Arvostelussa GRIP: Combat Racing

Nurinkurista kisailua vai paranevia pitoja?

Vaikka Nintendo Switch on kuin luotu moninpelattavia kisailuja ajatellen, ei ajopelejä ole liiaksi tarjolla. Jos Mario Kartit ja muut kaahailut on jo koettu, voi fysiikan lakeja koetteleva GRIP: Combat Racing tarjota vauhdin hurmaa niin yksin kuin moninpelinäkin. Mutta onko uudesta yrittäjästä uudeksi rallimontun kuninkaaksi, vai päättyykö kisailu seinään, kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti?

GRIP on ytimekkäästi kuvailtuna kuin jonkinlainen Motorstormin, Mario Kartin ja WipEoutin välinen omituinen risteytys. Se on hyvin nopea peli, jossa voi downforcen ja vauhdin voimalla ajaa seinillä sekä monissa radoissa valita useamman vaihtoehtoisen reitin välillä. Toimintaa säväyttävät pelitilasta riippuen erilaiset aseet sekä herrasmiesmäinen kilpakumppanien töniminen. GRIPin ajoneuvot eivät ole aivan tavallisia autoja, sillä valtavien renkaidensa ansiosta ne jatkavat kulkuaan aivan normaalisti pyörähtäessään ympäri. Tämä mahdollistaa monenlaiset temput, sillä ilmalennon jälkeen ei palata aina takaisin maanpinnalle, vaan kaara voi myös tarttua kattoon kiinni. Ajoneuvoihin on lisäksi asennettuna boostijärjestelmä, joka antaa lisävauhtia säiliössä ollessa energiaa. Boostimittari palautuu hiljalleen, joten sen järkevä käyttö auttaa kilpakumppanien saavuttamisessa tai muilta karkaamisessa. Erilaisia autoja on useita, minkä lisäksi yksinpelin kautta avattavia renkaita sekä maalipintoja saa säädettyä oman mielen mukaan.

Fysiikanmallinnus on erittäin keskeisessä osassa GRIPissä, sillä jokainen tiessä oleva töyssy voi lennättää auton ilmoihin, eikä myöskään seinillä ajamista sovi unohtaa. Tässä piilee pelin suurin hienous ja samalla sen suurin ongelma. Vaikka teoriassa on erittäin siistiä, että autolla voi melko vapaasti ajella erilaisia pintoja pitkin ja ottaa kimmokkeita esteistä tehdäkseen temppuja, on se samalla usein suurin turhautumisen lähde. Kilpurin pitäminen hallinnassa vaatii miltei fysiikan maisteritason opintoja sekä formulakuskin refleksejä, sillä muuten auto saattaa löytyä jorpakosta. Kun kaikki toimii, on GRIPin pelaaminen palkitsevaa ja nautinnollista, mutta asioiden mennessä pieleen peli turhauttaa valtavasti.

GRIPin parissa pääsee kisailemaan niin tulivuoren syövereissä, villissä viidakossa kuin hyytävällä jäätikölläkin 22 radan merkeissä. Ratasuunnittelu on pääsääntöisesti onnistunutta, mutta se ei aina tunnu ottavan pelin fysiikanmallinnusta huomioon pelaajan lennähtäessä jatkuvasti ulos radalta. Lisäksi radan keskellä olevilla esteillä on taipumus pysäyttää auto kuin seinään, mikä ei tunnu hyvältä näinkin vauhdikkaassa pelissä. On tavallaan lohduttavaa, että tietokonepelaajat sekoilevat joskus ihmispelaajiakin pahemmin, mutta ne saavat usein myös vihat niskaansa toimiessaan tiilimuurien korvikkeena keskellä ajoväylää. Onneksi oman menopelin saa palautettua napin painalluksella kentälle, jolloin se saa myös hieman vauhtia alkuun pääsemiseksi.

Perinteisen kisailun lisäksi GRIP tarjoaa paljon muitakin pelitiloja, joita portaisiin jaettu yksinpeli esittelee pienimuotoisten turnauksien kautta. Speed Demon ‑tilassa on kyse vain maaliviivan ylittämisestä nopeasti, joten ainoastaan turbovauhdin antava esine on käytössä. Ultimate Race sen sijaan antaa pisteitä maaliviivan ylittämisen lisäksi myös vihollisten kiusaamisesta aseilla. Mario Kartista tutun Battle-tilan henkeä jatkavissa Arena-peleissä keskitytään puhtaasti muiden listimiseen avoimella taistelukentällä. Eri tilat tarjoavat kiitettävästi vaihtelua, joten myös yksinpeliä jaksaa tahkota pitkään. Mielenkiintoisena kuriositeettina mukana on myös Carkour-tila, jonka parissa päästään temppuilemaan lyhyehköillä esteradoilla.
Kuten hyvässä ajopelissä kuuluukin, GRIP tarjoaa melko kattavat mahdollisuudet moninpeliin. Paikallisesti moninpeli toimii vain yhden kilpakumppanin kanssa, mutta lisäksi on mahdollista pelata internetin välityksellä joko kaverien tai satunnaisten ihmisten kanssa. Testisessioni aikana löysin verkkopelistä vain pari vastustajaa, mikä on sääli moninpelin ollessa muuten hyvin suunniteltu. Sääntöjä pystyy silti säätämään kiitettävän paljon, ja eri pelitilat ovat vahvasti edustettuina. Ilman GRIPin omistavia tuttuja ajoura netissä jää melko lyhyeksi.

