Arvostelussa Hyper Light Drifter

Kevyttä toimintaa vai raskasta retkeilyä?

Game Maker ‑pelimoottori on tunnettu lukuisten harrastelijaprojektien kehitysalustana, mutta osaavissa käsissä ohjelmistosta on moneksi. Jo aikaisemmin tänä vuonna Switchille julkaistu Minit sekä lähitulevaisuudessa julkaistava Undertale on kasattu hyödyntäen tätä helposti lähestyttävää rakennussarjaa, mutta Heart Machinen alkujaan tietokoneille ja muille konsoleille kehittämä Hyper Light Drifter on ehdottomasti yksi joukon kunnianhimoisimmista Game Maker ‑peleistä. Onko nyt Switchillekin saapuneella Hyper Light Drifterillä kuitenkaan muuta tarjottavaa kuin upean värikkäitä ympäristöjä sekä näyttäviä taisteluita?

Hyper Light Drifterissä seurataan Drifteriksi kutsuttua hahmoa, joka kärsii mystisestä sairaudesta. Punaiseen kaapuun pukeutuneen seikkailijan tavoitteena on nostattaa neljässä pääilmansuunnassa sijaitsevat tornit sekä kukistaa kyseisillä alueilla majailevien pahisjoukkojen päälliköt. Hyper Light Drifterin tarinankerronta on vähintäänkin omalaatuista, sillä yksikään pelin hahmoista ei puhu mitään tekstimuotoista asiaa. Sen sijaan tietyt hahmot kommunikoivat kuvien välityksellä, joten koko tarina on pelaajan mielikuvituksen varassa. Mistä Drifter on tullut, ja mikä on hänen päämääränsä – niistä voi tehdä vain omia teorioitaan. Epäsuora tarinankerronta tukee hyvin pelin maailmaa, joka on tunnelmaltaan muutenkin hyvin mystinen.

Hyper Light Drifter on ottanut mallia 16-bittisistä klassikoista, kuten The Legend of Zelda: A Link to the Pastista, mutta se on omanlaisensa kokemus tukeutumatta liikaa menneisyyden legendoihin. Pelissä on neljä aluetta, joista jokaiselta on kerättävä eräänlaisia moduuleita, jotta pääsee etenemään maailmassa sekä lopulta kohtaamaan seutujen pomot. Ympäristöihin on kuitenkin kätketty runsaasti ylimääräisiä kerättäviä, kuten aseiden kehittämiseen sekä uusien kykyjen avaamiseen käytettäviä palasia. Pomovastustajien luo pääseminen vaatiikin niin alueiden huolellista tutkimista kuin runsaiden vihollislaumojen kaatamista. Koko seikkailun läpi jatkuva rakenne saattaa toistaa hieman itseään, mutta noin kymmentuntinen tarina lisätehtävineen ei silti tunnu liian pitkältä. Switch-versio sisältää lisäksi hieman eksklusiivista sisältöä, joten kyseessä on toistaiseksi kattavin versio pelistä.

Taistelut ovat ehdottomasti yksi Hyper Light Drifterin parhaista puolista. Drifterillä on oletuksena käytössään miekka sekä pistooli, mutta tarinan edetessä saa käyttöönsä lisää tulivoimaa. Taisteluissa ehdottoman tärkeässä roolissa on iskujen väistäminen syöksyllä sekä sen jälkeen vihollisen rankaiseminen tilaisuuden avautuessa. Jokaisella aseella on vain rajallinen määrä ammuksia, jotka palautuvat pelaajan käyttäessä miekkaansa. Tämä kannustaa ja oikeastaan myös pakottaa ottamaan lähikontaktia vihollisen kanssa, mikä tekee taisteluista paikoitellen hyvin uhkaavia elämäpalkin lähestyessä minimiään. Aseet vaihtelevat peruspistoolista muun muassa laseriin ja haulikkoon, joten jokaiseen tilanteeseen löytyy jotain kättä pidempää.

Kymmenpäisien vihollislaumojen lisäksi taitojaan saa testata myös pomotaistojen merkeissä. Pomovastustajat ovat niin ulkoasultaan kuin käyttäytymiseltäänkin uniikkeja, joten niiden liikesarjat pitää oppia selviytyäkseen voittajana. En kuitenkaan itse kokenut näitä mörököllejä poikkeuksellisen haastaviksi, sillä yhden ison vastustajan väisteleminen on usein helpompaa kuin usean heikon vihollisen varominen. Nautin joka tapauksessa huolella suunnitelluista taisteluista, jotka tarjoavat sopivassa suhteessa luotisadetta ja lähitaisteluita.

