsain sisältöpäivityksin. Tulossa on ainakin Super Mario Odyssey -teemainen kenttä ja uusia hahmoja, mutta karu totuus on se, että julkaisuhetkellä peli kaipaisi erityisesti lisää pelimuotoja. Mukana ei jostain kumman syystä ole uusimmasta Mario Tenniksestä ja pelisarjan aiemmasta osasta tuttuja viikoittaisia ja kuukausittaisia online-turnauksia, joista tienattiin parempia varusteita ja uusia asuja. Ranking-lista väylän parhaista tuloksista olisi jo iso plussa.

Yhteenveto

Mario Golf: Super Rush ei kivoista ideoistaan huolimatta tarjoa pelaajalle kuin vain kädenlämpöisen kevyturheilupelin. Kilpaa juostava golf olisi kaivannut suurimpana ennakkomarkkinointielementtinä ympärilleen mielikuvituksellisempaa sisältöä, eikä pelin yksinpelitila ole muuta kuin isoihin kolkkoihin kulisseihin rakennettu harjoituspelimuoto. Puolivillaisesti toteutetun ylimääräisen sälän alla on pohjimmiltaan hyvä golf-peli, joka toimii myös moninpelinä ja yhtä peliohjainta pelaajalta toiselle kierrättämällä. Jään odottamaan päivityksiä.

Hyvää:
– Graafinen ilme ja toteutus
– Sopiva haastekäyrä

Huonoa:
– Mitäänsanomaton yksinpelikampanja
– Speed Golf -pelimuoto on lopulta aika kehno
– Sisältöä saisi olla reilusti lisää
– Ei minigolfia!