Ajopeleissä hyvä suorituskyky on ehdottoman tärkeää, mutta ikävä kyllä GRIP ei loista tällä osa-alueella. Sulavimmillaankin ruudunpäivitys pysyy kolmenkymmenen ruudun sekuntitahdissa, mutta kuvataajuudella on lisäksi taipumus tippua melko usein jopa yksinpelissä. Vaikka ajoittain valaisuefektit ja räjähdykset ovatkin melko näyttäviä, on kuva usein melko suttuista, joten ulkoasun kanssa tehdyt kompromissit eivät juuri näy suorituskyvyssä. GRIPin musiikkiraita puolestaan ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta, sillä vaikka scifi-henkisessä ajopelissä elektroninen jumputus on kuin kotonaan, se kuulostaa liian samankaltaiselta koko pelin ajan ainakin omaan makuuni.

Yhteenveto

GRIP: Combat Racing on peli, josta haluaisin pitää enemmän, koska se tarjoaa mielenkiintoisen yhdistelmän vauhdikasta kisailua, Mario Kartin tyylisiä aseita sekä painovoimalla kikkailua. Harmillisesti pelin fysiikanmallinnus ja ratasuunnittelu tekevät kokonaisuudesta usein todella turhauttavan kokemuksen, josta jää paha maku suuhun. Jos ajoneuvo kuitenkin pysyy hallinnassa, voi GRIP tarjota mestarikuskeille haastavaa kaahailua joko yksin tai hyvällä tuurilla myös kaverien kanssa.

Hyvää:
– Nopeus
– Paljon säädettävää ja kustomoitavaa
– Kiitettävästi sisältöä

Huonoa:
– Turhauttava fysiikkamallinnus sekä ratasuunnittelu
– Tyhjyyttään kaikuva verkkopeli
– Huono suorituskyky

Julkaisun jälkeen

Puolisen vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen, GRIP on saanut useammankin päivityksen. Aikaisemmin julkaistu Big Ass Update korjasi pieniä vikoja niin tekoälyssä kuin autojen hallittavuudessa sekä käyttöliittymässäkin. Tekoäly vaikuttaakin nyt hieman entistä paremmalta, mutta olisin toivonut selvempiä parannuksia pelin tökkivään suorituskykyyn. Huomattavasti kiinnostavampi tapaus on kuitenkin hiljattain julkaistu AirBlade Anti-Grav Update, joka sekoittaa pakkaa leijuvilla aluksilla hieman WipEoutin tai Fast RMX:n tyyliin. Mukaan on laitettu peräti 15 leijuvaa härveliä, pari uutta rataa sekä muita pienempiä korjauksia ja parannuksia.

Antigravitaatiovehkeet eroavat tuntumaltaan nelipyöräisistä, sillä ne eivät ota niin herkästi kimmokkeita pienistä töyssyistä. Monella tapaa ne istuvatkin pelin kenttäsuunnitteluun hyvin, mutta erot eivät ole niin radikaaleja kuin voisi odottaa. Toisaalta joissain radoissa leijuvilla aluksilla on jopa helpompaa ajaa kaiteen yli kohti pohjatonta kuilua. Koska uusia ajoneuvoja on laaja valikoima, riittää niissä paljon kokeiltavaa. Uudet avaruusteemaiset kentät ovat myös tervetullut lisä peliin, eikä niistä ainakaan haastetta tunnu puuttuvan. Harmillisesti GRIPin nettipeli on sisältöpäivitystenkin jälkeen yhä hyvin autioitunut, joten moninpelaajien kannattaa varata joko paikallista peliseuraa tai pelin omistavia kavereita nettipeliä varten.

Vaikka päivitykset eivät korjaa pelin suurimpia vikoja kenttäsuunnittelussa ja ajoneuvojen pomppivassa hallittavuudessa, tekevät ne kokemuksesta aikaisempaa miellyttävämmän sekä monipuolisemman. On selvää, että GRIPin kehittäjät ovat käyttäneet pelin kehitykseen paljon aikaa ja vaivaa, mikä näkyy niin sisällön määrässä kuin esimerkiksi moninpelin laajuudessa sekä kokemuksen kustomoitavuudessa. Päivityksien jälkeen voinkin turvallisin mielin todeta pelin ansaitsevan kolme tähteä arvosanakseen.

20.5.2019

Pidon puute yllätti autoilijat myös tänä talvena.

Kiitokset Little Big PR:lle arvostelukappaleesta.

GRIP: Combat Racing
Alusta: Switch, (Playstation 4, Xbox One, PC)
Ilmestynyt: 6.11.2018
Kehittäjä: Caged Element
Julkaisija: Wired Productions