Eräänlaisena alueiden välisenä hubina toimiva kaupunki tarjoaa useita kauppoja, joiden kautta hahmon kykyihin voi hankkia parannuksia. Tietyt parannukset, kuten jedityyliin vihollisten luotien kimmottaminen miekalla, tai syöksyn aikana aktivoituva kilpi helpottavat urakkaa selvästi, mutta mikään niistä ei ole välttämätön. Koin pelin joka tapauksessa melko tasapainoiseksi, sillä edes lukuisien parannuksien jälkeen Drifter ei tunnu ylivoimaiselta mörssäriltä. Sen sijaan hahmo pysyy kokemuksen loppuun asti melko hauraana, sillä elinvoima pysyy vakiona ainoastaan parannuslääkkeiden määrän kasvaessa. Vaikka seikkailu olisi lähestymässä loppuaan, pitää pelaajan pysyä varpaillaan.

Kaikki ei kuitenkaan ole Hyper Light Drifterissä ruusuilla tanssimista, sillä pelin tallennusjärjestelmä on paikoitellen hyvin epämääräinen. Peli tallentaa tilanteen huoneen vaihtuessa, mutta usein kookkaat huoneet itsessään on jaettu useampaan vihollisaaltoon sekä tallennuspisteeseen. Joskus peli tallentaa melko säännöllisesti, mutta toisinaan pitkienkin taipaleiden läpi pitää taistella yhä uudestaan. Elämätilanne ja lääkkeiden määrä säilyvät tallentaessa, mikä saattaa turhauttaa pelin tallentaessa tilanteen Drifterin ollessa toinen jalka haudassa ja lääkevaraston ammottaessa tyhjyyttään. Haastetta retkessä riittää muutenkin, joten hieman armollisempi tallennusjärjestelmä olisi ollut paikallaan.

Ulkoisesti Hyper Light Drifter on ehdottomasti yksi näyttävimmistä pikseligrafiikkaa hyödyntävistä indiepeleistä. Kuva on erittäin terävää niin television ruudulla kuin Switchin omalla näytölläkin, minkä lisäksi värejä on käytetty runsaasti. Maininnan arvoisia ovat lisäksi pelin muutamat välivideot, jotka ovat tyylikkäästi animoituja. Pelin musiikkiraita sen sijaan herättää tunteita niin puolesta kuin vastaan. Tunnelmallinen musiikkiraita tukee hyvin mystistä maailmaa, mutta se ei toisaalta tarjoa mieleenpainuvia sävelmiä, jotka saisivat edes varpaat väpättämään. Hyper Light Drifter pyörii pääsääntöisesti hyvin niin kannettavana kuin telakoitunakin, mutta ajoittain vastaan tulee pientä nykimistä. Tämä ei kuitenkaan häiritse käytännössä lainkaan paketin pysyessä aina pelikelpoisessa kunnossa. Pelissä hyödynnetään erinomaisesti myös Switchin tukemaa HD-tärinää. Elämäpalkin ollessa viimeisillään voi tuntea Drifterin sydämen sykkivän, ja vihollisten tekemät kuolettavat iskut tuntuvat hermojen lisäksi myös käsissä.

Yhteenveto

Hyper Light Drifter on laadukas seikkailu, joka sisältää tiukkaa toimintaa, upeita maisemia sekä jännittäviä taisteluita. Pelin taistelujärjestelmä ansaitsee ison kiitoksen, minkä lisäksi hahmonkehityksen kautta avautuvat parannukset ja uudet kyvyt tarjoavat kaivattua syvyyttä toiminnalle. Pelin tallennusjärjestelmän omituisuudet sekä pienet tekniset ongelmat latistavat kokemusta hieman, mutta ne ovat vain pieniä kauneusvirheitä muuten onnistuneessa kokonaisuudessa.

Hyvää:
– Nopeatempoinen ja riskeihin kannustava toiminta
– Haastetta sopivasti
– Upea ulkoasu

Huonoa:
– Epämääräiset tallennuspisteet
– Pienet nykimiset