Arvostelussa Griftlands

Kaksoisagentti

Knei Entertainment paljasti vuonna 2017 työstävänsä tyylikkään sarjakuvamaista seikkailuroolipeliä, joka sisältäisi vuoropohjaisen taistelusysteemin. Julkaisuajankohdaksi suunniteltiin optimistisesti jo saman vuoden loppua, mutta vuodenvaihde tuli ja meni. Sittemmin Don’t Starvesta tunnetuksi tulleet indiekehittäjät tulivat toisiin aatoksiin ja palauttivat paisuneen projektin takaisin suunnittelupöydälle. Pitkästä early access -putkesta selviytynyt vuoden 2021 Griftlands säilyttää ilmeikkäät hahmonsa ja kulmikkaan ulkoasunsa, mutta lajityyppi on vaihtunut tarinavetoiseksi korttipeliksi. Kaikkein kunnianhimoisimpien ajatusten hautaaminen kannatti tällä kertaa, sillä Griftlands on viihdyttävin pakanrakentelupeli miesmuistiin.

Griftlandsissa on kolme pelattavaa hahmoa, joista jokainen seikkailee eri puolilla samaa kaupunkia. Sal on nuori ja ovela palkkionmetsästäjä, Rook on uhkapelaamisesta innostunut veteraanivakooja, ja viinaan menevä Smith-alien on menestyvän perheensä musta lammas. Alussa auki on vain Salin kampanja, mutta seuraava hahmo avautuu selviytymällä hengissä tarinan ensimmäisen päivän loppuun asti, mikä ei ole kovin vaikeaa edes ensimmäisellä pelikerralla ja aloituskorteilla. Peli kuitenkin vaikeutuu huomattavasti neljäntenä tai viidentenä päivänä häämöttävää loppua kohti. Yhden päivän pelaa läpi vajaassa tunnissa, riippuen tietysti korttituurista ja tehdyistä päätöksistä. Kuolema palauttaa taas koko tarinan alkuun.

Griftlands on täynnä valintoja, sillä kaupungin ympäristössä pitää majaansa useita erilaisia klaaneja ja valtaa himoavia johtajia. Tärkeimmät sivuhahmot esiintyvät jokaisessa tarinassa, mutta näkökulmasta riippuen eri valossa. Salin kampanjan pääpahis voikin olla esimerkiksi Smithin tärkein tukija, salamyhkäisen kultin ylipapilla ei välttämättä olekaan puhtaat jauhot pussissa, ja kansalliskaartin jahtaama roistojoukko voi vaikuttaa toisten mielestä syyttömältä. Lopullista tavoitetta ei kuitenkaan kerrota pelaajalle heti ensimmäisenä päivänä, vaan tarina kehittyy hiljalleen tehtäviä suorittamalla. Käsikirjoituksella kuitenkin varmistetaan, että pelaaja kohtaa yhden läpipeluukerran aikana silti aina tietyt skenaariot ja pomovastustajat. Varsinaisia loppuja on jokaisella hahmolla vain yksi pienillä variaatioilla, jotka määräytyvät tehtyjen päätösten mukaan.

Tehtäviä vastaanotetaan kaupungin mahtimiehien lisäksi esimerkiksi kauppiailta ja baarimikoilta. Joku saattaa tarvita vartijaa arvokkaalle tavarakuljetukselle, toista taas ärsyttää pelkästään kilpakosijan naama. Pelaaja saa kuitenkin useimmissa tapauksissa valita, ratkaiseeko ongelman puhumalla, puukkoa heiluttamalla tai mahdollisesti lahjuksella, mikäli taskussa on ylimääräistä. Myös loikkaaminen uhrin puolelle kesken murhakeikan voi olla mahdollista, mutta tällöin on varauduttava valehtelemaan tai alkuperäisen tilaajan käynnistämään ajojahtiin. Yhdelle ryhmittymälle kumartaminen tarkoittaa lähes aina toiselle pyllistämistä. Rookin kampanjassa kaikkia osapuolia on tarkoitus mielistellä nerokkaasti tasapuolisesti, jotta vakoojaveijari onnistuisi salaisessa soluttautumistehtävässään.

Jokaisella hahmolla on kaksi erilaista pakkaa, joista toista käytetään neuvotteluissa ja toista fyysisissä taisteluissa. Neuvotteluissa peliliikkeitä kutsutaan argumenteiksi, jotka pyörivät ympyrää pelihahmon ympärillä. Elämäpalkin ja puolustusarvon termit voisi taas suomentaa ydinargumentiksi ja maltiksi. Mittelön voittaa iskemällä vastustajan ydinargumentin pisteet nollaan. Suoraan syvään päähän hyökkääminen ei ole kuitenkaan järkevää, mikäli ilmassa on tarpeeksi ärsyttäviä apuargumentteja, jotka voivat tehdä passiivista vahinkoa jokaisella vuorolla. Neuvottelussa häviäminen ei päätä heti peliä, mutta tällöin ylimääräiset palkinnot jäävät saamatta ja käsirysyyn ajautuminen on lähes väistämätöntä. Voitolla ansaitaan uusia kortteja, säästetään ihmishenkiä, ja joko vältetään taisteluita tai hankitaan etulyöntiasema seuraavaan matsiin.

Mikäli neuvotteleminen ei ole mahdollista tai vastustajan mieli ei muutu, on ainoa vaihtoehto turvautua väkivaltaan. Kaikki hahmot eivät ole kuitenkaan tasavahvoja väittelijöitä ja katutappelijoita, eikä vähäisillä elämäpisteillä kannata ottaa turhia riskejä. Jos aikaa käyttää liikaa toiseen peliformaattiin, jää toinen pakka kehityksessä jälkeen. Tätä eroa on kuitenkin mahdollista paikata ostamalla uusia kortteja tai pitämällä sivuhahmojen puolia. Positiivisesti pelaajaan suhtautuvat hahmot palkitsevat erikoiskorteilla, tarjouksilla ja kykyaugmentaatioilla sekä taistelevat rinnalla, mikäli sattuvat samaan tilaan yhtä aikaa. Lisäksi markkinoilta voi hankkia vaikkapa robottikoiran tai jättiläisetanan, jotka osaavat myös ottaa iskuja vastaan. Vastaavasti vihamiehet auttavat vastustajia parhaansa mukaan ja voivat järjestää satunnaistapahtumiin kuuluvan väijytyksen. Varmin tapa aiheuttaa pelkoa ja negatiivisia tunteita on pelata tylyä murhaajaa, joka viimeistelee armoa anovatkin viholliset. Koska lepyttely on hidasta ja kallista, on pelillisesti järkevintä iskeä tikaria myös vihaajien selkään silloin kun kukaan ei näe.

Sal on selkeä jokapaikanhöylä, jonka pakkoja voi kehittää moneen suuntaan. Rookin neuvottelutaktiikan erikoisuus on kolikko, jota heittämällä arvotaan mahdolliset bonusefektit ja lisävahingon määrä. Uhkapelaajan taistelupakka hyödyntää taas ladattavia akkuja, joista voi imeä lisää puhtia hyökkäykseen ja puolustukseen. Smithillä pelatessa korttien heittäminen roskiin on tärkeä mekaniikka. Nyrkkitaisteluissa avaruusolento ottaa välillä rohkaisuryyppyjä, jotka muuttuvat esimerkiksi ilmaisiksi lisäkorteiksi. Eniten vaikeuksia pelin käynnistämisessä oli itselläni juuri Smithillä, mutta grindaamalla avautuvat apuvälineet helpottavat taakkaa. Aloitusvalikossa valittavia apuja voi olla aktiivisena kerrallaan kolme kappaletta, ja ne on lajiteltu eri summia maksaviin tasoihin hyödyllisyyden ja tehon mukaan. Alimman tason perkit antavat vain pari hassua elämäpistettä tai nostokorttia lisää vuoron aluksi. Toisessa päässä ovat ilmaiset lounaat ja automaattisesti pelaajaan positiivisesti suhtautuvat liittolaiset. Pelkästään tarinasta kiinnostuneet voivat pelata pelin läpi myös helpotettuna versiona, mutta tällöin vaikeammat taistelut ja vapaavalintaiset aloituspäivät avaava Prestige-järjestelmä jää saamatta.

Yksi Griftlandsin parhaista puolista on pelikorttien päivityssysteemi. Tavalliset kortit keräävät jokaisesta käyttökerrasta yhden pätkän kokemuspalkkiin. Jos palkki on ottelun jälkeen täynnä, annetaan pelaajalle mahdollisuus valita tavallisesti kahdesta eri päivityksestä. Nämä päivitykset voivat pienentää kortin käyttömaksua, nostaa hyökkäysvoimaa, tarjota ilmaisia nostoja tietyissä tilanteissa tai lisätä erilaisia statusefektejä. Pomoilta tai surmatuilta vihollisilta voitetuille erikoiskorteille ei kerry kokemusta, mutta niitä voi olla mahdollista päivittää oikealle hahmolle puhumalla. Myös apuvälineitä vastaavilla, seikkailun aikana ansaituilla asennuksilla on oma päivitysmekaniikkansa.

Yhteenveto

Vaikka Griftlandista tuli lopulta suunniteltua pieniskaalaisempi projekti, ei se ole toteutukseltaan lainkaan hassumpi. Käsin piirretyt hahmot ja sopivasti toistensa kanssa risteävät tarinat kannattelevat peliä pitkälle. Genrekuningas Slay the Spireen verrattuna Griftlandsissa ei ole samanlaista uudelleenpeluuarvoa, sillä jokaisen pelikerran runko on pohjimmiltaan samankaltainen. Koska vähäiset kolikot kuluvat parantamiseen ja lahjuksiin, ei esimerkiksi kummallisimpien korttien tai lemmikkien ostaminen ole kovin usein mahdollista. Griftlandsin pisteitä nostaa kuitenkin peräti puolet Slay the Spireä edullisempi myyntihinta.

Hyvää:
– Erilaiset hahmot ja apuvälineet
– Sarjakuvamainen ulkoasu
– Rookin kampanja

Huonoa:
– Jokainen yritys seuraa pitkälti samaa käsikirjoitusta